Kerran pettäjä, aina pettäjä

Kyllä se vaan näin on. Pettäminen on joillakin verenkierrossa.

Tiedän mieheni pettäneen exäänsä minun kanssani. En välittänyt siitä silloin enkä ole pelännyt miehen pettävän minua. Jos suhteessa on kaikki kunnossa ei kumppani rakastu muihin. Pelkkää seksiä tietty voi harjoittaa ilman tunteitakin, mutta se on sitten jo toinen juttu.

Pitää paikkansa, se on siellä syvällä luonteessa oleva piirre. Nään asian niin, että se on jonkilainen kosto kumppanille. Pettäjältä löytyy aina jokin "hyvä selitys ja syy" tälle pettämiselleen eli seliseli.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mieheni pettäneen exäänsä minun kanssani. En välittänyt siitä silloin enkä ole pelännyt miehen pettävän minua. Jos suhteessa on kaikki kunnossa ei kumppani rakastu muihin. Pelkkää seksiä tietty voi harjoittaa ilman tunteitakin, mutta se on sitten jo toinen juttu.

Ei rakastu, mutta haluaa vaihtelua. Tämä on luonnon laki testosteroniolennoilla. Ei kannatakaan pelätä - tuhlaat siihen vain energiaa.

Suhtautuisin erittäin suurella varauksella sellaiseen joka on pettänyt aikaisemmin. Itse en voisi koskaan antaa anteeksi pettämistä ja se olisi kerrasta poikki ilman poikkeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän mieheni pettäneen exäänsä minun kanssani. En välittänyt siitä silloin enkä ole pelännyt miehen pettävän minua. Jos suhteessa on kaikki kunnossa ei kumppani rakastu muihin. Pelkkää seksiä tietty voi harjoittaa ilman tunteitakin, mutta se on sitten jo toinen juttu.

Ei rakastu, mutta haluaa vaihtelua. Tämä on luonnon laki testosteroniolennoilla. Ei kannatakaan pelätä - tuhlaat siihen vain energiaa.

Tälle vaihtelulle on vaihtoehtokin johon ei liity pettäminen. Masturbointi.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ihmisiä on kolmenlaisia.

Ensimmäinen luokka pettäjiä ovat ne jotka pettävät aina, jossakin vaiheessa ja varmasti. Nämä eivät vaan osaa olla uskollisia. Vaikka heillä olisi kuinka ihanat puolisot ja asiat kunnossa, sehän vaan yllyttää pettämiseen. Koska heille yksiavioisuus on mahdoton asia, ajattelevat ala- eivät yläpäällään. Panevat ketä hyvänsä.

Toinen luokka: Nämä pettävät vain, jos puolison kanssa on mennyt pitemmän aikaa huonosti, yleensä humalassa. Nämä myös kokevat todella huonoa omaatuntoa pettämisestä.

Tämän kategorian pettäjät ovat, yllättävää kyllä, uskollisuudestaan ja huonosta omastatunnostaan huolimatta myös niitä, jotka ajautuvat pettäessään helposti myös rakkaussuhteisiin.

Kolmas luokka: Ihmiset jotka eivät petä missään olosuhteissa, eivätkä koskaan. Nämä ovat kuolemaansa asti uskollisia, kuten joutsenet.

 

Minullapa on avoinliitto, se on sopimusasia että peitto heiluu. Olen uskollinen, vai olenko? Ihan sama mitä sinä siitä ajattelet kun lähden jonkun mukaan, vaikka minulla onkin kumppani!

Mitä luokitellaan pettämiseksi?

Mun mieheni petti 15 vuoden avioliiton ja kolmen lapsen jälkeen työmatkalla. Kertoi itse, en olisi osannut ikinä aavistaa. Anoi armoa ja tyhmänä uskoin.

Meni hetki ja sain miehen kiinni seksitreffipalstalle rekisteröitymisestä. Ilmoitti profiilistaan että ruokatuntien aikana sopii treffit. Eli aamulla päiväkodin kautta töihin, ruokiksella panolle ja iltapäivällä päikyn kautta kotiin.

Sen jälkeen sain tietää, että on aloittanut yhteydenpidon exäänsä 20 vuoden takaa. Erosivat jo ennen kuin tapasin mieheni eikä heillä ole yhteisiä lapsia joten ei luulisi olevan mitään tarvetta pitää yhteyttä.

Jokohan mun olisi aika laittaa avioerohakemus vetämään. Toisaalta, uudet pettämiset ei enää tunnu missään.

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen kertoo ihmisen kyvyistä ratkaista ongelmia, hänen sitoutumisensa asteesta, empatiakyvystä ja itsekkyydestä. Kun kuulen jonkun ystävistäni pettäneen, en ajattele sitä, pettääkö hän uudestaan vaan sitä, että hänen kykynsä toimia kriisin tullen epäitsekkäästi, rakentavasti ja kaikkien parasta ajatellen ovat rajalliset. Häntä kiinnostaa lähinnä se oma napa.

Toisaalta ihmiset tekevät myös virheitä. Nuorena moni on itsekkäämpi kuin vanhempana, lasten syntyminen muuttaa prioriteetteja, kuolemantapaukset, sairastumiset yms. muuttavat ihmistä. En silti ikinä ajattele, että pettäjä pettää vain tiettyä ihmistä. Ajattelen, onko hän oppinut asiasta jotain. Ketä hän syyttää tilanteesta? Osaako nähdä oman toimintansa seuraukset vai syyllistääkö vain muita asiasta? Katuuko?

Moni katuu mutta syyllistää silti muita omasta ratkaisustaan. Vaikeaahan on tunnustaa, että olen heikko ja itsekäs, vaikka juuri tästä se kehittyminen paremmaksi ihmiseksi alkaa. Myönnän, että en arvosta pettäjiä ja että yksi ystävyyssuhdekin on loppunut pettämisen myötä. Ehkä ymmärtäisin ja tajuaisin jotain oleellista, jos pettäjät jaksaisivat oikeasti keskustella aiheesta, mutta en voi sietää sitä "rakastuin enkä voinut asialle mitään"-lätinää. Emme murhaa tai pahoinpitele ketään rakastumisen vuoksi, joten pettäminenkään ei ole mikään väistämätön seuraus rakastumisesta. Se on valinta enkä käsitä, minkälainen ihminen valitsee mieluummin sen, että loukkaa läheisiään, lapsiaan, sukuaan, ystäviään kuin hoitaisi eronsa fiksusti ennen uuden suhteen aloittamista.

Miten se loukkaa sukua jos itse rakastuu johonkin ihmiseen? Älä nyt liioittele! 

Jos lapseni jonain päivänä huomaa että ihastui ja rakastui toiseen, niin minusta se on täysin ok. Joskus rakkaus loppuu, ei sille vaan voi mitään jos se tapahtuu kun on vielä toisen kanssa. Minä en pidä sitä tarpeellisena että ottaa heti eron, muuttaa omilleen ja vasta jonkun "odottelun jälkeen" olisi muka parempi että kulissi olisi kunnossa ja ottaa sen uuden ihmisen vierelleen. Naiivia tuo on :) Ehkä sinulla on elämää ikuisesti että voit noin elää. Jos rakastaa, rakastaa. Itse en tahtoisi elää hetkeäkään jotain kulissiliittoa, jos mies ei enää minua tahdo ja tahtoo olla jonkun toisen kanssa niin menkööt. Ei ihmissuhteet ole jotain "kunniaa", kaikki suhteet ovat tärkeitä: jos siinä on kolmas osapuoli niin se on siinä. Ei heidän kuulu jättää elämättä yhteistä rakkauttaan vaan koska minulla ja miehellä on pystyyn kuollut suhde. 

Virheitä tekee jokainen, toiset isompia ja toiset pienempiä. Yhteistä kuitenkin on se, ettei samaa virhettä pidä toistaa.

Eli ei, kerran pettäjä ei automaattisesti ole aina pettäjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ihmisiä on kolmenlaisia.

Ensimmäinen luokka pettäjiä ovat ne jotka pettävät aina, jossakin vaiheessa ja varmasti. Nämä eivät vaan osaa olla uskollisia. Vaikka heillä olisi kuinka ihanat puolisot ja asiat kunnossa, sehän vaan yllyttää pettämiseen. Koska heille yksiavioisuus on mahdoton asia, ajattelevat ala- eivät yläpäällään. Panevat ketä hyvänsä.

Toinen luokka: Nämä pettävät vain, jos puolison kanssa on mennyt pitemmän aikaa huonosti, yleensä humalassa. Nämä myös kokevat todella huonoa omaatuntoa pettämisestä.

Tämän kategorian pettäjät ovat, yllättävää kyllä, uskollisuudestaan ja huonosta omastatunnostaan huolimatta myös niitä, jotka ajautuvat pettäessään helposti myös rakkaussuhteisiin.

Kolmas luokka: Ihmiset jotka eivät petä missään olosuhteissa, eivätkä koskaan. Nämä ovat kuolemaansa asti uskollisia, kuten joutsenet.

 

Minullapa on avoinliitto, se on sopimusasia että peitto heiluu. Olen uskollinen, vai olenko? Ihan sama mitä sinä siitä ajattelet kun lähden jonkun mukaan, vaikka minulla onkin kumppani!

No sinullapa on sitten ihan eri asia kyseessä, eikö niin? Kyse oli pettämisestä, eli siitä, että pettää toisen luottamuksen, vaikka piti olla sitoutunut vain tähän tiettyyn kumppaniin. Jos teillä ei tuollaista sitoumusta ole, niin eihän siinä sitä luottamustakaan rikota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ihmisiä on kolmenlaisia.

Ensimmäinen luokka pettäjiä ovat ne jotka pettävät aina, jossakin vaiheessa ja varmasti. Nämä eivät vaan osaa olla uskollisia. Vaikka heillä olisi kuinka ihanat puolisot ja asiat kunnossa, sehän vaan yllyttää pettämiseen. Koska heille yksiavioisuus on mahdoton asia, ajattelevat ala- eivät yläpäällään. Panevat ketä hyvänsä.

Toinen luokka: Nämä pettävät vain, jos puolison kanssa on mennyt pitemmän aikaa huonosti, yleensä humalassa. Nämä myös kokevat todella huonoa omaatuntoa pettämisestä.

Tämän kategorian pettäjät ovat, yllättävää kyllä, uskollisuudestaan ja huonosta omastatunnostaan huolimatta myös niitä, jotka ajautuvat pettäessään helposti myös rakkaussuhteisiin.

Kolmas luokka: Ihmiset jotka eivät petä missään olosuhteissa, eivätkä koskaan. Nämä ovat kuolemaansa asti uskollisia, kuten joutsenet.

 

Minullapa on avoinliitto, se on sopimusasia että peitto heiluu. Olen uskollinen, vai olenko? Ihan sama mitä sinä siitä ajattelet kun lähden jonkun mukaan, vaikka minulla onkin kumppani!

Minä en ole yksiavioinen, mulla on sekä aviomies että rakastaja, molemmat tietävät toisistaan. Näin on ollut jo vuosia. Suppea tuokin väittämä on, että pettäjä panee ketä hyvänsä. Useimmat ihmiset eivät pane ketä hyvänsä siviilisäädystään riippumatta, harva haluaa kaikkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen kertoo ihmisen kyvyistä ratkaista ongelmia, hänen sitoutumisensa asteesta, empatiakyvystä ja itsekkyydestä. Kun kuulen jonkun ystävistäni pettäneen, en ajattele sitä, pettääkö hän uudestaan vaan sitä, että hänen kykynsä toimia kriisin tullen epäitsekkäästi, rakentavasti ja kaikkien parasta ajatellen ovat rajalliset. Häntä kiinnostaa lähinnä se oma napa.

Toisaalta ihmiset tekevät myös virheitä. Nuorena moni on itsekkäämpi kuin vanhempana, lasten syntyminen muuttaa prioriteetteja, kuolemantapaukset, sairastumiset yms. muuttavat ihmistä. En silti ikinä ajattele, että pettäjä pettää vain tiettyä ihmistä. Ajattelen, onko hän oppinut asiasta jotain. Ketä hän syyttää tilanteesta? Osaako nähdä oman toimintansa seuraukset vai syyllistääkö vain muita asiasta? Katuuko?

Moni katuu mutta syyllistää silti muita omasta ratkaisustaan. Vaikeaahan on tunnustaa, että olen heikko ja itsekäs, vaikka juuri tästä se kehittyminen paremmaksi ihmiseksi alkaa. Myönnän, että en arvosta pettäjiä ja että yksi ystävyyssuhdekin on loppunut pettämisen myötä. Ehkä ymmärtäisin ja tajuaisin jotain oleellista, jos pettäjät jaksaisivat oikeasti keskustella aiheesta, mutta en voi sietää sitä "rakastuin enkä voinut asialle mitään"-lätinää. Emme murhaa tai pahoinpitele ketään rakastumisen vuoksi, joten pettäminenkään ei ole mikään väistämätön seuraus rakastumisesta. Se on valinta enkä käsitä, minkälainen ihminen valitsee mieluummin sen, että loukkaa läheisiään, lapsiaan, sukuaan, ystäviään kuin hoitaisi eronsa fiksusti ennen uuden suhteen aloittamista.

Miten se loukkaa sukua jos itse rakastuu johonkin ihmiseen? Älä nyt liioittele! 

Jos lapseni jonain päivänä huomaa että ihastui ja rakastui toiseen, niin minusta se on täysin ok. Joskus rakkaus loppuu, ei sille vaan voi mitään jos se tapahtuu kun on vielä toisen kanssa. Minä en pidä sitä tarpeellisena että ottaa heti eron, muuttaa omilleen ja vasta jonkun "odottelun jälkeen" olisi muka parempi että kulissi olisi kunnossa ja ottaa sen uuden ihmisen vierelleen. Naiivia tuo on :) Ehkä sinulla on elämää ikuisesti että voit noin elää. Jos rakastaa, rakastaa. Itse en tahtoisi elää hetkeäkään jotain kulissiliittoa, jos mies ei enää minua tahdo ja tahtoo olla jonkun toisen kanssa niin menkööt. Ei ihmissuhteet ole jotain "kunniaa", kaikki suhteet ovat tärkeitä: jos siinä on kolmas osapuoli niin se on siinä. Ei heidän kuulu jättää elämättä yhteistä rakkauttaan vaan koska minulla ja miehellä on pystyyn kuollut suhde. 

Niin no sinä itsekkäästi haluat, että poikasi saa tehdä mitä lystää välittämättä muista ihmisistä. Aina saa vedota siihen, että "toimin vain tunteiden mukaan". Äiti/isä opetti... Ei tarvitse toimia vastuullisesti muita ihmisiä kohtaan. Mutta ehkäpä poikasi kumppani ja tämän vanhemmat taas toivoisivat, että tätä kumppania kohdellaan kunnioittaen ja häntä kohtaan ollaan rehellinen, jotta hän saa myös jatkaa omaa elämäänsä. Tuo on hirvittävän itsekästä ja kieroa, että pidetään petettyä kumppania pimennossa ja panttivankina suhteessa, joka on jo päättynyt. Pettäjä päättää petetyn puolesta, että hänellä ei ole oikeutta jatkaa omaa elämäänsä ja etsiä joku parempi ja luottamuksen arvoinen kumppani rinnalle. Hän on edelleen uskollinen kumppanille, joka ei ole sen uskollisuuden arvoinen, vaan petaa salassa jo uutta elämää kertomatta siitä mitään petetylle kumppanille. Ja vielä äidin/isän siunauksella. Hyvinpä poikasi kasvatat...

Riippuu niin ihmisestä ja tilanteesta. Tapapettäjät ovat yleensä niitä vaarallisempia, koska usein maalaavat itsestään kuvan rehellisenä ja hyvänä ihmisenä, kuitenkin usein näillä jatkuvasti valehtelevilla ihmisillä on jo muita heti suhteen alussa.

Sanonta ei ole totta.

Olen itse pettänyt miestäni suhteen alkuaikana, kun en ollut varma tunteistani, mutta vasta sen jälkeen tajusin, että hän on se oikea. Sen jälkeen en ole pettänyt, koska en halua menettää miestäni ja tiedostan hänen olevan minulle paras mies maailmassa.

Ylipäätään kaikki slogantyyppiset hokemat ovat liian yksinkertaistavia kuvaamaan todellista maailmaa, joka ei ole mustavalkoista. Ne iskulausetotuudet kuitenkin uppoavat ihmisiin, ne viehättävät yksinkertaisuudellaan ja niihin voi reagoida tunteella puolesta tai vastaan asuaa syvemmin pohtimatta.

En ole itse pettämisen suhteen täysin ehdoton, mutta rajan sille kyllä asetan. En hyväksyisi siis mitään sellaista, että tietoisesti ja aivan tarkoituksella etsitään muuta seuraa esim. nettipalstoilta. En myöskään missään tapauksessa hyväksyisi suhteen aikana pettämistä monien eri henkilöiden kanssa. Paljon myös ratkaisee pettäjän oma suhtautuminen asiaan, ja onko se vaan toisen osapuolen yksipuolista syyttelyä asiasta. Pettäminenhän ei parisuhdetta vastaa, niinpä ratkaistavaksi jää voiko asiassa joustaa ja missä menee raja. Nämä on tosi vaikeita asioita, eikä yhtä ratkaisua tämmöiseen ole.

Ihmetyttää nykyään tämä syrjähyppyjen merkityksen mystifioiminen ja liioittelu vailla mitään mittaa, määrää tai suhteellisuudentajua. Monet tuntuvat näkevän satunnaisen seksikerran muun kuin oman puolison kanssa jonakin arkkipahan ja mustimman perisynnin ilmentymänä.

Päivittäin voi nähdä ja kuulla, kuinka huonosti ihmiset kohtelevat toisiaan parisuhteessa: jos nyt ei jatkuvasti tai säännöllisesti, niin ainakin joskus. On huutamista, painostamisesta, vähättelyä, hermojen menettämistä ja nimittelyä, mitätöintiä, kunnioituksen puutetta, nolaamista, välinpitämättömyyttä ja erilaisia tapoja iskeä toisen vyön alle. Näitä kestetään vaikka kymmeniä vuosia ja itselle käytös oikeutetaan vetoamalla stressiin, huonoon päivään, ihmisluontoon, yleisyyteen, poikkeukseen, rohkeuteen olla oma itsensä, inhimillisiin virheisiin jne.

Yksittäinen syrjähyppy nähdään taas asiana, joka merkitsee välittömästi vaikka 20 vuotta kestäneen suhteen vääjäämätöntä eroa.

Miksi se on niin valtavan, valtavan iso asia?

Ihmiset tekevät virheitä, toimivat epärationaalisesti ja heillä on heikkoja hetkiä. Paheisiin ja kiellettyihin asioihin sorrutaan jatkuvasti, vaikka tiedetään että toiminta ei ole fiksua tai oikein, ei vastaa omia laajempia arvoja eikä edistä itselle tärkeitä tavoitteita. Miksi tässä asiassa vain 101 %:nen täydellisyys ja virheettömyys hyväksytään?

En itse ole käynyt vieraissa koskaan eikä meillä ole avointa suhdetta, mikäli se nyt mielipiteeseeni liittyy.

”En itse ole käynyt vieraissa koskaan eikä meillä ole avointa suhdetta, mikäli se nyt mielipiteeseeni liittyy.”

Niinpä niin. Palataan asiaan kun osuu omalle kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää nykyään tämä syrjähyppyjen merkityksen mystifioiminen ja liioittelu vailla mitään mittaa, määrää tai suhteellisuudentajua. Monet tuntuvat näkevän satunnaisen seksikerran muun kuin oman puolison kanssa jonakin arkkipahan ja mustimman perisynnin ilmentymänä.

Päivittäin voi nähdä ja kuulla, kuinka huonosti ihmiset kohtelevat toisiaan parisuhteessa: jos nyt ei jatkuvasti tai säännöllisesti, niin ainakin joskus. On huutamista, painostamisesta, vähättelyä, hermojen menettämistä ja nimittelyä, mitätöintiä, kunnioituksen puutetta, nolaamista, välinpitämättömyyttä ja erilaisia tapoja iskeä toisen vyön alle. Näitä kestetään vaikka kymmeniä vuosia ja itselle käytös oikeutetaan vetoamalla stressiin, huonoon päivään, ihmisluontoon, yleisyyteen, poikkeukseen, rohkeuteen olla oma itsensä, inhimillisiin virheisiin jne.

Yksittäinen syrjähyppy nähdään taas asiana, joka merkitsee välittömästi vaikka 20 vuotta kestäneen suhteen vääjäämätöntä eroa.

Miksi se on niin valtavan, valtavan iso asia?

Ihmiset tekevät virheitä, toimivat epärationaalisesti ja heillä on heikkoja hetkiä. Paheisiin ja kiellettyihin asioihin sorrutaan jatkuvasti, vaikka tiedetään että toiminta ei ole fiksua tai oikein, ei vastaa omia laajempia arvoja eikä edistä itselle tärkeitä tavoitteita. Miksi tässä asiassa vain 101 %:nen täydellisyys ja virheettömyys hyväksytään?

En itse ole käynyt vieraissa koskaan eikä meillä ole avointa suhdetta, mikäli se nyt mielipiteeseeni liittyy.

Ymmärrän pointtisi. Kuitenkin, jos tuollaista vähättelyä, haukkumista jne. huonoa kohtelua jatkuu pitkään suhteessa, niin eiköhän silloin ole aika keskustella asioista ja päättää suhde. Ei sellaista tarvitse kenenkään sietää.

Jos kuitenkij suhde on hyvä, ja siihen on panostettu, ja molemmat ovat lupautuneet olemaan uskollisia toisilleen, niin siltä viedään pohja, jos toinen sen lupauksen pettää. Ehkä yksittäisen hairahduksen voi silloinkin vielä antaa anteeksi, mutta jos taustalla on jotain suunnitelmallista tai muuta kuin yksi hairahdus, niin aika vaikea siinä on enää saada luottamusta takaisin.

En todellakaan yhdy.

kokemusta on.