Lue keskustelun säännöt.
Päiväkoti-ikäisten vanhemmat - saako teille tulla arkena kylään?
Minun on vaikea sopia näkemisiä kaverini ja hänen päiväkoti-ikäisen lapsensa kanssa. Itselläni on harvoin vapaita viikonloppuja, mutta kaverini ei koskaan halua sopia näkemisiä töiden jälkeen arki-illoille, vaan syyllistävään sävyyn vaatii tapaamisia vain viikonlopuille.
Asumme hyvin lähellä toisiamme, joten etäisyyden takia arki-iltojen vierailut eivät koidu ongelmaksi. Ja tosiaan, tarkoitus on nähdä yhdessä lapsen kanssa, ja useimmiten niin että minä tulisin kylään (tarjoilut mukana) tai ulkoilisimme kaikki yhdessä. Näettekö te päiväkoti-ikäisten vanhemmat kavereita tai kaveriperheitä iltaisin, vai onko tämä haaste kaikille?
Kommentit (447)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Tämä selventää asiaa :) Tosin ehkä ”ilta” oli hieman harhaanjohtava, näkeminen olisi siis siinä 16-17 aikaan kun olemme molemmat jo päässeet töistä. Mutta tietysti silloinkin yhdessä vietetty aika jää hieman lyhyeksi. Lemmikkejä (tai muita lapsia) ei tällä perheellä ole.
Mietin vielä ihan käytännössä, miten meille ehtisi kylään arkena. Me ollaan kotona klo 17, joten vieras voisi saapua klo 17. Reilun tunnin verran ehtisi istua juttelemassa, jos toisi meille ruoat mukanaan. :D (Normisti silloin kokkaan, ja lapsi katsoo Pikku Kakkosta.) Klo 18.15 pitäisi vieraan poistua, koska lapsi alkaa valmistautua iltapesulle ja alkaa iltarauhoittuminen. (Lapsen tavoiteltu nukahtamisaika on klo 19.30, koska ei harmi kyllä nuku enää päiväunia päiväkodissa.)
No tosiaan, miksei vieras voisi tuoda vaikka pizzat mukanaan, aivan hyvin. Me haetaan omallekin perheelle usein valmista tai puolivalmista ruokaa ravintolasta/kaupan tiskistä. Astiat esiin ja ruoka on valmis.
Muutenkin ihmetyttää, käykö täällä kaikki JOKA PÄIVÄ sen jäätävän väsyneen katraansa kanssa kaupassa päiväkodin jälkeen, ja sitten vielä kokataan. Miksei ruokaa voisi tilata muutamaksi viikoksi kotiin, olisi kaapit täynnä? Ja lisäksi kokata isommissa erissä. Viimeistään nyt kevään jälkeen luulisi, että kaikki tilaisivat sen minkä pystyvät. Ei kauppoihin vieläkään kannata oleskelemaan mennä, varsinkaan koko perheellä.
Ja voisiko joku selittää myös nämä mystiset "iltatoimet" joihin saa uppoamaan JOKA PÄIVÄ yli tunnin, puolitoista? Meidän lapset pesee hampaansa ja vaihtaa yövaatteet kyllä aika paljon nopeammin, ja ne sadut ja kylvyt voi jättää väliin sellaisena päivänä kun on kylässä kavereita tai itse tullaan lähempänä nukkumaanmenoaikaa kotiin. Ja todellakin, kyllä meillä nukkumaanmenoaika ja rutiinit on muuten kunnossa. Mutta halutaan nähdä ystäviä myös arkena, vaikka vaan iltateellä. Viimeksi eilen kaveriperhe söi iltapuuronkin meillä, sit pääsivät kotona suoraan petiin.
Me käymme kerran viikossa kaupassa.
Mutta arkisin me vanhemmat nousemme viideltä. Ja haluamme myös me vanhemmat nukkumaan ajoissa.
Emme koskaan tilaa pizzaa, ihan jo siksi että meidän lapset ei syö sitä ja miehellä on keliakia, eikä hän voi syödä sitä. Ja minä en halua syödä illalla mitään rasvamättöä, kun sairauden takia tulee vain huono olo siitä.
Me syömme arkisin käytännössä niin, että teen sunnuntaina päivälliset alkuviikoksi ja keskiviikkona loppuviikoksi.
Viikonloppuisin käymme (kävimme) syömässä yleensä molempina päivinä. Harrastamme buffetteja ja brunsseja silloin.
Ok, otit sitten kirjaimellisesti pizzan. Anteeksi, en tiennyt että miehelläsi on keliakia, ja että pizzeriat teillä päin eivät tee pyydettäessä erikseen gluteenitonta pohjaa vaan tarjoilevat rasvamättöä. Anteeksi. Tiesitkö muuten, että teen joskus iltaisin kotona brunssiruokia? Ne on ihan yhtä hyviä päivällisaikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa tulla, mutta mieluiten 8 jälkeen kun lapset nukkuu niin saadaan rauhassa rupatella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Tämä selventää asiaa :) Tosin ehkä ”ilta” oli hieman harhaanjohtava, näkeminen olisi siis siinä 16-17 aikaan kun olemme molemmat jo päässeet töistä. Mutta tietysti silloinkin yhdessä vietetty aika jää hieman lyhyeksi. Lemmikkejä (tai muita lapsia) ei tällä perheellä ole.
Mietin vielä ihan käytännössä, miten meille ehtisi kylään arkena. Me ollaan kotona klo 17, joten vieras voisi saapua klo 17. Reilun tunnin verran ehtisi istua juttelemassa, jos toisi meille ruoat mukanaan. :D (Normisti silloin kokkaan, ja lapsi katsoo Pikku Kakkosta.) Klo 18.15 pitäisi vieraan poistua, koska lapsi alkaa valmistautua iltapesulle ja alkaa iltarauhoittuminen. (Lapsen tavoiteltu nukahtamisaika on klo 19.30, koska ei harmi kyllä nuku enää päiväunia päiväkodissa.)
No tosiaan, miksei vieras voisi tuoda vaikka pizzat mukanaan, aivan hyvin. Me haetaan omallekin perheelle usein valmista tai puolivalmista ruokaa ravintolasta/kaupan tiskistä. Astiat esiin ja ruoka on valmis.
Muutenkin ihmetyttää, käykö täällä kaikki JOKA PÄIVÄ sen jäätävän väsyneen katraansa kanssa kaupassa päiväkodin jälkeen, ja sitten vielä kokataan. Miksei ruokaa voisi tilata muutamaksi viikoksi kotiin, olisi kaapit täynnä? Ja lisäksi kokata isommissa erissä. Viimeistään nyt kevään jälkeen luulisi, että kaikki tilaisivat sen minkä pystyvät. Ei kauppoihin vieläkään kannata oleskelemaan mennä, varsinkaan koko perheellä.
Ja voisiko joku selittää myös nämä mystiset "iltatoimet" joihin saa uppoamaan JOKA PÄIVÄ yli tunnin, puolitoista? Meidän lapset pesee hampaansa ja vaihtaa yövaatteet kyllä aika paljon nopeammin, ja ne sadut ja kylvyt voi jättää väliin sellaisena päivänä kun on kylässä kavereita tai itse tullaan lähempänä nukkumaanmenoaikaa kotiin. Ja todellakin, kyllä meillä nukkumaanmenoaika ja rutiinit on muuten kunnossa. Mutta halutaan nähdä ystäviä myös arkena, vaikka vaan iltateellä. Viimeksi eilen kaveriperhe söi iltapuuronkin meillä, sit pääsivät kotona suoraan petiin.
Voin määritellä. Klo 18.30-45 mennään kylpyyn/suihkuun. Sieltä tullessa ehkä hetki pientä leikkiä yhdessä. Iltapalalle joskus klo 19 jälkeen. Sitten hampaat pesut ja yöpuvut. Puoli kahdeksalta sänkyyn lukemaan iltasatuja ja sitten uni tuleekin jo kahdeksan jälkeen.
Ihan mukavaa arkea ainakin meillä ja lapsia kolme. Ei mitään valittamista. En jaksaisi kaveria pitsojen kanssa kylään tuolloin, mutta viikonloppuisin kyllä nähdään. Välillä paras ystäväni tulee toisesta kaupungista kylään ja on meillä yötä arkenakin. Mutta tämäkin harvoin, ja ei hän silloin tietenkään välitä että elämme arkeamme kuten elämme, osaa itsekin lukea kirjaa/katsoa televisiota kun ollaan vaikka lukemassa iltasatuja. Ei tällainen kaikkien kanssa onnistuisi. Osa tuttavapiirissä odottaa sitä että jatkuvasti jutellaan. Pitää olla aika läheinen että voi toisen arjessa olla lopulta "mukana". Ymmärrän kyllä että toisilla arki on enemmän sosiaalista elämää täynnä. Mutta sosiaalisuutta se sekin on, että vuorovaikutetaan puolison ja lasten kanssa.
Tuossa ehkä se pointti. Pitää olla aika läheinen, että voi olla osana siellä toisen arjessa tämän kotona. Ehkä nämä jotka valittavat, että miksi jotkut lapsiperheet eivät ota vastaan vieraita eivät itse huomaa, etteivät ehkä ole niin läheisiä tällaisen perheen kanssa, että olisi luontevaa mennä heidän iltapalapöytäänsä maanantaina istumaan. Ehkä suurin osa suomalaisista vain on tällaisia, ettei ole luontevaa ottaa ketä tahansa siihen arkeen. Varmasti nekin jotka tähän pystyvät ei-niin-läheisten kavereiden kanssa voivat löytää toisensa, ja elää sitä sosiaalisempaa arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Tämä selventää asiaa :) Tosin ehkä ”ilta” oli hieman harhaanjohtava, näkeminen olisi siis siinä 16-17 aikaan kun olemme molemmat jo päässeet töistä. Mutta tietysti silloinkin yhdessä vietetty aika jää hieman lyhyeksi. Lemmikkejä (tai muita lapsia) ei tällä perheellä ole.
Mietin vielä ihan käytännössä, miten meille ehtisi kylään arkena. Me ollaan kotona klo 17, joten vieras voisi saapua klo 17. Reilun tunnin verran ehtisi istua juttelemassa, jos toisi meille ruoat mukanaan. :D (Normisti silloin kokkaan, ja lapsi katsoo Pikku Kakkosta.) Klo 18.15 pitäisi vieraan poistua, koska lapsi alkaa valmistautua iltapesulle ja alkaa iltarauhoittuminen. (Lapsen tavoiteltu nukahtamisaika on klo 19.30, koska ei harmi kyllä nuku enää päiväunia päiväkodissa.)
No tosiaan, miksei vieras voisi tuoda vaikka pizzat mukanaan, aivan hyvin. Me haetaan omallekin perheelle usein valmista tai puolivalmista ruokaa ravintolasta/kaupan tiskistä. Astiat esiin ja ruoka on valmis.
Muutenkin ihmetyttää, käykö täällä kaikki JOKA PÄIVÄ sen jäätävän väsyneen katraansa kanssa kaupassa päiväkodin jälkeen, ja sitten vielä kokataan. Miksei ruokaa voisi tilata muutamaksi viikoksi kotiin, olisi kaapit täynnä? Ja lisäksi kokata isommissa erissä. Viimeistään nyt kevään jälkeen luulisi, että kaikki tilaisivat sen minkä pystyvät. Ei kauppoihin vieläkään kannata oleskelemaan mennä, varsinkaan koko perheellä.
Ja voisiko joku selittää myös nämä mystiset "iltatoimet" joihin saa uppoamaan JOKA PÄIVÄ yli tunnin, puolitoista? Meidän lapset pesee hampaansa ja vaihtaa yövaatteet kyllä aika paljon nopeammin, ja ne sadut ja kylvyt voi jättää väliin sellaisena päivänä kun on kylässä kavereita tai itse tullaan lähempänä nukkumaanmenoaikaa kotiin. Ja todellakin, kyllä meillä nukkumaanmenoaika ja rutiinit on muuten kunnossa. Mutta halutaan nähdä ystäviä myös arkena, vaikka vaan iltateellä. Viimeksi eilen kaveriperhe söi iltapuuronkin meillä, sit pääsivät kotona suoraan petiin.
Me käymme kerran viikossa kaupassa.
Mutta arkisin me vanhemmat nousemme viideltä. Ja haluamme myös me vanhemmat nukkumaan ajoissa.
Emme koskaan tilaa pizzaa, ihan jo siksi että meidän lapset ei syö sitä ja miehellä on keliakia, eikä hän voi syödä sitä. Ja minä en halua syödä illalla mitään rasvamättöä, kun sairauden takia tulee vain huono olo siitä.
Me syömme arkisin käytännössä niin, että teen sunnuntaina päivälliset alkuviikoksi ja keskiviikkona loppuviikoksi.
Viikonloppuisin käymme (kävimme) syömässä yleensä molempina päivinä. Harrastamme buffetteja ja brunsseja silloin.
Ok, otit sitten kirjaimellisesti pizzan. Anteeksi, en tiennyt että miehelläsi on keliakia, ja että pizzeriat teillä päin eivät tee pyydettäessä erikseen gluteenitonta pohjaa vaan tarjoilevat rasvamättöä. Anteeksi. Tiesitkö muuten, että teen joskus iltaisin kotona brunssiruokia? Ne on ihan yhtä hyviä päivällisaikaan.
A) se pizzeria ei välttis silti tee sitä niin että se on turvallisesti gluteeniton ja mikä järki on tilata sitä pizzaa kun mun lapset ei tykkää siitä ja b) minä en jaksa nähdä iltaisin sitä vaivaa että tekisin montaa salaattia, lohkoisin hedelmiä, leipoisin pullaa (jota meillä ei syö muut kuin minä) jne.
Siksi juuri mieluummin panostan niihin rauhallisiin brunsseihin viikonloppuisin sen sijaan että tilaisin pizzaa jota kukaan ei halua tai ähräison tuntitolkulla arkisin väsyneenä keittiössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tottakai saa tulla! Joka ilta ei jaksettaisi, mutta vaikkapa yhtenä iltana viikossa hyvinkin. Minä tulen töistä yleensä vähän viiden jälkeen, mies ja lapset vähän ennen viittä. Siinä puoli kuuden-kuuden maissa voisi tulla ja viimeistään 19.30 olisi syytä lähteä, että päästään iltapalalle.
Eikö täällä oikeasti ihmiset koskaan viikolla tee mitään? Me käydään kyllä arki-iltaisin joskus kaupassa, kuntosalilla (lapset lapsiparkkiin), lapsen harrastuksessa, pitkällä koiralenkillä, kyläilemässä ym. ja niin tekee kyllä muutkin lapsiperhetutut. Ei tietenkään joka ilta, mutta yhtenä-kahtena iltana viikossa. Ruokaa laitetaan yleensä isompi satsi kerrallaan eli ei tarvi joka päivä kokata.
Ymmärrän ettei yksinhuoltajalla ehkä olisi aikaa, mutta meidän perheessä on kaksi vanhempaa joista kumpikin osaa esim. laittaa ruokaa, joten usein toinen saattaa jäädä valmistelemaan seuraavan päivän ruokia jos toinen lähtee lasten kanssa ulos/tulee kavereita.
Mullekin on suuri hämmästys, että ihmiset ei jaksa yhtään kyläilyä viikolla. En mäkään joka ilta, todellakaan. Mut oon yh ja meistä on kiva saada vaikka tavallisen makaronilaatikon äärelle seuraa ihan rennolla menolla. Ilahdun, kun on pakko siivota/siistiä ja laitan kurkkutikut esille nätimmin :D koen sen rennoksi elämäksi. Ja siinä on samaa mieltä, on tärkeää saada sitä aikaa et rauhoittuu ihan keskenään, tarpeeksi!
Taas joku palstatrolli. Sama ihminen kirjoittanut satuja monena eri ihmisenä. Kirjoitustyylistä ja asenteesta tunnistaa, että olet kirjoittanut jo monta viestiä tähän ketjuun.
Jos et ymmärrä niin sitten et ymmärrä, minkäs sille tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Tämä selventää asiaa :) Tosin ehkä ”ilta” oli hieman harhaanjohtava, näkeminen olisi siis siinä 16-17 aikaan kun olemme molemmat jo päässeet töistä. Mutta tietysti silloinkin yhdessä vietetty aika jää hieman lyhyeksi. Lemmikkejä (tai muita lapsia) ei tällä perheellä ole.
Mietin vielä ihan käytännössä, miten meille ehtisi kylään arkena. Me ollaan kotona klo 17, joten vieras voisi saapua klo 17. Reilun tunnin verran ehtisi istua juttelemassa, jos toisi meille ruoat mukanaan. :D (Normisti silloin kokkaan, ja lapsi katsoo Pikku Kakkosta.) Klo 18.15 pitäisi vieraan poistua, koska lapsi alkaa valmistautua iltapesulle ja alkaa iltarauhoittuminen. (Lapsen tavoiteltu nukahtamisaika on klo 19.30, koska ei harmi kyllä nuku enää päiväunia päiväkodissa.)
No tosiaan, miksei vieras voisi tuoda vaikka pizzat mukanaan, aivan hyvin. Me haetaan omallekin perheelle usein valmista tai puolivalmista ruokaa ravintolasta/kaupan tiskistä. Astiat esiin ja ruoka on valmis.
Muutenkin ihmetyttää, käykö täällä kaikki JOKA PÄIVÄ sen jäätävän väsyneen katraansa kanssa kaupassa päiväkodin jälkeen, ja sitten vielä kokataan. Miksei ruokaa voisi tilata muutamaksi viikoksi kotiin, olisi kaapit täynnä? Ja lisäksi kokata isommissa erissä. Viimeistään nyt kevään jälkeen luulisi, että kaikki tilaisivat sen minkä pystyvät. Ei kauppoihin vieläkään kannata oleskelemaan mennä, varsinkaan koko perheellä.
Ja voisiko joku selittää myös nämä mystiset "iltatoimet" joihin saa uppoamaan JOKA PÄIVÄ yli tunnin, puolitoista? Meidän lapset pesee hampaansa ja vaihtaa yövaatteet kyllä aika paljon nopeammin, ja ne sadut ja kylvyt voi jättää väliin sellaisena päivänä kun on kylässä kavereita tai itse tullaan lähempänä nukkumaanmenoaikaa kotiin. Ja todellakin, kyllä meillä nukkumaanmenoaika ja rutiinit on muuten kunnossa. Mutta halutaan nähdä ystäviä myös arkena, vaikka vaan iltateellä. Viimeksi eilen kaveriperhe söi iltapuuronkin meillä, sit pääsivät kotona suoraan petiin.
Me käymme kerran viikossa kaupassa.
Mutta arkisin me vanhemmat nousemme viideltä. Ja haluamme myös me vanhemmat nukkumaan ajoissa.
Emme koskaan tilaa pizzaa, ihan jo siksi että meidän lapset ei syö sitä ja miehellä on keliakia, eikä hän voi syödä sitä. Ja minä en halua syödä illalla mitään rasvamättöä, kun sairauden takia tulee vain huono olo siitä.
Me syömme arkisin käytännössä niin, että teen sunnuntaina päivälliset alkuviikoksi ja keskiviikkona loppuviikoksi.
Viikonloppuisin käymme (kävimme) syömässä yleensä molempina päivinä. Harrastamme buffetteja ja brunsseja silloin.
Ok, otit sitten kirjaimellisesti pizzan. Anteeksi, en tiennyt että miehelläsi on keliakia, ja että pizzeriat teillä päin eivät tee pyydettäessä erikseen gluteenitonta pohjaa vaan tarjoilevat rasvamättöä. Anteeksi. Tiesitkö muuten, että teen joskus iltaisin kotona brunssiruokia? Ne on ihan yhtä hyviä päivällisaikaan.
A) se pizzeria ei välttis silti tee sitä niin että se on turvallisesti gluteeniton ja mikä järki on tilata sitä pizzaa kun mun lapset ei tykkää siitä ja b) minä en jaksa nähdä iltaisin sitä vaivaa että tekisin montaa salaattia, lohkoisin hedelmiä, leipoisin pullaa (jota meillä ei syö muut kuin minä) jne.
Siksi juuri mieluummin panostan niihin rauhallisiin brunsseihin viikonloppuisin sen sijaan että tilaisin pizzaa jota kukaan ei halua tai ähräison tuntitolkulla arkisin väsyneenä keittiössä.
Hankalaksi menee. Otin ilmeisesti liikaa oman elämäni kannalta näkemykseni, kun mies ja lapset kokkaa meillä aivan yhtä paljon ja hyvin kuin mä, lapset on kaikkiruokaisia, ja "pikaruoaksi" pystymme keksimään jotain ihan terveellistä, vaikka paistetut ahvenet muusin kera. Ja todellakin leipoisin pullaa vaikka se maistuisi vain itselleni – ja tietysti sille kaverille joka tulee arkena kylään.
Saisi kai niitä tulla mutta lapsi ei jaksa/halua pvkodin jälkeen muuta kuin kotiin. Ei innostu uloskaan leikkimään vaikka olisi muita. Ilta on oikeasti lyhyt kun hieman ennen klo 16 haen hänet. Ruoka,leikit ja iltahommat vievät illan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Tämä selventää asiaa :) Tosin ehkä ”ilta” oli hieman harhaanjohtava, näkeminen olisi siis siinä 16-17 aikaan kun olemme molemmat jo päässeet töistä. Mutta tietysti silloinkin yhdessä vietetty aika jää hieman lyhyeksi. Lemmikkejä (tai muita lapsia) ei tällä perheellä ole.
Mietin vielä ihan käytännössä, miten meille ehtisi kylään arkena. Me ollaan kotona klo 17, joten vieras voisi saapua klo 17. Reilun tunnin verran ehtisi istua juttelemassa, jos toisi meille ruoat mukanaan. :D (Normisti silloin kokkaan, ja lapsi katsoo Pikku Kakkosta.) Klo 18.15 pitäisi vieraan poistua, koska lapsi alkaa valmistautua iltapesulle ja alkaa iltarauhoittuminen. (Lapsen tavoiteltu nukahtamisaika on klo 19.30, koska ei harmi kyllä nuku enää päiväunia päiväkodissa.)
No tosiaan, miksei vieras voisi tuoda vaikka pizzat mukanaan, aivan hyvin. Me haetaan omallekin perheelle usein valmista tai puolivalmista ruokaa ravintolasta/kaupan tiskistä. Astiat esiin ja ruoka on valmis.
Muutenkin ihmetyttää, käykö täällä kaikki JOKA PÄIVÄ sen jäätävän väsyneen katraansa kanssa kaupassa päiväkodin jälkeen, ja sitten vielä kokataan. Miksei ruokaa voisi tilata muutamaksi viikoksi kotiin, olisi kaapit täynnä? Ja lisäksi kokata isommissa erissä. Viimeistään nyt kevään jälkeen luulisi, että kaikki tilaisivat sen minkä pystyvät. Ei kauppoihin vieläkään kannata oleskelemaan mennä, varsinkaan koko perheellä.
Ja voisiko joku selittää myös nämä mystiset "iltatoimet" joihin saa uppoamaan JOKA PÄIVÄ yli tunnin, puolitoista? Meidän lapset pesee hampaansa ja vaihtaa yövaatteet kyllä aika paljon nopeammin, ja ne sadut ja kylvyt voi jättää väliin sellaisena päivänä kun on kylässä kavereita tai itse tullaan lähempänä nukkumaanmenoaikaa kotiin. Ja todellakin, kyllä meillä nukkumaanmenoaika ja rutiinit on muuten kunnossa. Mutta halutaan nähdä ystäviä myös arkena, vaikka vaan iltateellä. Viimeksi eilen kaveriperhe söi iltapuuronkin meillä, sit pääsivät kotona suoraan petiin.
Me käymme kerran viikossa kaupassa.
Mutta arkisin me vanhemmat nousemme viideltä. Ja haluamme myös me vanhemmat nukkumaan ajoissa.
Emme koskaan tilaa pizzaa, ihan jo siksi että meidän lapset ei syö sitä ja miehellä on keliakia, eikä hän voi syödä sitä. Ja minä en halua syödä illalla mitään rasvamättöä, kun sairauden takia tulee vain huono olo siitä.
Me syömme arkisin käytännössä niin, että teen sunnuntaina päivälliset alkuviikoksi ja keskiviikkona loppuviikoksi.
Viikonloppuisin käymme (kävimme) syömässä yleensä molempina päivinä. Harrastamme buffetteja ja brunsseja silloin.
Ok, otit sitten kirjaimellisesti pizzan. Anteeksi, en tiennyt että miehelläsi on keliakia, ja että pizzeriat teillä päin eivät tee pyydettäessä erikseen gluteenitonta pohjaa vaan tarjoilevat rasvamättöä. Anteeksi. Tiesitkö muuten, että teen joskus iltaisin kotona brunssiruokia? Ne on ihan yhtä hyviä päivällisaikaan.
A) se pizzeria ei välttis silti tee sitä niin että se on turvallisesti gluteeniton ja mikä järki on tilata sitä pizzaa kun mun lapset ei tykkää siitä ja b) minä en jaksa nähdä iltaisin sitä vaivaa että tekisin montaa salaattia, lohkoisin hedelmiä, leipoisin pullaa (jota meillä ei syö muut kuin minä) jne.
Siksi juuri mieluummin panostan niihin rauhallisiin brunsseihin viikonloppuisin sen sijaan että tilaisin pizzaa jota kukaan ei halua tai ähräison tuntitolkulla arkisin väsyneenä keittiössä.
Hankalaksi menee. Otin ilmeisesti liikaa oman elämäni kannalta näkemykseni, kun mies ja lapset kokkaa meillä aivan yhtä paljon ja hyvin kuin mä, lapset on kaikkiruokaisia, ja "pikaruoaksi" pystymme keksimään jotain ihan terveellistä, vaikka paistetut ahvenet muusin kera. Ja todellakin leipoisin pullaa vaikka se maistuisi vain itselleni – ja tietysti sille kaverille joka tulee arkena kylään.
Niinhän sinä otit. Tyhmät ihmiset toimii niin.
Minä en halua leipoa pullaa siksi että söisin sitten pakkasesta pullan viikossa. Haluan sen viikon pullani tuoreena. Ja haluan itse ulos syömään, enkä todellakaan mössöttää jotain muusia ja ahvenia🤮
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Tämä selventää asiaa :) Tosin ehkä ”ilta” oli hieman harhaanjohtava, näkeminen olisi siis siinä 16-17 aikaan kun olemme molemmat jo päässeet töistä. Mutta tietysti silloinkin yhdessä vietetty aika jää hieman lyhyeksi. Lemmikkejä (tai muita lapsia) ei tällä perheellä ole.
Mietin vielä ihan käytännössä, miten meille ehtisi kylään arkena. Me ollaan kotona klo 17, joten vieras voisi saapua klo 17. Reilun tunnin verran ehtisi istua juttelemassa, jos toisi meille ruoat mukanaan. :D (Normisti silloin kokkaan, ja lapsi katsoo Pikku Kakkosta.) Klo 18.15 pitäisi vieraan poistua, koska lapsi alkaa valmistautua iltapesulle ja alkaa iltarauhoittuminen. (Lapsen tavoiteltu nukahtamisaika on klo 19.30, koska ei harmi kyllä nuku enää päiväunia päiväkodissa.)
No tosiaan, miksei vieras voisi tuoda vaikka pizzat mukanaan, aivan hyvin. Me haetaan omallekin perheelle usein valmista tai puolivalmista ruokaa ravintolasta/kaupan tiskistä. Astiat esiin ja ruoka on valmis.
Muutenkin ihmetyttää, käykö täällä kaikki JOKA PÄIVÄ sen jäätävän väsyneen katraansa kanssa kaupassa päiväkodin jälkeen, ja sitten vielä kokataan. Miksei ruokaa voisi tilata muutamaksi viikoksi kotiin, olisi kaapit täynnä? Ja lisäksi kokata isommissa erissä. Viimeistään nyt kevään jälkeen luulisi, että kaikki tilaisivat sen minkä pystyvät. Ei kauppoihin vieläkään kannata oleskelemaan mennä, varsinkaan koko perheellä.
Ja voisiko joku selittää myös nämä mystiset "iltatoimet" joihin saa uppoamaan JOKA PÄIVÄ yli tunnin, puolitoista? Meidän lapset pesee hampaansa ja vaihtaa yövaatteet kyllä aika paljon nopeammin, ja ne sadut ja kylvyt voi jättää väliin sellaisena päivänä kun on kylässä kavereita tai itse tullaan lähempänä nukkumaanmenoaikaa kotiin. Ja todellakin, kyllä meillä nukkumaanmenoaika ja rutiinit on muuten kunnossa. Mutta halutaan nähdä ystäviä myös arkena, vaikka vaan iltateellä. Viimeksi eilen kaveriperhe söi iltapuuronkin meillä, sit pääsivät kotona suoraan petiin.
Me käymme kerran viikossa kaupassa.
Mutta arkisin me vanhemmat nousemme viideltä. Ja haluamme myös me vanhemmat nukkumaan ajoissa.
Emme koskaan tilaa pizzaa, ihan jo siksi että meidän lapset ei syö sitä ja miehellä on keliakia, eikä hän voi syödä sitä. Ja minä en halua syödä illalla mitään rasvamättöä, kun sairauden takia tulee vain huono olo siitä.
Me syömme arkisin käytännössä niin, että teen sunnuntaina päivälliset alkuviikoksi ja keskiviikkona loppuviikoksi.
Viikonloppuisin käymme (kävimme) syömässä yleensä molempina päivinä. Harrastamme buffetteja ja brunsseja silloin.
Ok, otit sitten kirjaimellisesti pizzan. Anteeksi, en tiennyt että miehelläsi on keliakia, ja että pizzeriat teillä päin eivät tee pyydettäessä erikseen gluteenitonta pohjaa vaan tarjoilevat rasvamättöä. Anteeksi. Tiesitkö muuten, että teen joskus iltaisin kotona brunssiruokia? Ne on ihan yhtä hyviä päivällisaikaan.
A) se pizzeria ei välttis silti tee sitä niin että se on turvallisesti gluteeniton ja mikä järki on tilata sitä pizzaa kun mun lapset ei tykkää siitä ja b) minä en jaksa nähdä iltaisin sitä vaivaa että tekisin montaa salaattia, lohkoisin hedelmiä, leipoisin pullaa (jota meillä ei syö muut kuin minä) jne.
Siksi juuri mieluummin panostan niihin rauhallisiin brunsseihin viikonloppuisin sen sijaan että tilaisin pizzaa jota kukaan ei halua tai ähräison tuntitolkulla arkisin väsyneenä keittiössä.
Hankalaksi menee. Otin ilmeisesti liikaa oman elämäni kannalta näkemykseni, kun mies ja lapset kokkaa meillä aivan yhtä paljon ja hyvin kuin mä, lapset on kaikkiruokaisia, ja "pikaruoaksi" pystymme keksimään jotain ihan terveellistä, vaikka paistetut ahvenet muusin kera. Ja todellakin leipoisin pullaa vaikka se maistuisi vain itselleni – ja tietysti sille kaverille joka tulee arkena kylään.
Niinhän sinä otit. Tyhmät ihmiset toimii niin.
Minä en halua leipoa pullaa siksi että söisin sitten pakkasesta pullan viikossa. Haluan sen viikon pullani tuoreena. Ja haluan itse ulos syömään, enkä todellakaan mössöttää jotain muusia ja ahvenia🤮
Mutta entä keliaakikko-miehesi, onko hän turvassa kodissa, jossa leivotaan pullaa? Teetkö ihan oikeasta vehnästä? Mitä jos pakastimessa tapahtuu kontaminaatio viereiseen elintarvikkeeseen, joka sattuu olemaan miehesi herkkua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Tämä selventää asiaa :) Tosin ehkä ”ilta” oli hieman harhaanjohtava, näkeminen olisi siis siinä 16-17 aikaan kun olemme molemmat jo päässeet töistä. Mutta tietysti silloinkin yhdessä vietetty aika jää hieman lyhyeksi. Lemmikkejä (tai muita lapsia) ei tällä perheellä ole.
Mietin vielä ihan käytännössä, miten meille ehtisi kylään arkena. Me ollaan kotona klo 17, joten vieras voisi saapua klo 17. Reilun tunnin verran ehtisi istua juttelemassa, jos toisi meille ruoat mukanaan. :D (Normisti silloin kokkaan, ja lapsi katsoo Pikku Kakkosta.) Klo 18.15 pitäisi vieraan poistua, koska lapsi alkaa valmistautua iltapesulle ja alkaa iltarauhoittuminen. (Lapsen tavoiteltu nukahtamisaika on klo 19.30, koska ei harmi kyllä nuku enää päiväunia päiväkodissa.)
No tosiaan, miksei vieras voisi tuoda vaikka pizzat mukanaan, aivan hyvin. Me haetaan omallekin perheelle usein valmista tai puolivalmista ruokaa ravintolasta/kaupan tiskistä. Astiat esiin ja ruoka on valmis.
Muutenkin ihmetyttää, käykö täällä kaikki JOKA PÄIVÄ sen jäätävän väsyneen katraansa kanssa kaupassa päiväkodin jälkeen, ja sitten vielä kokataan. Miksei ruokaa voisi tilata muutamaksi viikoksi kotiin, olisi kaapit täynnä? Ja lisäksi kokata isommissa erissä. Viimeistään nyt kevään jälkeen luulisi, että kaikki tilaisivat sen minkä pystyvät. Ei kauppoihin vieläkään kannata oleskelemaan mennä, varsinkaan koko perheellä.
Ja voisiko joku selittää myös nämä mystiset "iltatoimet" joihin saa uppoamaan JOKA PÄIVÄ yli tunnin, puolitoista? Meidän lapset pesee hampaansa ja vaihtaa yövaatteet kyllä aika paljon nopeammin, ja ne sadut ja kylvyt voi jättää väliin sellaisena päivänä kun on kylässä kavereita tai itse tullaan lähempänä nukkumaanmenoaikaa kotiin. Ja todellakin, kyllä meillä nukkumaanmenoaika ja rutiinit on muuten kunnossa. Mutta halutaan nähdä ystäviä myös arkena, vaikka vaan iltateellä. Viimeksi eilen kaveriperhe söi iltapuuronkin meillä, sit pääsivät kotona suoraan petiin.
Me käymme kerran viikossa kaupassa.
Mutta arkisin me vanhemmat nousemme viideltä. Ja haluamme myös me vanhemmat nukkumaan ajoissa.
Emme koskaan tilaa pizzaa, ihan jo siksi että meidän lapset ei syö sitä ja miehellä on keliakia, eikä hän voi syödä sitä. Ja minä en halua syödä illalla mitään rasvamättöä, kun sairauden takia tulee vain huono olo siitä.
Me syömme arkisin käytännössä niin, että teen sunnuntaina päivälliset alkuviikoksi ja keskiviikkona loppuviikoksi.
Viikonloppuisin käymme (kävimme) syömässä yleensä molempina päivinä. Harrastamme buffetteja ja brunsseja silloin.
Ok, otit sitten kirjaimellisesti pizzan. Anteeksi, en tiennyt että miehelläsi on keliakia, ja että pizzeriat teillä päin eivät tee pyydettäessä erikseen gluteenitonta pohjaa vaan tarjoilevat rasvamättöä. Anteeksi. Tiesitkö muuten, että teen joskus iltaisin kotona brunssiruokia? Ne on ihan yhtä hyviä päivällisaikaan.
A) se pizzeria ei välttis silti tee sitä niin että se on turvallisesti gluteeniton ja mikä järki on tilata sitä pizzaa kun mun lapset ei tykkää siitä ja b) minä en jaksa nähdä iltaisin sitä vaivaa että tekisin montaa salaattia, lohkoisin hedelmiä, leipoisin pullaa (jota meillä ei syö muut kuin minä) jne.
Siksi juuri mieluummin panostan niihin rauhallisiin brunsseihin viikonloppuisin sen sijaan että tilaisin pizzaa jota kukaan ei halua tai ähräison tuntitolkulla arkisin väsyneenä keittiössä.
Hankalaksi menee. Otin ilmeisesti liikaa oman elämäni kannalta näkemykseni, kun mies ja lapset kokkaa meillä aivan yhtä paljon ja hyvin kuin mä, lapset on kaikkiruokaisia, ja "pikaruoaksi" pystymme keksimään jotain ihan terveellistä, vaikka paistetut ahvenet muusin kera. Ja todellakin leipoisin pullaa vaikka se maistuisi vain itselleni – ja tietysti sille kaverille joka tulee arkena kylään.
Niinhän sinä otit. Tyhmät ihmiset toimii niin.
Minä en halua leipoa pullaa siksi että söisin sitten pakkasesta pullan viikossa. Haluan sen viikon pullani tuoreena. Ja haluan itse ulos syömään, enkä todellakaan mössöttää jotain muusia ja ahvenia🤮
Mutta entä keliaakikko-miehesi, onko hän turvassa kodissa, jossa leivotaan pullaa? Teetkö ihan oikeasta vehnästä? Mitä jos pakastimessa tapahtuu kontaminaatio viereiseen elintarvikkeeseen, joka sattuu olemaan miehesi herkkua?
En leivo pullaa. Etkö osaa lukea? Syön yhden pullan viikossa, ulkona, lauantaibrunssilla.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen lisäksi vietän itsekin päivät päiväkodissa - siis hoidan ja näen muiden lapsia arkipäivinä enemmän kuin omaani. Päivän päätteeksi olen todella kuormittunut ja uupunut siitä metelistä, kiireestä ja jatkuvasta sosiaalisuudesta ja varuillaan/tarkkana olosta.
Ilta on lyhyt, olemme kotona 16.30-17.45 välillä. Jos mies on iltavuorossa, meillä on lapsen kanssa edessä ensin koiralenkki ja sitten päivällinen. Ruoka meillä on sentään aina valmiina, mutta joka toinen pvä pitää tehdä illan aikana seuraava ruoka valmiiksi.
Menen itsekin nukkumaan siinä klo 20-21, ja sitä ennen pitää ehtiä pesemään hiukset, käyttämään iltalenkki, tekemään se ruoka, hoitamaan pyykit ja tiskit, kauppareissut jne. Haluan myös olla mahdollisimman rauhassa lapsen kanssa sen pienen ajan mitä nähdään arkipäivänä.
Klo.20 menet itse nukkumaan..?Oletko vuoropäiväkodissa töissä vai menet kenties jo ennen kuutta töihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on käynyt ystäviä arkisin. Tietävät että klo 20.00 alkaa iltahommat lapsille ja sitä ennen voidaan nähdä. Jos tiedetään, että seuraavana päivänä tulee joku käymään teen mielummin valmiiksi ruuan edellisenä päivänä ja minkä voi vain lämmittää seuraana päivänä.
Jos jäävät yöksi niin silloin lasten mentyä nukkumaan ei pidetä möykkää, minkä ymmärtävät
Vierailija kirjoitti:
Eikö täällä oikeasti ihmiset koskaan viikolla tee mitään? Me käydään kyllä arki-iltaisin joskus kaupassa, kuntosalilla (lapset lapsiparkkiin), lapsen harrastuksessa, pitkällä koiralenkillä, kyläilemässä ym. ja niin tekee kyllä muutkin lapsiperhetutut.
En ole koskaan tajunnut ihmisiä, jotka vievät lapsen lapsiparkkiin päiväkotipäivän jälkeen! :-o Mekin kyllä esim. harrastetaan joinakin päivinä päiväkodin jälkeen, mutta YHDESSÄ. Se lapsi on juuri ollut koko päivän erossa vanhemmistaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeasti jaksa. Ei ole resursseja edes miettiä, että milloin voitaisiin nähdä. Katsotaan joskus jonkun vuoden päästä.
Meille saisi tulla, minusta illat on helposti tylsiä vaikka onkin aika lyhyitä... Tosin nyt korona-aikaan kaikenlaiset vierailut puolin ja toisin aika vähissä.
Jos minulla olisi tuommoinen ystävä, joka haluaa nähdä vaivaa että näkisi meitä lapsen kanssa viikolla ja tulisi vaikka kylään, niin järjestäisi semmoiselle kyllä aikaa. Päiväkodin jälkeen ruuat (kaveri saa tulla päivälliselle vaik meille ja siitä kaffet aikuisille) tai päivällisen jälkeen porukalla ulkoileen (aikuisille vaik termarikahvit mukaan). Olet mahtava ystävä, toivottavasti saat vastakaikua ystävyyteen!
Kyllä meillä saa käydä arkena. Teen töitä 7-15 ja kotona ollaan noin 15.45. Sen jälkeen saa tulla. Yleensä tehdään ruokaa isompi satsi kerralla, ettei joka päivä tarvitse kokata. Kiva kerran viikossa kahvitella kavereiden kanssa. Ei sen arjen tarvi olla niin suorittamista.
Meille sai tulla. Teen vuorotyötä ja aamuvuoroista olin lasten kanssa kotona klo 16. Syötiin ja usein lähdettiin vielä illalla ulos mäenlaskuun tai pihalle peuhaamaan. Jos kaveri sieti sen, että seurustelu tapahtui ulkona, kun lapset leikki, niin ok.
Aina ei toki ulos menty, mutta kyllä oli aikaa keittää kahvit kaverille ja rupatella. Lapset leikki keskenään tai katsoi pikku kakkosen.
Lukemiset hoisin muulloin,kun nukkumaan mennessä, joten iltarutiinit meni nopsaan. Pesulle, pisulle, hyvät yöt ja nukkumaan. Päiväkotireput valmiiksi ja seuraavan päivän vaatteet esille.
Lapsettomat ystävät säilyi matkassa, jos ymmärsivät, että tulevat kylään perheemme arkeen, eivätkä ole juhlavieraita, joita varten siivoan ja leivon seitsemät sortit .
Iltavuorot, viikinloput ja yöt rajoitti elämäö niin paljon, että aanuvuorojen jälkeen halusin puuhata muutakin, kuin kykkiä keittiössä. Silloin tekaistiin helppoa ruokaa tai lämmitettiin eilistä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö täällä oikeasti ihmiset koskaan viikolla tee mitään? Me käydään kyllä arki-iltaisin joskus kaupassa, kuntosalilla (lapset lapsiparkkiin), lapsen harrastuksessa, pitkällä koiralenkillä, kyläilemässä ym. ja niin tekee kyllä muutkin lapsiperhetutut.
En ole koskaan tajunnut ihmisiä, jotka vievät lapsen lapsiparkkiin päiväkotipäivän jälkeen! :-o Mekin kyllä esim. harrastetaan joinakin päivinä päiväkodin jälkeen, mutta YHDESSÄ. Se lapsi on juuri ollut koko päivän erossa vanhemmistaan!
Ajatella, jotkut vie lapsen jopa maksulliseen harrastukseen, jossa lapsiparka on ilman vanhempaansa päiväkotipäivä jälkeen! Tosiasiahan on, että lapsilla on kivaa siellä lapsiparkissa ja ne menee sinne mielellään, ei niitä muuten sinne vietäisi. Eikä niitä tarvitse raahata sinne joka ilta, 3-4/5 illasta ollaan perheen kesken ja korkeintaan yhtenä päivänä lapset piirtää lapsiparkissa 45minuuttia. Ainakin meidän lähisalilla on lapsiparkki auki vain arki-iltaisin, ilmeisesti suurempi osa vanhemmista haluaa sitä nimenomaan arki-iltaisin käyttää.
Mullekin on suuri hämmästys, että ihmiset ei jaksa yhtään kyläilyä viikolla. En mäkään joka ilta, todellakaan. Mut oon yh ja meistä on kiva saada vaikka tavallisen makaronilaatikon äärelle seuraa ihan rennolla menolla. Ilahdun, kun on pakko siivota/siistiä ja laitan kurkkutikut esille nätimmin :D koen sen rennoksi elämäksi. Ja siinä on samaa mieltä, on tärkeää saada sitä aikaa et rauhoittuu ihan keskenään, tarpeeksi!