oletteko tarvinneet yläasteen yhtälö matikkaa missään vaiheessa elämäänne?

Harrastuksissa paljonkin, teen käsitöitä ja x:ää pitää selvittää millon missäkin, niin neulomisessa kuin savitöissäkin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsiköhän kaikki nyt edes alkuperäisen kysymyksen. Yläasteen yhtälömatematiikka nyt on ihan perusarjen matikka pyörittelyä. Esim. katson reseptin, vaatidattavat raaka-aineet ja tsekkaan mitä kaapissa on. Tämän pohjalta lasken vaikka kuinka paljon esim. munia tarvitaan lisää. En tietenkään kirjoita tästä yhtälöä, mutta tuntemattoman ratkaisuahan se on. 

Samalla tavalla, jos lasen esim. arvonlisättömän hinnan arvonlisällisestä (tämä on siis ollut työelämässä tyypillinen tilanne, jota kollega ei ole osannut, vaikka ihan peruskoulumatikkaa). 

Toisen asteen yhtälä taas tuli minulle ainakin vasta lukiossa, mutta joillekin se opetetaan jo peruskoulussa. Sitä en muista tarvinneeni. 

Lukiomatikasta hyödyllistä on ollut todennäköisyyslaskenta ja tilastot. Näitä toki sitten tuli korkeakoulumatikassa lisää. Mutta en muista tarvinneeni. 

Yläkoulun matikassa turhaa on ollut lähinnä trigonometria, siis minulle. Ymmärrän kyllä, miksi sitä opetetaan. 

No, ei kyllä y htälöitä, ainakaan kinkkisempiä lukuisine sievistelyineen tarvita arjen laskutoimituksiin.

Peruslaskutoimituksilla pärjää jopa yrityksen kirjanpidossa.

Trigonometrialle tulee tarvetta hyvin pian jatko-opinnoissa jopa amistasolla tietyillä aloilla.

Toki useimmat esim sähkötekniikan pulmat voidaan esittää kaavoilla, joissa trigonometristen funktioiden osuus on typistetty johonkin kertoimeen.

Isoin pulma lienee siinä kuinka hyvin ihmiset sisäistävät tai pystyvät sisäistämään asioita yläasteikäisenä. Yläasteikäisen kyky ajatella abstraktisti on vielä aika rajoittunut, ja monella oppiminen jää isoksi osaksi mekaaniselle tasolle. Minulla on yliopistotutkinto matematiikassa ja isoin hyöty ei tule siitä että joutuisin ratkomaan leipoessani differentiaaliyhtälöitä. Hyöty on siinä, että matematiikan opiskelu on opettanut ymmärtämään monia erilaisia relaatioita (asioiden välisiä suhteita) ja niiden ominaisuuksia. Nämä relaatiot ovat erittäin hyödyllisiä työkaluja maailman ymmärtämisessä ja kaikenlaisessa ongelmanratkaisussa. Mutta hyödyn saaminen vaatii syvempää ymmärtämistä sen sijaan että osaa pelkästään ratkaista jotain mekaanisesti, joten ymmärrän hyvin että ilman pidemmälle jatkunutta, ymmärtämiseen tähtäävää matematiikan opiskelua iso osa yläasteen tai lukion matematiikasta tuntuu tarpeettomalta. 

En koskaan. Se voi tarkoittaa myös sitä, että en ole voinut hyödyntää yhtälöitä koska en enää osaa, ne eivät kuulu työkalupakkiin. Mutta jollain tavalla olen kaiken saanut laskettua ja ratkaistua, ehkä sitten vaikeamman kautta.

En ole koskaan tarvinnut, vaikka olen ollut matemaattisesti vaativaksi väitetyllä it-alalla koodarina 20 vuotta. Kyllä ne on vaikeimmillaan prosenttilaskua ollut ne matemaattiset jutut mitä olen työssäni koskaan tarvinnut. Onneksi, koska matematiikka meni multa pahasti yli jo ala-asteen puolivälistä, yläasteella en enää tajunnut siitä mitään.

Joukko-oppiako?

Mä en koskaan ylä-asteella edes oppinut matikkaa..tipuin kärryiltä joskus ala-asteella laskuista ja aina tuli uutta ja uutta niin einollut juuri mitään hajua missä mentiin..mutta olin hiljainen ja tunneilla sina läsnä. Kokeista sain 5-6 numeroiksi ja se riitti pääsemään läpi. Sama kielissä, tipuin pahasti jo alussa niistä ja en koskaan oppinut alkeita pitemmälle. Ehkä joku tukiopetus ois ollu poikaa..

Vierailija kirjoitti:

Mä en koskaan ylä-asteella edes oppinut matikkaa..tipuin kärryiltä joskus ala-asteella laskuista ja aina tuli uutta ja uutta niin einollut juuri mitään hajua missä mentiin..mutta olin hiljainen ja tunneilla sina läsnä. Kokeista sain 5-6 numeroiksi ja se riitti pääsemään läpi. Sama kielissä, tipuin pahasti jo alussa niistä ja en koskaan oppinut alkeita pitemmälle. Ehkä joku tukiopetus ois ollu poikaa..

Kyllä vika on opettajanhuoneessa, siinä hierarkiassa, jolla heidät on kasvatettu!

Miten eivät ole ymmärtäneet koskaan omaa rooliaan siellä?

Matematiikka ON looginen alue, jossa ei voikaan pärjätä mitenkään, jos ei ole edellisen tunnin asioita oppinut. Olis pitänyt opetushallituksessakin jonku tajuta se, mutta siellä sama mentaliteetti? Et varmaankaan ole ainoa?

Jep,piti muistella uudestaan sinit cosinit ja tanit  kun laskin huvikseen että mahtuisko tuo mun golfbägi uuden suzuki Jimnyn kyytiin. katoin auton sisämitat netisät ja laskin,    eli mahtus se .

Jäi kuitenkin auto ostamatta.

En ikinä.

Olen työskennellyt asiantuntijana, kouluttajana, myyntijohtajana ja yrittäjänä (siis myös tj) 40 vuotta.

Kerto-, jako-, plus- ja miinuslaskut riittää. Prosenttilaskut selviää myös em laskutavoilla.

Vierailija kirjoitti:

En ikinä.

Olen työskennellyt asiantuntijana, kouluttajana, myyntijohtajana ja yrittäjänä (siis myös tj) 40 vuotta.

Kerto-, jako-, plus- ja miinuslaskut riittää. Prosenttilaskut selviää myös em laskutavoilla.

Sunko ei ole tarvinnut kertaakaan muodostaa exel- kaavaa?

Olen, lukiossa ja pääsykokeissa. Yliopistossa ja työssäni jonkin verran. Vapaa-ajalla joskus.

Lukiossa tarvitsin, mutta en enää sen jälkeen. Perus kerto- ja jakolaskuja tarvitsee arkielämässä ja töissä.

Yläasteella ja lukiossa olin hyvä matikassa, mutta enää en muista niistä opeista yhtään, kun en ole joutunut niitä käyttämään.

Vierailija kirjoitti:

Lukiossa tarvitsin, mutta en enää sen jälkeen. Perus kerto- ja jakolaskuja tarvitsee arkielämässä ja töissä.

Yläasteella ja lukiossa olin hyvä matikassa, mutta enää en muista niistä opeista yhtään, kun en ole joutunut niitä käyttämään.

Muistitesteissä se mitataan. Jos et muista, sulla on alzheimerintauti:-(

Harvakseen perusalgebraa, jotain logaritmeja ja tilastomatikkaa, eipä muuta (ohjelmoija).

Vahvasta tilastomatikasta olisi ehkä eniten helposti sovellettavaa hyötyä.

En ikinä, edes koulussa kun olin luokan huonoin matikkapää...

En. Paitsi silloin kun yritin opetella koodaamaan.

Jatkuvasti. Kun suurennan reseptejä tai pienennän, niin joku kerroinhan siihen pitää laittaa että menee oikein. Kun lasken alennuksen määrää jostain tuotteesta, niin silloin lasken esim paljonko 0,3*70 ja vähemmän siitä siitä 70:ssä sen 21, niin saan oikean summan. Yhtälöhän se  on, vaikka siihen ei muuttujaa tarvitse laittaa, koska lasku on helppo, mutta käytännössä yhtälö kuitenkin. 

Insinöörin töissäni sitten tarvitsenkin jo aika paljon matikkaa ja ilman yhtälöitä olisi vaikea saada ratkaistua tietttyjä asioita. Toki teen ne laskelmat kerran ja käytän sitten samoja toistuvasti. 

Ainakin viikoittain tulee töissä tehtyä palikkalaskuja omia piirustuksia varten. Viimeksi piti laskea miten paljon seinää jää tietyn kokoisten kylpyhuonekuplien väliin jos laitan niitä vaikka 3, 4, tai 5 riviin samaan seinäpintaan. Yläastematikaksi käännettynä:

3 * 3600 + 4x = 35 000, ratkaise x eli seinäpintojen leveys kylppäreiden välissä.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvasti. Kun suurennan reseptejä tai pienennän, niin joku kerroinhan siihen pitää laittaa että menee oikein. Kun lasken alennuksen määrää jostain tuotteesta, niin silloin lasken esim paljonko 0,3*70 ja vähemmän siitä siitä 70:ssä sen 21, niin saan oikean summan. Yhtälöhän se  on, vaikka siihen ei muuttujaa tarvitse laittaa, koska lasku on helppo, mutta käytännössä yhtälö kuitenkin. 

Insinöörin töissäni sitten tarvitsenkin jo aika paljon matikkaa ja ilman yhtälöitä olisi vaikea saada ratkaistua tietttyjä asioita. Toki teen ne laskelmat kerran ja käytän sitten samoja toistuvasti. 

Mikset insinöörinä laske suoraan paljon tuo 70% maksettavaksi jäänyt hinta on? Turha tuo miinustusaskel.