Sain ison perinnön biologiselta äidiltäni, tuntuu vaan

Lahjoita pois jos ei tunnu omalta

Jaa. Mä jätän kaiken vähän mitä omistan toiselle lapselleni, en adoptioon antamalle lapselleni. Eikö äidilläsi ollut muita lapsia?

Aika outoa, että sä perit biologisen äitisi, jos sut on virallisesti adoptoitu

Ota perintö vastaan. Ota selvää äidin sukulaisilta mitä on tapahtunut ja synnyinalkuperästäsi. Ei ole pakko jäädä kaveeraamaan sukulaisten kanssa, mutta saat ainakin tiedot. Voit olla neutraali.

Kuulemma se menee syntymävuoden mukaan tai siinä oli joku laki systeemi. Biologisella äidilläni ei ollut muita lapsia, asui pääosin ulkomailla. Asunto Helsingissä ja osakkeita sekä rahaa olisi tulossa.

Vaikeaa on.

Äitisi haluaa antaa perintönsä sinulle. Kunnioita hänen toivettaan.

3/5

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma se menee syntymävuoden mukaan tai siinä oli joku laki systeemi. Biologisella äidilläni ei ollut muita lapsia, asui pääosin ulkomailla. Asunto Helsingissä ja osakkeita sekä rahaa olisi tulossa.

Vaikeaa on.

On tosiaan vaikea elämä 😄. Sä voit lahjoittaa koko roskan pois. Helpottaa varmasti.

Miksi et ottaisi vastaan? Jos hän on sulle halunnut jättää. Älä analysoi liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Aika outoa, että sä perit biologisen äitisi, jos sut on virallisesti adoptoitu

Nykyään adoptiolapset eivät enää peri Suomessa biologista vanhempaa (paitsi jos tämä on tetstamentannut omaisuutensa adoptioon antamalleen lapselle), mutta aiemmin asia oli toisin. Adoptoitu lapsi siis saattoi periä sekä biologiset että adoptiovanhempansa. Ennen tätä uudistusta adoptoiduilla säilyi tämä oikeus.

Kyllä sun kannattaa ottaa se vastaan, jos et kanna kaunaa. Rakasti hän sinua vaikkei voinut sinua pitää. Perinnöllä voit ostaa jotakin kivaa itsellesi ja hemmotella itsestäsi. Niin hän varmaan halusi.

Minkä ikäisenä biologinen äitisi kuoli?

Vierailija kirjoitti:

Aika outoa, että sä perit biologisen äitisi, jos sut on virallisesti adoptoitu

Kyllä minäkin perin biologisen isäni, vaikka isäpuoleni (ja mielestäni oikea isäni, kiitos isä olet ollut mahtava isä) oli adoptoinut minut?

Miksi tuntuu hölmöltä ottaa se vastaan? Kenelle se kuuluisi sinua enemmän, jos muita läheisiä perillisiä ei ole? Ymmärrän, että jos pesää on jakamassa biologisia sisaruksiasi, jotka eivät ole sinusta tienneet, voi tuntua kiusalliselta. Sen sijaan jos olet ainoa rintaperillinen, on ihan selvää, että perintö kuuluu sinulle. Ajattele sitä niin, että sinut synnyttänyt ihminen on loppuunsa saakka halunnut sinulle hyvää. Myös adoptioon antaminen on todennäköisesti ollut asia, jolla hän on halunnut varmistaa sinulle hyvän elämän.

Ei ole mitään väärää siinä, että otat sinulle kuuluvan perinnön vastaan. Kurjaa on lähinnä se, ettei adoptioisäsi kykene puhumaan asiasta. Saitko tosiaan tietää adoptiostasi vasta tämän perinnön myötä? Ymmärrän kyllä, että siinä on paljon sulateltavaa. Muista kuitenkin, että kaikki vanhempasi ovat varmasti rakastaneet sinua kovasti ja halunneet sinulle hyvää, siitähän tämä perintökin kertoo.

T. Adoptioäiti

Ottaisin perinnön tietenki ku se on minulle haluttu antaa ja minulle se kuuluu.

Täytyy pohtia, ollaan eletty silleen ok perheenä. Nyt sitten tulisi asunto Helsingin keskustasta meille. En kyllä osaa hoitaa asioita. Pitääkö jotain perintöveroa maksaa, varmaan eli ei meillä ole varaa. Sain tietää koko asian yllätyksenä.

Jos biologinen äitisi olisi halunnut perinnön menevän jollekin muulle, hän olisi tehnyt testamentin ja toivonut, että sinä et vaadi lakiosaasi. Vuonna 1970 avioton lapsi oli vielä monille iso häpeä. Voi olla, että äitisi ei olisi halunnut luopua sinusta, mutta ympäristö painosti häntä.

Kaverini oli vanhempiensa ainoa lapsi ja yllätys oli, kun perinnöstä menikin puolet hänen äidin lapselle, joka oli annettu adoptioon. Kaveri tiesi, että tälläinen nuoruuden juttu oli äidillään ollut. Mutta sitä ei tiennyt, että adoptioon suoraan synnytyssairaalasta adoptoitu lapsi perii vanhan lain mukaan, kun oli syntynyt ennen jotain tiettyä vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy pohtia, ollaan eletty silleen ok perheenä. Nyt sitten tulisi asunto Helsingin keskustasta meille. En kyllä osaa hoitaa asioita. Pitääkö jotain perintöveroa maksaa, varmaan eli ei meillä ole varaa. Sain tietää koko asian yllätyksenä.

tietenkin pitää maksaa perintöveroa jos perintö on iso. Jos on asuntoa Hesingissä, osakkeita ja mahdollisesti rahaakin niin ei maksaminen ole vaikeaa. Jos ei ole rahaa niin miettisin todella pitkään että realisoisinko omaisuutta. Sitä omaisuutta vastaan veronmaksua varten saa varmasti edullista lainaa, joka hoituisi noiden sijoitusten tuotolla.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy pohtia, ollaan eletty silleen ok perheenä. Nyt sitten tulisi asunto Helsingin keskustasta meille. En kyllä osaa hoitaa asioita. Pitääkö jotain perintöveroa maksaa, varmaan eli ei meillä ole varaa. Sain tietää koko asian yllätyksenä.

Perintöveroa tulee maksettavaksi, mutta sen maksamiseen voit käyttää perintöön kuuluvaa rahaa ja myydä tarvittaessa perintönä tulevia osakkeita.

Älä nyt ainakaan hätiköidysti luovu perinnöstä. Ehdit kyllä lahjoittaa sen hyväntekeväisyyteen myöhemminkin, jos vielä parin vuoden päästä tuntuu siltä.

Ota perintö vastaan, tässä maailmassa ei koskaan tiedä, mitä edessä on. Tämä perintö on sinulle pieni turva, jemmaa vaikka pahan päivän varalle, jos tuntuu ettet voi sitä käyttää.