Ovatko lääkärit vähän yksinkertaisia?

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 17:38"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 17:31"]Ilman muuta lääkäri nojaa koululääketieteeseen ja faktatatietoon[/quote]

Ei koululääketiede kerro elämän peruskysymyksistä yhtään mitään. Sellaisia ovat esimerkiksi kysymykset siitä, mikä on elämän arvo ja miksi kannattaisi elää.

Kun ahdistunut ja elämän mielekkyyden kyseenalaistava ihminen menee lääkäriin, hänen pitäisi saada kohdata nimenomaan filosofi, joka pystyy näkemään asiat lukemattomista eri näkökulmista ja joka pystyy irrottautumaan sovinnaisesta. Sen sijaan vastassa on usein leimauskone, joka ei edes kuuntele asiakasta, saati pohdi tämän kanssa yhdessä, vaan joka huittoo diagnooseja minkä sielu sietää. 

[/quote]

Just tätä samaa paskaa. Miksi kannattaisi elää? Sinä päätät mikä sinun elämän tarkoitus on. Ihmisen elämäntarkoitus on biologisesti vain lisääntyä. Kaikki ihmisen tekeminen on tukemassa sitä.

Nykyihminen ei enää sitä noudata joten voit ihan itse päättää syysi elää. Kukaan ei pakota sinua elämään.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 17:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 17:45"]Minkä alan lääkäriäolet vailla? 

[/quote]

Jos valita saisi, niin ottaisin aina sellaisen, joka on myös kirjailija tai harrastaa tai kuluttaa aktiivisesti taiteita ja kulttuuria. Taiteessa usein käsitellään elämän peruskysymyksiä, minkä vuoksi siitä kiinnostuneet ihmiset ovat kiinnostuneita myös elämänfilosofisista peruskysymyksistä.

Lääkärin erikoistumissuunnalla minulle ei ole väliä. Sillä on, miten hän maailman hahmottaa ja kyseenalaistaako hän sen kaikessa tekemisessään.

[/quote]

Taiteilijat ovat yleensä maailman tyhmimpiä ihmisiä. Suorastaan sekopäitä.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 18:06"]

Toivottavasti Siwan kassasi ovat myös kirjastonsa lukeneet. Onhan tuskallista asioida ihmisten kanssa, joiden kanssa ei voi antautua sofistikoituneeseen keskusteluun kassahihnan päässä; siinä kun pakkaa jauhelihaa ja päivän Tampaxit ja ranskanleipiä muovikassiinsa.

[/quote]

Miksi joku ostaa jotain hemmetin tampaxeja?

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 19:21"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 18:06"]Toivottavasti Siwan kassasi ovat myös kirjastonsa lukeneet.[/quote]

On kokolailla eri asia mennä tekemään ostoksia kuin mennä hakemaan apua elämäntuskaansa lääkäriltä.

Usein henkisesti huonosti voivaa suorastaan painostetaan lääkäriin, joten on ikävää, jos vastassa on ihminen, joka ei pääse lainkaan kartalle.

[/quote]

Jos sun ongelmat on tuota luokkaa niin ei suo voi parantaa. Ituhippeilystä ja hörhöilystä ei voi parantaa sillä sellaisen ihmisen pitäisi tajuta oma sairas ajatusmaailmansa ja muuttaa sitä täysin.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 20:42"]

Terveyskeskuksissa pitäisi olla erillisiä kuuntelijoita ja keskustelijoita, vaikka nimikkeellä empaatti. Lääkäri saisi keskittyä siihen tautikirjon hoitamiseen ja ohjata sitten ne kuuntelijaa vailla olevat empaatille. Empaatti kuuntelee, eläytyy, ymmärtää, pitää kädestä ja huokailee  mukana. Aika moni terkkaripotilas on vailla nimenomaan empaatin, ei lääkärin hoitoa.

[/quote]

Ei todellakaan. Hanki ystäviä ne hoitavat kädestä pitämisen. Yhteiskunnan rahoja Ei pidä laittaa tuollaiseen paskaan.

Ystävät ja sukulaiset hoitavat nuo asiat ei yhteiskunta

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 21:02"]

Paljon maksaisit empaatikolle kuukausipalkkaa?

Tarvitsevatko naiset enemmän näitä empaatikkoja kuin miehet, kun käyttävät enemmän terveyspalveluita?

[/quote]

Tietenkin tarvitsee. Jos jokaiselle haluavalle pitäisi olla mahdollisuus päästä empaatikolle niin meillä olisi niitä enemmän kuin lääkäreitä, sairaanhoitajia ja terveydenhoitajia yhteensä. Kukakohan sen maksaa?

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 02:37"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 21:22"]

Juuri tällaisia ihan terveiden lastenäitejä inhoan eniten päivystyksissä. Iik, mun lapsen kurkku on punainen, mutta kylläpitää klo 02 yöllä hoitaa meidät heti. Viis siitä, että lekurin pitäisi samaan aikaan käydä paskalla, määrätä uudet säädöt hengityskoneelle, komentaa matkaan lääkintähelikopteri, vastata hoitotason lanssin lähettämään infarktipotilaan EKG-nauhaan, hypätä leikkuriin. Vittu kun minä ja minä ja minä mun lapseni vittu nuhan kanssa.

[/quote]

Ehkä sinun pitäisi sanoa työnantajallesi, että polttavat sinua loppuun. Ne lasten äidit ovat huolissaan lapsista ja voivat ihan oikeasti haluta, että katsot heidän lapsen korvaan, jolla asia voi ratketa. Ei kukaan aja yöpäivystykseen kiusaamaan väsynyttä lääkäriä, vaan siihen aikaan paikalle tulevat ovat stressaantuneita ja itsekin väsyneitä. Kyllä siinä on aito huoli ja oma äidin ammattitaito ei vielä riitä kertomaan milloin lapsi on kuolemassa korvatulehdukseen, kun se huutaa niin paljon vai olisiko se ihan tavallinen kotona podettava oire. Se myöhäinen aika ja kotona kärsitty lapsen itku saattaa saada sen äidin pinnan vähän kireämmälle. Osalle äideistä sosiaalinen elämä äitiysloman aikana on monena päivänä jutella lähinnä lapsen kanssa ja muut murheet sitten purkautuvat väsyneenä, kun on joutunut odottamaan.

Neuvolajärjestelmä ei ole vielä kehittänyt äitiyskoulutusta korkeakoulutasoiseksi, jotta osaaminen olisi sinun tasolla, odotusaikaa pitäisi olla vähän enemmän kuin se 9 kk. Lääketieteellisessä voisi kyllä olla samantyyppiset luonteen sopivuuden pohjalta tehtävät seulonnat kuin vaikka OKL:ään on. Jokainen lääkärin asiakas on sen lääkärin asiakas sillä hetkellä, vaikka edellinen tehtävä olisi ollut medihelin konsultointi. Sen paskalla käymisen tarpeen voit kyllä sanoa potilaallesi, eiköhän hekin joudu joskus käymään töissä paskalla.

[/quote]

Ei äitiyteen pidä olla mitään koulutusta. Ihmisen pitää itse opiskella ja vasta sitten hankkia lapsia.

Julkisen terveydenhoidon EI pitäisi hoitaa mitään flunssia. Ei ihme että ihmiset ei saa hoitoja kun kaikki resurssit menee tuollaiseen roskaan

Ja tuo OKL vertaus, tuo on juurikin se päivystyksen yökävijä eli opeäiti pikkuflunssaisen perusterveen lapsensa kanssa. Flunssaisen lapsen tulee levätä kotona, ei autossa tai päivystyksen aulassa toppavaatteet päällä keskellä yötä.

No kyllähän lääkärin työssä tulee tietynlainen rutinoituminen kuvaan (kuten missä tahansa työssä, lääkäreillä se vain näkyy eri tavalla). Eli kun 99 sadasta tietynlaisen oirekuvan omaavasta tapauksesta on diagnoosi x, mutta sitten sillä yhdellä tapauksella diagnoosi olisikin y, niin ei pystytä näkemään muu kuin tilastollinen todennäköisyys eikä osata edes ottaa huomioon sitä että joskus kyseessä voi olla jotain muuta kuin miltä ensin näyttää.

Olen kuitenkin tavannut niin nuoria kuin vanhoja lääkäreitä jotka ovat selvittäneet asiat todella perusteellisesti, ja sitten joitain nuoria ja vanhoja jotka lätkäisevät pidemmittä puheitta lääkereseptin kouraan kertomatta mikä se sairaus nyt olikaan. Ei voi yleistää lääkäreidenkään kohdalla, kyllä siellä on monenlaista toimijaa.

Onko muuten tohtori Tolonen lääketieteen tohtori vai kenties teoreettisen filosofian tohtori?

Heh, jollain on vissiin paha pms kun piti oikein erikseen kiukuta kymmeneen eri viestiin. :D

Heitäkin on moneen junaan ja olisi suotavaa ihmisten tajuta etteivät lääkärit ole Jumalia tai "edes" seuraavia Jumalasta.

Äidin selkäkivut ohitettiin jumppakäskyllä ja vahvoilla kipulääkkeillä toistuvasti, kunnes selvisikin että syövän etäpesäkkeitä olivat.

Kuopukseni 2-3kk krooninen yskä ohitettiin toistuvilla flunssilla ja perhe vain saanut samaa pöpöä kun yskimme mekin.

Toistuvia tk-lääkärikäyntejä ja sama laulu, vaikka esitin epäilykseni mykoplasmasta.

No, lopulta otin yhteyttä alueemme ylilääkäriin sähköpostitse ja hän halusi ottaa meidät vastaan, verikokeista selvisi että kuopuksella nimenomaan oli suht tuore mykoplasma-tartunta joka aiheutti tuon jatkuvan yskimisen ja koska sitä kutsutaan myös "perhetaudiksi" niin meillä samat sävelet.

Siitä sitten yli 2vkon vahvat ab-kuurit (ja mykoonhan ei tehoa kuin tietty ab-laji) ja toipumaan päin, onneksi ei jäänyt mitään "päälle" mutta kys lääkärit saivat tältä esimieheltään "noottia" asiakkaan täydellisestä ohittamisesta ja kuuntelemattomuudesta.

Ja minä sain kiitosta kun huolehdin perheestäni:)

Eräs mielialaongelmista kärsinyt kävi ½v aikana 9x lääkärillä ja aina vain tuputtettiin erilaisia tabletteja ties mihin fyysisiin vaivoihin joita se psyykkinen ongelma aiheutti eli päänsärkyyn, niskavaivoihin, unettomuuteen ym. vaikka ne eivät auttaneet. Ohitettiin täysin psyykkinen terveys ja mahd ongelmnat siinä. No, hlö teki itsemurhan.

Niin, yleislääkäreiden koulutuksessa on vähemmän psykologiaa (about 2 opintopistettä) kuin esim mielentervetyöhön suuntautuneella lähihoitajalla (40 opintopist) on koulutuksessaan, repikääpä siitä.

Mutta siinä siis vain pari esimerkkiä siitä miten lekurit, varsinkaan yleis-sellaiset, eivät ole kaikkitietäviä-ja osaavia Jumalia ja heitä sa aja pitää kyseenalaistaa ja toisen lääkärin mielipiteeseen on oikeus!

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 23:41"]

[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 21:45"]Lääkäreissä on itseasiassa tutkimusten mukaan USA:ssa heti insinöörien jälkeen erilaisiin hörhöteorioihin uskovia (salaliittoteoriat, kreationismi ja homeopatia esimerkkeinä). Tämä johtunee siitä, että näillä aloilla koulutuksessa tieteenfilosofiaan suhtaudutaan hyvin naiivilla tasolla ja tämän vuoksi siinä ei välttämättä synny samankaltaista kykyä arvioida epävarman tiedon laatua, kuin vähemmän suoraviivaisilla aloilla. Yhdistettynä korkeaan käsitykseen omasta älyllisestä kyvykkyydestä tietenkin. Suomessakin löytyy Pekka Reinikainen, Rauni-Leena Luukanen-Kilde sekä Antti Heikkilä tunnettuina esimerkkeinä ja tuoreena Nina Bjelogrlic-Laakso, joskin hänen kohdallaan on vielä epäselvää, uskooko hän juttuihinsa oikeasti, vai houkutteleeko luontaistuotekaupalla tehtävä raha puhumaan potaskaa.

Mainitsen olevani itsekin lääketieteen tohtori, ettei tätä viestiä pidettäisi pelkkänä tyypillisenä lääkäri-antipatiana.

[/quote]

Unohdit Päivi Räsäsen.

[/quote]

Iljettävintä on kun lääkäri pitää itseään jotenkin puhtaampana ja parempana ihmisenä uskontonsa vuoksi. En tajua, miten oman uskonnon pakkotuputus kuuluu lääkärissä käymiseen. Ei tiedetä mitään potilaan ajatuksista ja elämänfilosofiasta mutta moralisoidaan niin maan p...sti!

Sinä joka pelastit perheesi tietämättömiltä lääkäreiltä (mykoplasma ja syöpä): Miksi et hakeudu opiskelemaan lääkäriksi? Olet selvästi luonnonpahjakkuus diagnoosin tekemisessä ja sinusta tulisi hyvä lääkäri. Vai eikö kiinnosta hoitaa ihmisiä,oletat että lääkäri on kaikkivoipa ja ei koskaan erehdy ja joutuisit kohtaamaan sen myös itsessäsi?

Olisitko kuitenkaan hyvä lääkäri,pystysitkö elämään sen kanssa että päivän kolmestakymmenestä diagnoosista pari osoittautuukin joksikin muuksi? Kyllä se on ihmisten asenne mikä tulisi muuttaa,ei lääkäri ole Jumala eikä lääkäri ole erehtymätön ja jos potilas itse on varma että hänellä on jotain vakavaa on myös potilaalla vastuu itsestään vaatia hoitoa.

Esim.

Amerikassa on täysin normaalia vaatia muiden lääkäkäreiden arvioita,täällä sen yhden tk:n erikoistuvan pitäisi olla kaikkivoipa kun Maire Peräjärveltä yskii öisin limaa ja tutkia Mairea koko yö ja keskittyä vain häneen. Mutta ihmiset ovat Suomessa ylimielisiä kansanparantajia ja samaan aikaan kunnioitetaan ylikaiken lääkäreitä mutta samalla myös sysätään kaikki vastuu itseltä myös lääkärille ja sitten julistetaan kun tavan duunari aavisti mykoplasman mutta lääkäripä ei olipas huono lääkäri!

Menisitte oikeasti lääkikseen ja tekisitte itsellenne uran lääkärinä,mutta kun on paljon siistimpää huudella puskan takaa että mitäs minä sanoin,kun oikeasti ei ole mitään hajua lääkärin ammatista ja sen vaativuudesta. 

Kukaan lääkäri ei ole erehtymätön ja jotkut ihmistyypit vaan ovat sellaisia että heistä oikein huokuu se alati sairaus ja jos sama ihminen tulee ties kuinka monetta kertaa saman asian vuoksi lääkäriin hänet joko ohjataan psyk.hoitajalle tai jatkotutkimuksiin,tai vaan kotiin jos on pitkittynyt flunssa. Jos potilas itse istuu vaan peukku perseessä eikä sano mitään niin ei lääkäri voi paljoa tehdä. 

Sitten tulee kipakka lapsenlapsi ripittämään miten mummo on paskonut verta jo kuukauden että miten muka on terve! Aivan,potilaalla on siis sekä pitkittynyt flunssa että veriripuli,ok, (olisihan potilas toki itse tämän voinut jo kertoa mutta ei,lääkärin pitäisi olla selvännäkijä) tässä SAATTAA olla kyse jostain muustakin; LET'S TUTKITAAN!

Se lääkäri ei ole ammattitaitoinen, kun ei ole osannut kysyä oikeita kysymyksiä, veriripulikin olisi niillä selvinnyt. Ikävä kyllä olen tänä syksynä sairastellessani havainnut miten haluttomia lääkärit ovat tutkimaan.Oletetaan että se todennäköisin syy on aina kyseessä, muttei viitsitä varmistaa asiaa labroilla.Ja jos viitsitäänkin, niin jos ne labrat näyttää olevan ok, kuvitellaan, että potilas on terve.Oireet eivät ole poistuneet, mutta kun testit on ok, potilas on terve, aivan päätöntä, ajateöllaan että potiölas keksii oireet pästään.

Vastaus otsikon kysymykseen: ovatko lääkärit vähän yksinkertaisia? Jotkut ovat. Olin erikoistumassa olevan neurologin vastaanotolla. Tuli puheeksi tupakanpoltto, jonka olin lopettanut. Hän kysyi, paljonko poltin ennen lopettamista. Vastasin, että ehkä kymmenen tupakkaa päivässä. "Siis askin?" kysyi neurologityttö. Eikun noin kymmenen tupakkaa päivässä.

Seuraavalla vastaanotolla tiedot kerrattiin ja siellä luki: aiemmin aski tupakkaa päivässä. Meni kauan ennen kuin ymmärsin. Neurologiksi erikoistuva tyttö ei tiennyt montako tupakkaa on askissa! Eli asiat kannattaa selittää kuin idiootille eikä luottaa normaaliin ymmärrykseen.

Lääkäreistä syvällisimpiä lienee kirjailija Joel Haahtela. Kannattaa katsoa hänen aamu-tv -haastattelunsa tältä syksyltä, löytynee vielä Areenasta. Hän on psykiatriaan erikoistunut lääkäri, mutta todennäköisesti hänellä ei ole yksityisvastaanottoa.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 12:06"]

Vastaus otsikon kysymykseen: ovatko lääkärit vähän yksinkertaisia? Jotkut ovat. Olin erikoistumassa olevan neurologin vastaanotolla. Tuli puheeksi tupakanpoltto, jonka olin lopettanut. Hän kysyi, paljonko poltin ennen lopettamista. Vastasin, että ehkä kymmenen tupakkaa päivässä. "Siis askin?" kysyi neurologityttö. Eikun noin kymmenen tupakkaa päivässä.

Seuraavalla vastaanotolla tiedot kerrattiin ja siellä luki: aiemmin aski tupakkaa päivässä. Meni kauan ennen kuin ymmärsin. Neurologiksi erikoistuva tyttö ei tiennyt montako tupakkaa on askissa! Eli asiat kannattaa selittää kuin idiootille eikä luottaa normaaliin ymmärrykseen.

Lääkäreistä syvällisimpiä lienee kirjailija Joel Haahtela. Kannattaa katsoa hänen aamu-tv -haastattelunsa tältä syksyltä, löytynee vielä Areenasta. Hän on psykiatriaan erikoistunut lääkäri, mutta todennäköisesti hänellä ei ole yksityisvastaanottoa.

[/quote]

jos ei polta tupakkaa, mistä pitäisi tietää, paljonko askissa on? wt-yleissivistystä.

No, minulle ei tarjota wt-imagoa. Kaada itsellesi vain.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 02:18"]Minä mieluummin otan esim. syöpääni hoitamaan kokeneen ontologin kuin elämänfilosofiassaan pitkälle edenneen vapaa-aikataiteilija-lääkärin.[/quote]

Fyysiset sairaudet ovat eri juttu. Sen sijaan psyykkisissä ongelmissa lääkärit ovat usein täysin kelvottomia kohtaamaan ihmisen jo ihan siksikin, ettei heillä ole siihen kunnon koulutusta, eivätkä he välttämättä ole luonteeltaankaan sopivia henkiseen työhön, koska koulutukseen hakeutuu luonnontieteellisesti suuntautuneita.

Onkin kummallista, että mielenterveyden arviointi ja hoito on kaadettu lääkäreiden niskaan. Ammatit pitäisi mitoittaa niin, ettei ihminen joudu ylittämään niissä osaamisensa rajoja. Lääkärit joutuvat, koska heillä ei totisesti ole eväitä arvioida kenenkään mielenterveyttä tai tarjota sen hoitamiseen punnittuja keinoja.

Kaikkein huvittavinta on se, että lääkärit itsekin myöntävät, että mielenterveysdiagnoosin tekemiseen saattaa joutua käyttämään kuukausia tai jopa vuosia ja diagnoosin tekeminen saattaa vaatia läheisten haastatteluja ja muita epäsuoria menetelmiä, mutta kun menee terveyskeskukseen valittamaan alakuloisuuttaan, niin lähes automaattisesti kouraansa saa pilleripurkin.

Tämähän on ongelma mm. kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä, jossa masennuslääkitys huonontaa potilaan tilaa. Olisikin mielenkiintoista kuulla täällä kirjoittavilta lääkäreiltä, että miten tunnette kantavanne vastuunne, kun pikaisen käynnin jälkeen teette päätelmänne? Eikö olisi vastuullista jättää ne tekemättä, jos eväitä todelliseen arviointiin ei ole? Näissä mielenterveysasioissa yleislääkärit todellakin ovat jonkinlaisia arvauslääkäreitä, eivätkä muuhun edes pyri.

"Vastasin, että ehkä kymmenen tupakkaa päivässä. "Siis askin?" kysyi neurologityttö. Eikun noin kymmenen tupakkaa päivässä"

Ei tiennyt montako tupakkaa on askissa, sehän nyt opetetaan jo lääkiksen ekana vuonna! Kai varmistit, että tietää sentään mikä on viskileka ja montako annosta on kopallisessa kaljaa?

Voit muuten tytötellä ammattilaista sydämesi kyllyydestä, mutta se ei tee ko. ammattilaisesta yhtään tyhmempää tai epäpätevämpää. Eikä sinusta nuorempaa, kauniimpaa tai menestyneempää. Itsesi tosin nolaat oikein tehokkaasti. :)