Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jo 5. tuttava kuoli juuri ennen/jälkeen eläkkeelle jäämisen!
19.09.2020 |
Kamalaa että toinen on koko ikänsä paiskonut töitä, säästänyt yms. "että sitten eläkkeellä". Ja sitä päivää ei koskaan tule. Nyt tosiaan jo viides kuolintapaus, hän oli syntynyt -52.
Kommentit (70)
Olenkin miettinyt, että jos jaksan 50-vuotiaaksi tehdä töitä, niin eiköhän se riitä. Nykyisellä tulotasolla laskien säästöjä pitäisi olla sen verran, että voi elää kohtuudella loppuelämän joka nyt ei tosiaan välttämättä edes jatku eläkeikään saakka. Mitäpä tuolla työuralla lopulta on merkitystä, tärkeämpiäkin asioita on, jostain syystä vain nykymaailmassa työ on pääosassa useimpien elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietin että onkohan näistä moni tuntentut itsensä täysin turhaksi, vaikkei sitä ulospäin olisi kertonutkaan. Monelle ne päivät voivat tuntua liian pitkiltä, eikä osata täyttää vapaa-aikaa. Ja sitten aletaan vaan kelailemaan että ehkä sitä vois jo kuollakkin, ja näinhän siinä usein käy kun se elämän halu katoaa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei varmaan saa sanoa täällä mutta useampikin vanhempi ihminen on tehnyt omat päätelmänsä kun ovat saaneet jonkin diagnoosin. Vielä useampi on puhunut aivan avoimesti että tekevät ratkaisuja kun elämän laatu ei ole enää hyvä tai lääkäri kertoo huonoja uutisia. Moni ei halua joutua kokemaan vanhusten hoidon nykyistä tasoa.
Näin ainakin itse tekisin jos saisin jonkun vakavan muistihäiriödiagnoosin. Mikäköhän on se yleisin metodi millä he sitten lähtevät?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän myös useampia, jotka ovat kuolleet heti eläkkeelle jäätyään. Olisko joku pitkäaikaisen stressin laukeamisesta johtuva juttu?"
Enpä ihmettelisi vaikka olisi juuri noin.
Ihmisistä puserretaan kaikki irti.
Pelkkää suorittamista ja suoriutumista pitäisi elämän olla.
Meidät oikein kasvatetaan siihen että ihmisen arvo on kuinka paljon raataa perse ruvella, muuten ei ole ihmisarvoa eikä oikein ihmisoikeuksiakaan. Keppiä tajolla heti jos ote alkaa hihnasta lipsumaan eikä psyyke/kroppa kestä raataa.
Reppanat pääsee ensi kerran hengähtämään niin terveys on jo mennyt stressatessa ---ja minkä helkkarin vuoksi ja keiden edun eteen?
En odota että koskaan pääsisin eläkkeelle. En myöskään että ehtisin elinaikanani omistaa asuntoa. Viihdytän hetkessä itseäni koska mitä muuta rahalla tekisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rautatieläisistä monet "eivät ensimmäistä eläkettään nosta". Liekö vieläkin näin?
Entisessä työpaikassani on miehet poistuneet; osa irtisanoutui ja 3 on poistunut keskuudestamme. Vanhimmalla oli DB + Alzheimer, kahdesta muusta en tiedä. Nuorin "poistuja" mua 1v vanhempi, huhhuh.
Parkinson, syövät, ja sydärit ovat aika kiitettävästi harventaneet pikkasen päälle viiskymppisten kaveripiiriä . . .joillakin maksa tai haima sanonut yllättäen kiitti ja moi. Osalla ylläripyllärinä verisuoni katkennu päästä.
Vierailija kirjoitti:
Rautatieläisistä monet "eivät ensimmäistä eläkettään nosta". Liekö vieläkin näin?
Entisessä työpaikassani on miehet poistuneet; osa irtisanoutui ja 3 on poistunut keskuudestamme. Vanhimmalla oli DB + Alzheimer, kahdesta muusta en tiedä. Nuorin "poistuja" mua 1v vanhempi, huhhuh.
Vasta "luonnollinen poistuma" duunipaikoissa tekee tilaa nuorille työttömille, kun käävät kuukahtaa byrokraattisista tyhjäntoimittaja-suojatyöpaikoistaan taivaallisiin toimistoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 50+ ja kuullut vaikka kuinka paljon näitä samanlaisia tapauksia. Tuntuu että moni kuolee tosi nopeasti kun jää eläkkeelle. Miksi?? Heti iskee joku haimasyöpä, keuhkosyöpä, suolistosyöpä tai sydäri?
Kaava seuraava pahimmillaan pallolaajennus---> lonkkaleikkaus---> sydäri---> muistisairaus--->syöpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo vuosia enkä siltikään osaa lopettaa stressaamista. Suoritan yhä. Kärsin päänsäryistä ja migreeneista kolmasosan kuukaudesta. Kovimmat migreenit tuhoaa muistia. Olen osan ihmisistä jo unohtanut. Tunnemuisti ei pelaa. Olen usein uupunut. En osaa elää hetkessä. Kun sen oppisi. Jos särytkin vähenisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ei varmaan saa sanoa täällä mutta useampikin vanhempi ihminen on tehnyt omat päätelmänsä kun ovat saaneet jonkin diagnoosin. Vielä useampi on puhunut aivan avoimesti että tekevät ratkaisuja kun elämän laatu ei ole enää hyvä tai lääkäri kertoo huonoja uutisia. Moni ei halua joutua kokemaan vanhusten hoidon nykyistä tasoa.
Näin ainakin itse tekisin jos saisin jonkun vakavan muistihäiriödiagnoosin. Mikäköhän on se yleisin metodi millä he sitten lähtevät?
Vaihtelevin metodein. Monia yhdistää kuitenkin se että väliovessa tms. on ollut viesti ettei läheisten tarvitse olla löytäjinä. Monet ovat myös puhuneet tuttavilleen sellaiseen sävyyn että ei ole ollut sitten lopulta yllätys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Minä olen ollut työkyvyttömyyseläkkeellä jo vuosia enkä siltikään osaa lopettaa stressaamista. Suoritan yhä. Kärsin päänsäryistä ja migreeneista kolmasosan kuukaudesta. Kovimmat migreenit tuhoaa muistia. Olen osan ihmisistä jo unohtanut. Tunnemuisti ei pelaa. Olen usein uupunut. En osaa elää hetkessä. Kun sen oppisi. Jos särytkin vähenisi."
"Mä miks en voi
olla tyytyväinen
että saan olla
yksinäinen?
Ja elää vailla rikkautta
kuolla ilman omaisuutta
Mitä mä niillä teen?
Mitä mä täältä keräilisin?
Mihin mä niitä tarvitsisin?
Mitä mä niillä teen?
Voi elää ilman rikkautta
kuolla ilman omaisuutta.
Mitä mä niillä tekisin?"
( Leevi and the leavings / Mitä mä niillä teen (1988) )
Leevi and the leavingsin laulaja Göstä Sundqvist kuoli 46-vuotiaana sydänkohtaukseen v 2003.
Ei ihmiskehoa ole välttämättä suunniteltu vetämään jotain saaplarin maratonia keski-ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin että onkohan näistä moni tuntentut itsensä täysin turhaksi, vaikkei sitä ulospäin olisi kertonutkaan. Monelle ne päivät voivat tuntua liian pitkiltä, eikä osata täyttää vapaa-aikaa. Ja sitten aletaan vaan kelailemaan että ehkä sitä vois jo kuollakkin, ja näinhän siinä usein käy kun se elämän halu katoaa.
Aika järkkyä että monille tärkein elämänsisältö on työ ja työkaverit.
Ollaan olemassa itselle vain sitä kautta.
Sitten jos/kun ne otetaan elämästä ja arjesta pois ollaan ihan pihalla.
Ei osata nauttia oikein mistään muusta sisällöstä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän myös useampia, jotka ovat kuolleet heti eläkkeelle jäätyään. Olisko joku pitkäaikaisen stressin laukeamisesta johtuva juttu?
Meniköhän univelat maksuun? Entinen äitipuoli teki kolmea eri työtä, palkka pieni, mutta elintaso kohallaan, koska teki käytännössä kolmen ihmisen työt. Valitti jatkuvasti unettomuuttaan, mistä muuten kärsii monta sataa tuhatta suomalaista. Unilääkkeiden hevijuuseri. Kuoli nopeasti sen jälkeen, kun jäi eläkkeelle.
Mutta saipa tosiaan tehdä työtä. Suomalaisittain elämä siis kohdallaan ja velvollisuudet täytetty.
Vierailija kirjoitti:
Siispä varhennettu vanhuuseläke!
Päinvastoin. Sehän nousee koko ajan. Nelikymppisillä lukee eläkeotteessa, että 70v. Kolmekymppisillä se lienee jo 70+ v.
Mistä se seitsemänkymppinen työtä löytää, kun viisikymppisellekin on hankalaa? Voisi laittaa lainsäädäntöön sellaisen pykälän, että jos henkilö on ollut 10 vuotta työttömänä, voi hakea automaattisesti eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän myös useampia, jotka ovat kuolleet heti eläkkeelle jäätyään. Olisko joku pitkäaikaisen stressin laukeamisesta johtuva juttu?
Eläkkeelle jäädään siksi että ei enää jakseta tehdä töitä täysipainoisesti ts tullaan vanhaksi.
Tämä järjestelmä meni hetkeksi överiksi kun nuorehkoja hyväkuntoisia ihmisiä pääsi eläkkeelle.
Nyt ollaan palaamassa siihen tilanteeseen että sen saa oikeasti vasta kun tarvitsee ellei itse ole saanut kerättyä tarpeeksi omaisuutta että voisi jo aikaisemmin lopettaa työn teon.
Tuossa iässä vaan moni sairastuu ja kuolee eikä näin ehdi eläkettä nauttimaan.
Pitäisikö sitä näin nelikymppisenä jo heittäytyä oravanpyörästä ja nautiskella johonkin viisikymppiseksi, eihän siinä sitten varmaan enää kauaa ole jäljellä kun alkaa tulemaan kremppaa ja vaivaa niin että sama kun kuolisi pois. Säästöilläni elelisin luultavasti jonkun kymmenisen vuotta.
Alue: Aihe vapaa
Viisikymmetäluvulla syntyneiden elinajanodote oli/on miehillä alle 60 vuotta ja naisillakin vain hieman yli. Niinpä yli puolet kaatuu jo ennen eläkettä. Valtiontalouden kannalta tämä on tietysti toivottavaa ja näin on haluttu.