Lue keskustelun säännöt.
Ovatko lääkärit vähän yksinkertaisia?
17.11.2013 |
Yksinkertaisella en tarkoita älyllisesti kyvytöntä, vaan ihmistä, jonka on hyvin vaikea edes ymmärtää boksinsa rajoja, saati yrittää nähdä sen ulkopuolelle.
Olen seurustellut useiden akateemisten miesten kanssa, mutta kaikkein tyhjäpäisimmät ovat olleet lääkäreitä. Jotenkin on ihan ruvennut pelottamaan, että toimivatko kaikki lääkärit ammatissaan samanlaisella elämänkatsomuksella?
Lääkäriksi opiskelu on kai hyvin koulumaista ja faktapitoista, mikä selittänee osaksi sitä, miksi asenne on sellainen kuin on.
En minä sillä, etteikö joukossa olisi paljon poikkeuksiakin.
Kommentit (70)
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 14:57"]Olen itse nuorehko lääkäri ja tottakai nojaan oppikirjatietoon. Mihin sitten pitäisi?[/quote]
Sen soveltamiseen potilaan/asiakkaan tilanne kokonaisuus huomioiden ja siihen liittyvät muuttujat, myös henkiset, tunnistaen.
Hyvänen aika, kuka tahansa pystyy nykyään kaivamaan esiin mistä tahansa lähes mitä tahansa, mutta ammattilaiset tunnistaa juuri siitä, että he osaavat soveltaa tietoa, arvioida sitä ja nitoa sen kokonaisuuteen.
Ei se paljon henkisesti heikkoa auta, jos lääkäri kuuntelee oireet, lukee kirjasta vastauksen ja määrää lääkkeet. Homma nyt ei vain toimi niin. Tällaista mallia voi ehkä soveltaa koneisiin, mutta ei ihmisiin, joiden tapauksessa muuttujia on aivan hitonmoinen määrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Numerolle 61
En tiennytkään, että neurologin pakeilla tavoitellaan itsestään "nuorempaa, kauniimpaa ja menestyneempää". Eiköhän kirjoittajalla mene nyt erikois(tumis)alat sekaisin.
Lääkärit ovat opiskelleet lääketiedettä, ei heiltä voi muita taitoja edellyttää. Toki työ on kevyttä ja vapaa-aikaa jää itsensä kehittämiseen, eli kyllä aktiivinen lääkäri voi jo nelikymppisenä olla aivan sivistynyt ihminen.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 15:22"]
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 14:57"]Olen itse nuorehko lääkäri ja tottakai nojaan oppikirjatietoon. Mihin sitten pitäisi?[/quote]
Sen soveltamiseen potilaan/asiakkaan tilanne kokonaisuus huomioiden ja siihen liittyvät muuttujat, myös henkiset, tunnistaen.
Hyvänen aika, kuka tahansa pystyy nykyään kaivamaan esiin mistä tahansa lähes mitä tahansa, mutta ammattilaiset tunnistaa juuri siitä, että he osaavat soveltaa tietoa, arvioida sitä ja nitoa sen kokonaisuuteen.
Ei se paljon henkisesti heikkoa auta, jos lääkäri kuuntelee oireet, lukee kirjasta vastauksen ja määrää lääkkeet. Homma nyt ei vain toimi niin. Tällaista mallia voi ehkä soveltaa koneisiin, mutta ei ihmisiin, joiden tapauksessa muuttujia on aivan hitonmoinen määrä.
[/quote]
Kirjoitin, etä NOJAAN oppikirjatietoon. En tarkoittanut sillä sitä, että en käytä aivojani ollenkaan ja luen kirjasta suoran diagnoosin. :D Tottakai sovellan tietoa ja käytän logiikkaa, mutta tietysti perustan toimintani siihen viralliseen tietoon, joka löytyy oppikirjoista, laadukkaista tieteellisistä artikkeleista jne. En esimerkiksi lähde suosittelemaan potilaalle jotain tiettyä ruokavaliota tiettyyn vaivaa, jos tästä ei ole tieteellistä näyttöä. Näytöksi ei riitä vaikkapa se, että äitini/kaverini/naapurini parani sillä oireistaan.
64,
lääkärin erikoistumisalalla ei olekaan mitään tekemistä hiukan rupsahtaneen, katkeroituneen naisen kateellisuuden ilmenemismuotojen kanssa. (Ja vielä selvennettynä: Tytöttely on läpinäkyvä yritys alentaa nuorempaa naista ja ylentää itse tytöttelijää. )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olen asioinut lääkärillä mielenterveysasioissa, on tullut joskus mieleen, että oma mielenterveyteni on parempi kuin vastaanottavan lääkärin. Sen verran säikkyjä, pelokkaita ja suorastaan kaaosmaisia reaktioita olen lääkäriltä nähnyt.
Näin ei kuitenkaan ole aina. Mm. laajalla skaalalla (esim. ikää keränneet terveyskeskusjyrät) lääkärinkokemusta hankkineiden joukossa on varsinaisia helmiä. Heille on käytäntö ja elämä opettanut. Kun on nähnyt paljon erilaista, pelko kaikkoaa ja kohtaaminen mahdollistuu.
Osa on tietenkin pysyvästi kyvyttömiä luonteensa puolesta. Tällaisia ihmisiä on kuitenkin varsinaisissa palveluammateissakin.
En jaksa lainata tekstiä, mutta vitutti tuolla jonkun kirjoitus siitä että vastavalmistuneet sairaanhoitajat ovat nirppanokkia jotka luulevat osaavansa kaiken. Kuinka kattavaan otantaan perustat tuon päätelmän? Itse olen valmistunut pari vuotta sitten ja myönnän kyllä jos ja kun en kaikkea tiedä ja pyydän apua. Joskus sitä apua saa työkaverilta, joskus ei. Kohtaan potilaan niillä taidoilla kuin minulla nyt on, ja sompailen haastavassa työyhteisössä näillä eväillä mitä on ehtinyt kertyä. Olisi paljon helpompaa myös sinulle oi kokenut ja kaikkitietävä vanha hoitsu jos kohtaisit vastavalmistuneen työkaverisi yksilönä eikä ehdottomasti ja varmasti nirppanokkaisena tulokkaana joka varmasti luulee itsestään liikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärin työtä pitää tehdä järjen eikä tunteen kanssa. Hoitopäätöksiä, lausuntoja tai todistuksia ei voi tehdä tunnepohjalta vaan lääketieteellisten faktojen valossa. Työelämässä voi olla helppo toimia kategorisesti, jotta kaikki saisivat tasapuolista kohtelua. Suurin osa lääkäreistä on aivan normaaleja ihmisiä.
Eikai yksinkertaisia, mutta joskus yksinkertaistavia. Suomessa on vallalla kummallinen kulttuuri:lääkkeitä on olemassa moneen vaivaan, mutta aina olisi parempi jos niitä ei määrättäisi vaan kaikesta pitäisi selvitä ulkoilemalla ja hammasta puremalla. On lääkekielteisiä lääkäreitä.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 17:34"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 17:24"]
Välissä tuntuu, ettei kaikilla (varsinkaan nuorilla) lääkäreillä ole oikein maalaisjärkeä, vaan heti mietitään mitä oppikirjassa luki. Kaipa sekin kehittyy iän myötä.
[/quote]
Maalaisjärkeä ei saisi kadottaa, mutta ymmärrän hyvin miksi nuori lääkäri ajattelee oppikirjoja. Lääkärin vastuulla on diagnosointi ja hoito, lähetteet eteenpäin jne. Täytyy pitää mielessä myös harvinaisemmat sairaudet tai epätyypilliset oirekuvat.
[/quote]
Juuri näin. Olen itse nuorehko lääkäri ja tottakai nojaan oppikirjatietoon. Mihin sitten pitäisi?! Mutu-tuntumaan? Kokemustakaan ei voi olla heti valmistuessa kellään. Ja jos lähtisin sooloilemaan mutu-pohjalta siten, että se johtaisi vaikkapa potilaan kuolemaan tai vahingoittumiseen, niin aika heikoilla olisin oikeudessa, jos hoitokäytäntöni ei olisi edes perustunut mihinkään minulle virallisesti opetettuun tietoon.