Lue keskustelun säännöt.
Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?
Meillä kirkossa käyminen oli jotenkin tosi ankea juttu kun piti pukea päälle tosi epämukavat vaatteet ja siellä kuunnella ikuisuuksia papin saarnoja. Enää en aikuisena ikinä mene kirkkoon.
Toinen ankea oli "kivat" perhematkat jonnekin tosi tylsään paikkaan jonne oli hirveän pitkä automatka ja lapset istuttiin autossa kuin sillit suolassa ja sit käytiin jossain lapsille äärimmäisen tylsissä paikoissa kuten museot.
Kommentit (1773)
Asuimme omakotitalossa, oma sauna. Sauna lämmitettiin aina keskiviikkona ja lauantaina, ei koskaan muulloin.
Minulla on nyt oma talo ja sauna ja äitini ihmettelee aina kauheasti jos menemme saunaan vaikka sunnuntaina, tai tiistaina. Kun ne eivät ole saunapäiviä!
En saanut harrastaa haluamiani asioita, vaikka rahaa niihin olisi ollut. Ratsastus ja tennis olivat liian hienoja harrastuksia vasemmistolaisille vanhemmilleni. Yritin itse säästää, että pääsisin joskus kaverini kanssa ratsastustunnille. Omat lapseni ovat saaneet harrastaa mitä haluavat. Itse aloin aikuisena sekä pelata tennistä että ratsastaa. Tenniksessä olen jopa aika hyvä, saattaisin olla ihan hyvääkin tasoa, jos nuorena olisin saanut valmennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viina, väkivalta, riidat sekä jatkuvasti vanhempien uusia juoppokavereita, joiden seurassa piti meidän lastenkin viettää aikaa ja jokaista kätellä, halata jne.
Omassa kodissani ei kukaan käytä alkoholia, ei edes vieraat juo lasillista emmekä itse käytä alkoholia lainkaan muutenkaan. Lasteni ei tarvitse olla päihteiden vaikutusten alaisena olevien ihmisten lähellä eikä meidän kotona riidellä sopimatta asiasta riitojen päätteeksi. Teen kaikkeni, jotta lapseni saavat turvallisen ja onnellisen lapsuuden ja toistaiseksi olen mielestäni ainakin onnistunut ihan hyvin.
Silloin kun oli aika pestä ikkunat tai pyyhkiä pölyt kirjahyllystä ja joka ikisestä kirjasta erikseen niin kotona alkoi ihan järkyttävä raivoava nátsikuri, ja puhemies oli äitimme. Jos jotain teki vahingossa vähänki väärin tai liian hitaasti niin hirveä huuto naama punaisena ja sylki lentää. Ja tämä liittyi just ikkunan pesuun tai siihen saakelin kirjahyllyyn. Ja nämä piti siivota just jollain mahdollisimman vaikealla ja epämukavalla tavalla.
Sunnuntain jumalanpalvelukset.
Joka sunnuntai piti mennä, vaikka olisin hyvin voinut välillä olla naapurissa leikkimässä. "Jos kerran jättää menemättä, piru alkaa puhumaan, ettei tarvi seuraavanakaan sunnuntaina mennä".
Mustikoiden ja muiden marjojen poimiminen aamusta iltaan.
Mummolassa vierailu, jossa ei ollut mitään tekemistä. Eikä saanut tehdä mitään lapselle ominaista.
Joopa joo. Ei ole moni ankeaa elämää nähnytkään. Hyvähän se tosin niin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Television katselu iltaisin. Inhosin sitä, oli tylsää. Kun muutin omaan kotiin, ei tullut televisiota mun kotiin. Vanhemmat jopa ehdottivat että ostaisivat sellaisen mulle, mutta sanoin kiitos ei, sitä laitetta ei koskaan tule mun kotiin. Miehen kanssa parisuhteessa jouduin sitten pyörtämään päätöksen, mutta saimme sovittua, ettei tv ole olohuoneessa, vaan on erillinen tv:n katseluhuone.
Kaikki televisionkatsojat alapeukuttaa! :D
Öööö... Ok?
Ja minä näen ihan vain nuolia :)
Yhteiset ruokahetket. Joidenkin mielestä nämä on jotain ihanaa perheen yhteistä aikaa, mulle olivat puhdasta kidutusta lapsena ja nuorena -ja vieläkin, melkein nelikymppisenä, silloin harvoin kun olen vanhempieni kanssa samassa ruokapöydässä. Vanhemmat riiteli usein ja itse herkkänä lapsena sen kireän tunnelman aisti, juurikin ruokapöydässä, missä oltiin kaikki tiiviisti yhdessä. Kiva siinä syödä sitten, kun koko ajan odotat, koska taas räjähtää. Isä myös kyttäsi meidän lasten syömistä, ettei vaan syödä liikaa ja lihota.
Kiitos perheen ihanien, yhteisten ruokahetkien olen ylipainoinen aikuinen, joka syö ihan mitä sattuu ja missä sattuu ja vihaa kaikkia tilaisuuksia, joissa joutuu syömään seurassa ruokapöydän ääressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsiin kohdistuva vähättely, nolaaminen sukulaisten edessä ja suoranainen henkinen väkivalta. En aio siirtää tuota perinnettä eteenpäin yhdellekään lapselle. No, olen jättänyt lapsetkin hankkimatta.
En muista, että olisi käyty kesälomalla ikinä missään reissussa. Kesälomareissuista olin kateellinen ystävilleni.
Omista lapsuuden kesistä muistan hyvin maatilan töihin osallistumisen sekä marjojen poiminnan sekä kasvimaan kitkemisen. Kasvimaata en itselleni ikinä laita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perjantai iltaisin saunominen. Pakko oli saunoa, halusi tai ei. Hyi että, inhoan vieläkin saunomista.
Maksa- ja kaaliruoat. Pahinta oli jos sattui sekä kotona että koulussa samaksi päiväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko syödä perunaa: peruna o.n! oikeaa ruokaa.... no syökää itte perunanne! Ehkä paras esimerkki: Tein lasagnea ja vanhempani tulivat syömään - kysyivät ”Etkö ole keittänyt perunoita?”.... lasangen kanssa???? Juu en ole!!!
Äiti oli kännissä joka jumalan viikonloppu, oikeasti. En muista yhtään kotona vietettyä viikonloppua, että äiti olisi ollut selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaviikkoinen jättisiivous mattojen tamppaamisineen ja huonekalujen siirtämisineen. Kirjatkin pyyhittiin jollakin pesuainevedellä, niin että loppujen lopuksi ne olivat kiinteinä möhkäleinä kiinni toisissaan (imuroitiin silti joka päivä) .
Jatkuva kaiken silittäminen ja mankelointi. Vieläkin ajatus niistä kivikovista lautapyyhkeistä kammottaa.
Jokaisen hömppäviihdeohjelman orjallinen seuraaminen televisiosta ( en ole katsonut temppareita, putousta, bb:tä tai muuta "laatuviihdettä" kertaakaan aikuisiällä.)
Ja sama radion kanssa. Minulla radio on lähinnä koriste-esineenä.
Perunaa, perunaa ja perunaa kaikkialla. Meni yli 20 vuotta ennenkuin ostin itselleni perunaa ja todella harvoin sitä syön.
Pihan hoito. Jostain kumman syystä asun kerrostalossa, ei kiinnosta nurmikon ajelu saati lumenluonti.
Kun olin lapsi, piirustuspaperi oli aina loppu!
Sanomattakin selvää, että kodistamme ei minkään sortin paperi ole ikinä lopussa, ja piirustus- ja maalausvälineitä löytyy joka lähtöön.
Ruoka oli usein ankeaa. Ruispuuroa veteen keitettynä, kiisseliä, makaronivelliä. Siis mitä hittoa..
Siivous oli aivan hullua. Raivosiivottiin kerran viikossa, koko talo. Meillä siivotaan vähän kerrallaan, silloin kun tuntuu siltä, ja koti on sellainen, että se on helppo ja nopea siivota.
Vierailija kirjoitti:
Perjantai iltaisin saunominen. Pakko oli saunoa, halusi tai ei. Hyi että, inhoan vieläkin saunomista.
Sama, joskin lauantaina. Vanha kerrostalo, eli saunavuoro kerran viikossa. Ja siitä poisjääminen ei ollut vaihtoehto. Vaikka muuten sain melko vapaasti tulla ja mennä, niin jos sattui jokin "meno" juuri saunavuoron aikaan, niin oli uskomattoman työlästä saada lupa sen saunavuoron skippaamiseen. Se oli jotenkin viikon tärkein asia.
Jokaviikkoinen suursiivous. Aivan todella turhaa.
Se kun äiti tuli töistä kotiin ja alkoi aina huutaa että ei ole siivottu vaan sotkettu. En ole kertaakaan huutanut tästä asiasta omille lapsille vaikka olisi mikä sikolätti vastassa. Yhdistän siivoamisen vihaan ja raivoon ja pahaan mieleen, kiitos äitini ja isäni.
No tää oli asia, josta kaverit kadehti minua, mutta mulle oli ankeaa. Aamutalli, iltatalli, päivittäinen ratsastaminen. Jälkimmäinenkin oli tosiaan pakkopullaa, hevoset kun piti liikuttaa. Koko perhe hevosihmisiä ja eipä siinä lapselta kyselty kiinnostusta.