Estonian viimeinen hätäkutsu :'(

Eikös Estoniassakin sanottu vaan häire. Tuliko muuta kuulutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="20.11.2013 klo 18:56"]

Selvisikö kumpikaan perämiehistä hengissä?

Koko kansipäällystö menehtyi.

Miksi eivät pelastuneet laivan uppoamisvaiheessa, kun olivat kuitenkin muualla kuin hankalasti rungon sisällä.

Huomiotani kiinnitti helikoptereihin erittäin hidas saapuminen.

Jostain helikopterista sanottiin, että se päivysti lähtövalmiudessa. Ja se lähtövalmiina saa päivystäminen olikin sitä, että starttiin kului tunti!!

Autocorrect.

Siis mua ärsyttää, että helikopteri lähtövalmiudessa on niin hidas lähtemään, että tunti kuluu ennen lähtöä.

Vastaukset näihin moniin kysymyksiin löytyvät tutkintaryhmän loppuraportista:

https://turvallisuustutkinta.fi/material/attachments/otkes/tutkintaselo…

-miehistö ei istu siellä kopterissa valmiina vaan tarkoitus oli että tunnin kuluttua käskystä pitää nousta, mikä tapahtuikin ja jopa alle. 

- rikkoutuneet vinssit olivat kaikki ruotsalaiskoptereissa ja ne olivat myöhemmin saapuneita. Koptereita oli silloin monia muitakin. Toki haitta mutta ei ratkaiseva

- sää ei ollut estänyt koptereiden saapumista, totta kai hyvin haasteinen keli pelastajille mutta lähtivät liikkeelle viivyttelemättä suunnitelman mukaisesti. Vain osa koptereista pystyi laskeutumaan laivojen kannelle jättämään pelastettuja , osa joutui viemään heidät maihin mihin kului aikaa

-raportista käy ilmi että alussa tapahtui pientä hidastelua koska miehitys meripelastuksen keskuksissa oli liian pientä ja hätäsuunnitelmat liian monimutkaiset. Kuitenkin suurin ongelma oli se että miehistä antoi hätäkutsun LIIAN MYÖHÄÄN eikä siitä heti käynyt ilmi että tilanne oli todella jo niin paha!

Estonia yritti lähettää hätäkutsua jo aiemmin mutta merellä oli silloin radioliikenteen häirintää eikä kutsua saatu lähetettyä. Häiriöaalto häiritsi myös hätäkutsun jälkeistä radioliikennettä. Tätä häiriötä ei ole koskaan selvitetty kunnolla että mistä johtui.

Tämä mystinen häiriö tukee myös teoriaa että uppoaminen ei ollutkaan onnettomuus.

Mua ite vaan kiinnostaa toi eikä mulla tuu yhtään mitään tippaa silmään.

Vierailija kirjoitti:

Muutama viikko sitten hukkui satoja ihmisiä matkalla Syyriasta Italiaan. Sei ei taida koskettaa ketään.

Up

Estonian jälkeen ei ole paluuta huolettomiin risteilyihin.

Kun onnettomuus tapahtuu, vallitsee täysi kaaos. Selviäminen on sattumasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä oli Viking Isabellalla tuona yönä töissä, menivät paikalle pelstaustoimiin. Laivasta laskettiin pelastulauttoja jotka olivat kiinni laivan kyljessä ja mm. ystäväni oli mukana yhdessä niistä vetämässä ihmisiä vedestä. Hän sanoi että oli todella järkyttävää katsella miten ihmiset taistelivat hengestään siellä vedessä ja repivät toisistaan otetta päästäkseen pois. Tuo yö on edelleen todella kova paikka ystävälleni ja hänen on vaikea puhua siitä.

Kauheaa klukea, että ihmiset repivät toisistaan otetta päästäkseen pois.

Jostain luin selviytyneet kertoneen, että ihmiset repivät toisten päältä pelastusliivejä, vaikka niitä lojui kannella.

Kukaan, joka ei ole ollut akuutissa, henkeä uhkaavassa hätätilanteessa, ei voi tietää miten itse toimisi, vai toimisiko ollenkaan. Arkielämän sankari voi jämähtää toimintakyvyttömäksi ja arkielämän pelkuri osoittautua toimintakykyiseksi ja loogisesti toimivaksi sankariksi. Sellainen on ihmisen perimmäinen psyyke.

Jostain muistelen joskus lukeneeni, että ihmiset jakautui tuollaisessa tilanteessa tyyliin:

30% jähmettyy täysin toimintakyvyttömäksi

50% toimii jotenkin, mutta epäloogisesti täyden paniikin vallassa (olleet juuri näitä tarrautujia ja repijöitä)

20% toimii rauhallisesti ja loogisesti, tästä ryhmästä varmaankin suurin osa selviytyneistä

Tilanne Estonialla on ollut monen psyykelle ehkä eräs pelottavimmista tilanteista, joita kohdalleen osaa edes kuvitella:

myrskyinen ja pimeä öinen meri, iso laiva joka alkaa äkisti kallistua ja vajota, sähkön tuoton häiriöt ja siitä johtuva pimeys/valojen katkeilu, ison laivan uppoamisen aiheuttamat valtavat pamaukset, kirskunnat ja kolahdukset sekä vesimassojen syöksy sisätiloihin..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ystävä oli Viking Isabellalla tuona yönä töissä, menivät paikalle pelstaustoimiin. Laivasta laskettiin pelastulauttoja jotka olivat kiinni laivan kyljessä ja mm. ystäväni oli mukana yhdessä niistä vetämässä ihmisiä vedestä. Hän sanoi että oli todella järkyttävää katsella miten ihmiset taistelivat hengestään siellä vedessä ja repivät toisistaan otetta päästäkseen pois. Tuo yö on edelleen todella kova paikka ystävälleni ja hänen on vaikea puhua siitä.

Kauheaa klukea, että ihmiset repivät toisistaan otetta päästäkseen pois.

Jostain luin selviytyneet kertoneen, että ihmiset repivät toisten päältä pelastusliivejä, vaikka niitä lojui kannella.

Kukaan, joka ei ole ollut akuutissa, henkeä uhkaavassa hätätilanteessa, ei voi tietää miten itse toimisi, vai toimisiko ollenkaan. Arkielämän sankari voi jämähtää toimintakyvyttömäksi ja arkielämän pelkuri osoittautua toimintakykyiseksi ja loogisesti toimivaksi sankariksi. Sellainen on ihmisen perimmäinen psyyke.

Jostain muistelen joskus lukeneeni, että ihmiset jakautui tuollaisessa tilanteessa tyyliin:

30% jähmettyy täysin toimintakyvyttömäksi

50% toimii jotenkin, mutta epäloogisesti täyden paniikin vallassa (olleet juuri näitä tarrautujia ja repijöitä)

20% toimii rauhallisesti ja loogisesti, tästä ryhmästä varmaankin suurin osa selviytyneistä

Tilanne Estonialla on ollut monen psyykelle ehkä eräs pelottavimmista tilanteista, joita kohdalleen osaa edes kuvitella:

myrskyinen ja pimeä öinen meri, iso laiva joka alkaa äkisti kallistua ja vajota, sähkön tuoton häiriöt ja siitä johtuva pimeys/valojen katkeilu, ison laivan uppoamisen aiheuttamat valtavat pamaukset, kirskunnat ja kolahdukset sekä vesimassojen syöksy sisätiloihin..

Olisin melko varmasti tuo hysteerinen pelkuri. Valitettavasti. Veikkaan tosin että en satuttaisi muita tönimällä tms. vaan keskittyisin omaan hysterisointiin jossain oman kuplan sisällä.

Mieheni oli ensimmäisiä, jotka haettiin pintapelastustehtäviin helikopterilla. Joskus pelastuspalveluporukoitten kanssa muistelee. Ei ollut ollenkaan traumaattisimmista tehtävistä, mihin uransa aikana joutui. Paljon pahempaa tapahtuu päivittäin täällä maissa. Etenkin tulipalot, joissa palaa elävältä pikkulapsia ja eläimiä.