Kannattaako lapsettomuustutkimuksiin ja -hoitoihin mennä?
Luomukeinoilla ei näytä meille lasta tulevan. Oma lapsi olisi suurin toiveemme, mitä elämältä haluamme. Jotenkin kuitenkin vierastamme lapsettomuustutkimuksiin ja -hoitoihin lähtemistä.
Auttaako ne? Onko niistä enemmän haittaa vai hyötyä?
Kommentit (42)
Teidän kirjoituksista olen todella saanut paljon uutta ajateltavaa monelta eri kantilta. Me tosiaan vielä mietimme hoitoihin lähtemistä, mutta tuntuu nyt siltä, että ne kannattaa ainakin aloittaa, jos tosiaan vika olisi vain jotain pientä ja helposti autettavissa.
Meitä kiinnostaa aika paljon adoptoiminen, koska jollain tavalla se tuntuu luonnollisemmalta ratkaisulta kuin rankat hoidot (meille, en yleistä). Nyt puhun ihan ristiin, huomaan sen itsekin, koska en/emme vielä ole ratkaisua tähän suureen päätökseen tehneet, eikä se varmaan ihan helposti synnykään.
Olemme vielä nuoria, emme voisi vielä pariin vuoteen lähteä adoptiojuttuihin mukaan. Ja ennen adoptiotouhuihin lähtemistä pitäisi elämän olla niin hyvällä mallilla, että siihen saattaisi mennä enemmänkin aikaa. Jos täyttäisimme kaikki vaadittavat kriteerit, se olisi kaikkein luultavimmin meidän ratkaisu, mutta nyt täytyy ajatella realistisesti. Lapsettomuushoidot voi aloittaa heti, mutta adoptioon menisi monta vuotta.
Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille!
ap
Tosin olen vieläkin ihan kahden vaiheella alkaakko siihen lainkaan.
Jotenkin minustakin tuntuu niin luonnonvastaiselta itse alkaa päättämään. :´( Tämän kanssa olen monet itkut itkenut ja yöunet menettänyt.
Eli jos nyt tahdotte yrittää sitä omaa biologista lasta vielä, niin kyllähän se kannattaa. Onnistumisprosentit ovat nykyään varsin hyvät.
Itse en kyllä enää mene - mulle riitti sitä lapsentekoa ihan tarpeeksi jo parissa hoidossa, enkä ole enää edes varma, tahdonko niitä muksuja nyt sitten kuitenkaan. Kompensaationsa on tässä ilman lapsiakin olemisessa.
Oltiin vasta alkututkimuksissa naistenklinikalla ja mulle ruiskutettiin suolaliuosta munatorviin että onko molemmat auki ja että kaikki kulkee niinkuin pitääkin. Olivat aika tukossa, mutta saivat liuoksen kuitenkin läpi. Seuraavasta kierrosta tulin raskaaksi. Lääkärit epäilivät että lapsettomuus johtui pelkästään tuosta vaivasta.
Ihan jo sen takia, että saatte selville, onko teissä jotain vakavaa vikaa. Lapsettomuuden syynähän voi olla vaikka kasvain tai hormonihäiriöt. Ne on kuitenkin hyvä korjata, vaikkei lasta haluaisikaan. Ja kannattaa pitää mielessä tuo, että hoitotulokset ovat erinomaisia nykyään. Lapsettomuus koskettaa 20 %:a pariskunnista, mutta heistä 80 %:a voidaan auttaa.
Ei lasten tarvi olla omia, maailmalla on paljon hylättyjä lapsia.
Itselläni kaksi lasta, molemmat hoidoista.
" Kannattiko?" Vastaus lienee ilmeinen ;o)
Ajattele, että tälläkin hetkellä liian monessa kulahtaneessa pinnasängyssä itkee pieni lapsi ilman vanhempia. Ehkäpä siellä on jo se teidän omanne? Odottamassa.
Itse ainakin haluaisin tietää, missä vika on. Se voi todella olla joku pieni juttu vaan (esim. ovulaatio-ongelma tms.) mikä hoituu ihan lääkekuurin avulla. Ja jos on jostain isommasta kyse (esim. miehestä johtuva lapsettomuus), niin nykyiset hoidot on tosi hyviä, turvallisia ja niillä on hyvin vähän sivuvaikutuksia. Ehkä ihmisillä on hoidoista vähän turhan pelottava kuva... itse olin yllättynyt, miten helppoa kaikki lopulta olikin, kun saimme hoitojen avulla lapsen. Hoidot auttoivat meitä ilmeisesti silläkin tavalla, että toinen lapsi tulikin jo ns. " luomusti" kotikonstein. Oli varmasti elämäni paras päätös, kun menimme tutkimuksiin ja hoitoihin. Todella pienestä oli meidänkin lapsensaanti kiinni, joten olisi ollut suuri virhe jättää tuo tie tutkimatta! Onhan toki adoptio ja muut vaihtoehdot olemassa, mutta jos saat tietää, että oman biologisen lapsen saaminen on vain pienestä avusta kiinni -niin kannattaako sillloin siitä haavesta noin vaan luopua?!!!
kun niiden lapsen biologisten vanhempien ei tarvitse adoptioon suostua, niin suurin osa noista lapsista päätyy lastensuojelun hoiviin! Suurin osa ei ikinä päädy adoptoitavaksi. Mahdollisuus sijaisvanhemmuuteen toki on, mutta se on IHAN ERI ASIA kuin adoptio. Kun lapsen rappiovanhemmat saavat joskus asiansa vähänkin järjestykseen, niin lapsi saatetaan palauttaa heille... ja silloin se sinun perheesi tietenkin joutuu luopumaan lapsesta.
Aina tuota adoptiota täällä toitotetaan vaihtoehtona... mutta se on hemmetin vaikea valinta täällä Suomessa!!!
epäluulo adoptoitua kohtaan. Ei hyvä ei!
" en viitti yrittää antaa lapsella kotia kun en kuitenkaan sitä saa pitää" Adoptio Suomessa ON vaikeampaa, mutta niitä vanhempia tarvitsevia lapsia on myös rajojen ulkopuolella.
Halusimme lapsen, emme niinkään geenikopiota. Vuosien stressin ja masennuksen sijaan saimme ihanan tytön Kiinasta ja toinen tulossa. Suosittelen!
Vierailija:
Aina tuota adoptiota täällä toitotetaan vaihtoehtona... mutta se on hemmetin vaikea valinta täällä Suomessa!!!
Meillä ainakin oli kohtuuhelppoa - vei aika kauan, mutta vaikeampaa olisi ollut käydä lapsettomuushoidoissa / olla raskaana.
Me saimme ensimmäisen lapsen hoitojen avulla. Minulla oli keltarauhastoiminnan vajavaisuutta. Lääkärit sanoivat, että se on siinä ja siinä tulenko normaalisti raskaaksi. Toisen lapsen saimmekin yllätykseksemme ihan luomuna.
Miksi ei käyttäisi hyväksi lääketiedettä, kun se kerran on mahdollista??? Käytetäänhän lääketiedettä hyväksi muissakin vaivoissa, miksi ei siis myös tässä?
Toivottavasti saatte joskus oman lapsen!
eihän niitä hoitoja ole sitten pakko aloittaa
Itselläni on kaksi hoidoilla saatua lasta. Kummastakaan meistä ei vikaa löytynyt, luomuraskauskin voisi olla mahdollinen.
4, niin, jokin raja niihin varmaan täytyy vetää, että miten pitkälle on valmis menemään ja mihin kohtaan lopettaa tutkimukset, jos ei toivottua tulosta tule. Hienoa, että te olette päätöksenne tehneet!
5ja 10, voi kun kiva kuulla! Kyllä olisikin hienoa, jos itsellä kävisi samalla tavalla =).
7 ja 9, adoptio on hyvä vaihtoehto. Se ei kuitenkaan ole mitenkään yksinkertaista, eikä varmaa että sitä kautta lapsen saa. Mutta mahdollisuus sekin!
8, ihanaa että teillä onnisti hoitojen avulla.
ap, joka kiittää kaikkia vastaukista! Tästä sai taas uutta ajateltavaa =).
Vierailija:
Vierailija:
Aina tuota adoptiota täällä toitotetaan vaihtoehtona... mutta se on hemmetin vaikea valinta täällä Suomessa!!!Meillä ainakin oli kohtuuhelppoa - vei aika kauan, mutta vaikeampaa olisi ollut käydä lapsettomuushoidoissa / olla raskaana.
Jos meille tulisi lapsi, mä ihan oikeasti tahtoisin, että se olisi nimenomaan mun ja mieheni lapsi. Tahtoisin tietää, minkälainen ihminen meistä saisikaan alkunsa. Tahtoisin kiintyä siihen kohdusta saakka. En erityisemmin pidä muitten ihmisten lapsista muutenkaan, joten miten voisin alkaa teeskennellä, että jonkun ventovieraan muksu olisi omani?
Vierailija:
Olen samaa mieltä. Henkilökohtaisesti minua adoptioon ei saisi pelkästään sen takia, että jossain maailman kolkissa on miljoonia lapsia, jotka kaipaavat huolenpitoa. Olen jostakin adoptiojärjestön kirjoituksista lukenut, että lasta ei todella edes anneta adoptoida perheeseen, joka haluaa vain " huvikseen" pelastaa jonkun orvon lapsen. Kyllä se halu pitää tulla ihan omasta sydämestä, saada oma lapsi.