Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako lapsettomuustutkimuksiin ja -hoitoihin mennä?
20.07.2006 |
Luomukeinoilla ei näytä meille lasta tulevan. Oma lapsi olisi suurin toiveemme, mitä elämältä haluamme. Jotenkin kuitenkin vierastamme lapsettomuustutkimuksiin ja -hoitoihin lähtemistä.
Auttaako ne? Onko niistä enemmän haittaa vai hyötyä?
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätöksen voi tehdä vaikka sillä perusteella, että mitä hoitoja suositellaan. Minusta olisi vaan maailman suurin tyhmyys päättää olla menemättä tutkimuksiin, koska voi todella olla, että lapsensaanti on HYVIN PIENESTÄ kiinni. Kannattaako omista haaveista luopua ennen kuin tietää mistä on ylipäätään kyse!
Ja sitten... miksi ihmeessä lapsettomuudesta kärsivien pitäisi pelastaa kaikki maailman lapset???!!! Eikö ihan sama velvoite koske kaikkia lapsentekoikäisiä ihmisiä??? Miksi kenenkään pitää sitten hankkia OMIA lapsia??? Eikö ne " kunnon ihmiset" joilla on oma elämä järjestyksessä voisi vaan korjata muiden virheitä adoptoimalla toisten vahinkolapsia ja heiteille jätettyjä... Hei haloo!!! !!! Päätöksen oman biologisen lapsen hankkimisesta tekee jokainen ihan itsenäisesti, riippumatta siitä, tarvitaanko siinä lääkärin apua vai ei.
Olipa muuten todella rumasti sanottu, että omat, biologiset lapset ovat " geenikopioita" . Kyseisellä henkilöllä on mennyt jokin asia pahasti ohi, jos kuvittelee, että ihmiset haluavat vain monistaa geenejä. Jokainen syntyvä lapsi on kuule ihan oma yksilönsä ja tarpeet vanhemmuuteen syvemmät kuin pelkkä geeni-ajattelu. Jos tällä linjalla jatketaan, niin paukatanpa sitten minäkin, että myös kansainvälinen adoption on yksi itsekkyyden huipentuma. Ei ole muualta tuoduilla lapsilla Suomessa helppoa... miksei heitä auteta ennemmin paikan päällä, vaan tuodaan itsekkäästi tänne omaksi iloksi, vieraaseen kulttuuriin, erinäköisten ihmisten keskelle, mahdollisesti syrjittäviksi jne.?!!!
Siskollani ja hänen miehellään oli ongelmia saada lasta. Menivät tutkimuksiin ja syynä lapsettomuuteen olikin ainoastaan siskoni ovulaation epäsäännöllisyys/" heikkous" . Eli hoitona lääkekuuri ja 3 kuukauden kuluttua hän olikin jo raskaana.
Käykää nyt edes perustutkimuksissa, että saatte tietää ongelman laadun. Jos tilanteenne vaatisi monimutkaisia ja raskaampia hoitoja, voitte aina kieltäytyä niistä ja miettiä vaikka adoptiota. Mutta ongelmanne voi hyvin korjautua yksinkertaisella lääkekuurilla
se on omista geeneistä. Lisäksi adoptoitu on kokenut usein laitostumista ja huonoa kohtelua, mitkä eivät voi olla vaikuttamatta tulevaan kehitykseen. Oikea äiti ei myöskään ole välittänyt varoa mitään raskaudenaikaisia riskitekijöitä. Adoptio on suuri riski. Lisäksi on rasittavan pitkä prosessi ja typerää, ettei itse voi osallistua valintaan millään tavalla, eli ei voi käydä katsomassa, minkä vauvan haluaisi. Lapsessa voi olla vastenmielisiä piirteitä. Omassa lapsessa näitä ei mitä todennäköisimmin ole. Onhan hän omista ja rakkaan miehen geeneistä. Ruotsiin adoptoidut lapset ovat perustaneet ryhmän, joka vastustaa kansainvälistä adoptiota. Lapset ovat aikuistuttuaan rasistien kynsissä. Ei niitä koskaan pidetä omanmaalaisina.
Silti: hienoa, että jotkut adoptoivat. En ollenkaan vastuta adoptiota. Tässä oli vain perusteita, miksi jotkut voivat haluta oman lapsen.
mutta täytyy muistaa ettei kaikille hoidotkaan auta. Uskon ettei meitä kaikkia ole tarkoitettu biolasten äideiksi tai äidiksi ollenkaan. Itselleni ei hoidot auttaneet, mutta minusta on tulossa äiti adoption kautta jos kaikki menee hyvin (paperit ovat jo kohdemaassa). Tämä tie on kuitenkin ollut melkein rankempi kuin lapsettomuushoidot, odotusaika kestää huomattavasti pitempään kuin biolapsen odotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miettikää vähän ennen kuin lauotte... On jokaisen adoptiolapsen etu, ettei heitä käytetä vain lapsettomuushoitona. Halu adoptoida ei ole sama asia kuin halu saada lapsi. Joillekin biologinen lapsi on ainoa vaihtoehto olla vanhempi ja turha se on muiden ratkaisuja arvostella -jos ei itse ole yhtään sen epäitsekkäämpi tai parempi ihminen!
Eihän ne hoidot tietenkään kaikille lasta takaa, mutta kun ongelmien laatu selvitetään, voidaan myös antaa jonkinlainen ennuste lapsen saannin mahdollisuudelle. Jos on kyse hyvin vaikeasta lapsettomuusongelmasta (mikä on kyllä harvinaista) niin sitten voi olla fiksua satsata heti jo muihinkin vaihtoehtoihin... Komppaan kyllä edellistä siinä, että ei adoptio ole suora vaihtoehto lapsettomuushoidoille, koska se vaatii ihan oman ajatusprosessinsa ja omat valmiutensa. On ihan eri asia vastaanottaa lapsi, jota on itse kantanut ja jonka on itse maailmaan saattanut, kuin vieras lapsi. En silti väitä, että kumpikaan tapa olisi toista parempi. Mutta täytyy tajuta, että ne on kaksi eri asiaa.
Ihan asian vierestä vaan totean, että kyllä naisella on myös oikeus haluta kokea raskaana oleminen ja oman lapsen synnyttäminen. Siinä ei ole mitään itsekästä eikä anteeksi pyydeltävää. Se on meidän ihmisluontoon sisäänkirjoitettuna, että voimme kokea tarvetta elämän jatkamiseen. Se ei ole pelkkä järjen asia. On surullista, ettei se ole kaikille mahdollista, vaikka haluaisi. Mutta jokaisella on oikeus yrittää omalla kohdallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikuisia pitämään tätä yhteiskuntaa pystyssä! Vastapainona sille, että syntyy paljon ei-toivottuja lapsia, joita ei kaikkia kuitenkaan pystytä auttamaan tasapainoiseen aikuisuuteen.
Jos nyt hieman huumorilla kärjistän, niin kyllä tämän yhteiskunnan toimivuuden kannalta joidenkin ihmisten kannattaa lapsia tehdä ;) Niiden, jotka todella lapsia haluavat ja kantavat heistä myös vastuunsa. Voisin vaikka vannoa, että lapsettomuushoidoilla syntyy paljon onnellisia lapsia ja onnellisia perheitä -ja niitä täällä tarvitaan!
Näinkin pitkä ketju saatu aikaiseksi ilman kärhämää! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kyllä vain, tässä ketjussa esiintyy juuri sellaisia(kin) ihmisiä, jotka olisivat geenikopiolleen parempia vanhempia kuin omaksi adoptoidulle lapselleen. Mutta kun ihmisiä aina vaan vannotetaan käymään hoitotie loppuun - vaikka ihminen itse voisi olla avoin muillekin ehdotuksille. Lääkärit ja av-biomammat eivät usein pysty mitään muita vaihtoehtoja näkemään.
Ja sille, joka haluaa kiintyä lapseen kohdusta saakka: lapseni ei ole sen vähempää oma siksi, että hän on syntynyt Kiina-äitinsä kohdusta. Kiina-äiti on läsnä arjessamme vain puheen tasolla, enkä ole lainkaan mustasukkainen, päinvastoin. Jos kaikki ajattelisivat noin, joutuisivat biolapsettomat ja lapset vain kärsimään toisistaan erossa.
Sille, jota pelottavat laitostumisen ongelmat: ei ihmisen arvoa mitata hänen läpikäymiensä kärsimysten määrällä. Vaikeat ajat laitoksessa tai läheisen kuolema tai vammautuminen tai biolapsettomuus eivät tee ihmisestä sen parempaa tai pahempaa.
Kaikki ansaitsevat onnen aivan yhtälailla. Onneksi on meitä, jotka ovat valmiita vastaanottamaan muunkinlaista onnea kuin sitä, mitä itse on äidinmaidosta imenyt.
t. se, joka ei käynyt hoidoissa
siitä adoptoidusta lapsesta voi tulla häiriintynyt siksi, että se on kärsinyt huonoa kohtelua ja laitostunut. Tämä on kiistaton riski adoptiossa samoin kuin se, että voi olla äitinsä esim juonut vapaasti raskausaikana tai käyttänyt huumeita tms, joista keskushermostovaurioita, jotka ilmenevät ehkä myöhemmin vasta. Sitten se mutiaiseksi kiusaaminen aikuisena on myös fakta.
En ollenkaan sinänsä pidä adoptioäitejä huonompina ollenkaan. Tämä vaan oli ajatus, miksi jotkut haluavat omista geeneistään itse kantamansa lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
siitä adoptoidusta lapsesta voi tulla häiriintynyt siksi, että se on kärsinyt huonoa kohtelua ja laitostunut. Tämä on kiistaton riski adoptiossa samoin kuin se, että voi olla äitinsä esim juonut vapaasti raskausaikana tai käyttänyt huumeita tms, joista keskushermostovaurioita, jotka ilmenevät ehkä myöhemmin vasta. Sitten se mutiaiseksi kiusaaminen aikuisena on myös fakta.En ollenkaan sinänsä pidä adoptioäitejä huonompina ollenkaan. Tämä vaan oli ajatus, miksi jotkut haluavat omista geeneistään itse kantamansa lapsen.
Pointti on? Kyllä niistä omistakin geeneistä voi tulla tällainen " virheyksilö" (sinun ajattelutapaasi peilaten). Ja mitä sitten jos tuleekin, onko jotenkin kauhea ajatus että juuri sinun lapsesi tarvitsisi keskimääräistä enemmän huomiotasi?
t. adomamma
adoption seurauksena on paljon suurempi riski saada häiriintynyt tai sairas lapsi kuin omista geeneistä. Myös voi vaikuttaa lapsen terveyteen raskausaikaisella käyttäytymisellään.
En halua haastaa riitaa, mutta monet vierastavat adoptiota juuri tästä syystä, että riski on suurempi. Siitähän tässä puhuttiin, että kannattaako mennä hoitoihin. Minusta kannattaa mennä hoitoihin mieluummin kuin adoptoida. Adoptoi sitten vasta, jos hoidot eivät auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on vaan hienoa, että teille on löytynyt ihana lapsi, joka on kasvanut kiinalaisen äidin kohdussa.
Mutta ei se mitenkään ole sinulta pois, jos minä en tahdo adoptoida. Tuskin meille mitään adoptiolasta edes annettaisiin, kun itselläni on niin monia varauksia sen suhteen, että
minä itse
voisin koskaan rakastaan jonkun toisen synnyttämää lasta.
Jokainen tehköön itse päätöksensä - itsehän niitten kanssa vaan tarvitsee elää. Mä olen itse tällä hetkellä mieluummin ilman lasta, kuin adoptoin.
t. se, joka tahtoi kiintyä jo kohdussa.
hoidot eivät olisi tuottaneet tulosta, olisimme tyytyneet siihen.
Halusin kokea sen kaikean, odotuksen ja synnytyksen. En halunnut jo valmista lasta, siis adoptio sellaista. Halusin tuntea ne pienet ja hennot potkut vatsassani ja ne kaikki raskauden oireet.
En olisi pystynyt hoitamaan toisen lasta kuin omaani. Sanokoon jotkut mitä sanokoon, mutta näin tuntuu. Toisen äidin hylkääämät lapset eivät tuntuisi omiltani ja halusin omaa perimääni kantavat lapset. Vaikka hatun nosto näiden pienten kiinalaiset uusille adoptio äideille ja isille. Suomi on kuitenkin niin rasistinen paikka ja varsinkin pienillä paikkakunnilla, että aivan taatusti kiinalaisen adoptiolapsia katsotaan pitkään ja kuinka nämä lapset siitä kärsivätkään myöhemmin.
Vaikka lapsi on saanti hetkellä terve, niin periytyvät sairaudet voivat tulla myöhemmin.
Adoptio lapsesta ei välttämättä tiedä kaikkea taustatietoa ja millasista oloista tulee. Kuinka kauheat traumat jäänyt.
Me saimme ekaksi IVF-kaksoset ja sitten vielä bonuksena luomukolmosen... Luultavasti kolmosta ei olisi tullut jollen olisi ensin tullut hoidoilla raskaaksi koska ekan raskauden jälkeen kuukautiskiertonikin säännöllistyi.
Adoptioon meillä ei ainakaan olisi ollut mahdollisuuksia. Meillä on varmaaankin liian huono talous ja lisäksi molemmilla epävarmat työpaikat....
Ei sitä kukaan tiedä mitä sieltä omasta kohdustakin tulee. Ja on meillä Suomessakin perinnöllisiä sairauksia joista emme itse tiedä mitään.
mutta ainoa minkä koin hoidoissa rankoiksi, olivat pettymykset, kun ei tärpännytkään. Kävin läpi useita hoitoja ja nyt viimein olen 12. viikolla raskaana. Olisin ollut valmis käymään hoitoja vainka kuinka pitkään, mutta olisin myös yhtä hyvin voinut adoptoida, jos mieheni olisi vain suostunut. Joten kysymykseen kannattaako vai ei? Mielestäni kannattaa, mutta muutkin vaihtoehdot kannattaa ehkä pitää avoimena.
me saimme ihanan ivf-pojan