Lue keskustelun säännöt.
Miten saan äitini ja anoppini lopettamaan rojun raijaamisen meille?
18.09.2020 |
Tai mies hoitakoon oman äitinsä, mutta minun pitää saada oma äitini ymmärtämään, että meille ei saa tuoda enää ikinä mitään rojua ja rompetta. Molemmat tuo meille pyytämättä vanhoja mattoja, verhoja, jopa huonekaluja. Jostain haalimiaan rikkinäisiä leluja säkkikaupalla. Ihan väärän kokoisia (liian pieniä lapsille) ja kummallisen värisiä vaatteita (eivät suostu kysymään lasten kokoa ja kun sen heille ilmoittaa niin eivät kuulemma koskaan muista sitä).
Ollaan sanottu, että ei saa tuoda. Palautettu rojuja heille monta kertaa. Mutta tämä jatkuu vain. Välillä tuovat meidän ovelle kun tietävät että emme ole kotona ja rappukäytävässä on sitten säkillinen rompetta meidän ovella odottamassa kun tulemme kotiin.
Ja ei, eivät ole mitään dementtejä mummoja vaan molemmat 65 ja töissä vielä.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että te ette ole köyhiä ja tänne ei tuoda mitään. Saman sanoin äidilleni joka toi kippis kamaa ja sanoin että se lähtee heti kaatopaikalle. Minulla mies tienaa sen verran hyvin ettemme tarvitse mitään kirppu tori kamaa vaan voimme ostaa kaikki uusina ja alennuksesta saan halvemmalla uutta kuin kirpputoreilta vanhaa paskaa.
Ei me olla köyhiä vaan ihan keskituloisia ja rahaa riittää ostaa asiat uutena. Anoppi on aika köyhä, oma äitini varakas. Anoppia tuntuu jotenkin ärsyttävän, että haluan kaiken uutena ja meidän oman maun mukaisena että en kelpuuta jonkun muun ostamaa kirppiskamaa. Hänen mielestään olen nirppanokka, vaikka oikeasti kyse on siitä, että miehenikään ei halua meille yhtään anopin kirppislöytöä. Ap
Mun anopilla vähän sama ajattelutapa, vaikkakaan hän ei tuo meille mitään kirppisroinaa eikä muutakaan tavaraa. Mutta hän paheksuu suoraan ja epäsuorasti sitä, että ollaan ostettu niin paljon uutena eikä kirppikseltä tai sukulaisten vanhoja joita oltaisiin saatu ilmaiseksi. Toisaalta ymmärrän anoppia, hän oli 8 lapsen kouluttamaton kotiäiti ja miehensä pienipalkkainen duunari, josta lopulta otti avioeron perheväkivallan vuoksi ja jäi yksin lasten kanssa. Hän ei ymmärrä, että keskituloisella, lapsettomalla, keski-ikäisellä pariskunnalla on ihan erilainen ostovoima mitä hänellä aikanaan, köyhällä ja työttömällä suurperheen (yh)-äidillä.
Moni heistä myös kokee, että on haaskausta ostaa uutta, vaikka pystyisi, jos jostain joku vanha suht toimiva vielä löytyy loppuun käytettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä eikö se riitäkään että sanoo äidille? Niinhän noissa Miehen asunto turn off-ketjuissa aina selitetään että äiti lopettaa ruokien tuomisen ja siivoamisen kun sanoo vaan ettei tarvitse.
Laita heiltä saamanne tavarat vain heti kiertoon. Pois. Jos kysyvät tavaroidensa perään, sanot että saivat uuden kodin jossakin toisessa paikassa.
Sanominen asiasta heille on aivan turhaa. Ei mene perille. Kokevat ilmeisesti itse niin auttavansa teitä, kun eivät ehkä muutoin osaa. Tai niin luultavasti ajattelevat. Hyvää kuitenkin tarkoittavat.
😂 Minä olet etävanhempana samanlainen ruuan suhteet. Kiikutan aina suuria määriä hedelmiä yms. vaikka ex on monta kertaa kieltänyt, ja olen myötäillyt - en vain pysty muuttamaan asennettani oikeasti... jonkin sortin "muistihäiriö" tai muu kognitiivinen vamma, "näin osoitetaan rakkautta" iskostunut omasta lapsuudesta. Onhan se aika narsistista.
Älä koske niihin säkkeihin. Äläkä puhu niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan samanlaista. Eikä niitä saa edes laitta eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehkää vastaisku....haette jostain kierrätyskeskuksesta kämäsimmät ja rumimmat matot ja verhot ym. roinaa ja paukkaatte äitienne kotio ja alatte suoraan ripustaa verhoja ikkunoihin ja paasaatte "kun nää menis ihan hukkaan siellä roskiksessa mistä me nämä löydettiin". Menisikö perille?
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan samanlaista. Eikä niitä saa edes laitta eteenpäin.
Lahjatavaralle saa tehdä mitä haluaa. Se ei ole lahja, jos se tuodaan vain teille säilytettäväksi. Pitää kysyä, onko tämä lahja, jos vastaa, että on, voitte tehdä tavaralle mitä haluatte. Jos ei ole lahja, voitte sanoa, paljonko peritte varastoinnista vuokraa tai jos ei ole tilaa, pitää pyytää viemään jonnekin muualle vuokravarastoon säilytettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehkää vastaisku....haette jostain kierrätyskeskuksesta kämäsimmät ja rumimmat matot ja verhot ym. roinaa ja paukkaatte äitienne kotio ja alatte suoraan ripustaa verhoja ikkunoihin ja paasaatte "kun nää menis ihan hukkaan siellä roskiksessa mistä me nämä löydettiin". Menisikö perille?
Oikeasti huono idea. Antaa olla roskat roskiksessa ja kirppiksellä tavaroiden myynnissä niille, jotka niitä ostavat tarpeeseen. Jos on rikkinäistä roinaa, teette kaikille palveluksen, jos laitatte tavarat polttokelpoisen sekajätteeseen, josta tulee talouksille kaukolämpöä. Silloin se sama rikkinäinen roina ei enää jatka kiertämistä vaan poistuu kierrosta lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ihan samanlaista. Eikä niitä saa edes laitta eteenpäin.
Lahjatavaralle saa tehdä mitä haluaa. Se ei ole lahja, jos se tuodaan vain teille säilytettäväksi. Pitää kysyä, onko tämä lahja, jos vastaa, että on, voitte tehdä tavaralle mitä haluatte. Jos ei ole lahja, voitte sanoa, paljonko peritte varastoinnista vuokraa tai jos ei ole tilaa, pitää pyytää viemään jonnekin muualle vuokravarastoon säilytettäväksi.
Ei nämä säännöt päde näihin ihmisiin. Itku silmässä etsitään niitä lahjoitettu aarteita joka kerta.
Siihen koko tavaraan liittyy jokin syvä psyykkinen ja henkinen vinksahdus jota ei voi normaali ihminen hahmottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en usko, että tuollainen vastaisku romujen roudaamisessa äidille / amänopille päin välttämättä toimisi. Eivät välttämättä edes tajua yhteyttä omaan toimintaansa. Usein näin jääräpäisesti toimiva ihminen on sokea omalle toiminnalleen ja osaa katsoa asiaa vain omalta kantiltaan, ja kun toinen tekee hänelle samoin, niin ottaa sen kiusantekona (ymmärtämättä, että itse toimii samoin).
Auttaisiko, jos jättäisitte avaamattomat säkit kodin paraatipaikoille rumasti lojumaan?Tai raahaisitte ne siihen aina äidin/anopin vierailun ajaksi. Sitten valittaisitte, että kun ei nuo turhat tavarat mahdu minnekään, olette ihan ongelmissa kun on niin vähän tilaa kaapeissa. Vaikka en kyllä tiedä auttaisiko tämä noin jääräpäisiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette vaan ota niitä tavaroita. Pakotatte äitisi ja anoppisi ottamaan tavarat lähteissään mukaansa. Jos tuodaan ovelle, niin viette suoraan roskiin. Vähän varmaan joutuu myös huutamaan.
Lienee paras ottaa se kirppispöytä, vaikka meneekin aikaa ja vaivaa, niin kyllä niillä rojuilla perheen etelän-loman vuosittain kustantaa. Illallisella rantaravintolassa sitten nostetaan malja koko perheen voimin äidille ja anopille.
Vierailija kirjoitti:
65 ei ole enää töissä
Minä olen.
Matalapalkka-alalla ollaan kunnes heittävät pihalle (ja pysyn terveenä). Olisin jo vuosi sitten "saanut" jäädä eläkkeelle, mutta ei todellakaan ole rahallisesti mahdollista.
Mutta aiheesta: nykyisessä tilanteessani näkisin sen roinan myymisen vaivan.
Ymmärrän, ettei ap lapsiperhearjen lisäksi jaksaisi sitä tehdä.
Vierailija kirjoitti:
😂 Minä olet etävanhempana samanlainen ruuan suhteet. Kiikutan aina suuria määriä hedelmiä yms. vaikka ex on monta kertaa kieltänyt, ja olen myötäillyt - en vain pysty muuttamaan asennettani oikeasti... jonkin sortin "muistihäiriö" tai muu kognitiivinen vamma, "näin osoitetaan rakkautta" iskostunut omasta lapsuudesta. Onhan se aika narsistista.
Lopeta tällanen. Niin ärsyttävää touhua. Se sinun ronttaama ruoka päätyy todennäköisesti suurelta osin vain roskiin. Ja sitä, kenelle ne ruuat vie, todennäköisesti ketuttaa tämä toiminta. Itse inhoan ruuan heittämistä roskiin. Mutta siinä vaiheessa kun anoppi tuo jääkaappiin kysymättä jotain viikko sitten paistettua lohta ja muovipussissa salaattia, niin kompostiin ne lentää heti.
Vierailija kirjoitti:
65 ei ole enää töissä
Minä olen 66-vuotias ja olen vielä täydessä työn touhussa.
Tosin jään eläkkeelle 1.1-21, jaksaisin töitä vielä jatkaakin, mutten viitsi enää.
Vierailija kirjoitti:
😂 Minä olet etävanhempana samanlainen ruuan suhteet. Kiikutan aina suuria määriä hedelmiä yms. vaikka ex on monta kertaa kieltänyt, ja olen myötäillyt - en vain pysty muuttamaan asennettani oikeasti... jonkin sortin "muistihäiriö" tai muu kognitiivinen vamma, "näin osoitetaan rakkautta" iskostunut omasta lapsuudesta. Onhan se aika narsistista.
Sairasta tuo on.
Karmeaa! Ei tuo tavaroiden myynti ja lahjoittaminen eteenpäin ole mikään ratkaisu, koska siinäkin on iso homma ja vie vähäisestä vapaa-ajasta ison osan. Ja sekö pitäisi vaan tehdä koska anoppi ja oma äiti ovat niin luupäisiä etteivät usko puhetta?