Lue keskustelun säännöt.
Kerran pettäjä, aina pettäjä
18.11.2013 |
Yhdyttekö ajatukseen, että jos kerran käy vieraissa, niin käy toistekin? Onko omakohtaista kokemusta pettäämisestä? Eritoten uudesta mahdollisuudesta ja sen arvoiseksi osoittautumisesta?
Mites, jos pettäminen on tapahtunut joskus muinoin entisessä suhteessa? Pitäisikö huolestua?
Nimim. Tapaillut puoli vuotta miestä, josta pidän, jonka koin luotettavaksi, mutta joka tunnusti juuri joskus muinoin pettäneensä eksäänsä.
Kommentit (69)
Ei pidä automaattisesti paikkaansa. Olen elämäni aikana ollut viidessä pidempiaikaisessa suhteessa, joista kahdessa petin, kolmessa en. Sanoisin, että kyse on enemmänkin siitä toimiiko parisuhde. Jos ei, voi tulla pettämistä, jos toimii, niin tuskin.
Eli, jos yhtä kumppania on pettänyt, ei se välttämättä tarkoita sitä, että pettäisi kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No nyt sitten pettajan puheenvuoro.
Kihloihin 20-vuotiaana, petin kihlattuani kymmenisen kertaa kahden vuoden aikana ja löysin tulevan vaimoni myös siten :D
Naimisiin seuraavan kanssa, yhteiseloa 8 vuotta, petin häntä lukemattomia kertoja, en edes tiedä kuinka monesti. Arvioisin kertoja olleen noin 50.
Erosimme ja hetken (n. 6kk) päästä tapasin nykyisen vaimoni. Olemme olleet nyt yhdessä 14 vuotta ja voin ylpeänä sanoa etten ole pettänyt häntä yhtään ainoata kertaa! Kerran oli todella lähellä, mutta en halunnut pilata sitä mitä minulla on hetken hurmaan.
Kerran pettäjä ei todellakaan tarkoita aina pettäjää.
M44
Heh heh, ansaitsisit oikein palkinnon tuosta korkeasta moraalista. Eihän se mitä haittaa jos on pettänyt sen sata kertaa, mutta yhdellä kertaa sitten jättääkin mahdollisuuden väliin. Voi elämä.. Kyllä voit olla ylpeä itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sitten pettajan puheenvuoro.
Kihloihin 20-vuotiaana, petin kihlattuani kymmenisen kertaa kahden vuoden aikana ja löysin tulevan vaimoni myös siten :D
Naimisiin seuraavan kanssa, yhteiseloa 8 vuotta, petin häntä lukemattomia kertoja, en edes tiedä kuinka monesti. Arvioisin kertoja olleen noin 50.
Erosimme ja hetken (n. 6kk) päästä tapasin nykyisen vaimoni. Olemme olleet nyt yhdessä 14 vuotta ja voin ylpeänä sanoa etten ole pettänyt häntä yhtään ainoata kertaa! Kerran oli todella lähellä, mutta en halunnut pilata sitä mitä minulla on hetken hurmaan.
Kerran pettäjä ei todellakaan tarkoita aina pettäjää.
M44
Heh heh, ansaitsisit oikein palkinnon tuosta korkeasta moraalista. Eihän se mitä haittaa jos on pettänyt sen sata kertaa, mutta yhdellä kertaa sitten jättääkin mahdollisuuden väliin. Voi elämä.. Kyllä voit olla ylpeä itsestäsi.
Niin hän voikin, koska on pysynyt uskollisena nykyiselle vaimolleen, joka on ilmeisesti hänelle se oikea. Ei niitä aiempien suhteiden pettämisiä enää lasketa, ne on menneen talven lumia, eivätkä vaikuta hänen nykyiseen elämäänsä mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt sitten pettajan puheenvuoro.
Kihloihin 20-vuotiaana, petin kihlattuani kymmenisen kertaa kahden vuoden aikana ja löysin tulevan vaimoni myös siten :D
Naimisiin seuraavan kanssa, yhteiseloa 8 vuotta, petin häntä lukemattomia kertoja, en edes tiedä kuinka monesti. Arvioisin kertoja olleen noin 50.
Erosimme ja hetken (n. 6kk) päästä tapasin nykyisen vaimoni. Olemme olleet nyt yhdessä 14 vuotta ja voin ylpeänä sanoa etten ole pettänyt häntä yhtään ainoata kertaa! Kerran oli todella lähellä, mutta en halunnut pilata sitä mitä minulla on hetken hurmaan.
Kerran pettäjä ei todellakaan tarkoita aina pettäjää.
M44
Heh heh, ansaitsisit oikein palkinnon tuosta korkeasta moraalista. Eihän se mitä haittaa jos on pettänyt sen sata kertaa, mutta yhdellä kertaa sitten jättääkin mahdollisuuden väliin. Voi elämä.. Kyllä voit olla ylpeä itsestäsi.
Ei urheiljankaan urasta muistella niitä epäonnistumisia ja tappioita, vaan sitä olympiakultaa, jonka hän lopulta voitti.
Ei ne miehet petä jos pidätte spermat liikkeellä.
M44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ihmisiä on kolmenlaisia.
Ensimmäinen luokka pettäjiä ovat ne jotka pettävät aina, jossakin vaiheessa ja varmasti. Nämä eivät vaan osaa olla uskollisia. Vaikka heillä olisi kuinka ihanat puolisot ja asiat kunnossa, sehän vaan yllyttää pettämiseen. Koska heille yksiavioisuus on mahdoton asia, ajattelevat ala- eivät yläpäällään. Panevat ketä hyvänsä.
Toinen luokka: Nämä pettävät vain, jos puolison kanssa on mennyt pitemmän aikaa huonosti, yleensä humalassa. Nämä myös kokevat todella huonoa omaatuntoa pettämisestä.
Tämän kategorian pettäjät ovat, yllättävää kyllä, uskollisuudestaan ja huonosta omastatunnostaan huolimatta myös niitä, jotka ajautuvat pettäessään helposti myös rakkaussuhteisiin.Kolmas luokka: Ihmiset jotka eivät petä missään olosuhteissa, eivätkä koskaan. Nämä ovat kuolemaansa asti uskollisia, kuten joutsenet.
Minullapa on avoinliitto, se on sopimusasia että peitto heiluu. Olen uskollinen, vai olenko? Ihan sama mitä sinä siitä ajattelet kun lähden jonkun mukaan, vaikka minulla onkin kumppani!
Minä en ole yksiavioinen, mulla on sekä aviomies että rakastaja, molemmat tietävät toisistaan. Näin on ollut jo vuosia. Suppea tuokin väittämä on, että pettäjä panee ketä hyvänsä. Useimmat ihmiset eivät pane ketä hyvänsä siviilisäädystään riippumatta, harva haluaa kaikkia.
Minustakin suhtautuminen pettämiseen on täällä aivan liian mustavalkoista joko-tai-ajattelua. Muistan erään miehen, joka kertoi minulle kerran, etteivät hänen ja hänen vaimonsa sivusuhteet olleet kummallekaan mikään ongelma, koska molemmat tiesivät, että heidän oma parisuhteensa oli heille universumin keskipiste, jonka ympärillä muut olivat vain sivuosissa. Väittäisiin siis, että jos liitto on todella lujalla pohjalla, sivusuhteet eivät sitä tuhoa. Tämä edellyttää tietenkin, että molemmat ovat vahvoja ja tasapainoisia ihmisiä, ja sallivat toiselle sen, minkä itselleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ihmisiä on kolmenlaisia.
Ensimmäinen luokka pettäjiä ovat ne jotka pettävät aina, jossakin vaiheessa ja varmasti. Nämä eivät vaan osaa olla uskollisia. Vaikka heillä olisi kuinka ihanat puolisot ja asiat kunnossa, sehän vaan yllyttää pettämiseen. Koska heille yksiavioisuus on mahdoton asia, ajattelevat ala- eivät yläpäällään. Panevat ketä hyvänsä.
Toinen luokka: Nämä pettävät vain, jos puolison kanssa on mennyt pitemmän aikaa huonosti, yleensä humalassa. Nämä myös kokevat todella huonoa omaatuntoa pettämisestä.
Tämän kategorian pettäjät ovat, yllättävää kyllä, uskollisuudestaan ja huonosta omastatunnostaan huolimatta myös niitä, jotka ajautuvat pettäessään helposti myös rakkaussuhteisiin.Kolmas luokka: Ihmiset jotka eivät petä missään olosuhteissa, eivätkä koskaan. Nämä ovat kuolemaansa asti uskollisia, kuten joutsenet.
Minullapa on avoinliitto, se on sopimusasia että peitto heiluu. Olen uskollinen, vai olenko? Ihan sama mitä sinä siitä ajattelet kun lähden jonkun mukaan, vaikka minulla onkin kumppani!
Minä en ole yksiavioinen, mulla on sekä aviomies että rakastaja, molemmat tietävät toisistaan. Näin on ollut jo vuosia. Suppea tuokin väittämä on, että pettäjä panee ketä hyvänsä. Useimmat ihmiset eivät pane ketä hyvänsä siviilisäädystään riippumatta, harva haluaa kaikkia.
Minustakin suhtautuminen pettämiseen on täällä aivan liian mustavalkoista joko-tai-ajattelua. Muistan erään miehen, joka kertoi minulle kerran, etteivät hänen ja hänen vaimonsa sivusuhteet olleet kummallekaan mikään ongelma, koska molemmat tiesivät, että heidän oma parisuhteensa oli heille universumin keskipiste, jonka ympärillä muut olivat vain sivuosissa. Väittäisiin siis, että jos liitto on todella lujalla pohjalla, sivusuhteet eivät sitä tuhoa. Tämä edellyttää tietenkin, että molemmat ovat vahvoja ja tasapainoisia ihmisiä, ja sallivat toiselle sen, minkä itselleenkin.
Se on yhteisistä säännöistä kiinni. Jos on sovittu, että pannaan ketä huvittaa, niin sittenhän se on ihan ok. Monissa suhteissa koetaan ongelmaksi tuollainen menettely, ja siksi sovitaan, ettei panna muita. Ei siinä ole mitään mustavalkoista. On kyse yhteisistä arvoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan miten vaan. Itse olen läksyni oppinut.
En ole samaa mieltä.
Minä petin aiempaa kumppaniani useamman eri kerran, nykyistä aviomiestäni en kertaakaan. Takana kuitenkin 25v yhdessä.
Riippuu niin tapauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ihmisiä on kolmenlaisia.
Ensimmäinen luokka pettäjiä ovat ne jotka pettävät aina, jossakin vaiheessa ja varmasti. Nämä eivät vaan osaa olla uskollisia. Vaikka heillä olisi kuinka ihanat puolisot ja asiat kunnossa, sehän vaan yllyttää pettämiseen. Koska heille yksiavioisuus on mahdoton asia, ajattelevat ala- eivät yläpäällään. Panevat ketä hyvänsä.
Toinen luokka: Nämä pettävät vain, jos puolison kanssa on mennyt pitemmän aikaa huonosti, yleensä humalassa. Nämä myös kokevat todella huonoa omaatuntoa pettämisestä.
Tämän kategorian pettäjät ovat, yllättävää kyllä, uskollisuudestaan ja huonosta omastatunnostaan huolimatta myös niitä, jotka ajautuvat pettäessään helposti myös rakkaussuhteisiin.Kolmas luokka: Ihmiset jotka eivät petä missään olosuhteissa, eivätkä koskaan. Nämä ovat kuolemaansa asti uskollisia, kuten joutsenet.
Minullapa on avoinliitto, se on sopimusasia että peitto heiluu. Olen uskollinen, vai olenko? Ihan sama mitä sinä siitä ajattelet kun lähden jonkun mukaan, vaikka minulla onkin kumppani!
Minä en ole yksiavioinen, mulla on sekä aviomies että rakastaja, molemmat tietävät toisistaan. Näin on ollut jo vuosia. Suppea tuokin väittämä on, että pettäjä panee ketä hyvänsä. Useimmat ihmiset eivät pane ketä hyvänsä siviilisäädystään riippumatta, harva haluaa kaikkia.
Minustakin suhtautuminen pettämiseen on täällä aivan liian mustavalkoista joko-tai-ajattelua. Muistan erään miehen, joka kertoi minulle kerran, etteivät hänen ja hänen vaimonsa sivusuhteet olleet kummallekaan mikään ongelma, koska molemmat tiesivät, että heidän oma parisuhteensa oli heille universumin keskipiste, jonka ympärillä muut olivat vain sivuosissa. Väittäisiin siis, että jos liitto on todella lujalla pohjalla, sivusuhteet eivät sitä tuhoa. Tämä edellyttää tietenkin, että molemmat ovat vahvoja ja tasapainoisia ihmisiä, ja sallivat toiselle sen, minkä itselleenkin.
Se on yhteisistä säännöistä kiinni. Jos on sovittu, että pannaan ketä huvittaa, niin sittenhän se on ihan ok. Monissa suhteissa koetaan ongelmaksi tuollainen menettely, ja siksi sovitaan, ettei panna muita. Ei siinä ole mitään mustavalkoista. On kyse yhteisistä arvoista.
Entä jos on ollut ilman sellaista sopimusta muita suhteita, mutta pitää kuitenkin hyvää huolta perheestään eikö ole karkaamassa minnekään, pitäisikö silloinkin tuntea hirveitä tunnontuskia, kun kukaan ei loppujen lopuksi kärsi tilanteesta mitenkään? Ja jos tällainen tilanne paljastuu puolisolle, onko se nyt sitten maailmanloppu? Haluaisin vain sanoa, ettei pettäjä ole välttämättä hirveä roisto, vaan ihminen, joka kaikesta huolimatta tietää omat prioriteettinsa eikä aiheuta muille kärsimystä.
Petin ex-miestäni n 10 miehen kanssa. Nykyistäni en ole pettänyt kertaakaan enkä koe siihen mitään tarvetta. N36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus se pettäjä saattaa olla perheen kantava voima, joka pettää, jotta jaksaisi olla se kantava voima. Tiedän yhden tällaisen tapauksen: mies naimisissa, perheessä kolme lasta, joista kaksi vanhinta autistisia ja heistä toinen väkivaltainen, vaimo kärsinyt masennuksesta, perhe-elämä todella raskasta. Vaimo ei ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä, nyt sitä ei ole enää ollenkaan. Mies yrittänyt pyytää lupaa sivusuhteisiin, vaimo vain alkaa itkeä. Mies ei missään nimessä halua jättää perhettään. Hänellä on kuitenkin sivusuhde, joka auttaa häntä jaksamaan. En minä ainakaan pysty häntä siitä tuomitsemaan. Ja nuo "miksei vaan vedä käteen" -neuvot ovat minusta aivan hirveitä!
Olen pettänyt, en petä enää. Ihminen muuttuu ja kasvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ihmisiä on kolmenlaisia.
Ensimmäinen luokka pettäjiä ovat ne jotka pettävät aina, jossakin vaiheessa ja varmasti. Nämä eivät vaan osaa olla uskollisia. Vaikka heillä olisi kuinka ihanat puolisot ja asiat kunnossa, sehän vaan yllyttää pettämiseen. Koska heille yksiavioisuus on mahdoton asia, ajattelevat ala- eivät yläpäällään. Panevat ketä hyvänsä.
Toinen luokka: Nämä pettävät vain, jos puolison kanssa on mennyt pitemmän aikaa huonosti, yleensä humalassa. Nämä myös kokevat todella huonoa omaatuntoa pettämisestä.
Tämän kategorian pettäjät ovat, yllättävää kyllä, uskollisuudestaan ja huonosta omastatunnostaan huolimatta myös niitä, jotka ajautuvat pettäessään helposti myös rakkaussuhteisiin.Kolmas luokka: Ihmiset jotka eivät petä missään olosuhteissa, eivätkä koskaan. Nämä ovat kuolemaansa asti uskollisia, kuten joutsenet.
Minullapa on avoinliitto, se on sopimusasia että peitto heiluu. Olen uskollinen, vai olenko? Ihan sama mitä sinä siitä ajattelet kun lähden jonkun mukaan, vaikka minulla onkin kumppani!
No sinullapa on sitten ihan eri asia kyseessä, eikö niin? Kyse oli pettämisestä, eli siitä, että pettää toisen luottamuksen, vaikka piti olla sitoutunut vain tähän tiettyyn kumppaniin. Jos teillä ei tuollaista sitoumusta ole, niin eihän siinä sitä luottamustakaan rikota.
Mutta toisten suhteista kun ei tiedä. Sinä luulet minun pettävän miestäni ja tuomitset. Etkä tiedä mitään muiden tilanteista. Tämä on pointtini.
Se mitä suhteessa tapahtuu on kahden asia, jos ei voi luottaa toiseen; ei sen kanssa kannata olla. Miksi te teette elämästä näin vaikeaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. Ihmisiä on kolmenlaisia.
Ensimmäinen luokka pettäjiä ovat ne jotka pettävät aina, jossakin vaiheessa ja varmasti. Nämä eivät vaan osaa olla uskollisia. Vaikka heillä olisi kuinka ihanat puolisot ja asiat kunnossa, sehän vaan yllyttää pettämiseen. Koska heille yksiavioisuus on mahdoton asia, ajattelevat ala- eivät yläpäällään. Panevat ketä hyvänsä.
Toinen luokka: Nämä pettävät vain, jos puolison kanssa on mennyt pitemmän aikaa huonosti, yleensä humalassa. Nämä myös kokevat todella huonoa omaatuntoa pettämisestä.
Tämän kategorian pettäjät ovat, yllättävää kyllä, uskollisuudestaan ja huonosta omastatunnostaan huolimatta myös niitä, jotka ajautuvat pettäessään helposti myös rakkaussuhteisiin.Kolmas luokka: Ihmiset jotka eivät petä missään olosuhteissa, eivätkä koskaan. Nämä ovat kuolemaansa asti uskollisia, kuten joutsenet.
Minullapa on avoinliitto, se on sopimusasia että peitto heiluu. Olen uskollinen, vai olenko? Ihan sama mitä sinä siitä ajattelet kun lähden jonkun mukaan, vaikka minulla onkin kumppani!
Minä en ole yksiavioinen, mulla on sekä aviomies että rakastaja, molemmat tietävät toisistaan. Näin on ollut jo vuosia. Suppea tuokin väittämä on, että pettäjä panee ketä hyvänsä. Useimmat ihmiset eivät pane ketä hyvänsä siviilisäädystään riippumatta, harva haluaa kaikkia.
Minustakin suhtautuminen pettämiseen on täällä aivan liian mustavalkoista joko-tai-ajattelua. Muistan erään miehen, joka kertoi minulle kerran, etteivät hänen ja hänen vaimonsa sivusuhteet olleet kummallekaan mikään ongelma, koska molemmat tiesivät, että heidän oma parisuhteensa oli heille universumin keskipiste, jonka ympärillä muut olivat vain sivuosissa. Väittäisiin siis, että jos liitto on todella lujalla pohjalla, sivusuhteet eivät sitä tuhoa. Tämä edellyttää tietenkin, että molemmat ovat vahvoja ja tasapainoisia ihmisiä, ja sallivat toiselle sen, minkä itselleenkin.
Se on yhteisistä säännöistä kiinni. Jos on sovittu, että pannaan ketä huvittaa, niin sittenhän se on ihan ok. Monissa suhteissa koetaan ongelmaksi tuollainen menettely, ja siksi sovitaan, ettei panna muita. Ei siinä ole mitään mustavalkoista. On kyse yhteisistä arvoista.
Entä jos on ollut ilman sellaista sopimusta muita suhteita, mutta pitää kuitenkin hyvää huolta perheestään eikö ole karkaamassa minnekään, pitäisikö silloinkin tuntea hirveitä tunnontuskia, kun kukaan ei loppujen lopuksi kärsi tilanteesta mitenkään? Ja jos tällainen tilanne paljastuu puolisolle, onko se nyt sitten maailmanloppu? Haluaisin vain sanoa, ettei pettäjä ole välttämättä hirveä roisto, vaan ihminen, joka kaikesta huolimatta tietää omat prioriteettinsa eikä aiheuta muille kärsimystä.
Perheestä huolehtiminen ei mitenkään kompensoi vieraissa juoksemista. Karkaamassa? Luultavasti lentäisit kuin leppäkeihäs jos puolisosi tietäisi - osasitpa ihanasti kuvailla kuvottavaa ihmisluontoasi. Lopuksi: tuskin edes tiedät mitä tunnontuskat tarkoittaa - unohda koko juttu. Toivottavasti puolisosi saa joskus paremman elämän.
Vierailija kirjoitti:
Joskus se pettäjä saattaa olla perheen kantava voima, joka pettää, jotta jaksaisi olla se kantava voima. Tiedän yhden tällaisen tapauksen: mies naimisissa, perheessä kolme lasta, joista kaksi vanhinta autistisia ja heistä toinen väkivaltainen, vaimo kärsinyt masennuksesta, perhe-elämä todella raskasta. Vaimo ei ole koskaan ollut kiinnostunut seksistä, nyt sitä ei ole enää ollenkaan. Mies yrittänyt pyytää lupaa sivusuhteisiin, vaimo vain alkaa itkeä. Mies ei missään nimessä halua jättää perhettään. Hänellä on kuitenkin sivusuhde, joka auttaa häntä jaksamaan. En minä ainakaan pysty häntä siitä tuomitsemaan. Ja nuo "miksei vaan vedä käteen" -neuvot ovat minusta aivan hirveitä!
Minusta tuo teeskentely on aivan hirveätä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettäminen kertoo ihmisen kyvyistä ratkaista ongelmia, hänen sitoutumisensa asteesta, empatiakyvystä ja itsekkyydestä. Kun kuulen jonkun ystävistäni pettäneen, en ajattele sitä, pettääkö hän uudestaan vaan sitä, että hänen kykynsä toimia kriisin tullen epäitsekkäästi, rakentavasti ja kaikkien parasta ajatellen ovat rajalliset. Häntä kiinnostaa lähinnä se oma napa.
Toisaalta ihmiset tekevät myös virheitä. Nuorena moni on itsekkäämpi kuin vanhempana, lasten syntyminen muuttaa prioriteetteja, kuolemantapaukset, sairastumiset yms. muuttavat ihmistä. En silti ikinä ajattele, että pettäjä pettää vain tiettyä ihmistä. Ajattelen, onko hän oppinut asiasta jotain. Ketä hän syyttää tilanteesta? Osaako nähdä oman toimintansa seuraukset vai syyllistääkö vain muita asiasta? Katuuko?
Moni katuu mutta syyllistää silti muita omasta ratkaisustaan. Vaikeaahan on tunnustaa, että olen heikko ja itsekäs, vaikka juuri tästä se kehittyminen paremmaksi ihmiseksi alkaa. Myönnän, että en arvosta pettäjiä ja että yksi ystävyyssuhdekin on loppunut pettämisen myötä. Ehkä ymmärtäisin ja tajuaisin jotain oleellista, jos pettäjät jaksaisivat oikeasti keskustella aiheesta, mutta en voi sietää sitä "rakastuin enkä voinut asialle mitään"-lätinää. Emme murhaa tai pahoinpitele ketään rakastumisen vuoksi, joten pettäminenkään ei ole mikään väistämätön seuraus rakastumisesta. Se on valinta enkä käsitä, minkälainen ihminen valitsee mieluummin sen, että loukkaa läheisiään, lapsiaan, sukuaan, ystäviään kuin hoitaisi eronsa fiksusti ennen uuden suhteen aloittamista.Miten se loukkaa sukua jos itse rakastuu johonkin ihmiseen? Älä nyt liioittele!
Jos lapseni jonain päivänä huomaa että ihastui ja rakastui toiseen, niin minusta se on täysin ok. Joskus rakkaus loppuu, ei sille vaan voi mitään jos se tapahtuu kun on vielä toisen kanssa. Minä en pidä sitä tarpeellisena että ottaa heti eron, muuttaa omilleen ja vasta jonkun "odottelun jälkeen" olisi muka parempi että kulissi olisi kunnossa ja ottaa sen uuden ihmisen vierelleen. Naiivia tuo on :) Ehkä sinulla on elämää ikuisesti että voit noin elää. Jos rakastaa, rakastaa. Itse en tahtoisi elää hetkeäkään jotain kulissiliittoa, jos mies ei enää minua tahdo ja tahtoo olla jonkun toisen kanssa niin menkööt. Ei ihmissuhteet ole jotain "kunniaa", kaikki suhteet ovat tärkeitä: jos siinä on kolmas osapuoli niin se on siinä. Ei heidän kuulu jättää elämättä yhteistä rakkauttaan vaan koska minulla ja miehellä on pystyyn kuollut suhde.
Niin no sinä itsekkäästi haluat, että poikasi saa tehdä mitä lystää välittämättä muista ihmisistä. Aina saa vedota siihen, että "toimin vain tunteiden mukaan". Äiti/isä opetti... Ei tarvitse toimia vastuullisesti muita ihmisiä kohtaan. Mutta ehkäpä poikasi kumppani ja tämän vanhemmat taas toivoisivat, että tätä kumppania kohdellaan kunnioittaen ja häntä kohtaan ollaan rehellinen, jotta hän saa myös jatkaa omaa elämäänsä. Tuo on hirvittävän itsekästä ja kieroa, että pidetään petettyä kumppania pimennossa ja panttivankina suhteessa, joka on jo päättynyt. Pettäjä päättää petetyn puolesta, että hänellä ei ole oikeutta jatkaa omaa elämäänsä ja etsiä joku parempi ja luottamuksen arvoinen kumppani rinnalle. Hän on edelleen uskollinen kumppanille, joka ei ole sen uskollisuuden arvoinen, vaan petaa salassa jo uutta elämää kertomatta siitä mitään petetylle kumppanille. Ja vielä äidin/isän siunauksella. Hyvinpä poikasi kasvatat...
Kyllä poikani TAI tyttäreni saattaa jäädä petetyksikin! Miten yksinkertainen olet että kasvatan lapsestani narsistia? Sinä tässä tunnut jäätävän kylmältä ja kokoajan tuota toisten syyttelyä ja pahaa mieltä. Ehkä kannnattaa hakeutua terapiaan kun voi noin huonosti?
En minä todellakaan kannata mitään kaksoiselämää vaan ei pidä jäädä huonoon suhteeseen. Osa ihmisistä tuntuu jäävän tottumuksesta kiinni jonhonkin suhteeseen. Kehoitan lastani elämään elämäänsä, se tarkoittaa myös sitä että puhaltaa liekkiä parisuhteeseensa muttei jää siihen kytemään myöskään.
Sinulla on jotain luetunymmärtämisessä vikaa jos päättelet että sanon lapsilleni että menkää ja olkaa itsekkäitä vaan päinvastoin pitää muistaa että elämä on lopulta yksin, vaikka ollaan jonkun kanssa niin pitää muistaa oma minä: itse olen sisar, äiti, tytär, ystävä, vaimo.. Jos tämä alkaa vaikuttaa siltä ettei elämä enää suju ja jonkun kanssa on vaikeaa niin se suhde kuuluu korjata mutta kaikki ihmissuhteet eivät lopu kuolemaan eikä se koske vain rakkaussuhteita vaan ystävyyksiä, joskus menettää ihmisiä, silti täytyy muistaa että on itselleen aina rehellinen ja avoin.
Kuulostat todella pettyneeltä, kurja!
Pettäminen kertoo aina jotain pettäjän luonteesta. Tarkoitukseni ei ole moralisoida, koska olen itsekin pettänyt- lähes kaikkia kumppaneitani. Siksi sanon, että kerran pettäjä, aina pettäjä. Oma pettämiseni ei liittynyt keneenkään tiettyyn henkilöön, rakastumiseen jne. vaan oli ihan vain omaa itsekkyyttä, jännityksen ja mielihyvän hakemista. Näen näitä samoja piirteitä ja käyttäytymismalleja hyvin herkästi esim. kavereissa ja tutuissa, jotka pettävät. Itse en luottaisi kumppaniin, joka on pettänyt aikaisemmissa suhteissa, enkä luottaisi itseenikään. Ei kannata aloittaa vakavaa suhdetta henkilön kanssa, jolla on historiaa pettämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne miehet petä jos pidätte spermat liikkeellä.
M44
Tuo ei pidä paikkaansa. Ja syyllistät naiset noin sanoessasi.
Jokaisella on oma seksuaalisuus, halukkuutta enempi tai vähempi mitä toisella, jotkut tahtoo eri asioita seksiltä.
Itse nautin paljon seksistä, olen nainen ja välillä siirtynyt vaan peiton alta toisen peiton alle. Väitteesi mukaan ei sitä toista aktia olisi jos olisin saanut ekalta mieheltä mutta menin silti vaikka juuri sain.
Tämän myös näkee parisuhteessa; kun panet tänään miehen kanssa, kyllä sille kelpaa uusinta. Välillä taukoa pitää olla ihan hetki mutta ei mies tarvitse kauaa että seisoo uudestaan. Naisena tuota ongelmaa ei ole jos mies on oikea ja himoitset häntä. Miehen pitää sytyttää nainen niin seksiä saa, sinä et vaan osaa panna naistasi niin että saat uudestaan.
Toivon että ei.
Olen itse pettänyt ja tunnustanut ja seuraukset tietysti myös kestänyt. Paljon on saanut itsensä kanssa tehdä töitä ja käydä keskustelua että miksi menin niin tekemään ja mitä voin tehdä etten tee samaa virhettä uudestaan. En olisi ikinä uskonut että petän ja siinä meni samalla usko myös omaan itseen ihan täysin. Vaikka mullakin olosuhteet oli otolliset pettämiselle, itse loppujen lopuksi sen päätöksen siihen tein. Eli ei voi syyttää kun itseään.
Sittemmin mullekin kävi ne klassiset, eli päädyin yhteen tämän kanssa jonka kanssa petin ja hän sitten petti minua minkä ehti. Suhde oli muutenkin täynnä henkistä ja fyysistä väkivaltaa, eli sain mitä ansaitsinkin.
Tuosta on jo aikaa ja nykyisessä suhteessa asiasta on puhuttu ja haluan ehdottomasti olla toisen luottamuksen arvoinen. Siltikin on töitä vielä oman itseluottamuksen kanssa.