Lue keskustelun säännöt.
Pelkään että suutun lapselle niin että lähden
19.09.2020 |
Vasta pian 8-vuotias, mutta usein niin uuvuttavan sitkeä ja voimakastahtoinen tapaus. Kiusaa minua, äitiään aina kun sille päälle sattuu. Voitte kirjoittaa että onpa lapsellista kun niin itseeni otan lapsen takia, mutta tottakai otan jos joka päivä on lyttäämistä, haukkumista ja pahimmassa tapauksessa voi jopa lyödä.
Hyvin muistaa sen kun tässä kaksi viikkoa sitten sanoi että olen 'kamala akka'. Ei kyllä ikinä ole päästänyt minua helpolla mutta tilanteet eskaloituivat aina siihen että raivoamme molemminpuolin toisillemme ja hyvä kun ei fyysisesti tapella. Riitatilanteiden jälkeen v*tuttaa, ajattelen että lapseni on hirveä hemmoteltu penikka jolle mikään ei riitä.
Olen ollut niin vihainen lapselle että olen tosissani alkanut miettimään että lähden vaikka viikonlopuksi yksin jonnekin. Olisin vain todella iloinen ettei tarvitse kuunnella sitä sättimistä enää. Olen varmaan sitten itsekin tällainen lapsellinen äiti, mutta olen ihan tarpeeksi nähnyt nyt. Kaikki sanoo että älä mene lapsen tasolle, no mitäs sitten kun itse on käyttäytynyt ihan hyvin mutta lapsi on kuin riivattu demoni?
Kommentit (69)
Ei välttämättä ADHD, autismin kirjoon kuuluu paljon muitakin diagnooseja&ominaisuuksia. Se että tarvitset omaa aikaa, ei ole luovuttamista vaan rajojensa tunnistamista. Mutta kuten sanottu, tuo ei tuosta korjaannu ilman ulkopuolista apua. Hae sitä, joku päivä vielä kiität itseäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi hakee rajoja ja tilanne on jo päässyt aivan liian pitkälle! Nyt perheneuvolaan, mars! Jos et saa apua asiat menevät entistä pahemmin solmuun. Lapsen säätelytaidot ovat kehittyneet vinoon, koska sinulla ei ole ollut ilmeisesti alusta lähtienkään kykyä tukea niiden kehitystä ja ottaa vastaan lapsen tunteen purkauksia/ auttaa tunnesäätelyssä. Päinvastoin, olet vahvistanut vääriä toimintamalleja menemällä itse samalle tasolle lapsen kanssa.
Tuo viimeinen viesti. Kyllä, voi olla että olenkin aiheuttanut kaiken tämän. Onneksi pääsen juttelemaan asiasta jonkun asiantuntijan kanssa niin ehkä tilanne helpottuu. En ole täydellinen kasvattaja, tuskin kukaan on. Väsyneenä ei energiaa ole samaan malliin. Ap
No ei tuo minusta niin kauhealta kuulosta puolin eikä toisinkaan vaan normaalilta elämältä. Lapsilla tulee vaiheita ja jotkut ovat syntymästään asti hankalia. Minulla toinen lapsi oli aina kitisemässä eikä suostunut koskaan mihinkään ja aina negatiivinen. Toinen taas oli ylivilkas ja pienenä kävi päälle ja isompana vaan muuten riehui. Välillä oli töiden ja omien vanhempien sairastumisen takia sekä näiden kakaroiden sikailun takia tosi väsyttävää enkä jaksanut muuta kuin lähinnä kärsiä ja odottaa että tulisi ilta ja saisi rauhassa syödä suklaata ja katsoa netflixiä edes puoli tuntia. Nyt on lapset tulossa murrosikään ja täällä on rauha nyt maassa eikä kukaan kiukuttele ja raivoa. Olen pitänyt aina aivan itsestäänselvänä, että lapset on pienenä rasittavia ja tottakai äiti tarvitsee välillä hieman lepoa. Jos sinulla on siellä joku mieskin kotona, niin tottakai menet välillä viettämään omaa viikonloppua. Hotelliin ja pitkiä kävelyretkiä, hyvän kirjan lukemista, ehkä baariin kavereitten kanssa. Kyllä se siitä helpottaa. Se että lapsi painelee sinun nappuloitasi on myös merkki siitä että teidän siteenne on tosi vahva.
Laitapa ap yksi esimerkki tilanteesta jossa asiat eskaloituu kovaksi riidaksi.
Sitten voit saada hyvää palautetta miten toimia
EDES YKSI????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turpaan vaan tuollaista kauhukakaraa.
Siis mä lähtisin kuukaudeksi yksin jonnekin ihanalle Thaimaan saarelle. Siellä voisin rauhassa miettiä tilannetta ja kerätä voimavaroja. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitapa ap yksi esimerkki tilanteesta jossa asiat eskaloituu kovaksi riidaksi.
Sitten voit saada hyvää palautetta miten toimia
EDES YKSI????
Ei ap voi laittaa esimerkkiä.
Siitä kävisi ilmi että ap huutaa lapselleen turhan päiten.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen että tässä on tuleva Breivikin alku. Naksahtaa aikuisena päässä ja ruumiita tulee.
Yritän pysyä rauhallisena mutta se on haaste koska olen itsekin aika äkkipikainen. Olen pyrkinyt siihen että aina kun lapsi ärsyttää, lasken viiteen ja reagoin sitten. En ole ikinä haukkunut lasta tai puhunut rumasti, ääneni on kyllä korottunut. Rangaistukset ovat olleet tehottomia tai ainakin silloin kun uhkaan rangaistuksella niin lopettaa ikävän toiminnon. Mutta jos rangaistus tulee käytäntöön alkaa tuntien protesti... Ap
Ymmärrät kai ap, että tuollaisesta voi tulla itseään toteuttava ennustus? Jos näet lapsesi hirviönä, todennäköisesti kohtelet häntä hirviönä, ja mitäpä muuta sitten voi sen myötä olettaakaan lapsesta kasvavan.
En oikein ymmärrä tuota poislähtösuunnitelmaa. Toki saat ottaa itsellesi vähän lomaa jos lapsella on hoitaja, mutta jos suunnittelet vain häipyväsi niin se kuulostaa lähinnä halulta kostaa lapselle ja olla hänelle julma. Miksi et vain voi hyvissä ajoin sanoa että lähdet viikonlopuksi reissuun ja palaat maanantaina, lähtiessä ja palatessa sitten lapselle haleja ja rakkauden osoittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa aivan kamalalta. Ota ihmeessä vapaa viikonloppu ja nauti rauhasta. Ymmärrän hyvin miltä tuntuu kun oma rakas lapsi käyttäytyy noin. Hänelle tekisi hyvää tajuta että voit olla myös poissa haukkumisen ulottuvilta. Toivon voimia sinulle!
Kuulostaa siltä, että tällä hetkellä teini-ikäinen yrittää kasvattaa lasta. Se harvoin onnistuu.
AP opettaa lapselleensa miten olla äkkipikainen ja ajatellessaan lapsestaan negatiivisesti, sen kyllä lapsi aistii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalin lapsen käytöstä. Olen pahoillani mutta jotain on vialla. Veisin lapsen jonkinlaiseen tutkimukseen.
Eikai lapsi voi olla normaali, jos oman vanhemman käytös on mitä ap kuvaili. Raivoamista puolin ja toisin. Vanhempi pitää saada kuntoon (jaksaminen), sitten pureutua lapsen haavoihin. Lapsi peilaa itseään äitinsä kautta.
Ap on 20 vee...ja haluaisi antaa lapsen veke, mut ei kehtaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitapa ap yksi esimerkki tilanteesta jossa asiat eskaloituu kovaksi riidaksi.
Sitten voit saada hyvää palautetta miten toimia
EDES YKSI????
No ok. Joskus lapsi pyytää minulta jotain heti rumasti. Ei nätisti, esim. Voisitko antaa... Voisitko tehdä... Vaan tyyliin NYT HAET SEN.... ja ääntään korostaen. Itse sitten jään siihen katselemaan tyyliin että miksi tuolla äänensävyllä ilman syytä.
Tai että ei laita valmiiksi vaatteita seuraavalle päivälle. Jos minä laitan niin on joku vaate mikä ei kelpaa. Sanon että jos ei kelpaa niin saa valita itse omat vaatteensa. Lapsi ei tee asialle mitään ja vaatii että hän vaatteen. Sanon etten mene. Lapsi uhkailee tavaransa rikkomisella.
Esimerkkejä on monia mutta tässä pari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalin lapsen käytöstä. Olen pahoillani mutta jotain on vialla. Veisin lapsen jonkinlaiseen tutkimukseen.
Eikai lapsi voi olla normaali, jos oman vanhemman käytös on mitä ap kuvaili. Raivoamista puolin ja toisin. Vanhempi pitää saada kuntoon (jaksaminen), sitten pureutua lapsen haavoihin. Lapsi peilaa itseään äitinsä kautta.
Samaa mieltä. On kyllä tosi surullista, jos heti ollaan tekemässä lapsesta jotenkin viallista, koska tämä ei osaa käyttäytyä heti oikein ja reagoida oikein, vaikka esimerkkiaikuisena on teini-ikäisen tavalla käyttäytyvä ja reagoiva vanhempi.
Olen siis AP joka kirjoitti tuon.
Ap lapsesi ei ole vihollisesi/kiusaajasi, hän on sinun lapsesi.
Kun tulee seuraavan kerran konflikti , toimi näin.
Lapsi :mä haluun pelaa pleikaa, en haluu ulos, oot paska äm mä!!!
Ap: koko perhe menee nyt ulos , voit pelata pleikkaa lisää ulkoilun jälkeen.
Lapsi: oot pas.ka en lähe..äää
AP: Äitille tulee surullinen olo , kun sant noin...tuu nyt ..pleikan johto lähtee joka tapauksessa ja me ei voida jättää sua yksin.
Koko perhe seisoo lapsen huoneessa ..lapsi huutaa ..jatkuu puoli tuntia
Ap: onko sulla parempi olo..voidaanks lähtee?Saako äiti halin ...
Lapsi ehkä lähtee tässä vaiheessa...
Perhe palaa illalla ja syö
Ap: nyt voidaan pelata yhdessä..votko opettaa mua?
Lapsi: et sä osaa ..mut ok ..
Lapsi neuvoo ap:ta..pelaavat hetken yhdessä
Sit pesulle ja lapsi nukkumaan
Nimenomaan pieni rauhoittuminen tekisi sinulle hyvää ja muutenkin se että otat vähän rennommin. Jotain pahaa oloa lapsi purkaa ja mitä tyynempi ja onnellisempi äiti on, sitä tyynemmäksi hänkin muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitapa ap yksi esimerkki tilanteesta jossa asiat eskaloituu kovaksi riidaksi.
Sitten voit saada hyvää palautetta miten toimia
EDES YKSI????
No ok. Joskus lapsi pyytää minulta jotain heti rumasti. Ei nätisti, esim. Voisitko antaa... Voisitko tehdä... Vaan tyyliin NYT HAET SEN.... ja ääntään korostaen. Itse sitten jään siihen katselemaan tyyliin että miksi tuolla äänensävyllä ilman syytä.
Tai että ei laita valmiiksi vaatteita seuraavalle päivälle. Jos minä laitan niin on joku vaate mikä ei kelpaa. Sanon että jos ei kelpaa niin saa valita itse omat vaatteensa. Lapsi ei tee asialle mitään ja vaatii että hän vaatteen. Sanon etten mene. Lapsi uhkailee tavaransa rikkomisella.
Esimerkkejä on monia mutta tässä pari.
Tee vaatteiten valinnasta leikki
Anna lapsen valita vaatteet ja pitää sinulle muotinäytös.ALKUILLASTA.
Kysy miksi valitsi tietyn hameen ja neuleen.
Sit juttelette,
Jutteletko lapsesi kanssa?
Se on todella kiehtovaa..kokeile
En tiedä mitä lapsella on, mitään ei ole tutkittu hänessä neurologista sairautta... jos olisi niin eikö se ole aika ristiriidassa sen kanssa millaisen vaikutelman muille antaa? Vieraiden kanssa on pidättyväinen ja ujo mutta olen pitänyt sitä vain hitaastilämpiävyytenä. Vai onko se sittenkin sitä ettei ole sosiaalisia keinoja tutustua uusiin ihmisiin.. En tiedä. Rakastan häntä paljon enkä haluaisi lähteä. En halua luovuttaa. Olen vain joutunut liian usein hankaluuksiin lapseni kanssa että olotilani on sietämätön.
En osaa sanoa onko ADHD:ta kyse. Lapsi on kyllä aika levoton usein, pomppii, hyppii jne. kiipeilijä ei kuitenkaan ole koskaan ollut, päinvastoin, ollut enemmänkin todella varovainen. Hänellä on todella vilkas mielikuvitus ja ikäisekseen hyvinkin oivaltava ja kekseliäs.
Tottakai kehun parhaani mukaan kun lapsi tekee jotain oikein ja hyvin. Kuitenkin aina on läsnä se pelko että mistä hän taas keksii jonkun muhevan riidan. Kerran kun menimme kalliolle katselemaan maisemia koko perhe ja lapsi tiuski ja äyski niin pelkäsin oikeasti että hän tönäise minut kalliolta alas mereen. Niin ei tietenkään käynyt, mutta lapsi oli oikeasti niin vihainen... Ap