Lue keskustelun säännöt.
Pelkään että suutun lapselle niin että lähden
19.09.2020 |
Vasta pian 8-vuotias, mutta usein niin uuvuttavan sitkeä ja voimakastahtoinen tapaus. Kiusaa minua, äitiään aina kun sille päälle sattuu. Voitte kirjoittaa että onpa lapsellista kun niin itseeni otan lapsen takia, mutta tottakai otan jos joka päivä on lyttäämistä, haukkumista ja pahimmassa tapauksessa voi jopa lyödä.
Hyvin muistaa sen kun tässä kaksi viikkoa sitten sanoi että olen 'kamala akka'. Ei kyllä ikinä ole päästänyt minua helpolla mutta tilanteet eskaloituivat aina siihen että raivoamme molemminpuolin toisillemme ja hyvä kun ei fyysisesti tapella. Riitatilanteiden jälkeen v*tuttaa, ajattelen että lapseni on hirveä hemmoteltu penikka jolle mikään ei riitä.
Olen ollut niin vihainen lapselle että olen tosissani alkanut miettimään että lähden vaikka viikonlopuksi yksin jonnekin. Olisin vain todella iloinen ettei tarvitse kuunnella sitä sättimistä enää. Olen varmaan sitten itsekin tällainen lapsellinen äiti, mutta olen ihan tarpeeksi nähnyt nyt. Kaikki sanoo että älä mene lapsen tasolle, no mitäs sitten kun itse on käyttäytynyt ihan hyvin mutta lapsi on kuin riivattu demoni?
Kommentit (69)
Voi olla myös osittain geneettistä, jos esim. lapsen isä on todella voimakastahtoinen sekä kenties temperamenttinen "jyrä". Silloin tosin kasvatuksen pitää olla entistäkin määrätietoisempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrätkö, että olet 7-vuotiaan tasolla? 7-vuotias painelee nappuloitasi niin, että "hyvä ettei fyysisesti tapella". Ja mietit häipymistä vklopuksi ja jätät siis 7-vuotiaan selviytymään yksin?
Ap, tuo ei ole normaalia, hae itsellesi apua! Tai anna lapsi sijoitukseen.
Tottakai 7-vuotias käyttäytyy huonosti, kun tietää sisällään, että on turvaa vailla eikä talossa ole aikuista lainkaan, on vain kaksi 7-vuotiasta, joista toinen on aikuisen kokoinen vain fyysisesti.
Vierailija kirjoitti:
Itsepä olet lapsen kasvattanut. Rajat pitäisi asettaa pienestä asti, ei ne enää opi jos on ikänsä saanut tahtonsa läpi ettei suutu tai tule paha mieli
Voi olla että olemme laittaneet rajat mutta kasvatus on olut epäjohdonmukaista. Mieheni antaa aika helposti aina periksi tietyissä asioissa jossa minä taas en tai toisinpäin. Noh, tämä 'kamala akka' jatkaa kasvatustoimintaansa. Vietän kyllä paljon aikaa lapsen kanssa mutta huonot kokemukset yhdessä tulehduttavat meidän väkenämme. Yritän kääntää asiat positiivisiksi vaikka väkisin jos ei muuten. Ap
Toivottavasti ymmärrät, ettei lapsesi kunnioita sinua, jos itse käyttäydyt alhaisesti. 7-vuotiaan kanssa fyysiseen tappeluun lähtö tai edes sen miettiminen tai viikonlopuksi kotiin hylkäämisen miettiminen ovat juuri esimerkkejä siitä alhaisesta käytöksestäsi. Et sitä varmaan tällä viestillä sisäistä, vaan tarvitsisit itse jotain pitempiaikaista terapiaa, jotta kasvaisit itse aikuiseksi. Sekin kertonee jotain, jos lapsella ei ole ongelmia muualla kuin kotona eli sinun kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ikävä kuulla, että teillä on vaikeaa.
Varmasti teille molemmille olisi hyväksi olla viikonloppu erossa - säännöllisesti.
8-vuotiasta ei voi tietenkään noin pitkäksi aikaa jättää yksin - onko mahdollisuutta jättää sukulaiselle tai kaverille? Onko jopa työkavereista auttajiksi? Onnistuisiko lapsen kaverilla yökyläily?
Yksi hyvä puoli tilanteessanne on. Erittäin hyvä. Lapsi ei ole henkisesti murtunut! Hän ei ole suostunut ottamaan p*skaa niskoilleen, ja juuri se voi pelastaa hänet. Jos ajattelet asiaa näin, käytös voi ehkä helpommin mennä joskus toisesta korvasta läpi... jonka myötä lapsikin varmaan leppyy.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ymmärrät, ettei lapsesi kunnioita sinua, jos itse käyttäydyt alhaisesti. 7-vuotiaan kanssa fyysiseen tappeluun lähtö tai edes sen miettiminen tai viikonlopuksi kotiin hylkäämisen miettiminen ovat juuri esimerkkejä siitä alhaisesta käytöksestäsi. Et sitä varmaan tällä viestillä sisäistä, vaan tarvitsisit itse jotain pitempiaikaista terapiaa, jotta kasvaisit itse aikuiseksi. Sekin kertonee jotain, jos lapsella ei ole ongelmia muualla kuin kotona eli sinun kanssasi.
No olenko kirjoittanut että hylkäisin lapsen kotiin? Mies on myös kotona, en ole mikään yksinhuoltaja. On jännä miten kirjaimellisesti täällä otetaan toisen kirjoitukset että Ihan kuin jokapäivä minulla olisi nyrkkitappelu lapsen kanssa... en ole ikinä katkaissut lapsen päästä hiuksen haivenentakaan. Ajatus on eri asia kuin teko. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kirjoituksestasi paistaa voimakas tahto manipuloida("mies antaa välillä periksi, minä jatkan kasvatustyötä"). Lapsi on ymmärtänyt, että sinä olet vain omaa voittoasi ajatteleva TYRANNI.
On myös emotionaalinen pahoinpitely - ja se voi olla jopa fyysistä pahempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkaa ajattelemasta lasta projektinasi, ja rupea kohtelemaan häntä ihmisenä. Huomaat eron.
Vierailija kirjoitti:
Ap, kirjoituksestasi paistaa voimakas tahto manipuloida("mies antaa välillä periksi, minä jatkan kasvatustyötä"). Lapsi on ymmärtänyt, että sinä olet vain omaa voittoasi ajatteleva TYRANNI.
Onko sinulla luetun ymmärtämisessä vikaa? Kirjoitin että mies antaa periksi, mutta kyllä minäkin annan tietyissä tapauksissa... mutta joskus olen huomannut että se on ihan jopa suotavaa. En ole mikään tyranni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti ole kamala ihminen mutta jotenkin tuo lapsi onnistuu tuomaan kaikki huonot puoleni esille. Minun on vaikeaa olla rauhallinen jos lapsi kaikin tavoin ärsyttää minua ja jos käymme asioista läpi, mitään ei tule esille.
Lapsi on hyvä koulussa, kukaan ei kiusaa häntä eikä hän muita, harrastaakin, mutta kotona taas ei mene hyvin. Olen ihmetellyt vähän tätä että onko hän niin hyvä peittelemään koulussa negatiivisiakin tunteitaan että sitten se kaikki pitää 'oksentaa' minulle. Tottakai kuuntelen ja autan tarvittaessa jos koulussa esimerkiksi kiusataan mutta mitään tällaista ei ole ollut. En jaksa olla aina se seinä johon purkautuu kaikki paha kokoajan.
Lapsen isä on kuvioissa mukana mutta tuntuu että häneltäkin keinot vähän vähissä. Puuttuu kyllä jos lapsi loukkaa minua jollain tavalla, mutta Ihan kuin lapselta puuttuisi syyllisyydentunne kokonaan kun sanoo minulle rumasti ja rumalla tavalla, kuin olisi oikeutettu siihen. Sanon joka kerta lapselle että ei ole kivasti sanottu... silti muutosta ei tule. Olen kyllä väsynyt tähän ja onneksi pääsenkin pian juttelemaankin jonkun aikuisen kanssa. Ap
Lapset onnistuvat usein saamaan vanhemman huonoimmat puolet esille. Osaavat kyllä iskeä vyön alle. Aika normisettiä.
MUTTA siinäpä sitä kysytäänkin sitä miestä ja naista, eli vanhemmuutta! Eli sellainen vanhempi olet kuinka kypsästi osaat "vastata huutoon".
JA jos vastaat huutoon kypsästi, saat huomata iskujen vyön alle vähenevän. Lapsen kunnioitus sinuun nousee ja iskut loppuvat.
JOS vastaat huonosti, kunnioitus laskee ja iskut lisääntyy.
Ap:n kannattaa unohtaa itsensä syyllistäminen tilanteesta. Lapsen ongelmakäytös ei välttämättä johdu mitenkään vanhempien toiminnasta. Jos lapsella on ns. erityisyyttä niin siihen voi toivoa vain saavansa ruuhkautuneesta lasten-/nuortenpsykiatriselta aikaa ja apua. Perhetyö ja perheneuvola onnistuvat ratkaisemaan lähinnä käytännön osaamattomuutta ja arjen kaoottisuutta, kuten aikataulutus ja rutiinit. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että lapsesi käytös kuulostaa tutulta. Meillä rangaistuksilla, kuten mukavuuksien pois ottamisella tai jäähyillä ei ollut koskaan mitään vaikutusta, tuntui, että lapsen käytös vain kyltyi siitä. Hänellä oli myös tapana itkettää ja kiusata nuorempaa sisarustaan ja hänen tempauksensa olivat erikoisia, lievimmillään hän mm. piirsi taitavasti pelottavan kuvan nuoremman sisaren pelkäämästä piirroshahmosta ja piilotti sen oven taakse tämän huoneeseen. Nyt tultuaan murkkuikään hän on ihme kyllä vähentänyt päivittäistä muiden solvaamista ja haukkumista, mutta hän kuitenkin viikoittain vähättelee muita ja löytää jokaisen heikoimmat kohdat. Se ei ole vain tyypillistä teinin kiukkua. Odotamme vieläkin sitä, että nuori pääsisi tutkimuksiin, jossa hänen empatiakykyään ja muuta erityisyyttäänkin voitaisiin arvioida. Perhetyöstä ei meillä ainakaan ole mitään apua ollut, nuori nauraa näillekin päin naamaa ja on saanut jopa perhetyöntekijöistä vanhemman henkilön useamman kerran hermostumaan hänelle. Ajattelen vain, että toivottavasti nuori saa apua ja keinoja elämässä toimimiseen muiden kanssa ja välttyy ajatumasta "huonoon seuraan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
34 ymmärtää mistä ap puhuu, useat muut kommentoijat eivät. Kun kyseessä on erityislapsi, eivät mitkään normisäännöt päde, myöskään rangaistuksista ei mitään hyötyä. Sen vuoksi ammattiapu on nyt se mitä ap lapsensa kanssa selvitäkseen tarvitsee
Luo turvalliset rajat ja aikataulut hänelle
Kuulostaa nepsylapselta, heillä on tollaista käytöstä. Tutkimuksiin vaan . (ADHD tulee ekana mieleen )
Vierailija kirjoitti:
Luo turvalliset rajat ja aikataulut hänelle
AI, sssatana , että tämmöset lauseet ottaa aivoon. Turvalliset rajat ja plaa, plaa. Monesti näin onkin mutta jos kyse on erityslapsesta niin siihen ei päde ihan samat lait kun ns. "normi tenavaan ". Ja kyllä tiedän mistä puhun, on nimittäin kummankinlaisia lapsia mulla. Ja mitään erityistä eroa ei oo kasvatuksessa tehty. ADHD.
Ja nämä joilla ei ole kokemusta tämmöisistä lapsista AIKA LAILLA AINA syyllistää ne vanhemmat.
Tuo on niin raskasta. Meillä myös tutkimukset (toivottavasti) aluillaan. Lapsi on nyt 8v. Jos en olisi itse opiskellut ja lukenut monta vuotta lasten kasvatuksesta ja erityislasten kanssa arjessa toimimisesta, niin en tiedä missä oltaisiin. Avioliiton se kuitenkin meille maksoi. Ja minulle mm. kokopäivätyön, ei vaan ole mahdollista tälläisen lapsen kanssa.
Meillä tuon kaiken muun pskan rinnalle on nyt tullut vielä patologinen valehtelu; valehtelee alituiseen ja vielä sittenkin kun on jo jäänyt kiinni. Ja ap:lle sanon että ota sitä omaa lomaa, se auttaa selviämään edes vähän eteenpäin vaikkei pitkään helpotakaan. Kokemuksesta puhun
Itsepä olet lapsen kasvattanut. Rajat pitäisi asettaa pienestä asti, ei ne enää opi jos on ikänsä saanut tahtonsa läpi ettei suutu tai tule paha mieli