G: Nolointa, mitä sinulle on käynyt julkisella paikalla?

Muutama vuosi sitten saimme mieheni kanssa viettää vknlopun keskenään, kun lapset lähtivät mummulaan viikonlopuksi, äitini tuli hakemaan lapset aamupäivällä, ja aloin valmistella iltaa, hyvää ruokaa kaupasta, pullo viiniä, kynttilöitä saunaan, ja hetken mielijohteesta päädyin ostamaan sellaisen pikkuruisen "pornomekon" ja siihen sopivat pikkuruiset stringit.

Päivän aikana tuli vaidettua pikkutuhmaa viestittelyä miehen kanssa, ja oli hyvin selvää mitä tapahtuisi, kun kotiin saapuisi, ja päätin siirtyä odottelemaan miestä makkarin puolelle uudessa asussa, siinä sängyllä makoillessani tajusin että hitto, alakerta posliiniksi, eli alkkarit pois ja kylppäriin, vilkuilin kokoajan kelloa, ja toivoin että ehdin, ennen kun mies saapuu kotiin, ja sitten iski niin kova kipu, että tuntui että taju lähtee, nopea vilkaisu alakertaan, ja tajuan että olen jotenkin onnistunut viiltämään häpyhuulen auki, verta valui pitkin lattioita ja kipu oli jäätävää, en itse vahinkoa uskaltanut edes sen tarkemmin jäädä tarkastelemaan, mummokalsarit, yöside, pitkä toppatakki (oli tammikuu) ja autoon kohti päivystystä. Naama punaisena soperran vastaanottotytölle, mitä on tapahtunut (ja tajuan oikeasti olevani liikenteessä ilman housuja...), ja tässä vaiheessa veri alkaa valua reisiä pitkin, hoitaja ohjaa huoneeseen, ja kertoo että lääkäri on tulossa, kaikki hyvin.

Itku meinasi tulla kun makasin huoneessa, pikkuruinen seksimekko päällä, ilman rintaliivejä, todella yliampuvassa meikissä, ja hoitajat koittivat saada verenvuodon lakkaamaan, kun lääkäri tuli sisään, olisin ananut mitä vaan, jotta olsin ollut sillä pöydällä ihan mstä muusta tahansa syystä, lääkärinä toimi isäni uuden vaimon poika, joka on hyvin läheinen meidän perheelle, ja noin 10 vuotta minua nuorempi, siinä sitten koitin nolona soperrella että "vapaa viikonloppu, ehheh", onneksi sukulainen hoiti tilanteen hyvin ammattimaisesti ja lohdutti, että ihan turhaan häpeilen, sattuuhan sitä.

oli siinä miehelle selittämstä, että miksi on tiedossa seksitön ja särkylääketäytteinen viikonloppu... :D

Onko tuo totta? :`D kyynel...

108 ja 110 voih ja auh.

109 heh :D

-Ala-asteella oltiin menossa ruokalaan syömään ja jonotettiin luokassa käsienpesualtaalle. Käsiä pestessä katoin muka, että edellä oleva meni jo käytävällä kohti ruokalaa. Niinpä minäkin ryntäsin oviaukolle, jonka karmia vasten opettaja nojaili rennosti. Ihmettelin, kun ope oli siinä tukkona ja yritin päästä ohi jostakin kolosta, jopa haarojen välistä. Aikamme taisteltuamme ja opettajan siirreltyä raajojaan esteeksi hän lopulta päästi minut ohitseen käytävälle. Siinä samassa tajusin, että luokkakaverit seisoivatkin vielä luokassa nätissä jonossa odottaen ruokailuun pääsyä. Enhän minä voinut enää perääntyä, kun olin open ohi ovesta päässyt, vaan kirmasin kohti ruokalaa. Odottelin sitten ruokalassa omaa luokkaani ja luokan saavuttua viimein jonottamaan menin nöyränä jonon hännille. Luokkakaverit kyselivät ja naureskelivat, että missä ihmeessä sä kävit.

-Ala-asteella meillä oli sijainen, jota vastaan luokan äänekkäimmät kapinoi, ala-asteen viimeisillä luokilla kun oltiin. Saatiin tehtävämoniste, jonka lähes kaikki luokan äänekkäimpien inspiroimana ryttäsivät ja repivät palasiksi vilkaisemattakaan tehtäviä. Sitten alkoi joukkoryntäys roskakoreille viemään rutisteltuja monisteita sinne. Jopa minä, kiltti ja ujo tyttö rutistelin oman paperini, koska kaikki muutkin tekivät niin. Kaikki olivat jo vieneet monisteensa roskakoriin ja minä viimeisenä nousin ylös apinoidakseni perässä. Siinä samassa kun nousin, kuulin sijaisen sanovan: "Ja se, joka vielä vie sen monisteen roskiin, joutuu jäki-istuntoon". Jalat oli jo menossa roskikselle päin, kun aivot vasta nappasivat sijaisen sanat, joten en enää osannut perääntyä. Niinpä kävelin ja heitin rytätyn monisteeni roskiin naurumyrskyn saattelemana ja kamalan punaisena. En joutunut jälki-istuntoon. Taisi sijainenkin tajuta, miten säälittävä tapaus olen, joten katsoi läpi sormien. :D

-Ala-asteella oltiin luokan kanssa uimahallissa. Oli vapaata uintia, joten polskin ja sukeltelin altaassa. En vieläkään tajua, miten siinä niin kävi, mutta yhtäkkiä tunsin allani jotakin outoa. Huomasin, että olin keskellä allasta puolittain miespuolisen opettajamme karvaisen selän päällä ja opettajakin örähti jotakin hämillään. Säikähdin niin kamalasti, että lähdin vaan äkkiä uimaan toiseen suuntaan. En vieläkään tiedä, miten ihmeessä tuo tapahtui. Miten voi vahingossa uida puolittain jonkun päälle?

-Yläasteella jouduttiin kirjoittamaan historiasta joku essee. Historianope oli varsinainen vitsiniekka. Yksi poika kysyi tunnilla, että miten pitkä esseen pitää olla. Opettaja tokaisi: "Mahdollisimman lyhyt". Minä itku kurkussa kotona yritin vääntää mahdollisimman lyhyttä ja tiivistettyä esseetä kiroten samalla typerää sääntöä lyhyestä esseestä. Sain tietokoneella kirjoitettua alle puoli A4:sta pienellä fontilla. Esseiden palautuspäivänä opettaja antoi mulle palautetta, että kovin on lyhyt kirjoitelma, mutta hyvin olet osannut tiivistää kaiken oleellisimman! Siinä samassa mulle syttyi lamppu päähän, että mitenköhän sen ohjeen kanssa oikeasti oli ollutkaan.

-Yläasteella menin kouluun vahinossa eriparikengissä, enkä edes huomannut sitä vasta kuin ekalla välitunnilla. Aamulla olin vaan ihmetellyt, miten toinen kenkä tuntuu erilaiselta kuin toinen, mutta ei ilmeisesti tullut mieleen vilkaista, mistä se vois johtua...

En tiedä, onko nämä nyt niin kovin julkisella paikalla sattuneita mokia. Mulla kyllä näitä riittäis, kun vielä en päässyt kerronnassa edes aikuisikään asti, mutta veikkaan, ettei kukaan kuitenkaan jaksa lukea.

133:n viestistä tuli mieleen ala-asteen trauma.

Menin ekalla kouluun ilman housuja. Oli talvi ja päällä toppahaalari ja sen alla pitkikset, jotka oli nekin polvesta rikki. Ihan järkkyä. Opettaja vielä pakotti ottamaan haalarin pois, en saanut olla luokassa sillain, että olisin vain riisunut haalarin vyötärölle asti. Olisin ehtinyt ihan hyvin käydä välitunnilla hakemassa housutkin, kun asuin vastapäätä koulua, mutta lupaa ei hellinnyt.

Olen törmännyt netissä muutamaankin vastaavaan kertomukseen, joten tiedän etten ole yksin. Ei se silti tee siitä traumasta yhtään sen helpompaa käsitellä.

Lisäksi ekalla yksi samalla luokalla ollut poika kaatoi ruokalassa lautasellisen hernekeittoa niskaani. Istuin pöydän ääressä ja poika oli juuri menossa takaa ohitseni tarjottimen kanssa, kun hän kaatui. Keitot lensi mun niskaani, sotki paitani ja hiukseni. Onneksi koulua ei ollut enää kuin yksi tunti ruokailun jälkeen, kun eihän se opettaja tietenkään taaskaan antanut käydä hakemassa kotoa puhdasta ja kuivaa paitaa.

Ei siis supernoloa, kun ne on tapahtuneet niin pienenä. Aikuisiän nolouksia en ole vielä kyennyt käsittelemään niin, että saisin ne sanoiksi. :)

134, istuit siis viimeisen tunnin sopat seläss/ hiuksissa? Luulisi, että olisit päässyt edes peseytymään tai jotain, vaikka sitten saanut jotkut rönttövaatteet päälle (esim. meillä koulussa oli paljon ylimääräisiä koulun logolla varustettja paitoja tai esim. joku urheilupaita siksi aikaa). en silti ymmärrä ihan, että miksei päästetty kotiin.... Vai eikö ollut avainta mukana? Muistan nimittäin ainakin 2lk kun kaveri oksensi tunnilla ja pääsi sen jälkeen kotiin kävellen (matkaa pari kilsaa).

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 09:14"]

134, istuit siis viimeisen tunnin sopat seläss/ hiuksissa? Luulisi, että olisit päässyt edes peseytymään tai jotain, vaikka sitten saanut jotkut rönttövaatteet päälle (esim. meillä koulussa oli paljon ylimääräisiä koulun logolla varustettja paitoja tai esim. joku urheilupaita siksi aikaa). en silti ymmärrä ihan, että miksei päästetty kotiin.... Vai eikö ollut avainta mukana? Muistan nimittäin ainakin 2lk kun kaveri oksensi tunnilla ja pääsi sen jälkeen kotiin kävellen (matkaa pari kilsaa).

[/quote]

Sain toki peseytyä ja huuhtoa ne hernarit pois, mutta vaatteita ei ollut vaihdettavaksi tai ainakaan kukaan ei niitä tarjonnut. Märillä hiuksilla ja soppapaidalla vietin pitkän ruokavälitunnin ja viimeisen oppitunnin. Kotiin oli matkaa vain 100 metriä (ylitettävä autotie), joten matkaan ei olisi edes mennyt aikaa kuin muutama minuutti. Vartin välitunnin aikana, ruokavälitunnista puhumattakaan, olisin ehtinyt moneen kertaan käydä kotona vaihtamassa vaatteet. Avaimetkin oli mukana, mutta opettaja ei päästänyt. En tiedä miksi.

Näin siis vuonna 1991.

UP

Olin juuri alkanut seurustelemaan. Yövyin ensimmäistä kertaa poikaystäväni luona. Aamulla hän toi aamiaista sänkyyn. Olin kärsinyt pitkään oudoista vatsakivuista ja kuinkas kävikään. Ei se vaatinut kuin hörpyn kahvia, johan alkoi vatsassa pöristä. Makasin selälläni poikaystäväni kainalossa kylmänhikisenä kivusta. Päätin nousta ylös ja rynnätä vessaan, enpä ehtinyt. Istumaan punnertaessani paskoin alleni. Minä yksinkertaisesti räjähdin. Poikaystäväni sänkyyn kunnon ripulit. Olin niin shokissa ja nolona, että aloin vain itkeä hysteerisenä. Siinä sitä sitten pestiin yhdessä paskalakanat ja petari. Poikaystäväni ei nauranut vaan ennemminkin panikoi ja lähti vielä kanssani päivystykseen. Paljastui laktoosi-intoleranssiksi myöhemmin. Olemme edelleen yhdessä kera kolmen lapsen. Ainoan kerran mies kuittaili asiasta sänkyostoksilla, että minä voisin kustantaa sängyn kun pilasin hänen omansa vuosia sitten. Kyllä vieläkin hävettää :')

Kutsuin Markoa vahingossa Tommiksi. Huusin niin että koko Citymarket raikasi että "TOMMIII!!" ja kaikki puolitutut kääntyivät katsomaan, paitsi Marko, joka ei tajunnut mitään että hänelle huudettiin. Huomattuani mokani menin heti vaan korjaamaan, että "OHO, EI KUN MARKOOOO!!" Pikkupaikkakunnalla kun kaikki vielä tuntee toisensa, niin mitähän ne ihmiset on ajatelleet, kun jotakin Tommia vaan huutelen ympäriinsä... 

uppisoppis;)

Tämä ei tapahtunut minulle vaan tutulle ( toivottavasti ei pahastu jos tunnistaa itsensä).

Tuttuni, fiksu kaunis nainen oli miehensä kanssa näyttelyssä jossa kuljeskeli rennosti katselemassa esillä olevia esineitä kun miehensä kuunteli oppaan esitelmää. Kierreltyään tovin hän palasi nojaamaan miehensä olkapäähän ja hellästi puristeli samalla miehensä takamusta muutami kertoja. Kaikki olisi ollut hienosti jos kyseessä olisi ollut hänen miehensä, hajamielisyyksissään hän puristeli ventovieraan miehen takamusta.

Tässä tarinassa minusta hauskinta oli tuon miehen reaktio, tämä kun seisoi sanomatta mitään koko käsittelyn ajan naama punaisena.

Tuttu sitten sanoi anteeksi ja poistui etsimään miestään.

Minulla raskaana ollessa maha toimii aivan liian hyvin.
Käytiin miehen ja lasten kanssa maatalousnäyttelyssä ja tietenkin syötiin paikan päällä.
Ruoan jälkeen mahani meni aivan hirveän sekaisin ja pitihän se lähimpään vessaan päästä. Saatiin jonottaa, poikani kävi vessassa ja minä hänen jälkeensä. Arvatkaa vain hävettikö kun seuraava minun jälkeeni ei enää suostunut menemään vessaan hajun takia :/
Teki mieli pyydellä anteeksi ja selittää etten voinut mitään sille että mahani menee sekaisin raskaana ollessa hyvin helposti. Mutta lähdin vain pojan kanssa todella nopeasti pois.

Puuta päin kävely voisi olla yksi. Olin niin uppoutunut keskusteluun vieressä kävelevän ystävän kanssa ja katsomaan hänen suuntaansa sen sijaan että katsoisin eteen. Yht'äkkiä ystävä huomaa että olin johonkin jäänyt ja jalkakäytävän laitaan istutettu nuori koivu hulluna heiluu tyynessä säässä, minä tulen perässä otsaa pidellen. Tuli siis ns koivuhalolla päähän ;)

Toinen on jostain Lapista saman ystävän kanssa mäessä ollessa alkoi niin naurattaa aiemmat hississä olleet puheet että sukset ei enää pysyneet hallussa, siinähän kikattelin ja ystävä katsoo ihmeissään alarinteessä kun tulen ns väärinpäin auraten alas. Tuloksena oli se että sukset vain erkani hitaasti toisistaan ja lopulta mätkähdin edelleen kikatellen naama edellä siihen lumeen. 

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 12:01"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 11:59"]

[quote author="Vierailija" time="15.11.2013 klo 11:51"]

Olin vatsataudissa, oksentelin siis jatkuvalla syötöllä. Meillä oli töissä pakko käydä työpaikkalääkärillä jos halusi saada saikkupäivistä palkkaa.

Itselläni oli yli puolen tunnin matka työpaikkalääkäriin, eikä autoa käytössä. Ei siis muutakuin yleisillä sinne... Mennessäni lääkäriin oksentelin kokomatkan ojiin sappinestettä (en siis tosissaan mitään uskaltanut syödä tai juoda) mutta yleisessä pystyin olematta oksentamatta.

Lääkäristä pois lähtiessä oli pakko juoda sokeripitoista juomaa, diabeetikko kun olen ja meinas taju lähteä janosta ja verensokereista johtuen. Ja bussissa istuessani se iski...
Aivan hirveetä kun yritin pidätellä oksennusta mutta lopulta se vaan tuli voimalla. Tiiättekö kun käsi on suun edessä ja sieltä vaan roiskuu kaikista mahollisista väleistä nestettä. Vieressä istuva vaihto paikkaa, edessä istuva vaihto paikkaa.. Olin yltäpäätä oksennuksessa. Mietin useasti jäänkö seuraavalla ja odotan seuraavaa bussia vain koska mua nolotti, itketti ja oksetti, mutta päätin jäädä bussiin koska oli pakkasta ja olin yltäpäätä märkänä oksennuksesta.

Tämän jälkeen sanoinkin pomolle että ikinä ei saa mua enään menemään työpaikka lääkärille mahataudin iskiessä. Ihan sama vaikka tulisi varoitus tai mitä vaan, mikään ei korvaa sitä häpeää ja sitä oloa!!

Äkkiseltään on ainoa mikä tuli mieleen.

[/quote]

Kuinka rahanahne täytyy olla, että tuollaisessa kunnossa raahaa itsensä väkisin sinne lääkäriin? Eikä tullut edes mieleen ottaa jotain pussia mukaan?

[/quote]

Puhumattakaan kaikista niistä muista ihmisistä jotka tartutit tuon reissun takia.

[/quote]

Olen tuon vatsatauti osuuden kirjoittaja. Rahan ahneus ei ollut ollenkaan pääsyynä että menin työterveyslääkärille. Olen ollut tasan kaksi kertaa elämäni aikana sairaslomalla, ja molemmilla kerroilla on ollut vatsatauti. Ensimmäisen kerran kun sairastuin oksennustautiin ilmoitin etten aio mennä työterveyslääkärille pitkän matkan takia, ja oman kuntoni. Siitä tulikin aivan hlvetinmoinen 'sota' ja selvittely sinä päivänä kun olin kipeänä (jouduin useampaan kertaan puhua puhelimessa eritahojen kanssa useampaan otteeseen! Sain pelkkää vttuilua osakseni lääkäreiden puolelta ja työnantajat soittelivat kokoajan perään että jos menisin kumminkin työterveyslääkärille sen lähimmän terveysaseman sijaan) ja sen jälkeen kun töihin pääsin. Silloin päätin että ensi kerralla menen sinne työterveyslääkärille asti, koska se selvittely, varsinkin kun kipeänä se piti aloittaa lepäämisen sijasta, oli aikamoista tuskaa.

Joten rahanahneudesta ei ollut kyse. Huijaisin jos sanoisin että se ei ollut pelkästään rahasta kyse, kyllähän se vaikutti minimaalisesti jotenkin, koska oksennustaudista ei saa yhtäpäivää pelkästään sairaslomaa.

En tajunnut ottaa pussia mukaan, voin sanoa että olin tosi sekaisin ja heikkona sinä hetkenä. Esimerkiksi soitin pomolleni silloin _itkien_ että myöhästyn lääkäriajasta juurikin ojiin oksentelun takia.

Mietin myös noina hetkinä että kyseinen toimintahan rikkoo jollain tapaa lakia. Pakottamalla työntekijä hakemaan saikkutodistusta vaikka periaatteessa tartunnan takia ei saisi kotoontaan poistua. Kyselinkin mielenkiinnosta isältäni joka on juristi, niin käytäntöä, ja asiasta olisi voinut nostaa suuremmankin mellakan (joka kävi mielessä ihan vain sen takia etten ikinä ole ollut niin nöyränä ja häpeällisenä asian takia joka ei ollut omaa syytäni) mutta kannattavuus sinällään pieni. Työpaikkalääkäri on kumminkin suuri etu ja joustavuutta työnantajan ja työntekijöidenkin välillä oli( vaikka ei näissä sairastapauksissa) niin turhaan niitä siltoja olisi polttanut.

Niinkuin kirjoitin, pomolleni ilmoitin myöhemmin että vastaavanlaisissa tilanteissa en aio liikkua enään työterveysasemalle varoituksenkaan uhalla. Enään en ole kyseisessä paikassa töissä ja tosissaan, tämä oli viimeisin saikkutapaus itseni kohdalla myöskin joten en tiedä miten jatkossa olisi toiminut.

Nolointa oli ehdottomasti se, kun vihdoin ja viimein olin saanut ostoskärryt täyteen ruokaa ja pääsin kassajonolle, vilkaisin lattiaan ja näin lahkeesta roikkuvan kusiset pikkuhousut. Hädissäni muiden katsellessa, yritin toisella jalalla repiä sitä pois eikä ne tietenkään irronnut. Oli kiinni kengän varressa!! Nolona sitte latasin ostokset hihnalle, maksoin, pakkasin ja luulin pääseväni tilanteesta, kunnes kävellessä ulos kaupasta joku huusi takaa ''HEI, SULLA TIPPU JOTAIN!'' Olin jo niin nolona etten voinu kääntyä, kävelin vaan vauhilla autoon ja pois. Arvatkaa vaan kävinkö tuossa kaupassa pitkään aikaan :(

Kutonen taisi nolouden lisäksi olla myös typerä. Jos on mahatauti, joku muu saattaisi ehkä ottaa oksennuspusseja mukaan.....

No kerran kakarana katoin kaverin kävelevän siltaa pitkin. Ajattelin tehdä källin ja piilouduin mäen alle pusikon taakse. Kun hetki koitti, hyppäsin pusikon takaa kunnon loikan kädet ja jalat levällään ja huusin niin kovaa ku keuhkoista lähti "PÖÖÖÖÖ!!!" No ei siinä mitään, ei vaan ollut kaverini vaan joku aikuinen nainen. Katteli vähän hitaasti meikäläistä :)

Teininä äiti antoi rahaa kenkäostoksiin. Tottakai ostin sellaset toooodella liukkaat yksilöt. Siinä sitten kotiin kävellessä tiukat pillifarkut jalassa vedin kunnon lipat. Ja tottakai farkkujen koko sisäsauma repesi. Siinä oli sitten kiva kävellä kotiin toinen koipi paljaana keskellä talvea. 

Aikuisena menin linja-autolla töihin. Rauhassa aamukahvia hörppiessäni työkaveri räkättää eteisessä, ettet kai sä vaan tollee töihin oo tullu? Menin katsomaan, niin pitsiset pikkuhousut roikkuivat takin olalla nätisti. Oli pesussa jääneet kiinni kauluksen tarraan ja siinä ne oli kököttäneet inja-autossa kaiken kansan ihmeteltävänä. Lohtuna se, että olivatpahan ainakin puhtaat :)

Lapset ravaa ees taas ovista sisään ja ulos eivätkä aina käytä avainta vaikka mukana onkin. Kerran rääkäisin kurkku suorana "EN VARMANA TUU AVAA!!!". No kun pimpottelu jatkui, pakko oli avata. Siellä olikin huoltomies =(

Juttelin huoltomiehen kanssa puhelimessa muistaakseni lampun sytkästä. Keskustelu meni suurinpiirtein tätä rataa. Minä: "Onks se sellanen pieni? Vai iso? Vai onks sil koolla mitään väliä?" Tässä vaiheessa yksinhöpötus alkoi kuulostamaan omiin korviin hieman hölmöltä ja aloin hihittelemään kaupan päälle. Nolotti kun nuori poika lamppua korjaamaan.

No tällasia olis vaikka kuinka paljon mun elämässä ja kännijuttuja en kehtaa alkaa ees kertomaan =D

Up

Olen opettaja. Kerran tunnin alussa etupenkin oppilas kysyi jotain ja avasin suuni, mutta vastauksen sijaan ulos pääsikin röyhtäys. Olin ihan punainen, onneksi luokassa oli sellainen hälinä, ettei röyhtäys varmasti kuulunut koko luokan korviin, mutta kysyjä katsoi aika hitaasti...