Kannattaako lapsettomuustutkimuksiin ja -hoitoihin mennä?

Jos vierastat lapsettomuushoitoja, älä mene niihin. Jos päädyt siihen, että et mene, mieti seuraavaksi, haluatko lapsia vai et. Mahdollisuuksina ovat vielä adoptointi ja sijaisvanhemmuus. Tukiperhevanhemmuus on myös vaihtoehto, jos riittää, että saatte lapsia välillä käymään.



Itse en hyväksy lapsettomuushoitoja, joten adoptioneuvonnassa ollaan.



Niin ja muuten, adoptointi ei välttämättä ole kalliimpaa kuin lapsettomuushoidoissa käyminen. Paitsi jos välttämättä haluaa adoptoida kalleimmista maista.

lapsettomuushoidoista niin, että ne ns pelkät hormonit, joita joko piikitellään tai syödään tabletteina hoitavat vain minun lapsettomuutta aiheuttavia " tautejani" . Eli ne ovat lääkkeitä jonkun taudin hoitoon, jonka seurauksena saatan tulla raskaaksi. (esim joku kiertohäiriö, jossa hormoneilla vain korjataan kierto normaaliksi ja itse raskaus alkaa sitten kun kroppa on taas " terve" )

Keinohedelmöitys, jossa vain siirretään mieheni siittiöitä oikeaan paikkaan, sekin olisi minulle vain apuväline.

Sen sijaan koeputkihedelmöitykset, jossa ensin kasvatetaan hedelmöittyneitä munasoluja siirtoa varten ja ennen siirtoa valikoidaan osa siirrettäväksi ja osa joko säilytykseen tai roskiin, niin sitä osaa lapsettomuushoidoista en itse omalle kohdalleni hyväksyisi. (Sanon omalle kohdalleni, koska minusta nämäkin hoidot voivat olla ihan perusteltuja muilla.)

Tutkimuksissa kannattaa minusta ehdottomasti käydä, koska se " vika" voi olla hyvinkin lääkkeillä vain korjattavissa tai sitten vikaa ei edes ole. Tutkimus on tärkeä senkin kannalta, että jos jotain " vikaa" löytyy, niin sitten teillä on mahdollisuus valita jatkotoimenpiteistä. Jos ette käy tutkimuksessa, voi olla että yritätte vielä monta vuotta lisää turhaan saada lasta, kun olisitte saman ajan voineet jonottaa adoptiojonossa ja jo saada ikioman lapsen sitä kautta.

Minä ajattelen siis näin, ehkä joku muu ajatteleepi toisella lailla.

Oma lapseni sai alkunsa hormonilääkkeiden käytön avustuksella.

Vierailija:

Tosin olen vieläkin ihan kahden vaiheella alkaakko siihen lainkaan.

Jotenkin minustakin tuntuu niin luonnonvastaiselta itse alkaa päättämään. :´( Tämän kanssa olen monet itkut itkenut ja yöunet menettänyt.