Vihaan mieheni lasta

Järkyttävää kuinka paljon täällä on kypsymättömiä ja ilkeitä aikuisia. En enää yhtään ihmettele, että uusperheitä niin paljon haukutaan ja että uusperheissä myös on paljon ongelmia, jos tuollaiset idiootit, joita täälläkin kirjoittelevat, niitä uusperheitä perustaa. 

En vaan pysty ymmärtämään, että miksi on sitten pakko pariutua sellaisen miehen kanssa, jolla on lapsia, jos on itse niin tunnekylmä ja itsekäs ihminen, että ei lasta pysty hyväksymään.

Itsekin asun uusperheessä, erittäin toimivassa ja onnellisessa sellaisessa. Miehen lapsi on meillä puolet kuukaudesta ja kun hän täyttää 12 vuotta minä ja mieheni molemmat toivomme, että lapsi muuttaisi meille asumaan (olisi siis suurimman osan kuukaudesta meillä). Lapsen äiti ei ole alkoholisti eikä lyö lasta tms. mutta ei nyt mikään kovin kaksinen äiti muuten. Ei tee lapsen kanssa oikein mitään, huolehtii huonosti laksyjen tekemisistä, ei vietä juuri koskaan viikonloppuja lapsen kanssa tms. Meillä vietetään normaalimpaa perhe-elämää ja lapsi viihtyy meillä erittäin hyvin. Rakastan häntä lähes yhtä paljon kuin omaani ja yhteistä lastamme ja kaikkia lapsia kohdellaan tasapuolisesti.

Jos suhteemme alkuaikoina olisi tullut hankaluuksia ja jonkun osapuolen olisi ollut vaikeaa hyväksyä ajatus siitä, että tässä ollaan tasapuolisia perheenjäseniä, niin ei olisi edes perhettä perustettu.

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 13:52"]

Järkyttävää kuinka paljon täällä on kypsymättömiä ja ilkeitä aikuisia. En enää yhtään ihmettele, että uusperheitä niin paljon haukutaan ja että uusperheissä myös on paljon ongelmia, jos tuollaiset idiootit, joita täälläkin kirjoittelevat, niitä uusperheitä perustaa. 

En vaan pysty ymmärtämään, että miksi on sitten pakko pariutua sellaisen miehen kanssa, jolla on lapsia, jos on itse niin tunnekylmä ja itsekäs ihminen, että ei lasta pysty hyväksymään.

Itsekin asun uusperheessä, erittäin toimivassa ja onnellisessa sellaisessa. Miehen lapsi on meillä puolet kuukaudesta ja kun hän täyttää 12 vuotta minä ja mieheni molemmat toivomme, että lapsi muuttaisi meille asumaan (olisi siis suurimman osan kuukaudesta meillä). Lapsen äiti ei ole alkoholisti eikä lyö lasta tms. mutta ei nyt mikään kovin kaksinen äiti muuten. Ei tee lapsen kanssa oikein mitään, huolehtii huonosti laksyjen tekemisistä, ei vietä juuri koskaan viikonloppuja lapsen kanssa tms. Meillä vietetään normaalimpaa perhe-elämää ja lapsi viihtyy meillä erittäin hyvin. Rakastan häntä lähes yhtä paljon kuin omaani ja yhteistä lastamme ja kaikkia lapsia kohdellaan tasapuolisesti.

Jos suhteemme alkuaikoina olisi tullut hankaluuksia ja jonkun osapuolen olisi ollut vaikeaa hyväksyä ajatus siitä, että tässä ollaan tasapuolisia perheenjäseniä, niin ei olisi edes perhettä perustettu.

[/quote]

Kiva kuulla että vastuullisiakin uusperheitä on. Kaikki eivät osaa olla vanhempia samalla tavalla, mutta pakko sanoa että omasta kokemuksesta ja myös havainnoitsa; kun on se uusi perhe, on yleensä paljon enemmän voimavaroja käytettävissä lapsista huolehtimiseen kun yh:lla joka usein hoitaa lähes yksin lapsen arjen ja lisäksi tienaa yksin- nainen usein tienaa vähemmän kuin mies. Ja eron jälkeen jostain kumman syystä miehet kiirehtivät perustamaan näitä uusperheitä. Että olisin hyvin varovainen äidin arvosteluista sieltä omasta onnesta käsin. Moni äiti tekee kaikkensa, mutta yhdellä ihmisellä on vain yhden ihmisen voimat. HUonosti hoidettu ero ja nopeasti perustettu uusperhe ovat omiaan kuormittamaan vielä lisää yksin jääneen äidin taakaa. Itse erosin muutama vuosi sitten kun paljastui että miehellä oli ollut uusi nainen jo pitkän aikaa. Kun asia selvisi, mies huokaisi helpotuksesta ja alkoi täysin rinnoin elää  uusperhe-elämäänsä ja uusi nainenkin oli tietysti onnellinen. Samaan aikaan minä toivuin erosta ja valheista, otin vastaan lasten surun ja pettymyksen, rakensin meille uutta elämää, huolehdin lasten koulut ja harrastukset  ja tein pitkää päivää että sain rahat riittämään. Voin kuvitella että tämän nyxän silmissä olin ankea ihminen ja mikä onni olikaan lapsilleni kun saivat nauttia hänen ihanasta kodistaan ja hoivastaan. Toipumiseen meni sellaiset pari vuotta.  En tiedä onko tänä nyxä koskaan osannut ajatella asioita minun kannaltani. Todenäköisesti ei. Lapset varmaan kasvaessaan tajuavat kuka kukin lopulta on.

47 vastaa 48:lle että oltiin kyllä mieheni kanssa molemmat tahoillamme erottu jo liki kymmenen vuotta sitten ja myös kaikki osapuolet päässeet eroista yli ajat sitten. Ja mieheni on sanonut, että ei se hänen exänsä mikään kovin hyvä äiti ollut silloinkaan kun he yhdessä olivat. Jotkut eivät vaan jaksa/osaa/halua viettää aikaa lasten kanssa vaikka tätä itsekin äitinä on vaikea ymmärtää. 

Surullinen tuo sinun tilanteesi ja miehesihän juuri osoittautui samanlaiseksi epäkypsäksi idiootiksi, kuin mitä tämäkin palsta on pullollaan, kun kerran sinua petti ja heti perusti uuden perheen.

Kyllä toimivan uusperheen edellytys on se, että erosta on jo aikaa ja lapsille annetaan tilaisuus rauhassa sopeutua uuteen kuvioon. Sitä vaan en voi ymmärtää, että miksi ap:n kaltainen ihminen (jota en kyllä todellakaan pysty arvostamaan millään tasolla) lähtee suhteeseen jos ei kykene miehen lasta hyväksymään.

Minäkin vihaan mieheni lapsia , vaihtelevasti. Välillä on hetkiä että kestää paremminn heitä mutta yleisin tunne on ärtymys ja suoranainen viha. Ovat niin erilaisia kuin minä ja omat lapseni. Asiaa ei paranna yhtään se, ettei mieheni taas puolestaan siedä minun lapsiani. Luulen että tämä on ihan ihmisen  biologiaan kirjoitettu juttu, ei toisen jälkeläisistä voi pitää kuten omistaan. Eläimetkin saattavat tappaa toisen poikaset. Lisäksi kun nämä tuppaavat ärsyttämään kaikin tavoin.Aluksi jaksoin yrittää ja yrittää ja yrittää mutta nyt en enää jaksa. Pitäköön paskansa. Isi tietenkin kohtelee heitä eri tavalla kuin perheen muita lapsia. Erohan tässä on edessä. Huh helpotusta.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 07:42"]Minäkin vihaan mieheni lapsia , vaihtelevasti. Välillä on hetkiä että kestää paremminn heitä mutta yleisin tunne on ärtymys ja suoranainen viha. Ovat niin erilaisia kuin minä ja omat lapseni. Asiaa ei paranna yhtään se, ettei mieheni taas puolestaan siedä minun lapsiani. Luulen että tämä on ihan ihmisen  biologiaan kirjoitettu juttu, ei toisen jälkeläisistä voi pitää kuten omistaan. Eläimetkin saattavat tappaa toisen poikaset. Lisäksi kun nämä tuppaavat ärsyttämään kaikin tavoin.Aluksi jaksoin yrittää ja yrittää ja yrittää mutta nyt en enää jaksa. Pitäköön paskansa. Isi tietenkin kohtelee heitä eri tavalla kuin perheen muita lapsia. Erohan tässä on edessä. Huh helpotusta.

[/quote]

Olette lapsellisia ja empatiakyvyttömiä nilviäisiä molemmat. Sääli jälkikasvuanne. Ei mulla muuta.

Miksi helvetissä otatte miehen jolla on lapsia, jos ette pysty asian kanssa elämään? Maailma on täynnä miehiä joilla ei ole lapsia.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 21:30"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 21:25"]

Tiedän tunteen paremmin kuin hyvin

[/quote]

Sama juttu. Tsemppiä ap. Tunne on kamala ja se ahdistus, mikä pintaan nousee kun kotona hyppii ja yöpyy joku puolivieras apina. 

[/quote]

Jees, tiedän tunteen. Seurustelen nyt yhden yh-äidin kanssa ja kaikki olisi hyvin, mutta tämä tyttö on just tulossa murrosikään ja kaikki on niin saatanan vaikeeta. Ei voi edes ruokaa tehdä, kun pitää tältä pikku kullan nupulta kysyä, että mikä hänen korkeudellensa kävisi tänään.

Näin isänä minun tekee pahaa lukea joitakin näistä vastauksista. Mikäli joskus eroaisin, en ikinä ottaisi naista joka hyljeksisi lapsiani. Mieluummin lasten kanssa yksin kuin tuollaisen ihmisen irvikuvan kanssa. En odotakaan, että ihminen kiintyy "vieraaseen" lapseen kuten omaansa, mutta se, että aikuinen ihminen ilmoittaa vihaavansa puolisonsa lasta nostaa raivonpunan poskilleni. Kuinka aikuinen voi olla noin julma ja keskenkasvuinen, ihmisenä täysin vajaa?

Se olisi "vamos" jo ekasta merkistä. Enkä tässä tarkoita mitään normaalia kurinpitoa, se on jopa toivottavaa, vaan sellaista nyrpistelyä ja sen osoittamista ettei siedä toista. Aikuisestakin tuntuu pahalta jos joku haluaa oikein selvästi osoittaa ettei hänestä pidä, entäs sitten lapsesta joka joutuu pakosta olemaan tekemisissä tällaisen ihmisen kanssa. No, ei, njet. En altistaisi lastani minkään inhottavan akanpuolikkaan kiusattavaksi vaikka kuinka olisi seksi hyvää.

Jollain tasolla halveksun tällaisia miehiä, jotka uhraavat oman lapsensa hyvän lapsuuden pitääkseen kullinsa tyytyväisenä.

Itse lapseton kokee varmasti puolison lapset riesana. Se on vaan sopeuduttava.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:26"]

 Miten kukaan voi vihata lasta ?

[/quote]

Helposti. Esimerkiksi siksi, että se lapsi vihaa kuin myrkkyä uutta äitipuoltaan. Ihmissuhteet ovat kahden kauppa. On olemassa lapsia, jotka ovat äärimmäisen hankalia ja joiden rakastamisessa jopa omilla vanhemmilla on vaikeuksia.

On turha esittää jonain absoluuttisena totuutena, että jokainen lapsi on ihana ja herttainan jo odottaa kiltisti paikoillaan kuin suurisilmäinen koiranpentu, että siitä tykättäisiin. Moni erolapsi on täynnä puhdasta, repivää vihaa jokaista sellasita kohtaan, joka uskaltaa tulla isin tai äidin paikalle. Rakasta siinä sitten. Pieni lapsi voi käyttää todella taitavasti hyväkseen sitä, että hän on se pieni lapsi, jota lähtökohtaisesti pitää ymmärtää ja rakastaa, on hänen oma käytöksensä mitä hyvänsä.

Ei maailma toimi niin, että siinä on absoluuttisia hyviksiä ja absoluuttisia pahiksia. On tilanteista, joissa ymmärrän enemmän kuin hyvin aikuisen turhautumista ja siitä kumpuavaa vihaa.

Joo, ei. Ei parisuhdetta sellaisen kanssa, joka on mennyt lisääntymään aiemmin jonkun kanssa. Kukaan nainen ei halua olla ikuinen kakkonen ja antaa aikaa vieraalle lapselle. Omia lapsia rakastaa, toisten lapsista voi tykätä, mutta elämää ei ehkä halua jakaa tykkäämisen takia.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:26"]

 Miten kukaan voi vihata lasta ?

[/quote]

Helposti. Esimerkiksi siksi, että se lapsi vihaa kuin myrkkyä uutta äitipuoltaan. Ihmissuhteet ovat kahden kauppa. On olemassa lapsia, jotka ovat äärimmäisen hankalia ja joiden rakastamisessa jopa omilla vanhemmilla on vaikeuksia.

On turha esittää jonain absoluuttisena totuutena, että jokainen lapsi on ihana ja herttainan jo odottaa kiltisti paikoillaan kuin suurisilmäinen koiranpentu, että siitä tykättäisiin. Moni erolapsi on täynnä puhdasta, repivää vihaa jokaista sellasita kohtaan, joka uskaltaa tulla isin tai äidin paikalle. Rakasta siinä sitten. Pieni lapsi voi käyttää todella taitavasti hyväkseen sitä, että hän on se pieni lapsi, jota lähtökohtaisesti pitää ymmärtää ja rakastaa, on hänen oma käytöksensä mitä hyvänsä.

Ei maailma toimi niin, että siinä on absoluuttisia hyviksiä ja absoluuttisia pahiksia. On tilanteista, joissa ymmärrän enemmän kuin hyvin aikuisen turhautumista ja siitä kumpuavaa vihaa.

[/quote]

Absoluuttinen totuus on se,että aikuisen tulee myötäelää erolapsen tunteita,edes yrittäen ymmärtää,miten suuret muutokset vaikuttavat pieneen kehittymättömään olentoon,kun niitä  erotunteita ei osaa monet aikuisetkaan käsitellä.Jos muksu sitten oireilee niin tottahan toki hän on heti pirun puolella ja myrkkyä ja vihaa tottakai tätä uutta (joka oikeasti projisoi lapseen oman häpeänsä tullessaan mahd kolmantena pyöränä kuvioihin mukaan..)

Eihän se lapsi voi tietää vielä mitä tuntee,mutta jos edes mahdollisuus tutustua uuteen ihmiseen katkaistaan sen OLETUKSEN pohjalta,joka syntyy lapsen ilmaistessa tunnetilojaan käytöksensä kautta,ei mitään oikeaa tunnetta voi koskaan syntyä.Aikuinen(se uusi) on torpannut mahdllisuuden heti kättelyssä.

Ja hauskin juttu,että nämä uudet kuvittelee,että hänen ja lapsen suhde alkaa kehittyä siitä,että lapsi tulee tykö.NO EI,kyllä siinä tarvitaan sen uuden aikuisen myötävaikutusta erittäin vahvasti,antamaan signaalia,että tutustuminen ja lähestyminen on ok.

Näkövinkkeleitä on paljon,kyllä.

1 fakta vaan on ylitse muiden: kohtele lasta kauniisti,niin saat tätä todennäköisemmin takaisinkinpäin,ajan kanssa ainakin.

ap:llä on tasan yksi asia jonka voi tehdä. Pitää päättää, kumpi on kovempi: rakkaus mieheen vai viha hänen lapseensa. Lapsi ei jokatapauksessa ole menossa minnekään.

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 10:21"]

Jollain tasolla halveksun tällaisia miehiä, jotka uhraavat oman lapsensa hyvän lapsuuden pitääkseen kullinsa tyytyväisenä.

[/quote]

Tämä.

Toivoen toinen isä.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 22:57"]

Olet järki-ihminen 18, ihana kommentti.

Säälin myös eroperheiden lapsia, ihmettelen monien vanhempien hinkua syöksyä heti uusiin suhteisiin ja avoliittoihin. Nämä ovat vaikeita asioita, elämä olisi paljon yksinkertaisempaa, jos perheet yritettäisiin pitää kasassa ja tehtäisiin töitä sen alkuperäisen suhteen eteen, joitain asioita voi katsoa läpi sormien, koska täydellistä ihmistä ei ole. Väkivalta, alkoholismi ja muut vakavat ongelmat ovat tietysti asia erikseen.

[/quote]

Harvinaisen hyvä kommentti tässä ketjussa, ja itse asiassa koko palstalla. Uusperheelliset kestäkööt kaikki vihat ja muut negatiiviset tunteet valittamatta, itsehän olette asianne noin järjestäneet.

Turhia itkijä-ämmiä ja -äijiä koko sakki.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 09:26"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 21:22"]

Ymmärrän sinua täysin, älä välitä noista nihkeistä kommenteista. Parisuhde on vähintään 50% invalidi jos siinä pyörii jatkuvana riesana suhteen ulkopuolisia lapsia. Harva mies on sen arvoinen, eroa ja etsi joku, jonka kanssa voit saada normaalin parisuhteen.

[/quote]

Mua vituttaa oikeesti niin paljon kaikkien näiden syyttömien lasten puolesta jotka joutuvat elämään tälläisten kommenttien kirjoittelijoiden kiusattavina. Nämä ämmät on oikeesti niin sairaita henkisesti, ettei tosikaan. Miten kukaan voi vihata lasta ? Nämä ämmät on oikeesti niin mustasukkaisia näistä miehistä ja niiden lasten äideistä ettei tosikaan. Mewnkää ämmät terapiaan -  sairasta on vihata lapsia, muiden tai omia. T. uusperheen äiti.

[/quote]

Olisikohan sittenkin kysymys siitä, että lapset haluaisivat oman perheensä takaisin ja siksi kiukuttelevat uusioisilleen ja -äideilleen. Koettakaas elää niin kuin kuuluu ja pitäkää oma perheenne koossa, ei tarvitse turhaan ruveta leikkimään mitään uusioita.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 10:22"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 22:57"]Olet järki-ihminen 18, ihana kommentti. Säälin myös eroperheiden lapsia, ihmettelen monien vanhempien hinkua syöksyä heti uusiin suhteisiin ja avoliittoihin. Nämä ovat vaikeita asioita, elämä olisi paljon yksinkertaisempaa, jos perheet yritettäisiin pitää kasassa ja tehtäisiin töitä sen alkuperäisen suhteen eteen, joitain asioita voi katsoa läpi sormien, koska täydellistä ihmistä ei ole. Väkivalta, alkoholismi ja muut vakavat ongelmat ovat tietysti asia erikseen. [/quote] Eli suhteessa täytyisi olla vain lasten vuoksi vaikka aikuiset voisivat huonosti..todella mustavalkoista ajattelua

[/quote]

Koetapas asettua sen lapsen elämään? Onnistuuko? No niin, haluatko elää ja asua omassa kodissasi omien vanhempiesi kanssa, vai jonkun täysin vieraan naisen/miehen kanssa? Haluatko ravata esim. joka toinen viikko esim. sadan kilsan päähän, koska isi tai äityli nyt sattuu asumaan uuden "rakkauden" kanssa juuri siellä? Didn't think so.

Miksi teette lapsia, kun ette kuitenkaan halua toimia heidän parhakseen? Jättäkää tekemättä, niin voitte hakea uusia "rakkaita" vaikka joka kolmas kuukausi!

sitä eroa vaan ei aina hyvistä toiveista huolimattakaan,voi estää....jos joku väittää muuta,ei ole siis itse koskaan eronnut tai joutunut elämään erittäin vaikeissa olosuhteissa jotka on luonut se toinen puoli

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 12:17"]

sitä eroa vaan ei aina hyvistä toiveista huolimattakaan,voi estää....jos joku väittää muuta,ei ole siis itse koskaan eronnut tai joutunut elämään erittäin vaikeissa olosuhteissa jotka on luonut se toinen puoli

[/quote]

Mutta ei siltikään tarvitse kitistä turhista. Elämä on, nyt vain sitten elät sen.

Miksi muuten eron jälkeen pitäisi mennä kimppaan kenenkään kanssa? Parasta minusta olisi, kun opettelisi elämään itselleen ja (mahdollisille) lapsilleen. Ei tarvitsisi kitistä eksistä ja nyksistä ja niiden lapsista. Elämä olisi paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa.

[quote author="Vierailija" time="07.10.2014 klo 11:06"]

Joillakin miehillä on kiire uuteen suhteeseen, on saatava avioliitto ja perhe, vaikka ovat edelleen rikki vaimon jätettyä. Entisen mieheni uusi puoliso on kieroutunut. Ärtymys lasta kohtaan kohdistuu minuun, entiseen vaimoon, ja hän manipuloi sekä viikonloppukyläilevää lasta että heidän yhteisiä lapsiaan. Kun lapseni oli pieni, hän tuli isältään takaisin kotiin puheeltaan ja käytökseltään taantuneena. Vuosien mittaan lapseni on kertonut perheessä salattavan asioita toisilta tai että tasa-arvosta lasten kesken pidetään kiinni järjettömyyksiin saakka. Meillä on avointa: kaikesta puhutaan, ja jos joku toinen saa lahjan, ei kaikkien pidä saada. Jos joku käy matkoilla, sitä ei salata. Toisen vuoro on toisella kertaa.

Normaali toiminta uuden vaimon kanssa ei ole mahdollista - hänelle monet asiat ovat hankalia ja kipeitä. Nyt isä vaatii lasta olemaan tekemisissä uuden vaimon kanssa, mutta vaimohan opetti jo kaksivuotiaalle, ettei hänelle uskalla kertoa mitään: hän räjähti pienen lapsen ajattelemattomuudesta, mikä loukkasi suunnattomasti lapsen tunteita ja meidän, äidin ja lapsen, välejä. Niinpä lapseni ei ala vaimon kanssa mihinkään tekemisiin.

Onneksi lapseni osaa puhua kaikista asioista meidän kanssamme ja myös hänen ystävänsä ovat avoimia. Hän pärjää kyllä, ja on oppinut ihmisyydestä monenlaista vuosien varrella. Itsekin hän räjähtelee, niin mekin, mutta pikkuasioista. Hänellä on jo ikää ja näkökulmaa.

Ero oli oikea ratkaisu minulle. Entinen mieheni ei olisi halunnut erota, mutta minä sain elämän. Lapseni sai uusia sisaruksia, joiden kanssa hän pärjää hyvin. Näyttää siltä, että isällä olevat sisarukset ovat lapselleni jopa läheisempiä, sillä he kaikki tukevat toisiaan yrittäessään pärjätä hankalan äidin ja isän vaimon kanssa. Meillä olevien sisarusten kanssa esikoiseni viettää enemmän aikaa, joten epäsovussa löytyy ;) Ihanaa, että nämä kaikki lapset ovat olemassa - he voivat aikuisina tukea toisiaan ja viettää aikaa ilman, että me vanhemmat häiritsemme. On myös hyvä, että entinen mieheni on tukeutunut minuun paljon vuosien aikana ja kertonut perheensä ongelmista. Näin olen ymmärtänyt, mitä lapseni kokee. Aluksi minulla oli unelma toisiaan tukevista perheistä, mutta sen mahdottomuus kävi nopeasti selville. Harmi. Kynsin hampain nämä kipeästi eronneet miehet pitävät kiinni siitä toisesta liitostaan - ne lapset ja se kuva, jonka annat itsestäsi...

[/quote]

"Ärtymys lasta kohtaan kohdistuu minuun, entiseen vaimoon, ja..." Sinussa ei varmaan sitten ole mitään vikaa?

"Niinpä lapseni ei ala vaimon kanssa mihinkään tekemisiin." Näinkö olet lapsesi opettanut? Ei liene siis ihme, että eivät tule uuden vaimon kanssa juttuun.

"Itsekin hän räjähtelee, niin mekin, mutta pikkuasioista." Ai että pikkuasioista räjähteleminen on jotenkin parempi asia, kuin oikeasti isoista asioista räjähtäminen?

"...he kaikki tukevat toisiaan yrittäessään pärjätä hankalan äidin ja isän vaimon kanssa." No just. Tuntuu että kaikki, lapsetkin, tiimiytyvät tätä uutta vaimoa vastaan. Ei ihme, että alkaa kuppi mennä nurin.

"On myös hyvä, että entinen mieheni on tukeutunut minuun paljon vuosien aikana ja kertonut perheensä ongelmista. Näin olen ymmärtänyt, mitä lapseni kokee." Ja sitten se mieskin vielä lällättää exälleen oman perheensä ongelmista sen sijaan, että selvittelisi niitä vaimonsa kanssa. Aivan naurettavaa. Ei ihme, että "unelma toisiaan tukevista perheistä" ei ihan toteutunut. Onko missään vaiheessa tullut mieleen, että se uusi vaimo ei ehkä haluaisi olla missään tekemisissä kanssasi? Varsinaiselta sekaantujatyrkyltä vaikutat.