Lue keskustelun säännöt.
Olin koulussa se nörtti ja hikari, menestyin hyvin ysin keskiarvolla. En tietenkään saanut silloin tyttökä...Sitten parikymppisenä masennuin muutamaksi vuodeksi ja syrjäydin...
19.09.2020 |
...Lopputulos on se että olen nyt 33-vuotias syrjäytynyt, mutta olen kuitenkin edelleen se sama kunnollinen hikari ja nörtti, mutta minulla ei ole sitä menestystä työelämässä kuin minulla pitäisi olla jos "asiat olisivat menneet oikein".
Pointti tässä on se, että silloin nuorena jän nikset saavat ne naiset, ja nyt päälle kolmekymppisenä pitäisi olla minun aikani saada naisia, mutta en saa koska minulta odotetaan hyvää asemaa työelämässä sekä varallisuutta.
Olen ikään kuin vääränlainen molemmissa ajoissa; nuorena siksi koska olin nörtti ja hikari, ja nyt koska olen syrjäytynyt työelämästä masennuksen vuoksi.
Koska kaltaiseni mies sitten saa sitä naista? Onko vastaus todella että ei koskaan?
Kommentit (99)
Ysin keskiarvo missä? Yläasteella vai lukiossa? Ysin keskiarvo ysiluokan päättötodistuksessa ei ole ihmeellinen asia eikä sillä lukiossakaan pääse mininkäänm hikarikastiin. Aloittaja kuvittelee, että jännittävän tyttöystävän kanssa hän olisi päässyt elämään jännittävää elämää, jossa olisi ollut paljon jännää seksiä ja hurjia bileitä. Tyttöystävä olisi joutunut järjestämään aloittajalle kokonaan tämän haluaman elämän eikä ap:n olisi tarvinnut muuta kuin roikkua perässä. Ihan oikeasti, kuka tuollaisen riippakiven haluaa? Naisetkin haluaa miehen täydentävän omaa elämää eikä olla jollekin koko elämän tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ysin keskiarvo missä? Yläasteella vai lukiossa? Ysin keskiarvo ysiluokan päättötodistuksessa ei ole ihmeellinen asia eikä sillä lukiossakaan pääse mininkäänm hikarikastiin. Aloittaja kuvittelee, että jännittävän tyttöystävän kanssa hän olisi päässyt elämään jännittävää elämää, jossa olisi ollut paljon jännää seksiä ja hurjia bileitä. Tyttöystävä olisi joutunut järjestämään aloittajalle kokonaan tämän haluaman elämän eikä ap:n olisi tarvinnut muuta kuin roikkua perässä. Ihan oikeasti, kuka tuollaisen riippakiven haluaa? Naisetkin haluaa miehen täydentävän omaa elämää eikä olla jollekin koko elämän tarkoitus.
Joskus tuntuu kuin eläisi idässä. Miehetkin siellä päin olettaa saavansa äidin tilalle vaimon jatkamaan hänen töitään antaen äidistä poiketen säännöllistä nautintoa ja muutaman jälkeläisen. En tiedä mistä toi odotus kumpuaa, koska tietääkseni Suomessa ei suosita perinteistä kasvatustyyliä.
Onko ysin keskiarvo jotenkin hyvä?
Mulla oli tota luokkaa ja ylppäreistä een paperit, vaikka kouluajan enimmäkseen ryyppäsi, lintsasin ja tein rötöksiä..
Kertaakaan ei tarvinnut olla ilman naista, ilmeisesti se oli keskiarvosta kiinni..
Vierailija kirjoitti:
Miesten naismaku on huono ja miehet kiinnostuu aina muutamasta jotenkin tyrkyn oloisesta naisesta. Muita eivät edes huomaa.
No itse olen yleensä kiinnostunut juuri niistä hiljaisista ja taiteellisista/nörtähtävistä naisista, jotka eivät tuo itseään esiin. En siis sano, että minun makuni on parempi kuin muiden, mutta erilainen suhteessa siihen mitä väitit.
10
Mistä kouluajoista sä nyt puhut? Ala-asteella kukaan ei saanut tyttöjä, yläasteella luokalla ehkä 0-3 seurusteli - ja osa näistäkin seurusteluista oli sellaisia parin kuukauden pätkiä joissa ei edes vietetty aikaa yhdessä. Lukiossa meidän luokalta taisi seurustella joku 5 tyttöä - poikien seurusteluista en ollut tietoinen. Minun kaveriporukasta yksi alkoi seurustella lukiossa.
Jos kouluaikojen seurustelemattomuus ennakoisi syrjäytymistä, pitäisi meidän silloisilta luokilta valtaosan olla nyt syrjäytynyt, Niin, minä mukaan lukion. Seurustelin ensimmäisen kerran 20-vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten naismaku on huono ja miehet kiinnostuu aina muutamasta jotenkin tyrkyn oloisesta naisesta. Muita eivät edes huomaa.
No itse olen yleensä kiinnostunut juuri niistä hiljaisista ja taiteellisista/nörtähtävistä naisista, jotka eivät tuo itseään esiin. En siis sano, että minun makuni on parempi kuin muiden, mutta erilainen suhteessa siihen mitä väitit.
10
Mikset osallistu nörtti miitteihin? Facebookin kautta järkättiin toissa kesänä nörtti miitti mihin tuli muutamasta Euroopan maasta väkeä. Virossa on oikein nörteille omistettu motelli jossa nörtit ympäri maailmaa voivat tavata. Liiku hyvä mies!
Etkö voisi tutustua vaikka toiseen "syrjäytyneeseen" naiseen? Jossain mielenterveyskuntoutujille tarkoitetuissa ryhmissä yli puolet osallistujista on naisia. Vaikka et vaimoa löytäisikään, voisit kuitenkin saada kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten naismaku on huono ja miehet kiinnostuu aina muutamasta jotenkin tyrkyn oloisesta naisesta. Muita eivät edes huomaa.
No itse olen yleensä kiinnostunut juuri niistä hiljaisista ja taiteellisista/nörtähtävistä naisista, jotka eivät tuo itseään esiin. En siis sano, että minun makuni on parempi kuin muiden, mutta erilainen suhteessa siihen mitä väitit.
10
Mikset osallistu nörtti miitteihin? Facebookin kautta järkättiin toissa kesänä nörtti miitti mihin tuli muutamasta Euroopan maasta väkeä. Virossa on oikein nörteille omistettu motelli jossa nörtit ympäri maailmaa voivat tavata. Liiku hyvä mies!
Nörttimiitit ovat kovin miesvaltaisia. Käyn yhden yhteisön miiteissä ja tietysti Assyilla. Monilla nörttinaisilla tuntuu muutenkin olevan epänörtti mies eli tämä ei välttämättä mene symmetrisesti.
Nörtiltä luulisi onnistuvan facebook-ryhmän perustaminen kaikille, jotka eivät saaneet yläasteella sitä jännää tyttöä tai poikaa itselleen kaveriksi. Eiköhän sieltä löydy sopivaa seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten naismaku on huono ja miehet kiinnostuu aina muutamasta jotenkin tyrkyn oloisesta naisesta. Muita eivät edes huomaa.
No itse olen yleensä kiinnostunut juuri niistä hiljaisista ja taiteellisista/nörtähtävistä naisista, jotka eivät tuo itseään esiin. En siis sano, että minun makuni on parempi kuin muiden, mutta erilainen suhteessa siihen mitä väitit.
10
Mikset osallistu nörtti miitteihin? Facebookin kautta järkättiin toissa kesänä nörtti miitti mihin tuli muutamasta Euroopan maasta väkeä. Virossa on oikein nörteille omistettu motelli jossa nörtit ympäri maailmaa voivat tavata. Liiku hyvä mies!
Nörttimiitit ovat kovin miesvaltaisia. Käyn yhden yhteisön miiteissä ja tietysti Assyilla. Monilla nörttinaisilla tuntuu muutenkin olevan epänörtti mies eli tämä ei välttämättä mene symmetrisesti.
Nörttinaisia voi olla yllämainitussa kuntoutusryhmässä taikka toimintakeskuksessa, avoimissa opinnoissa, harrastuksissa esim. maalauskurssit. Summa summarum sieltä pienistä ympyröistä pitäisi poistua isompiin piireihin.
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leila Koo kirjoitti:
En ymmärrä, millä tavalla tyttöystävän puuttuminen on estänyt menestymisesi opinnoissa ja työelämässä. En usko, että olisit ahkeroinut opinnoissa ja töissä yhtään sen enempää vaikka sinulla olisi ollut tyttöystävä tai useampia.
Missä kohtaa sanoin että masennukseni johtui tyttöystävän puutteesta?
ap
Tein ehkä hätäisiä johtopäätöksiä. Mistä masennuksesi mielestäsi johtui ja oletko saanut siihen apua? Masennus syrjäyttää tehokkaasti.
Kyllä, sain apua masennukseeni, ja se on historiaa ainakin toistaiseksi.
Syrjäyttävä vaikutus on kyllä erittäin vahva.
AP
Eikö olisi oikeudenmukaisempaa panna nykyinen tilanteesi masennuksen aiheuttaman syrjäytymisen piikkiin? Ei ne tytöt ja naiset joista olet haaveillut ole aiheuttaneet sinulle mitään pahaa, tuskin edes tiesivät, että tavoittelit parisuhdetta heidän kanssaan. Ja vaikka olisivat tienneetkin, ei kenelläkään ole velvollisuutta ottaa juuri jotain tiettyä henkilöä kumppanikseen.
Luulen että olet nyt hieman missannut punaisen langan tässä asiassa : )
Lukisitko aloitukseni ja vastaukseni uudelleen.
AP
Sä ilmeisesti kuvittelet AV;n jonain maagisena kasipallona tai tarot-kortteina, jotka kertoo sulle koska saat piparia. Mitä sä oikein odotat että sulle sanotaan? Olet aikuinen mies. Mitä jos yrittäisit käyttäytyä ja elää kuten aikuinen mies. Järkkää elämäsi järjestykseen ja mielenterveytesi kasaan. Ketään ei kiinnosta itsesäälissä rypevä, vinkuva looseri, jolla ei ole mitään annettavaa muille, mutta joka odottaa muiden yhtäkkiä saapuvan elämäänsä antamaan hänelle. Ihmissuhteet vaatii työtä ja sopeutumista ja jos sun haavesi on päästä köllöttelemään jonkun naisen sohvalle telkkaria katsomaan ja saamaan välillä piparia, niin mitä sä kuvittelet sen naisen tuosta saavan? Hoivaamisen ilon? Antamisen ilon? Enkä nyt edes tarkoita rahaa tai hienoja autoja. Ihmiset nyt vain tykkää elämässään positiivisista ihmisistä, jotka kantavat osansa arjen taakasta ja antavat naurua, kumppanuutta, intohimoa, keskustelua ja turvaa. Sun kirjoitusten perutteella kuulostaa, että sun kanssa suhteeseen alkaminen muistuttaisi enemmän teini-ikäisen pojan adoptoimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ikäpolvessa meistä seurusteli koko koulussa ehkä 6 ihmistä. Oppilaita oli yli 400. En tiedä missä nuoriso mukamas seurustelee teininä, mutta ei ainakaan meillä päin. Pojat vietti aikaa poikien kanssa ja tytöt tyttöjen kanssa. Sitten oli ne pari hutsua ja pari kovista eli miespuolista hutsua jotka seukkasi toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, pitäisikö näille vastauksille itkeä vai nauraa. Moni vastaaja tuntuu olettavan, että ihminen löytää kumppanin, jos tekee asiat "oikein" elämässään. Jos taas tekee ne "väärin", ei löydä. Olen itse nähnyt täällä ihan tarpeeksi tarinoita siitä, kuinka on suoritettu elämää täysin oikein sen kapean mallin mukaan, jota ihmisiltä vaaditaan, mutta silti kumppania ei ole löytynyt. Onko se silloinkin ihmisen oma vika? Yrittäkää nyt jo ymmärtää, että kumppanin löytäminen ei ole täysin kenenkään omassa kontrollissa. Kaikkea vastuuta siitä ei voi sysätä yksilölle itselleen.
Sitäkin kannattaa miettiä, kumpi oli ensin: katkeruus vai vaikeus löytää kumppania. Jostain syystä täällä oletetaan usein, että ihminen on jo valmiiksi katkera ja siitä seuraa kumppanin löytämisen mahdottomuus. Eiköhän se kuitenkin mene toisin päin?
Kysymys ei ole siitä, että pitäisi tehdä asioita tai hankkia asioita, vaan pitäisi olla asioita (ja tarkoitan tässä luonnetta). Jos on 100 ihmistä, joista 90 löytää kumppanin ja 10 ei millään, niin mistä se johtuu? Todennäköisesti nämä 90 on ihmisiä, joiden kanssa joku haluaa olla, kun taas nämä 10 on niitä jotka eivät jaksa edes toisiaan (vaikka jokainen mielessään tietty kuvittelee kuuluvansa oikeasti niiden 90 ihmisen joukkoon, mutta julma maailma ja epäoikeudenmukaisuus tai joku universumin virhe on jättänyt heidät tähän viimeiseen putoaja-kymppiin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, pitäisikö näille vastauksille itkeä vai nauraa. Moni vastaaja tuntuu olettavan, että ihminen löytää kumppanin, jos tekee asiat "oikein" elämässään. Jos taas tekee ne "väärin", ei löydä. Olen itse nähnyt täällä ihan tarpeeksi tarinoita siitä, kuinka on suoritettu elämää täysin oikein sen kapean mallin mukaan, jota ihmisiltä vaaditaan, mutta silti kumppania ei ole löytynyt. Onko se silloinkin ihmisen oma vika? Yrittäkää nyt jo ymmärtää, että kumppanin löytäminen ei ole täysin kenenkään omassa kontrollissa. Kaikkea vastuuta siitä ei voi sysätä yksilölle itselleen.
Sitäkin kannattaa miettiä, kumpi oli ensin: katkeruus vai vaikeus löytää kumppania. Jostain syystä täällä oletetaan usein, että ihminen on jo valmiiksi katkera ja siitä seuraa kumppanin löytämisen mahdottomuus. Eiköhän se kuitenkin mene toisin päin?
Kysymys ei ole siitä, että pitäisi tehdä asioita tai hankkia asioita, vaan pitäisi olla asioita (ja tarkoitan tässä luonnetta). Jos on 100 ihmistä, joista 90 löytää kumppanin ja 10 ei millään, niin mistä se johtuu? Todennäköisesti nämä 90 on ihmisiä, joiden kanssa joku haluaa olla, kun taas nämä 10 on niitä jotka eivät jaksa edes toisiaan (vaikka jokainen mielessään tietty kuvittelee kuuluvansa oikeasti niiden 90 ihmisen joukkoon, mutta julma maailma ja epäoikeudenmukaisuus tai joku universumin virhe on jättänyt heidät tähän viimeiseen putoaja-kymppiin).
Kompastuskiviä on mm.
-itsestäänselvyytenä pitäminen
-syrjäytyminen
-moukkamaisuus
-yleinen vihamielisyys
-henkilökohtaisen hygienian puute
-elämänhallinnan ongelmat
-muiden passauttaminen
-lokkeilu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, pitäisikö näille vastauksille itkeä vai nauraa. Moni vastaaja tuntuu olettavan, että ihminen löytää kumppanin, jos tekee asiat "oikein" elämässään. Jos taas tekee ne "väärin", ei löydä. Olen itse nähnyt täällä ihan tarpeeksi tarinoita siitä, kuinka on suoritettu elämää täysin oikein sen kapean mallin mukaan, jota ihmisiltä vaaditaan, mutta silti kumppania ei ole löytynyt. Onko se silloinkin ihmisen oma vika? Yrittäkää nyt jo ymmärtää, että kumppanin löytäminen ei ole täysin kenenkään omassa kontrollissa. Kaikkea vastuuta siitä ei voi sysätä yksilölle itselleen.
Sitäkin kannattaa miettiä, kumpi oli ensin: katkeruus vai vaikeus löytää kumppania. Jostain syystä täällä oletetaan usein, että ihminen on jo valmiiksi katkera ja siitä seuraa kumppanin löytämisen mahdottomuus. Eiköhän se kuitenkin mene toisin päin?
Kysymys ei ole siitä, että pitäisi tehdä asioita tai hankkia asioita, vaan pitäisi olla asioita (ja tarkoitan tässä luonnetta). Jos on 100 ihmistä, joista 90 löytää kumppanin ja 10 ei millään, niin mistä se johtuu? Todennäköisesti nämä 90 on ihmisiä, joiden kanssa joku haluaa olla, kun taas nämä 10 on niitä jotka eivät jaksa edes toisiaan (vaikka jokainen mielessään tietty kuvittelee kuuluvansa oikeasti niiden 90 ihmisen joukkoon, mutta julma maailma ja epäoikeudenmukaisuus tai joku universumin virhe on jättänyt heidät tähän viimeiseen putoaja-kymppiin).
Kompastuskiviä on mm.
-itsestäänselvyytenä pitäminen
-syrjäytyminen
-moukkamaisuus
-yleinen vihamielisyys
-henkilökohtaisen hygienian puute
-elämänhallinnan ongelmat
-muiden passauttaminen
-lokkeilu
Ja vielä toi vastuun siirtäminen pois itsestään. Mulla on mielikuva Ap:sta pesässä punainen kita ammollaan huutavana linnunpoikasena, joka odottaa elämän emolinnun yhtäkkiä tuovan nokassaan naisia hänelle. "Kaa kaaa! Koska saan naisiaaa!! Kaa kaaa! Tuokaaa naisiaaa!!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, pitäisikö näille vastauksille itkeä vai nauraa. Moni vastaaja tuntuu olettavan, että ihminen löytää kumppanin, jos tekee asiat "oikein" elämässään. Jos taas tekee ne "väärin", ei löydä. Olen itse nähnyt täällä ihan tarpeeksi tarinoita siitä, kuinka on suoritettu elämää täysin oikein sen kapean mallin mukaan, jota ihmisiltä vaaditaan, mutta silti kumppania ei ole löytynyt. Onko se silloinkin ihmisen oma vika? Yrittäkää nyt jo ymmärtää, että kumppanin löytäminen ei ole täysin kenenkään omassa kontrollissa. Kaikkea vastuuta siitä ei voi sysätä yksilölle itselleen.
Sitäkin kannattaa miettiä, kumpi oli ensin: katkeruus vai vaikeus löytää kumppania. Jostain syystä täällä oletetaan usein, että ihminen on jo valmiiksi katkera ja siitä seuraa kumppanin löytämisen mahdottomuus. Eiköhän se kuitenkin mene toisin päin?
Kysymys ei ole siitä, että pitäisi tehdä asioita tai hankkia asioita, vaan pitäisi olla asioita (ja tarkoitan tässä luonnetta). Jos on 100 ihmistä, joista 90 löytää kumppanin ja 10 ei millään, niin mistä se johtuu? Todennäköisesti nämä 90 on ihmisiä, joiden kanssa joku haluaa olla, kun taas nämä 10 on niitä jotka eivät jaksa edes toisiaan (vaikka jokainen mielessään tietty kuvittelee kuuluvansa oikeasti niiden 90 ihmisen joukkoon, mutta julma maailma ja epäoikeudenmukaisuus tai joku universumin virhe on jättänyt heidät tähän viimeiseen putoaja-kymppiin).
Kompastuskiviä on mm.
-itsestäänselvyytenä pitäminen
-syrjäytyminen
-moukkamaisuus
-yleinen vihamielisyys
-henkilökohtaisen hygienian puute
-elämänhallinnan ongelmat
-muiden passauttaminen
-lokkeiluJa vielä toi vastuun siirtäminen pois itsestään. Mulla on mielikuva Ap:sta pesässä punainen kita ammollaan huutavana linnunpoikasena, joka odottaa elämän emolinnun yhtäkkiä tuovan nokassaan naisia hänelle. "Kaa kaaa! Koska saan naisiaaa!! Kaa kaaa! Tuokaaa naisiaaa!!"
🤣
On tullut aikani saada naista.
Vaikka olisit laatikkoleukainen hyvätuloinen toimitusjohtaja, niin eivät naiset kiinnostu nykyisellä ajatuspatterilla.
Toisaalta jos olisit lähtenyt sille tielle olisit kehittänyt perus elämäntaitoja matkan varrella kuten psykologiset ja sosiaaliset taidot, luonut verkostoja, sekä irrottautunut depressiosta. Nämä asiat vetoaa paremmin kuin varsinainen LL Kirurgia -titteli
Vierailija kirjoitti:
On tullut aikani saada naista.
Vaikka olisit laatikkoleukainen hyvätuloinen toimitusjohtaja, niin eivät naiset kiinnostu nykyisellä ajatuspatterilla.
Toisaalta jos olisit lähtenyt sille tielle olisit kehittänyt perus elämäntaitoja matkan varrella kuten psykologiset ja sosiaaliset taidot, luonut verkostoja, sekä irrottautunut depressiosta. Nämä asiat vetoaa paremmin kuin varsinainen LL Kirurgia -titteli
Valaise mikä tämä ajatuspatteri on mistä kaikki naisetkaan eivät ole välttämättä tietoisia? Maailma on täynnä naisia erilaisine taustoineen sekä ajatuksineen. Luksuksen perässä juoksevista aina niihin teltoissa viihtyviin hippeihin.
Silmäni osui tuohon akateemiseen mieheen joka sanoi käyvänsä töissä. Viime viikkoisessa pukeutumiseen liittyvässä keskustelussa annettiin oikein mainosvideo miehen kipeästä rahanaapurista. Siellä kuulkaa odotellaan 😘
Tämä! Uskotaan jopa paljaita sääriä esittelevän naisen selitykset koskemattomuudesta ja kokemattomuudesta. Ei vilkaistakaan sitä oikeasti kristillisiä arvoja kannattavaa naista joka pukeutuukin säädyllisesti.