Mitä ankeita juttuja/rutiineja teillä oli lapsuuden kodissa mitä et ikinä toteuttaisi nyt?

Lomilla ei käyty koskaan missään huvipuistoissa, puuhapuistoissa, kylpylöissä tms aktiviteeteissa. Ei edes vaikkapa keilaamassa tai minigolfaamassa. En ole vieläkään (30v) uskaltautunut minigolfiin, koska en tiedä miten siellä toimitaan ja asia tuntuu olevan kaikille muille itsestäänselvä. Ylipäätään uusiin paikkoihin meneminen ahdistaa, kun ei ole tottunut. Toisaalta reissattiin kyllä kesäisin ulkomailla jonkin verran, ja olen matkustanut yksinkin. Jotenkin kotimaan kohteet ovat vieraita ja pelottavia, ulkomailla ei haittaa vaikka on tollo turisti. Oman lapsen olen vienyt huvipuistoihin ynnä muihin, mitä äitini ihmettelee, koska "kyllä teillekin riitti uimaranta ja oma piha".

Vierailija kirjoitti:

Lomilla ei käyty koskaan missään huvipuistoissa, puuhapuistoissa, kylpylöissä tms aktiviteeteissa. Ei edes vaikkapa keilaamassa tai minigolfaamassa. En ole vieläkään (30v) uskaltautunut minigolfiin, koska en tiedä miten siellä toimitaan ja asia tuntuu olevan kaikille muille itsestäänselvä. Ylipäätään uusiin paikkoihin meneminen ahdistaa, kun ei ole tottunut. Toisaalta reissattiin kyllä kesäisin ulkomailla jonkin verran, ja olen matkustanut yksinkin. Jotenkin kotimaan kohteet ovat vieraita ja pelottavia, ulkomailla ei haittaa vaikka on tollo turisti. Oman lapsen olen vienyt huvipuistoihin ynnä muihin, mitä äitini ihmettelee, koska "kyllä teillekin riitti uimaranta ja oma piha".

Ei ollut omaa tilaa. Vanhemmilla ei ollut innostusta meidän koulunkäyntiin.

Nyt meillä lapsilla on kaikilla omat huoneet. Äitini tätä jaksaa ihmetellä. Kaikki lapset samassa huoneessa ja ihan fiksuja meistä tuli. Niinpä. En muista olisin ikinä tuonut ketään ystävää kotona ja inhosin siskoni poikaystävää. Me kuhertelivat meidän makuuhuoneessa ja se oli mielestäni ällöttävää, siskoni mielestä olin vain kateellinen.

Itse en viihtynyt kotona ja myös läksyjen teko jäi paljon väliin.

Lukiossa onneksi oli hyppytunteja ja vietin ne ajat kirja kädessä.

Joulun tiukat rutiinit: Hienot vaatteet päällä pönötystä. Pakko mennä saunaan illalla, vaikkei haluaisi. Lahjat avataan vasta illalla, joten niillä ei ehdi juurikaan leikkiä. Ruoka tiettyyn aikaan. Aikuiset juovat liikaa alkoholia ja örveltävät loppuillan. Tyypillinen suomalainen joulu siis.

Näin aikuisena en noudata joulurutiineja. En lämmitä saunaa, kun ei siitä kukaan tykkää. En välttämättä laita mitään koristeitakaan, ehkä korkeintaan jonkun joululiinan ja -kukan. Meillä kukaan muu kuin minä ei edes tykkää jouluruuista, joten ostan niitä vain sen verran kuin jaksan itse syödä. Lahjat avataan jo aamupäivällä, jotta niitä ehtii kunnolla tutkia.

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Ei ole moni ankeaa elämää nähnytkään. Hyvähän se tosin niin on.

No kerro.

Sunnuntaista on jäänyt mieleen sellainen ankea tunnelma. Kaikki paikat olivat kiinni ja iltaisin piti valmistautua seuraavaan kouluviikkoon. 

Meni vuosia, ennenkuin opin nauttimaan sunnuntaista. Työelämässä ei tarvitse tehdä opintoja seuraavaa viikkoa varten ja on joutilasta aikaa käydä esim. ulkona syömässä. Teen seuraavan viikon ruokaostokset sunnuntaina.

Joku mainitsi rutiinittomuuden, minua taas ahdisti lapsuudenkodin rutiinit ihan älyttömästi. Ymmärrän että pikkulapsille rutiinit ovat välttämättömiä, muttan äidille ruoka-ajat ja nukkumaanmenoajat olivat ehdottomia siihen asti kunnes täytin 18. Äiti alkoi raivota, jos esim. keittiöstä meni hakemaan iltapalaa virallisen iltapala-ajan jälkeen tai jäi sänkyyn lueskelemaan klo 23 jälkeen, jos ei väsyttänyt. Päivällinen syötiin tasan viideltä oli nälkä tai ei. Kaikki tehtiin kellontarkasti eikä mitään sen perusteella miltä itsestä tuntuu, ja tätä valvottiin ihan kohtuuttomasti. Pelkkä muistelu ahdistaa!

Kyläilyt vanhojen sukulaisten luona. Ne haisi pahalta (valitettavasti yliherkkä hajuaisti on ollut riesani jo lapsesta asti ja moni muille ihan neutraali haju/tuoksu saa minut voimaan pahoin), siellä piti istua sohvalla paikoillaan, mihinkään ei saanut koskea. Tympeitä vanhuksia. Niin, kyllä, myös vanhukset voi olla tympeitä ja ikäviä ihmisiä, aikuisena osaa suhtautua, mutta lapsella on vaikea ymmärtää. 

Saunominen. Kuyn pitäähän sitä nyt saunoa herranen aika. Vaikka miten tulee saunasta huono olo. Kun kuulemma ei tule kunnolla puhdasta jos ei hikoile saunassa. No teini-ikäisenä sain huudettua vanhemmille, että no tuolla logiikalla suurin osa maailman ihmisistä ei ole kunnolla puhtaita... Mutta senkin jälkeen pyöriteltiin päätä ja silmiä kun ei meidän tyttö tuu saunaan. 

Joulut. Äiti oli jouluhullu ja siivosi ja puunasi ja kaiken piti olla just eikä melkein. Tunnelma oli kireä ja kellään ei ollut hauskaa, vaikka puitteet olikin oikein mainiot. Piti olla laatikkooo kinkkuu rosollii piirakkoloit piparii sahramipullaa kalaa kotikaljaa glögiä jne jne. Se hemmetin sauna ja koivupiiska (vastaksi/vihdaksi kutsutaan). Lapsena piti odottaa joulupukkia sinne iltamyöhään, sitä hösötystä ja muuta, itse muistan lähinnä kun jännitys purkautui tappeluina sisaristen kanssa ja sitten huudetaan, että tontut kurkkii ja joulupukki ei tule olkaa kunnolla. Joulupukkiuskoa pidettiin yllä ihan väkisin, vaikka itse n. 7-vuotiaana aloin epäillä koko hommaa. Ja ne helv etin tontut joilla oli joka pienestä risahduksesta valta tuoimita, että tuhma lapsi jäät ilman lahjoja. (Jota ei koskaan tapahtunut, mutta sellasen epäreiluuden ja hämmennyksen ja arvottomuuden tunteen lapsessa aiheutti...) No, usein jouluina oli lähinnä paha mieli, kun äiti itkee ettei kukaan arvosta ja kun sen omat hermot pimahti lasten tappelua kuunnellessa.  

Tuossa nyt vasta muutama juttu. Omia lapsia en pakkokyläilytä kovin usein. No on tilanteita joissa mennään, juhlat, hautajaiset tms. Mummolassa käydään kun ne on isovanhempia ja ne asuu muualla, mutta ne reissut nyt on ihan odotettuja. Joulu tulee itsekseen hössöttämättä, ja jokainen saa toivoa esim. mitä syötäisiin. Ollessaan 5-v poikani sanoi, kun kysyin mitä jouluruokaa haluaisi, että kuule äiti hoitotäti vois neuvoa sulle miten se tekee lihakeiton, se on niin hyvää.  Kysyin hoitajalta ja jouluna oli muiden ruokien lisäksi myös lihakeittoa. Ja tontuilla en uhkaile ikinä. Aikuisella pitää olla muut keinot kasvattaa. Sitäpaitsi tyhjät uhkaukset on ihan yhtä typeriä kuin tyhjät lupaukset.

"niin kauan kuin asut minun katon alla, niin kauan kuin syöt minun jääkaapista...." Näillä fraaseilla kasvatettiin.

Joka kerta piti imuroida myös lattialistat, jne.

Myös sukat ja alushousut piti silittää.

Meillä ei kyllä ollut mitään ankeita rutiineja. Mulla oli näköjään aika onnellinen lapsuus. Perjantaisiivouksesta en tykännyt, mutta eihän sitä voi sotkussakaan elää ja meillä sentään vain imuroitiin, pyyhittiin pölyt ja pestiin vessa, ei tehty viikoittain suursiivousta. Omalla pihalla kasvavien marjojen poimimisestakaan en tykännyt, mutta loppupeleissä siihen meni pari päivää vuodessa meiltä lapsilta.

Kesät oli aivan ihania, oltiin joka kesä kylässä eri paikoissa eli mummilassa ja kahden eri serkkuperheen luona, joissa oli saman ikäisiä lapsia. Muistaakseni oltiin usein niin, että ensin minä ja sisarukseni oltiin viikko serkkujen luona ja sitten serkut olivat viikon meidän luona. Näin myös vanhemmat saivat lapsivapaata aikaa. Ei me käyty huvipuistoissa kuin kerran kesässä, mutta muistan että ihan uimarannat ja pihaleikit olivat hauskoja, kun oli serkut seurana.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa nyt vasta muutama juttu. Omia lapsia en pakkokyläilytä kovin usein. No on tilanteita joissa mennään, juhlat, hautajaiset tms. Mummolassa käydään kun ne on isovanhempia ja ne asuu muualla, mutta ne reissut nyt on ihan odotettuja. Joulu tulee itsekseen hössöttämättä, ja jokainen saa toivoa esim. mitä syötäisiin. Ollessaan 5-v poikani sanoi, kun kysyin mitä jouluruokaa haluaisi, että kuule äiti hoitotäti vois neuvoa sulle miten se tekee lihakeiton, se on niin hyvää.  Kysyin hoitajalta ja jouluna oli muiden ruokien lisäksi myös lihakeittoa. Ja tontuilla en uhkaile ikinä. Aikuisella pitää olla muut keinot kasvattaa. Sitäpaitsi tyhjät uhkaukset on ihan yhtä typeriä kuin tyhjät lupaukset.

Kuulostaa ihanalta! Pakko kysyä, mikä oli hoitotädin reaktio, kun lihakeiton ohjetta kysyit :)

Säännöllinen siivoaminen, siitä riippumatta, oliko pölyä tai tahroja missään vai ei. Joka perjantai piti tulla nopsasti koulusta suoraan kotiin ala-asteelta asti, jotta pääsi siivoamaan. Mikäli oli jokin syy, ettei perjantai-iltapäivänä ollut paikalla, piti jo torstaina siivota tai pyytää lupa siirtää siivous lauantaihin.

Muistan yhdenkin kerran, kun olin kipeä- flunssassa ja kuumeessa ja poissa koulusta. Lauantai-iltapäivään asti sai levätä, sitten rätti käteen ja lattiaa pesemään, vaikka kuumetta oli yhä. Lapsuuteni oli yhtä ahdistusta. 80-90-luku.

Isälläni oli ja on edelleen vaikea vihanhallintaongelma. Isä saattaa räjähtää ihan mitättömästäkin asiasta täysin nollasta sataan, oli kyseessä sitten jääkiekkomatsi tai lattialle kaatunut maitolasi. Tätä isä ei kuitenkaan aina tehnyt, joskus samoista asioista räjähdettiin ja joskus ei. Kasvoin ujoksi, pelkäämään virheiden tekemistä enkä siedä arvaamatonta käytöstä ihmisissä.

Asun yksin, en tahdo asua koskaan miehen kanssa ja käyn kotona vain jouluisin. Siinäpähän isä miettii miksi, vaikka olen monta kertaa sanonut suoraan etten voi sietää huutoa ja melua.

Tämä ketju sai mut ajattelemaan, että vihaankohan sunnuntaita siksi kun se oli niin ankea lapsuuden kodissa.. Normaalisti arkena ja lauantaina olin koulussa, kavereilla ja harrastuksissa. Välttelin kotona olemista, koska kotona oli aina ikävä tunnelma ja isä oli arvaamaton. Huusi mistä sattuu, salakuunteli/kyttäsi ja haukkui. Sunnuntaina ei ollut harrastuksia tai koulua, joten piti olla kotona. Se yksi ja ainut ruoka tarjottiin aina ennen klo 11 ja jos et ollut (teininä) herännyt siihen mennessä ei ruokaa herunut. Piti olla aina ihan hipihiljaa koska isä nukkui pois krapulaa. Pieni rivitalopiha, joten pihallakin piti olla hiljaa. Tv:stä tuli tylsääkin tylsempiä uusintoja aina vaan ja kun isä joskus neljän viiden aikaan heräsi hän katsoi formulat tai muuta urheilua. Tv oli täysillä eikä saanut inahtaakkaan. Äiti ei koskaan puhunut tai tehnyt mitään, peesasi isää ja pesi pyykkiä. Hieno elämä. 

N30

Lauantaisin äitini aina siivosin ja otti pesutupa vuoron. Aina tiesi kun äiti alko lauleskelemaan siivotessaan, hemmetin kireällä äänellä, että nyt on parasta lähteä ulos. Me tytöt siivosimme omat huoneemme, äiti olohuoneen, keittiön, vessat, käytävät. Nukkuivat isän kanssa olohuoneessa. Meillä oli lapsuuden kodissani siistiä, mutta useimmiten tosi kireä ilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Isälläni oli ja on edelleen vaikea vihanhallintaongelma. Isä saattaa räjähtää ihan mitättömästäkin asiasta täysin nollasta sataan, oli kyseessä sitten jääkiekkomatsi tai lattialle kaatunut maitolasi. Tätä isä ei kuitenkaan aina tehnyt, joskus samoista asioista räjähdettiin ja joskus ei. Kasvoin ujoksi, pelkäämään virheiden tekemistä enkä siedä arvaamatonta käytöstä ihmisissä.

Asun yksin, en tahdo asua koskaan miehen kanssa ja käyn kotona vain jouluisin. Siinäpähän isä miettii miksi, vaikka olen monta kertaa sanonut suoraan etten voi sietää huutoa ja melua.

Toi arvaamattomuus on kyllä tosi paha luonteenpiirre. Mun appiukko samanlainen. Onneksi nähdään harvoin.

Ei mitään, ja se oli ankeaa.

Neljän viljan puuro. Jämäkkä sellainen.

40 vuoden ikään tullessa en ole yhtään pakettia kotiini vielä ostanut. Kaurapuuroa kyllä.

Aina ostettiin, mikä oli halpaa.

Yhtenä päivänä äiti keksi helluntailaisten kirpputorin.

Sain manguttua itseni mukaan ja halusin välttämättä kokeilla äidit valitsemia vaatteita.

Muistan, kun tuotiin iso kasa farkkuja. Valtaosa oli miesten mallia, jotka eivät istuneet päälle, tietenkään.

Mikään ei ollut edes välttävä.

Yhtenä kesänä tuli torille kirpputorit. Oman kylän kirppikselle en saanut mennä, mutta naapuriin sain mennä.

Myin kotoa kellarin tyhjäksi ja sain ostettua itselleni ajanmukaiset vaatteet.

Muistan, kun syksystä kevääseen kävin kaappeja läpi ja löysin paljon myytävää ja kesäisin myin kaikki ja sain vaaterahat.

Lapsien ei ikinä ( toivottavasti ) tarvitse hävetä vaatetusta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei kyllä ollut mitään ankeita rutiineja. Mulla oli näköjään aika onnellinen lapsuus. Perjantaisiivouksesta en tykännyt, mutta eihän sitä voi sotkussakaan elää ja meillä sentään vain imuroitiin, pyyhittiin pölyt ja pestiin vessa, ei tehty viikoittain suursiivousta. Omalla pihalla kasvavien marjojen poimimisestakaan en tykännyt, mutta loppupeleissä siihen meni pari päivää vuodessa meiltä lapsilta.

Kesät oli aivan ihania, oltiin joka kesä kylässä eri paikoissa eli mummilassa ja kahden eri serkkuperheen luona, joissa oli saman ikäisiä lapsia. Muistaakseni oltiin usein niin, että ensin minä ja sisarukseni oltiin viikko serkkujen luona ja sitten serkut olivat viikon meidän luona. Näin myös vanhemmat saivat lapsivapaata aikaa. Ei me käyty huvipuistoissa kuin kerran kesässä, mutta muistan että ihan uimarannat ja pihaleikit olivat hauskoja, kun oli serkut seurana.

Aina välillä naurattaa lukea aihe vapaata, ku ihmiset ei seuraa mitä ketjussa olikaan tarkoitus keskustella :D nää ihmiset alkaa työpalavereissakin kertoa mustikkapiirakan teostaan, kun kysyttiin jotain aivan muuta :D muut seuraa vierestä että mitä ihmettä se pirjo selittää...

Meillä ei kotona poikettu Mistään rutiineista. Lauantaisaunaan oli Pakko mennä, sitkeästi tehtiin kaalikääryleitä vaikkei kukaan lapsista niistä pitänyt ja siellä sit istuttiin kunnes lautanen on tyhjä. Tai kunnes äidin hermo petti.

Ainainen kotona olo ja yleinen elämän harmaus. Elettiin köyhempää elämää kuin mitä tulotaso oli. Ei käyty juuri koskaan missään ja isän inho "amerikkalaista elämäntapaa" kohtaan tarkoitti sitä, ettei ollut videoita, pelikonsolia tai hittileluja. Sittemmin olen ottanut takaisin matkustamalla ja käymällä paljon tapahtumissa. Säilynyt on kunnioitus kotia kohtaan ja hyvällä tavalla vähään tyytyminen ja materian välttäminen.