rv 17 mies pilasi kaiken

Palkatkaa hoitaja kotiin, jos kumpikaan ei halua jäädä lapsen kanssa kotiin ettekä halua viedä häntä päiväkotiin. Kyllä ratkaisut löytyy kun etsii.

Huolestuttavaa minusta on se, että mies ei halua elättää sinua missään elämäntilanteessa. Huolehdithan, että sairaus- ja tapaturmavakuutuksesi on kunnossa, ja että asuntolaina on vakuutettu työttömyyden varalta. Ja että kuulut työttömyyskassaan. Isot säästötkin kannattaa kerätä, jotta voit pahanakin päivänä kannatella itseäsi.

Muistuta miestäsi jo nyt, että hänen pitää maksaa puolet lapsen menoista.

Eli nyt tuleva lapsenne on teille ikävä riesa ja upean tulevaisuuden este? Lapsi saa heti alusta alkaen tuntea äitinsä stressin, vastentahtoisuuden ja negatiiviset tunteet.. Hieno alku pienelle totta tosiaan! Harkitsisin todellakin adoptiota ja se olisi lapselle varmasti paras asia mitä voi olla - saada jostakin tyhjästä, mutta rakastavasta sylistä oma paikka, eikä joutua heittopussiksi ja riidan aiheuttajaksi johonkin hyvin epäkiitolliseen perheeseen, jossa lapsen elämästä ei välitetä, ei olla välitetty kuin muutama onneton alkuraskauden viikko!

 Suosittelen siis adoptiota, pääset silloin töihin muutaman viikon "loman" jälkeen ja saat toteuttaa itseäsi, etkä joudu lehmäksi kotiin. Miehesikään ei tarvitse miettiä työpaikan vaihtoa, kaikki voittavat siis.

Ei hätää. Mies maksakoon sinulle apua kotiin viikoille. Lapsi hoitoon aikaisintaan puolitoistavuotiuaana. 

Ai sori, elättämättömyys koskikin (ehkä) vain hoitovapaata. No, enpä silti luottaisi mieheesi siinä vaiheessa, kun korttitalo kaatuu.

14

Ilmoitat nyt ainakin miehelle että jos hän omalla päätöksellään muutti yöpolitiikkaa niin sinä muutat rahapolitiikkaa. eli reissutyön isommat ansiot jakoon ja sinä tekemään lyhennettyä työpäivää. Näin sinulle jää aikaa käydä välillä punttisalilla tai kahvilla kun lapsi on hoidossa.

miehen käytös viestii siitä että hän on joko tosi itsekäs tai sitten ei ihan niin valmis isäksi kun on antanut tmmärtää.

Höpö höpö? Apua? Johan nyt yhden lapsen hoitaa. Antaa miehen olla reissuhommissa, tuskin lopun ikää on niissä hommissa.

On siinä kaksi fiksua ja herttaista ihmistä löytäneet toisensa...

Siis mitä? Olet ihan paniikissa, kun mies olisi teidän kanssa vain viikonloppuisin? Ymmärrän että tuntuu ikävältä, mutta ei se mikään mahdottomuus ole. Miksi pitäisi jäädä moneksi vuodeksi kotiin? Olet vaikka 1-1,5v kotona ja sitten aloitat mahdollisuuksien mukaan osa-aikaisena tai vaikka kokoaikaisena jos ei pää kestä kotona olemista. Yhden lapsen hoitaa vaikka päällään seisten.

Kuulostaa siltä että miehesi on sinulle tärkeämpi kuin lapsesi.

21 jatkaa: Ylipäätään kaikkien pitäisi tehdä lapsia vain niin, että pystyy hoitamaan ne lapset yksin. Tai tietää pystyvänsä. Ethän voi tietää vaikka miehesi kuolisi ennen vauvan syntymää! Ei toisen läsnäoloon voi sataprosenttisesti luottaa, ei koskaan. Samoten niitä lapsia pitää tehdä vain sen verran, että kykenee heidät elättämään itse.

Turha tässä vaiheessa miettiä kuka lapsen vie ja tuo hoidosta, eihän lapsi ole vielä syntynytkään ja muutaman vuoden sisällä tilanne ehtii muuttua. 

Luoittamusta ihmiskuntaan ei mun mielestä pidä menettää yhden tai kahden pettymyksen takia.

Sitä kyllä ihmettelen, että miehen työtilanteessa tapahtuu noin iso muutos ilman, että hän puhuu siitä kotona. Näytte puhuneen nipasta nappaan kaiken lapseen liittyvän, mutta mistä asioista te ette puhu keskenänne, jos tällainen päätös jää kotona etukäteen käsittelemättä? Tunsiko mies olevansa pakotettu toimenkuvan muuttamiseen, että työpaikka säilyisi? 

Eikö ihmisillä ole todellisia ongelmia?

Ymmärrän kyllä tavallaan teitä molempia, mutten sitä että eletään ja ollaan yhdessä perhettä, mutta molemmilla omat rahat...

Meillä on mennyt viisi vuotta niin että toinen töissä (pätkä), toinen lasten kanssa kotona tai opiskellut, töitä täällä huonosti niin mennyt ihme vuorotteluksi. Rahat yhteisiä ja puhalletaan yhteen hiileen perheenä.

Nyt jäin itse "kotilehmäksi", kun määräaikainen työni loppui. Mies otti hyväpalkkaisen reissutyön vastaan heti. Siitä keskusteltiin yhdessä, tietenkin, koska lapsia on.

Ymmärrän että sua pelottaa arki yksin vauvan kanssa varsinki kun teillä on erilliset rahat. Iham naurettavaa että mies saa poimia kirsikat kakun päältä kantamatta vastuuta taloudellisesti. Itse voisin erota jo tuosta syystä, tai sitten mies hoitaa KAIKKI viikonloput vauvaa, että sinä voit mennä töihin silloin.

Kun lapsemme olivat pieniä ei olisi tullut kuuloonkaan että toinen olisi reissutyössä, nytse on ihan ok kun lapset isompia.

Koita vielä puhua miehesi kanssa! Yksin vauvan kanssa on varmasti rankkaa ja voiko lapseen tulla edes läheiset välit isän kanssa joka on suurimman osan ajasta pois. Minulla ainakin on kylmät välit isääni, kun hän oli reissutyössä ja paljon poissa kotoa.

Siis ku toi teki tolleen nii mäkää en sit ala. Nyt järki käteen ja ota vastuu valinnoistasi! Et voi alkaa perua tekemisiäsi vain siksi, että joku toinen (eli miehesi) on idiootti, ainakin jos olet aikuinen.

Mies on pettänyt luottamukseksi ja sinä harkitset lapsesi hylkäämistä? Anteeksi nyt vaan, mut ei kuulosta kovin loogiselta. Ja uskon, että vielä katkerampi sinusta tulisi, jos miehen yllärin vuoksi luovut lapsesta.

Hei sulla on rv17 , ota nyt rauhallisesti. Kunhan vauva syntyy ja pidät äitiysloman , kaikki voi olla jo toisin. Mun mies oli reissutöissä 6 vuoden ajan ja sinä aikana meille syntyi 2 lasta. Silti olen itsekin ollut työssä ja nauttinut elämästä . Sulla taitaa nyt olla jotain ihan todellisuudelle vieraista ihannekuvia perhe-elämästä. Useimmat ihmiest vievät lapse hoitoon ja jatkavat työelämässä , ei vauvan saaminen tarkoita uran loppua jollei itse sitä halua.

Ihmettelen miksi olet hankkimassa lasta , jollet itse halua. Ei kukaan joka on todella toivonut lasta , ala harkita adoptiota jos puoliso osoittautuu paskanpuhujaksi. Koita nyt miettiä sitä pientä lastasi, hän tarvitsee kunnon kiintymyssuhteen edes äitiinsä joa isä on tuollainen ketku.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 02:11"]

Myötäillyt sinua ja ajatellut muuta noiden teidän "keskustelujen" aikana.

[/quote]

Kyllä aikuisen ihmisen  PITÄÄ  osata sanoa oma rehellinen mielipiteensä puolisolleen. Jos on niin tyhmä ja vajaa, että "myötäilee keskusteluissa", niin omapa on häviönsä, mutta sanojensa takana saisi luvan seistä, kun näinkin tärkeästä asiasta kyse.

mies ei selvästikään ymmärrä millaista tukea tarvitset, voi olla että otti nyt vaan enemmän vastuuta taloudellisesti, että saa teidän elämisen turvattua. Lapsen tulo on saattanut laukaista miehessä huolehtimis viettiä, jonka johdosta tekee kaikkensa Jopa kyselemättä ja itsepäisesti. HakeutukA  kirkon ilmaiseen pariterapiaan.

Parempi sinun olisi yksin. Itse jäin omasta valinnasta yksin lapsen kanssa kun hän oli 3 kk. Töihin menin heti kun äitiysloma loppui, 10 kk vanhana lapsi tarhaan. Se on rankkaa kun työn lisäksi on hoidettava lapsi, hakemiset tarhasta, kaikki asiat hoidettava itse. Tästä on nyt 10 vuotta. Nyt minulla on ura, olen taloudellisesti riippumaton, ja varmasti paljon onnellisempi kun siinä huonossa suhteessa olisin ollut.

Onneksi teillä on vielä monta kuukautta aikaa sulatella tätä asiaa. Itse en olisi jaksanut olla 5 päivää yksin vauvan kanssa. Vauva itki paljon ja olin itse väsynyt. Mies alkoi hoitaa heti, kun tuli töistä. Tukiverkostojakaan ei ollut lähellä. Kerro miehelle, että sinua pelottaa ja haluaisit hänet rinnallesi. Kerro siis omista tunteistasi, älä syytä "miksi menit vaihtamaan työtä".

No niin, mun mielestä me äidit voitais tuoda sulle vähän suhteellisuudentajua tähän tilanteeseen. Ensinnäkin olet vasta raskauden alussa. Lapsi on sulle vaan vielä pelkkä käsite, esine tai jonkinlainen olio. On aivan ymmärrettävää, että haluat antaa pois lapsen, kuten haluaisit antaa pois jonkun esineen jonka tiedät olevan kuitenkin miehellesi tärkeä. Haluat kostaa ja haluat käyttää sitä valtaa mikä sulla on. Se on inhimillistä, ja tässä raskauden alkuvaiheessa voit aivan rauhassa hetken velloa itsesäälissä ja ajatella tuhoavasi sen minkä miehesi haluaa. Mutta, jos tässä lähiviikkojen aikana sun ajatuksen ei muutu, niin sun on haettava apua. Et voi, siis sulla ei vaan ole lupaa siihen, että pistät pienen lapsen maksamaan siitä että sinä et pärjää pääsi kanssa. Lapsi ei pyytänyt tulla tähän maailmaan, sillä ei ole ketään muuta joka suojelee häntä kuin sinä. Sinä teit valinnan, sinä kannat vastuun, vaikka nyt ei kaikki mennyt kuten toivoit. Sellaista elämä ja äitiys on, tervetuloa tähän maailmaan. Aina löytyy keinot selviytyä.

Jos annat itsesi mennä kovin syvälle noihin sun ajatuksiin, pyörittelet niitä omassa päässäsi etkä koskaan puhu niistä kenellekään, hankit itsellesi raskausajan masennuksen. Sinä. Itse. Hankit. Sen. Ja se ei ole kenenkään muun syy. Ja se hankaloittaa elämääsi ja uraasi paljon enemmän kuin lakisääteinen äitiysvapaa, jonka muuten lähes jokainen nainen pitää ja silti kykenee etenemään urallaan. Sinäkin kykenet. Et ole menettänyt mitään, tulet saamaan paljon. 

Sulla on kypsymätön kusari miehenä, ja se on tosi kurjaa. Mut sulla on pian myös lapsi, perhe, ihminen joka rakastaa sua enemmän kuin kukaan muu. Pistä nyt asiat tärkeysjärjestykseen.