Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kerran pettäjä, aina pettäjä

Vierailija
18.11.2013 |

Yhdyttekö ajatukseen, että jos kerran käy vieraissa, niin käy toistekin? Onko omakohtaista kokemusta pettäämisestä? Eritoten uudesta mahdollisuudesta ja sen arvoiseksi osoittautumisesta?
Mites, jos pettäminen on tapahtunut joskus muinoin entisessä suhteessa? Pitäisikö huolestua?

Nimim. Tapaillut puoli vuotta miestä, josta pidän, jonka koin luotettavaksi, mutta joka tunnusti juuri joskus muinoin pettäneensä eksäänsä.

Kommentit (69)

Vierailija
61/69 |
21.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen kertoo ihmisen kyvyistä ratkaista ongelmia, hänen sitoutumisensa asteesta, empatiakyvystä ja itsekkyydestä. Kun kuulen jonkun ystävistäni pettäneen, en ajattele sitä, pettääkö hän uudestaan vaan sitä, että hänen kykynsä toimia kriisin tullen epäitsekkäästi, rakentavasti ja kaikkien parasta ajatellen ovat rajalliset. Häntä kiinnostaa lähinnä se oma napa.

Toisaalta ihmiset tekevät myös virheitä. Nuorena moni on itsekkäämpi kuin vanhempana, lasten syntyminen muuttaa prioriteetteja, kuolemantapaukset, sairastumiset yms. muuttavat ihmistä. En silti ikinä ajattele, että pettäjä pettää vain tiettyä ihmistä. Ajattelen, onko hän oppinut asiasta jotain. Ketä hän syyttää tilanteesta? Osaako nähdä oman toimintansa seuraukset vai syyllistääkö vain muita asiasta? Katuuko?

Moni katuu mutta syyllistää silti muita omasta ratkaisustaan. Vaikeaahan on tunnustaa, että olen heikko ja itsekäs, vaikka juuri tästä se kehittyminen paremmaksi ihmiseksi alkaa. Myönnän, että en arvosta pettäjiä ja että yksi ystävyyssuhdekin on loppunut pettämisen myötä. Ehkä ymmärtäisin ja tajuaisin jotain oleellista, jos pettäjät jaksaisivat oikeasti keskustella aiheesta, mutta en voi sietää sitä "rakastuin enkä voinut asialle mitään"-lätinää. Emme murhaa tai pahoinpitele ketään rakastumisen vuoksi, joten pettäminenkään ei ole mikään väistämätön seuraus rakastumisesta. Se on valinta enkä käsitä, minkälainen ihminen valitsee mieluummin sen, että loukkaa läheisiään, lapsiaan, sukuaan, ystäviään kuin hoitaisi eronsa fiksusti ennen uuden suhteen aloittamista.

Miten se loukkaa sukua jos itse rakastuu johonkin ihmiseen? Älä nyt liioittele! 

Jos lapseni jonain päivänä huomaa että ihastui ja rakastui toiseen, niin minusta se on täysin ok. Joskus rakkaus loppuu, ei sille vaan voi mitään jos se tapahtuu kun on vielä toisen kanssa. Minä en pidä sitä tarpeellisena että ottaa heti eron, muuttaa omilleen ja vasta jonkun "odottelun jälkeen" olisi muka parempi että kulissi olisi kunnossa ja ottaa sen uuden ihmisen vierelleen. Naiivia tuo on :) Ehkä sinulla on elämää ikuisesti että voit noin elää. Jos rakastaa, rakastaa. Itse en tahtoisi elää hetkeäkään jotain kulissiliittoa, jos mies ei enää minua tahdo ja tahtoo olla jonkun toisen kanssa niin menkööt. Ei ihmissuhteet ole jotain "kunniaa", kaikki suhteet ovat tärkeitä: jos siinä on kolmas osapuoli niin se on siinä. Ei heidän kuulu jättää elämättä yhteistä rakkauttaan vaan koska minulla ja miehellä on pystyyn kuollut suhde. 

Niin no sinä itsekkäästi haluat, että poikasi saa tehdä mitä lystää välittämättä muista ihmisistä. Aina saa vedota siihen, että "toimin vain tunteiden mukaan". Äiti/isä opetti... Ei tarvitse toimia vastuullisesti muita ihmisiä kohtaan. Mutta ehkäpä poikasi kumppani ja tämän vanhemmat taas toivoisivat, että tätä kumppania kohdellaan kunnioittaen ja häntä kohtaan ollaan rehellinen, jotta hän saa myös jatkaa omaa elämäänsä. Tuo on hirvittävän itsekästä ja kieroa, että pidetään petettyä kumppania pimennossa ja panttivankina suhteessa, joka on jo päättynyt. Pettäjä päättää petetyn puolesta, että hänellä ei ole oikeutta jatkaa omaa elämäänsä ja etsiä joku parempi ja luottamuksen arvoinen kumppani rinnalle. Hän on edelleen uskollinen kumppanille, joka ei ole sen uskollisuuden arvoinen, vaan petaa salassa jo uutta elämää kertomatta siitä mitään petetylle kumppanille. Ja vielä äidin/isän siunauksella. Hyvinpä poikasi kasvatat...

Kyllä poikani TAI tyttäreni saattaa jäädä petetyksikin! Miten yksinkertainen olet että kasvatan lapsestani narsistia? Sinä tässä tunnut jäätävän kylmältä ja kokoajan tuota toisten syyttelyä ja pahaa mieltä. Ehkä kannnattaa hakeutua terapiaan kun voi noin huonosti? 

En minä todellakaan kannata mitään kaksoiselämää vaan ei pidä jäädä huonoon suhteeseen. Osa ihmisistä tuntuu jäävän tottumuksesta kiinni jonhonkin suhteeseen. Kehoitan lastani elämään elämäänsä, se tarkoittaa myös sitä että puhaltaa liekkiä parisuhteeseensa muttei jää siihen kytemään myöskään. 

Sinulla on jotain luetunymmärtämisessä vikaa jos päättelet että sanon lapsilleni että menkää ja olkaa itsekkäitä vaan päinvastoin pitää muistaa että elämä on lopulta yksin, vaikka ollaan jonkun kanssa niin pitää muistaa oma minä: itse olen sisar, äiti, tytär, ystävä, vaimo.. Jos tämä alkaa vaikuttaa siltä ettei elämä enää suju ja jonkun kanssa on vaikeaa niin se suhde kuuluu korjata mutta kaikki ihmissuhteet eivät lopu kuolemaan eikä se koske vain rakkaussuhteita vaan ystävyyksiä, joskus menettää ihmisiä, silti täytyy muistaa että on itselleen aina rehellinen ja avoin. 

Kuulostat todella pettyneeltä, kurja!

Kuulostat ihan sekopäältä. Jos et halua, että sinua tulkitaan väärin, niin mieti ensin, millaista ylimielistä lätinää päästät suustasi vastauksena ihmiselle, joka on pettämistä ja puolisolle valehtelemista vastaan:

Jos lapseni jonain päivänä huomaa että ihastui ja rakastui toiseen, niin minusta se on täysin ok. Joskus rakkaus loppuu, ei sille vaan voi mitään jos se tapahtuu kun on vielä toisen kanssa. Minä en pidä sitä tarpeellisena että ottaa heti eron, muuttaa omilleen ja vasta jonkun "odottelun jälkeen" olisi muka parempi että kulissi olisi kunnossa ja ottaa sen uuden ihmisen vierelleen. Naiivia tuo on :)

Kyllä tuosta saa sen kuvan, että sinusta on ihan ok, että poikasi jatkaa avioliittoa kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka on rakastunut toiseen naiseen eikä rakasta enää omaa vaimoaan. Annat ymmärtää, että pojallasi on oikeus jatkaa asumista petetyn vaimon kanssa saman katon alla ja odotella siihen asti, kunnes saa omat asiansa järjestettyä. Mitä väliä sillä, miltä petetystä puolisosta tuntuu. 

Vierailija
62/69 |
21.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen kertoo aina jotain pettäjän luonteesta. Tarkoitukseni ei ole moralisoida, koska olen itsekin pettänyt- lähes kaikkia kumppaneitani. Siksi sanon, että kerran pettäjä, aina pettäjä. Oma pettämiseni ei liittynyt keneenkään tiettyyn henkilöön, rakastumiseen jne. vaan oli ihan vain omaa itsekkyyttä, jännityksen ja mielihyvän hakemista. Näen näitä samoja piirteitä ja käyttäytymismalleja hyvin herkästi esim. kavereissa ja tutuissa, jotka pettävät. Itse en luottaisi kumppaniin, joka on pettänyt aikaisemmissa suhteissa, enkä luottaisi itseenikään. Ei kannata aloittaa vakavaa suhdetta henkilön kanssa, jolla on historiaa pettämisestä.

Kiitos. Se kertoo myös läpikäymättömistä asioista itsessään, keskeneräisyydestä, joskus rikkinäisyydestä. Jos tapailisin entistä pettäjää, haluaisin hänen menevän terapiaan/olleen terapiassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/69 |
21.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Joskus se pettäjä saattaa olla perheen kantava voima, joka pettää, jotta jaksaisi olla se kantava voima. Tiedän yhden tällaisen tapauksen: mies naimisissa, perheessä kolme lasta, joista kaksi vanhinta autistisia ja heistä toinen väkivaltainen, vaimo kärsinyt masennuksesta, perhe-elämä todella raskasta. Vaimo ei ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä, nyt sitä ei ole enää ollenkaan. Mies yrittänyt pyytää lupaa sivusuhteisiin, vaimo vain alkaa itkeä. Mies ei missään nimessä halua jättää perhettään. Hänellä on kuitenkin sivusuhde, joka auttaa häntä jaksamaan. En minä ainakaan pysty häntä siitä tuomitsemaan. Ja nuo "miksei vaan vedä käteen" -neuvot ovat minusta aivan hirveitä!

Anna sinä kun noin säälittää ja itkettää. Ja annathan sinä!

Vierailija
64/69 |
21.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se pettäjä saattaa olla perheen kantava voima, joka pettää, jotta jaksaisi olla se kantava voima. Tiedän yhden tällaisen tapauksen: mies naimisissa, perheessä kolme lasta, joista kaksi vanhinta autistisia ja heistä toinen väkivaltainen, vaimo kärsinyt masennuksesta, perhe-elämä todella raskasta. Vaimo ei ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä, nyt sitä ei ole enää ollenkaan. Mies yrittänyt pyytää lupaa sivusuhteisiin, vaimo vain alkaa itkeä. Mies ei missään nimessä halua jättää perhettään. Hänellä on kuitenkin sivusuhde, joka auttaa häntä jaksamaan. En minä ainakaan pysty häntä siitä tuomitsemaan. Ja nuo "miksei vaan vedä käteen" -neuvot ovat minusta aivan hirveitä!

Anna sinä kun noin säälittää ja itkettää. Ja annathan sinä!

Olisin voinut "antaa", mutten "antanut". Hänen tilanteensa kyllä hirvitti, ja toivon todella, että hän on löytänyt jonkun, jonka luona voi hetken hengähtää. Halusin vain tällä esimerkillä osoittaa, että joissakin tilanteissa uskottomuus saattaa olla kokonaistilanteen kannalta ymmärrettävää.

Vierailija
65/69 |
21.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se pettäjä saattaa olla perheen kantava voima, joka pettää, jotta jaksaisi olla se kantava voima. Tiedän yhden tällaisen tapauksen: mies naimisissa, perheessä kolme lasta, joista kaksi vanhinta autistisia ja heistä toinen väkivaltainen, vaimo kärsinyt masennuksesta, perhe-elämä todella raskasta. Vaimo ei ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä, nyt sitä ei ole enää ollenkaan. Mies yrittänyt pyytää lupaa sivusuhteisiin, vaimo vain alkaa itkeä. Mies ei missään nimessä halua jättää perhettään. Hänellä on kuitenkin sivusuhde, joka auttaa häntä jaksamaan. En minä ainakaan pysty häntä siitä tuomitsemaan. Ja nuo "miksei vaan vedä käteen" -neuvot ovat minusta aivan hirveitä!

Anna sinä kun noin säälittää ja itkettää. Ja annathan sinä!

Olisin voinut "antaa", mutten "antanut". Hänen tilanteensa kyllä hirvitti, ja toivon todella, että hän on löytänyt jonkun, jonka luona voi hetken hengähtää. Halusin vain tällä esimerkillä osoittaa, että joissakin tilanteissa uskottomuus saattaa olla kokonaistilanteen kannalta ymmärrettävää.

Ja että saamisen jälkeen vaamaisarki taas sujuu?  Siitähän se jaksaminen kiinni on! Sinua vedätettiin. Harmi että annoit.

Vierailija
66/69 |
21.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se pettäjä saattaa olla perheen kantava voima, joka pettää, jotta jaksaisi olla se kantava voima. Tiedän yhden tällaisen tapauksen: mies naimisissa, perheessä kolme lasta, joista kaksi vanhinta autistisia ja heistä toinen väkivaltainen, vaimo kärsinyt masennuksesta, perhe-elämä todella raskasta. Vaimo ei ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä, nyt sitä ei ole enää ollenkaan. Mies yrittänyt pyytää lupaa sivusuhteisiin, vaimo vain alkaa itkeä. Mies ei missään nimessä halua jättää perhettään. Hänellä on kuitenkin sivusuhde, joka auttaa häntä jaksamaan. En minä ainakaan pysty häntä siitä tuomitsemaan. Ja nuo "miksei vaan vedä käteen" -neuvot ovat minusta aivan hirveitä!

Anna sinä kun noin säälittää ja itkettää. Ja annathan sinä!

Olisin voinut "antaa", mutten "antanut". Hänen tilanteensa kyllä hirvitti, ja toivon todella, että hän on löytänyt jonkun, jonka luona voi hetken hengähtää. Halusin vain tällä esimerkillä osoittaa, että joissakin tilanteissa uskottomuus saattaa olla kokonaistilanteen kannalta ymmärrettävää.

Ja että saamisen jälkeen vaamaisarki taas sujuu?  Siitähän se jaksaminen kiinni on! Sinua vedätettiin. Harmi että annoit.

Harmi, että sinä voit noin huonosti, ystävä hyvä.

Täälläkin huomaa usein, että ne kiihkeimmät moraalin puolustajat ovat myös kaikkein häijyimpiä muita kohtaan, kun taas niiltä moraalittomilta riittää paljonkin myötätuntoa muita kohtaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/69 |
21.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus se pettäjä saattaa olla perheen kantava voima, joka pettää, jotta jaksaisi olla se kantava voima. Tiedän yhden tällaisen tapauksen: mies naimisissa, perheessä kolme lasta, joista kaksi vanhinta autistisia ja heistä toinen väkivaltainen, vaimo kärsinyt masennuksesta, perhe-elämä todella raskasta. Vaimo ei ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä, nyt sitä ei ole enää ollenkaan. Mies yrittänyt pyytää lupaa sivusuhteisiin, vaimo vain alkaa itkeä. Mies ei missään nimessä halua jättää perhettään. Hänellä on kuitenkin sivusuhde, joka auttaa häntä jaksamaan. En minä ainakaan pysty häntä siitä tuomitsemaan. Ja nuo "miksei vaan vedä käteen" -neuvot ovat minusta aivan hirveitä!

Anna sinä kun noin säälittää ja itkettää. Ja annathan sinä!

Olisin voinut "antaa", mutten "antanut". Hänen tilanteensa kyllä hirvitti, ja toivon todella, että hän on löytänyt jonkun, jonka luona voi hetken hengähtää. Halusin vain tällä esimerkillä osoittaa, että joissakin tilanteissa uskottomuus saattaa olla kokonaistilanteen kannalta ymmärrettävää.

Ja että saamisen jälkeen vaamaisarki taas sujuu?  Siitähän se jaksaminen kiinni on! Sinua vedätettiin. Harmi että annoit.

Harmi, että sinä voit noin huonosti, ystävä hyvä.

Täälläkin huomaa usein, että ne kiihkeimmät moraalin puolustajat ovat myös kaikkein häijyimpiä muita kohtaan, kun taas niiltä moraalittomilta riittää paljonkin myötätuntoa muita kohtaan.

Ei jakaminen ja moraalittomuus ole myötätuntoa. Se on heikkoluonteisuutta peiteltynä mukahyvyyteen ja lässytykseen. Pahimmaan laatuista manipulointia. Olet helppo ja heppoinen  - kaikin tavoin - sen myöntäminen on suoraselkäisyyttä. 

Vierailija
68/69 |
21.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kai siinä samassa huonossa parisuhteessa, jossa petti alunperin, saattaa helposti pettää uudelleen ja uudelleen. Pettäminen kertoo siitä, että suhteessa ei ole onnellinen. Näin siis, jos ei ole tapapettäjä (heitä varmasti vähemmistö pettäjistä kuitenkin on).

Seuraavassa suhteessa voi sitten olla 100% uskollinen, kun on oikea ihminenkin vierellä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/69 |
21.01.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen kertoo ihmisen kyvyistä ratkaista ongelmia, hänen sitoutumisensa asteesta, empatiakyvystä ja itsekkyydestä. Kun kuulen jonkun ystävistäni pettäneen, en ajattele sitä, pettääkö hän uudestaan vaan sitä, että hänen kykynsä toimia kriisin tullen epäitsekkäästi, rakentavasti ja kaikkien parasta ajatellen ovat rajalliset. Häntä kiinnostaa lähinnä se oma napa.

Toisaalta ihmiset tekevät myös virheitä. Nuorena moni on itsekkäämpi kuin vanhempana, lasten syntyminen muuttaa prioriteetteja, kuolemantapaukset, sairastumiset yms. muuttavat ihmistä. En silti ikinä ajattele, että pettäjä pettää vain tiettyä ihmistä. Ajattelen, onko hän oppinut asiasta jotain. Ketä hän syyttää tilanteesta? Osaako nähdä oman toimintansa seuraukset vai syyllistääkö vain muita asiasta? Katuuko?

Moni katuu mutta syyllistää silti muita omasta ratkaisustaan. Vaikeaahan on tunnustaa, että olen heikko ja itsekäs, vaikka juuri tästä se kehittyminen paremmaksi ihmiseksi alkaa. Myönnän, että en arvosta pettäjiä ja että yksi ystävyyssuhdekin on loppunut pettämisen myötä. Ehkä ymmärtäisin ja tajuaisin jotain oleellista, jos pettäjät jaksaisivat oikeasti keskustella aiheesta, mutta en voi sietää sitä "rakastuin enkä voinut asialle mitään"-lätinää. Emme murhaa tai pahoinpitele ketään rakastumisen vuoksi, joten pettäminenkään ei ole mikään väistämätön seuraus rakastumisesta. Se on valinta enkä käsitä, minkälainen ihminen valitsee mieluummin sen, että loukkaa läheisiään, lapsiaan, sukuaan, ystäviään kuin hoitaisi eronsa fiksusti ennen uuden suhteen aloittamista.

Aivan loistavasti kiteytetty!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi viisi seitsemän