"Kera" ja muut kielioppiraiskaukset. Mikä ärsyttää sinua eniten?

Vierailija kirjoitti:

Minua ärsyttää sellaisen vahva kielikuvan kuin "raiskaus" käyttäminen harmittavasta pikkuasiasta. Samoin puhutaan "pilkun nussimisesta" ja "kielioppinatseista". Säästäisin vertaukset vakavampiin yhteyksiin. Tarpeeton liioittelu ei tehosta sanomaa.

Raiskaus ei ole aina tarkoittanut (ainakaan pelkästään) sitä, mitä sen nykyään yleensä käsitetään tarkoittavan. Tuo pilkun nussiminen nyt on omasta mielestäni lähinnä huvittava ilmaus, kielioppinatsi on ehkä vähän turhan kärkevä.

Eniten ärsyttää se, kun käytetään sanaa raiskata kuten otsikossa. Raiskaus on tasan väkisinmakaamista eikä muuta. Raiskattu ei ole synonyymi sanoille pilattu tai tuhottu.

Varmaan aika harvinainen juttu, mutta kuulin erään joskus käyttävän lienee-verbiä olla-verbin kanssa, siis "se lienee olla siellä."

"Lienee" riittää ihan pelkästään, ei sitä olemista enää siihen tarvita! Urgh.

Itse inhoan ylivoimaisesti eniten sinä-passiivia. Se vain kuulostaa niin suomen kielen vastaiselta. Ovathan perfekti (on tehnyt) ja pluskvamperfektikin (oli tehnyt) tulleet tiettävästi suomeen germaanisista kielistä, mutta niille oli selkeä tarve, kun kyseisiä aikamuotoja ilmaisevia verbirakenteita ei suomen kielessä ollut. Passiivi voidaan hyvin helposti ja luontevasti ilmaista suomessa verbin passiivimuodolla (voidaan), tai sitten passiivin voi ilmaista yksikön 3. persoonalla (voi).

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärs ja tuhota. yttää se, kun käytetään sanaa raiskata kuten otsikossa. Raiskaus on tasan väkisinmakaamista eikä muuta. Raiskattu ei ole synonyymi sanoille pilattu tai tuhottu.

Kyllä mainitaan edelleen sanakirjoissakin raiskata-sanalla olevan myös merkitykset pilata ja tuhota. Vanhahtavaltahan se sana toki noissa merkityksissä kuulostaa. https://www.suomisanakirja.fi/amp/raiskata

Vierailija kirjoitti:

"Siitä lieto Lemminkäinen jo kohta kotia läksi kanssa armahan emonsa, kera valtavanhempansa."

-Kalevala

Kera on ikivanha sana eikä mikään "uusi juttu". Että nyt omaan nilkkaan kops kieliraiskausvauhkoojat :D HAHAHAHHAHAHA!

Kera on vanha sana, juu. Ehkä sen nykykäytössä ärsyttää se, että sitä käytetään prepositiona, kuten englannin "with" tai ruotsin "med": Söin pihvin kera muusin ja salaatin. Suomeksi luontevampi järjestys olisi: Söin pihvin muusin ja salaatin kera.  Tässä järjestyksessä "kera" ei edes hyppää silmille.

Myönnän käyttäväni englanninkielisiä sanoja ja ilmauksia puheen seassa aina välillä, mutta se johtuu vaan siitä, että joskus tulee mieleen vain se enkkuversio, muttei suomenkielistä ollenkaan.

Jos jäisin miettimään sitä suomenkielistä tapaa sanoa sama asia, puheeni olisi tällaista: "Mentiin sinne uuteen kauppakeskukseen ja paikka oli kyllä rempattu ihan, ööh, hmm... Öö. No, oli rempattu." Ei kovin jännittävää.

Välillä itseäkin vähän harmittaa, että tulee sanottua jotakin tyyliin "rempattu ihan uudelle levelille", mutta minkäs teet. Puheen sujuvuus on tärkeämpää.

Tällä hetkellä ärsyttää eniten turhien se- ja ne-pronominien käyttö substantiivin edessä = Tällä hetkellä ärsyttää eniten se turhien se- ja ne-pronominien käyttö sen substantiivin edessä. Tämä on tarpeeksi ärsyttävää (siinä) puheessa, mutta nyt tätä näkee käytettävän myös (siinä) kirjoitetussa tekstissä, esim. kun (ne) henkilöhaastattelut kirjoitetaan sanasta sanaan. Kirjoitettuna näiden lukeminen vasta korpeaakin!

Vierailija kirjoitti:

Varmaan aika harvinainen juttu, mutta kuulin erään joskus käyttävän lienee-verbiä olla-verbin kanssa, siis "se lienee olla siellä."

"Lienee" riittää ihan pelkästään, ei sitä olemista enää siihen tarvita! Urgh.

Ei ole harvinaista, valitettavasti.

Omassa kotona.

Tätä näkee aika usein ja sattuu omaan korvaan.

Miksi ei voi sanoa omassa kodissaan tai kotonaan?

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin käytetään ihan joka paikassa sanontaa "niin ikään" (kirjoitetaanko yhteen vai erikseen, en tiedä..). "Jonne käveli niin ikään Saulin luo." Siis käveli vai eikö kävellyt? Jos käveli niin miksi käyttää sitä niin ikään? Miksi se pitää tunkea joka helvetin väliin -joko joku tekee jotain tai on tekemättä, ei "niin ikään"!

Minä ymmärrän, että niin ikään on sama kuin myös. Pekka käveli Saulin luo, myöhemmin Jonne käveli myös Saulin luo/niin ikään Saulin luo.

Vierailija kirjoitti:

Myönnän käyttäväni englanninkielisiä sanoja ja ilmauksia puheen seassa aina välillä, mutta se johtuu vaan siitä, että joskus tulee mieleen vain se enkkuversio, muttei suomenkielistä ollenkaan.

Jos jäisin miettimään sitä suomenkielistä tapaa sanoa sama asia, puheeni olisi tällaista: "Mentiin sinne uuteen kauppakeskukseen ja paikka oli kyllä rempattu ihan, ööh, hmm... Öö. No, oli rempattu." Ei kovin jännittävää.

Välillä itseäkin vähän harmittaa, että tulee sanottua jotakin tyyliin "rempattu ihan uudelle levelille", mutta minkäs teet. Puheen sujuvuus on tärkeämpää.

Juuri tuolla tavallahan kielet ovat aina muuttuneet ja lainanneet sanoja toisista kielistä, eihän siinä mitään uutta ole. On vain hyväksyttävä, että kieli elää ja muuttuu koko ajan. Suomen kielessä on valtavasti sellaisia ikivanhoja arkipäiväisiä lainasanoja, joista ei todellakaan helposti tule ajatelleeksi niiden olevan muualta lainattuja. Puhekielessä on ilman muuta aivan hyväksyttävää käyttää myös uudempia, useimmiten englannin kielestä otettuja lainasanoja, kuten tuo "level". Virallisissa yhteyksissä on toki kirjoitetussa kielessä hyvä noudattaa kirjakielen normeja, mutta on selvää, että osasta uusista lainasanoista tulee jossain vaiheessa hyväksyttyjä myös kirjakielessä.

Minua ärsyttää, kun yksinkertaiset asiat sanotaan liian mutkikkaasti. Tähän liittyy yleensä verbien muuttuminen substantiiveiksi.

Esim.

Torstaina suoritetaan roskapönttöjen tyhjennystä ja viemäröinnin tarkastusta.

Ei näin, vaan:

Torstaina tyhjennetään roskapöntöt ja tarkastetaan viemärit.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä ärsyttää eniten turhien se- ja ne-pronominien käyttö substantiivin edessä = Tällä hetkellä ärsyttää eniten se turhien se- ja ne-pronominien käyttö sen substantiivin edessä. Tämä on tarpeeksi ärsyttävää (siinä) puheessa, mutta nyt tätä näkee käytettävän myös (siinä) kirjoitetussa tekstissä, esim. kun (ne) henkilöhaastattelut kirjoitetaan sanasta sanaan. Kirjoitettuna näiden lukeminen vasta korpeaakin!

Se- ja ne-pronomineja (samoin kuin sanoja yksi, eräs) on alettu käyttää suomen kielessä ikään kuin artikkelien tavoin, ilmeisesti muiden kielten vaikutuksesta. Joissain tapauksissa ne saattavat tuolla tavoin käytettyinä täsmentää lausetta mutta useimmiten ovat kyllä aivan turhia.

Siis eikö tätä ole vielä mainittu täällä, nimittäin tapa-sanan genetiivimuodon käyttämistä merkityksessä 'tavallinen'. Siis tyyliin "oli ihan tavan maanantai". Argh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten ärs ja tuhota. yttää se, kun käytetään sanaa raiskata kuten otsikossa. Raiskaus on tasan väkisinmakaamista eikä muuta. Raiskattu ei ole synonyymi sanoille pilattu tai tuhottu.

Kyllä mainitaan edelleen sanakirjoissakin raiskata-sanalla olevan myös merkitykset pilata ja tuhota. Vanhahtavaltahan se sana toki noissa merkityksissä kuulostaa. https://www.suomisanakirja.fi/amp/raiskata

No ensinnäkään suomisanakirja piste fi ei ole mikään virallinen sanakirja. Mutta mietipä hetki, miltä raiskauksen uhrista tuntuu, kun sanaa käytetään tuossa merkityksessä. Se ei kuulosta vanhahtavalta vaan törkeältä.

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö tätä ole vielä mainittu täällä, nimittäin tapa-sanan genetiivimuodon käyttämistä merkityksessä 'tavallinen'. Siis tyyliin "oli ihan tavan maanantai". Argh.

Lieneekö tuo jotain vanhaa murretta vai pelkästään uudempaa puhekieltä? Itseänikin ärsyttää kyseinen ilmaus. Pitkään luulin sanan "kaa" (kanssa) olevan jotain ihan viime vuosikymmeninä keksittyä lasten kieltä, joka on vähitellen siirtynyt aikuistenkin käyttöön, mutta sitten luin, että kaa-muotoa on jo kauan käytetty kaakkoismurteissa, joista se on levinnyt ensin pääkaupunkiseudun puhekieleen ja sieltä muuallekin Suomeen (korjatkaa, jos on väärää tietoa). Itse länsisuomalaisena olen tottunut käyttämään kanssa-sanasta muotoa "kans".

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö tätä ole vielä mainittu täällä, nimittäin tapa-sanan genetiivimuodon käyttämistä merkityksessä 'tavallinen'. Siis tyyliin "oli ihan tavan maanantai". Argh.

Olen ajatellut, että "tavan" on vain lyhyempi muoto "tavallisesta". Siis tava(lline)n. Se on vain saman kuuloinen kuin tapa-sanan genetiivi, ei sama sana. Puhekieleen kuuluu sanojen lyhentyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis eikö tätä ole vielä mainittu täällä, nimittäin tapa-sanan genetiivimuodon käyttämistä merkityksessä 'tavallinen'. Siis tyyliin "oli ihan tavan maanantai". Argh.

Lieneekö tuo jotain vanhaa murretta vai pelkästään uudempaa puhekieltä? Itseänikin ärsyttää kyseinen ilmaus. Pitkään luulin sanan "kaa" (kanssa) olevan jotain ihan viime vuosikymmeninä keksittyä lasten kieltä, joka on vähitellen siirtynyt aikuistenkin käyttöön, mutta sitten luin, että kaa-muotoa on jo kauan käytetty kaakkoismurteissa, joista se on levinnyt ensin pääkaupunkiseudun puhekieleen ja sieltä muuallekin Suomeen (korjatkaa, jos on väärää tietoa). Itse länsisuomalaisena olen tottunut käyttämään kanssa-sanasta muotoa "kans".

Itse kaakkoismurretta puhuvana voin vahvistaa, että tuo "kaa" on ihan tavallinen sana täällä. Esim. "myö mentii Ilari kaa uimaa"

Vierailija kirjoitti:

Opetan työkseni äidinkieltä, eikä minua häiritse juuri mikään ketjun esimerkeistä. Suurin osa esimerkeistä koskee puhekieltä tai puhekielen käyttöä epävirallisissa kirjallisissa viestintätilanteissa. Näitä eivät koske samat säännöt kuin kirjakieltä. Puhekielen luonteeseen kuuluu vaihtelu iän, sukupuolen, murteen ja ihan persoonankin mukaan. Puhekieli myös muuttuu nopeasti. Niin kauan kun osaa vaihtaa rekisteriä tilanteen mukaan, ei ole väliä sillä, miten epävirallisissa tilanteissa kieltä käyttää. Kieltä ei omista Kielitoimisto tai mikään muukaan virallinen taho vaan sen käyttäjät.

Käytin siskontyttäreni kuullen sanaa "fundeerata". Valitettavasti lapsiparka oli isoäidin (eli isänsä äidin) kuullen käyttänyt tuota sanaa , jonka seurauksena sitten sain siskontytöltä tiukkaa palautetta. En tiedä koko läksytyksen sisältöä tai muiden kielioppivirheiden arvostelun toistokertoja, mutta jostakin syystä ilkeän isoäidin näkemys ainoasta oikeasta puhetavasta vaikutti siskontyttären ja minun väliseen suhteeseen negatiivisesti. Sen verran ymmärsin, että isoäidin mukaan vain täysi idiootti käyttäisi sellaista sanaa. Asuimme kaksikielisellä alueella, joten muitakin lainasanaväännöksiä ruotsin kielestä lipsahti silloin tällöin suusta.

Kerroin tämän vain siksi, että Te kielipoliisit voisitte hiukan miettiä, kuinka lapsen puhetta voi oikaista opettavasti eikä h*lv*tin tuomiokelloja soittaen.