Lue keskustelun säännöt.
Ovatko lääkärit vähän yksinkertaisia?
17.11.2013 |
Yksinkertaisella en tarkoita älyllisesti kyvytöntä, vaan ihmistä, jonka on hyvin vaikea edes ymmärtää boksinsa rajoja, saati yrittää nähdä sen ulkopuolelle.
Olen seurustellut useiden akateemisten miesten kanssa, mutta kaikkein tyhjäpäisimmät ovat olleet lääkäreitä. Jotenkin on ihan ruvennut pelottamaan, että toimivatko kaikki lääkärit ammatissaan samanlaisella elämänkatsomuksella?
Lääkäriksi opiskelu on kai hyvin koulumaista ja faktapitoista, mikä selittänee osaksi sitä, miksi asenne on sellainen kuin on.
En minä sillä, etteikö joukossa olisi paljon poikkeuksiakin.
Kommentit (70)
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 20:42"]
Terveyskeskuksissa pitäisi olla erillisiä kuuntelijoita ja keskustelijoita, vaikka nimikkeellä empaatti. Lääkäri saisi keskittyä siihen tautikirjon hoitamiseen ja ohjata sitten ne kuuntelijaa vailla olevat empaatille. Empaatti kuuntelee, eläytyy, ymmärtää, pitää kädestä ja huokailee mukana. Aika moni terkkaripotilas on vailla nimenomaan empaatin, ei lääkärin hoitoa.
[/quote]
On jo olemassa. Terveyskeskuksissa kulkevat nimellä psyk.sairaanhoitaja ja terveyskeskuspsykologi. Sinne ne lääkärit ohjaa vuodattamaan elämän tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22: Touché!T: 2,8,15,16
olikohan joku muukin mun kommentti, en muista
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 19:21"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 18:06"]Toivottavasti Siwan kassasi ovat myös kirjastonsa lukeneet.[/quote]
On kokolailla eri asia mennä tekemään ostoksia kuin mennä hakemaan apua elämäntuskaansa lääkäriltä.
Usein henkisesti huonosti voivaa suorastaan painostetaan lääkäriin, joten on ikävää, jos vastassa on ihminen, joka ei pääse lainkaan kartalle.
[/quote]
onhan se ikävää, ja valitettavan yleistä. Kannattaa kuitenkin aina muistaa että lääkäri on periaatteessa vain ja ainoastaan LÄÄKETIETEEN ammattilainen, ts. tekee diagnoosin ja kirjoittaa reseptin. Empatiaa ja ymmärrystä pahaan oloon kannattaa ensisijaisesti hakea esim. terapeutin koulutuksen saaneilta (toki tätä koulutusta voi olla myös lääkärillä).
Lääkärit ovat poikkeuksetta näitä, että kun kirjassa lukee mitkä oireet kuuluu mihinkin tautiin, niin ei voi olla tautia, jos ei ole kaikkia oireita.
Nimimerkillä: Monta kertaa saanut pakottaa lääkärin katsomaan lapsen korvat, kun on ollut korvatulehdus, vaikka ei kuumetta eikä korvia valita. Koska "korvatulehdukseen kuuluu korvakipu sekä kuume, ilman niitä on ihan turha katsoa. No kai mä nyt sit voin vilkasta... Oho, täällä on tulehdus...."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon maksaisit empaatikolle kuukausipalkkaa?
Tarvitsevatko naiset enemmän näitä empaatikkoja kuin miehet, kun käyttävät enemmän terveyspalveluita?
Terveyskeskuslääkärinä sanoisin, että lääkärin on auktoriteetillään puoskarointia ottaa kantaa asioihin, joihin hänellä ei ole koulutusta. Siitä syystä lääkäri tyytyy yleensä tekemään diagnoosin ja määräämään hoidon, koska siihen hänellä on koulutus ja sitä varten hänet on siihen virkaansa palkattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 20:50"]
Lääkärit ovat poikkeuksetta näitä, että kun kirjassa lukee mitkä oireet kuuluu mihinkin tautiin, niin ei voi olla tautia, jos ei ole kaikkia oireita.
Nimimerkillä: Monta kertaa saanut pakottaa lääkärin katsomaan lapsen korvat, kun on ollut korvatulehdus, vaikka ei kuumetta eikä korvia valita. Koska
"korvatulehdukseen kuuluu korvakipu sekä kuume, ilman niitä on ihan turha katsoa. No kai mä nyt sit voin vilkasta... Oho, täällä on tulehdus...."
[/quote]
Juuri tällaisia ihan terveiden lastenäitejä inhoan eniten päivystyksissä. Iik, mun lapsen kurkku on punainen, mutta kylläpitää klo 02 yöllä hoitaa meidät heti. Viis siitä, että lekurin pitäisi samaan aikaan käydä paskalla, määrätä uudet säädöt hengityskoneelle, komentaa matkaan lääkintähelikopteri, vastata hoitotason lanssin lähettämään infarktipotilaan EKG-nauhaan, hypätä leikkuriin. Vittu kun minä ja minä ja minä mun lapseni vittu nuhan kanssa.
Lääkäreissä on itseasiassa tutkimusten mukaan USA:ssa heti insinöörien jälkeen erilaisiin hörhöteorioihin uskovia (salaliittoteoriat, kreationismi ja homeopatia esimerkkeinä). Tämä johtunee siitä, että näillä aloilla koulutuksessa tieteenfilosofiaan suhtaudutaan hyvin naiivilla tasolla ja tämän vuoksi siinä ei välttämättä synny samankaltaista kykyä arvioida epävarman tiedon laatua, kuin vähemmän suoraviivaisilla aloilla. Yhdistettynä korkeaan käsitykseen omasta älyllisestä kyvykkyydestä tietenkin. Suomessakin löytyy Pekka Reinikainen, Rauni-Leena Luukanen-Kilde sekä Antti Heikkilä tunnettuina esimerkkeinä ja tuoreena Nina Bjelogrlic-Laakso, joskin hänen kohdallaan on vielä epäselvää, uskooko hän juttuihinsa oikeasti, vai houkutteleeko luontaistuotekaupalla tehtävä raha puhumaan potaskaa.
Mainitsen olevani itsekin lääketieteen tohtori, ettei tätä viestiä pidettäisi pelkkänä tyypillisenä lääkäri-antipatiana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 21:45"]Tämä johtunee siitä, että näillä aloilla koulutuksessa tieteenfilosofiaan suhtaudutaan hyvin naiivilla tasolla ja tämän vuoksi siinä ei välttämättä synny samankaltaista kykyä arvioida epävarman tiedon laatua, kuin vähemmän suoraviivaisilla aloilla.[/quote]
Osansa lienee silläkin, että korkean statatuksen ammattien varaan on helppo rakentaa itseriittoinen identiteetti. Tällöin ei ehkä tule niin herkästi suhtauduttua asioihin nöyrästi ja tutkivasti.
Olen huomannut älyllistä ylimielisyyttä muidenkin menestyneiden ihmisten keskuudessa. Joskus tuntuu, että he eivät edes halua suhtautua maailmaan analyyttisesti ja sen moninaisuuden tunnustaen, vaan keskeistä on omiin heuristiikkoihin luottaminen.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 21:45"]Lääkäreissä on itseasiassa tutkimusten mukaan USA:ssa heti insinöörien jälkeen erilaisiin hörhöteorioihin uskovia (salaliittoteoriat, kreationismi ja homeopatia esimerkkeinä). Tämä johtunee siitä, että näillä aloilla koulutuksessa tieteenfilosofiaan suhtaudutaan hyvin naiivilla tasolla ja tämän vuoksi siinä ei välttämättä synny samankaltaista kykyä arvioida epävarman tiedon laatua, kuin vähemmän suoraviivaisilla aloilla. Yhdistettynä korkeaan käsitykseen omasta älyllisestä kyvykkyydestä tietenkin. Suomessakin löytyy Pekka Reinikainen, Rauni-Leena Luukanen-Kilde sekä Antti Heikkilä tunnettuina esimerkkeinä ja tuoreena Nina Bjelogrlic-Laakso, joskin hänen kohdallaan on vielä epäselvää, uskooko hän juttuihinsa oikeasti, vai houkutteleeko luontaistuotekaupalla tehtävä raha puhumaan potaskaa.
Mainitsen olevani itsekin lääketieteen tohtori, ettei tätä viestiä pidettäisi pelkkänä tyypillisenä lääkäri-antipatiana.
[/quote]
Unohdit Päivi Räsäsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ne lääkärit niin jaksaa kiinnostaa? Ammatti siinä missä muutkin. Kyllä monissa muissakin ammateissa voi saada kukkaron pohjalle seteleitä jos tekee pitkää päivää, on vastuuta ja auktoriteettia. Ei se ole sen TK-lääkärin vika, että aikaa on vain 10min per potilas.
No 17:n kanssa todella eri mieltä siitä onko erikoistumisella väliä. Jos sairastan syöpää haluan nimenomaan syöpäspesialistin vastaanotolle. Jos oloni henkisesti on huoni, niin psykiatristani on varmasti paras apu. Jos loukkaannun vakavasti niin toivon todellakin kauhaavani kirurgin...ym., ym., ym...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lääkärin erikoistumissuunnalla minulle ei ole väliä. Sillä on, miten hän maailman hahmottaa ja kyseenalaistaako hän sen kaikessa tekemisessään."
Minä mieluummin otan esim. syöpääni hoitamaan kokeneen ontologin kuin elämänfilosofiassaan pitkälle edenneen vapaa-aikataiteilija-lääkärin.
Ja vielä:
" Vierailija
17.11.2013 klo 17:20
Mitä tarkoittaa "boksinsa rajat"?
Vierailija17.11.2013 klo 17:21
Sitä että pystyy ymmärtämään, ettei oma käsitys asioista ole totuus ja ettei elämää yleensä voi paketoida kategorioihin ja määritelmiin."
Eli pystyyköhän ap nyt ajattelemaan itsekään boksinsa ulkopuolella, kun kerta niputtaa kaikki lääkärit samaan kategoriaan oman kokemuksensa (=totuutensa) perusteella :D?
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 17:20"]
Saman huomannut, mutta vanhemmiten arvot pehmenee ja muuttuu joustavammiksi. Työskentelen lääkäreiden kanssa ja varsinkin nuoremmat on tosi mustavalkoisia ja teoreettisia. Siis joka asiassa.
[/quote]
Minulla on hyviä ja huonoja kokemuksia lääkäreistä. Pääsääntöisesti hyvät kokemukset ovat nuoremmista. Vanhemmissa on enemmän niitä, jotka eivät koe työtään palvelutehtävänä.
Nyt varsinkin, kun alkoi syöpätutkimukset, lääkäreitä häiritsee, kun haluan, että he perustelevat tutkimukset, joihin lähetän heitä. Minua pompoteltiin hetken kertomatta mitään ja olin pitkään hyvin masentuneena tietämättä yhtään mitä edes etsittiin. Nyt olen paljon paremmin pärjännyt, kun kysymysten kautta edes tiedän minkä takia asioita tutkitaan. Jotkut lääkärit ottavat asiakseen kertoa, kun kysyn ja arvostavat sitä. Toiset, etenkin pari neli-viisikymppistä tuntuvat vain vaivaantuvan ja yrittävät kertoa vastauksena, että se on minulle hyväksi ja usein tuntuu, että se vie liikaa heidän kiireistä aikaansa.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 21:22"]
Juuri tällaisia ihan terveiden lastenäitejä inhoan eniten päivystyksissä. Iik, mun lapsen kurkku on punainen, mutta kylläpitää klo 02 yöllä hoitaa meidät heti. Viis siitä, että lekurin pitäisi samaan aikaan käydä paskalla, määrätä uudet säädöt hengityskoneelle, komentaa matkaan lääkintähelikopteri, vastata hoitotason lanssin lähettämään infarktipotilaan EKG-nauhaan, hypätä leikkuriin. Vittu kun minä ja minä ja minä mun lapseni vittu nuhan kanssa.
[/quote]
Ehkä sinun pitäisi sanoa työnantajallesi, että polttavat sinua loppuun. Ne lasten äidit ovat huolissaan lapsista ja voivat ihan oikeasti haluta, että katsot heidän lapsen korvaan, jolla asia voi ratketa. Ei kukaan aja yöpäivystykseen kiusaamaan väsynyttä lääkäriä, vaan siihen aikaan paikalle tulevat ovat stressaantuneita ja itsekin väsyneitä. Kyllä siinä on aito huoli ja oma äidin ammattitaito ei vielä riitä kertomaan milloin lapsi on kuolemassa korvatulehdukseen, kun se huutaa niin paljon vai olisiko se ihan tavallinen kotona podettava oire. Se myöhäinen aika ja kotona kärsitty lapsen itku saattaa saada sen äidin pinnan vähän kireämmälle. Osalle äideistä sosiaalinen elämä äitiysloman aikana on monena päivänä jutella lähinnä lapsen kanssa ja muut murheet sitten purkautuvat väsyneenä, kun on joutunut odottamaan.
Neuvolajärjestelmä ei ole vielä kehittänyt äitiyskoulutusta korkeakoulutasoiseksi, jotta osaaminen olisi sinun tasolla, odotusaikaa pitäisi olla vähän enemmän kuin se 9 kk. Lääketieteellisessä voisi kyllä olla samantyyppiset luonteen sopivuuden pohjalta tehtävät seulonnat kuin vaikka OKL:ään on. Jokainen lääkärin asiakas on sen lääkärin asiakas sillä hetkellä, vaikka edellinen tehtävä olisi ollut medihelin konsultointi. Sen paskalla käymisen tarpeen voit kyllä sanoa potilaallesi, eiköhän hekin joudu joskus käymään töissä paskalla.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 02:18"]
"Lääkärin erikoistumissuunnalla minulle ei ole väliä. Sillä on, miten hän maailman hahmottaa ja kyseenalaistaako hän sen kaikessa tekemisessään."
Minä mieluummin otan esim. syöpääni hoitamaan kokeneen ontologin kuin elämänfilosofiassaan pitkälle edenneen vapaa-aikataiteilija-lääkärin.
[/quote]
Ai täällä oli toisenkin syöpäpotilaan kirjoitus... Minä ottaisin mieluiten kokeneen sosiaalisesti taitavan onkologin syöpälääkärikseni. Tällä hetkellä olen keskustellut radiologin ja yhden ortopedin kanssa paljon enemmän kuin onkologini kanssa. Jos se onnistuisi, minulle riittäisi, että se onkologi jätettäisiin hoitoketjustani pois ja tk-lääkäri, yleislääketieteeseen erikoistunut kokenut lääkäri toimisi koordinoijana. Muut osaavat piristääkin ja he kertovat asioista, onkologi lähinnä masentaa, kun kommunikointi tapahtuu vain yhteen suuntaan, hän kysyy ja minä vastaan. Kun minä kysyn, hän hädin tuskin vastaa.
^ 37 ja 39 siis minun kirjoittamia.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 17:35"]
[quote author="Vierailija" time="17.11.2013 klo 17:28"]Sulla on nyt tuollaisia kokemuksia ja koetat niillä selittää vähän turhan laajasti tuota omaa kokemusboksiasi.[/quote]
Minä olen insinööri ja meidän alallamme on ihan sama ongelma. Kun porukka jo opiskelemaan lähtiessä on usein sellaista, ettei sitä kiinnosta mikään henkinen, uudistava tai perusteita kyseenalaistava vaan enemmän tosiasiat, eikä myöskään koulutuksessa opita repimään omaa maailmaa auki, niin tulos sitten on se, mikä on.
Tietenkin meissä insinööreissäkin on jos jonkinlaista viheltäjää ja taiteilijaa, mutta hyvin usein (diplomi)-insinööreistä esitetyt karikatyyriset väitteet ovat totta.
[/quote]
Niin katsos on järkevää pysyä todellisessa maailmassa kuin elää jossain pilvilinnoissa. Noi sun henkiset roskat ovat just niitä joita älykkäät ihmiset eivät edes halua tietää.
Terveyskeskuksissa pitäisi olla erillisiä kuuntelijoita ja keskustelijoita, vaikka nimikkeellä empaatti. Lääkäri saisi keskittyä siihen tautikirjon hoitamiseen ja ohjata sitten ne kuuntelijaa vailla olevat empaatille. Empaatti kuuntelee, eläytyy, ymmärtää, pitää kädestä ja huokailee mukana. Aika moni terkkaripotilas on vailla nimenomaan empaatin, ei lääkärin hoitoa.