Mikä yksi ainoa biisi palauttaa parhaiten nuoruusmuistosi kun kuulet sen soivan?
Eli mikä yksi ainoa musiikkiesitys vie sinut ajatuksissasi nuoruusikävuosiin noin 14-20v?
- Biisi joka kenties soi radiossa, diskoissa, soittoruokaloissa ja ei välttämättä jäänyt vain muutaman kuukauden soittoilmiöksi
- Biisi joka kenties nosti fiiliksesi arjen yläpuolelle aina kun kuulit sen soivan
- Biisi joka on sinulle henkilökohtaisesti jotenkin maaginen
- Biisi jonka luultavasti omistit fyysisenä tallenteenakin (vinyyli, kasetti, cd ym) tai olit hankkinut sen digitaalisena bittiversiona tallentimeesi
- Biisi jossa on kenties jotain yleisempiä aikakauteen sidoksissa olevia ominaisuuksia saundeissa, toteutuksessa, sanoituksessa jne, mutta jollain tavalla kyseinen biisi ehkä kiteytti aikakauden ajan henkeä paremmin kuin muut
- Biisi josta kenties on kehittynyt klassikko joka soi edelleen nostalgia radiokanavilla säännöllisesto
- Biisi johon liittyy runsaasti henkilökohtaisia muistoja merkittävästä tapahtumasta tai tapahtumista
Mikä olisi siis se yksi ainoa biisi?
Itselleni se on New Orderin Blue Monday, joka täyttää minulla nuo kaikki kohdat mitä luettelin, enkä ole vielä koskaan siihen kyllästynyt. Omistan myös alkuperäisen 12"-tuumaisen singlen.
Kommentit (869)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Careless Whisper ja Hotel California. Ne soi discossa ja minä istuin katsomassa kun ihastukseni halailivat toisten tyttöjen kanssa.
Sanotaan sitten vaikka se Careless Whisper.
Huono valinta noista. Musiikillisesti.
Vierailija kirjoitti:
Mona Carita: Kuti kuti kultasein.
Olisiko mieluummin kannattanut ostaa se Jallu?
Eka juhannus tanssilavalla 70-luvun alussa ja Porvoon Lankun ja pienen Väkevän Karjalaviinin voimalla humppaamaan aluksi pätkääkään osamatta. Vanha Henry Theel ja "Eviva Espanja"...
- Mikä hassuinta, humppa alkoin taittumaa myötäpäivään ekasta illasta alkaen ja käsitys jonkinlaisesta rytmikorvasta sai vahvistusta kohta menestyksekkäästä titari-intistä.
Bee Gees - Stayin' Alive ...ja kesätyöt Hesassa 1978!!
I wanna know what love is -Foreigner
Ykspuolinen rakkaus, voi sitä sydänsurua.
Ihan mahdotonta on vain yksi mainita, kun niitä nuoruusmuistoja oli vähän eri aikakausilta. Ensin oli se limudiskoikä 10-14 vuotiaille ja sitten se vanhempien limudisko 14-18 vuotiaille ja sitten 18 vuotta täytettyä se oikea diskoikä.
Totta kai Juicet, Ganesit, Hectorit, Pellet, ym kotimaiset oli nuoruudessani 70-luvulla kova sana, mutta kun nuoruuttani muistelen, niin väistämättä ne muistot luisuu aina sinne ihan ensimmäisiin vuosiin ja nuorempien limppadiskoon ja silloin kun siellä aloin käymään, niin tämä biisi veti aina parketin täyteen:
Turisaksen One more biisistä muistuu mieleen yks parhaista Nummirockin reissuista nuorena.
2000-luvun alku, täysi-ikäisyys, ajokortti, bileet
Tämä kappale jos jokin saa aikamatkan aikaiseksi.
Final countdown, haluan sen soivan myös hautajaisissani.
Georg Malmstén - Äänisen aallot
Sammy Babitzin,
Daa-da daa-da
Jälleen lähtee laulu soimaan,
Kansa syöksyy karkeloimaan,
Sulaa iltaan sointi musiikin.
Tänne tultiin halki Suomen,
Missä lienee koittaa huomen,
On sinne matkaa kuitenkin.
Daa daa daa-da daa-da,
Kiitää alla autostrada,
Aina kiire, kiire jonnekin on, on, on.
Daa daa daa-da daa-da,
Hiki pintaan täytyy saada
Pojat antaa mennä siitä vain näin!
Tauko pieni kohta koittaa,
Tämän vielä jaksaa soittaa.
Kaikki mukaan, daa-da, daa-da, daa, daa!
Liikkumaan on laulu luotu,
Nyt on tämä kuuseen tuotu,
Jokainen nyt mukaan tulla jo saa.
Kulkureiks on meidät luotu,
Hieman nuottikorvaa suotu.
Kaikki mukaan, daa-da, daa-da, daa, daa!
Eilen oltiin Mikkelissä,
Huomenna en muista missä.
Mutta tulkaa mukaan, laulaa taas saan.
Lisäksi vinopino Kirkan kappaleita
Born to Be Wild
Hengaillaan
Hetki lyö
Leijat
Pikkuveli
Pyydä vain
Surun pyyhit silmistäni
Varrella virran
Markku Aro: Keskiyön aikaan
Pimeällä tanssilavalla sain 14 v. elämäni ekan suudelman 18 v. pojalta. Se suudelma oli pyörryttävä. Nykyään hän ei ole enää elossa, hirtti itsensä vuosia sitten. Ihastuminenkin kesti noin viikon.
On myös monia muita kappaleita. Useita joihin muistoja.
Lea Laven: Rotunainen