Miten saan äitini ja anoppini lopettamaan rojun raijaamisen meille?

Vierailija kirjoitti:

65 ei ole enää töissä

Meillä.on alihankkija, joka perusti firman jäätyään eläkkeelle palkkatöistä. Muistaakseni 68- vuotiaaksi saa olla palkkatöissä ja yrittäjänä saa olla vaikka satavuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot että te ette ole köyhiä ja tänne ei tuoda mitään. Saman sanoin äidilleni joka toi kippis kamaa ja sanoin että se lähtee heti kaatopaikalle. Minulla mies tienaa sen verran hyvin ettemme tarvitse mitään kirppu tori kamaa vaan voimme ostaa kaikki uusina ja alennuksesta saan halvemmalla uutta kuin kirpputoreilta vanhaa paskaa. 

Ei me olla köyhiä vaan ihan keskituloisia ja rahaa riittää ostaa asiat uutena. Anoppi on aika köyhä, oma äitini varakas. Anoppia tuntuu jotenkin ärsyttävän, että haluan kaiken uutena ja meidän oman maun mukaisena että en kelpuuta jonkun muun ostamaa kirppiskamaa. Hänen mielestään olen nirppanokka, vaikka oikeasti kyse on siitä, että miehenikään ei halua meille yhtään anopin kirppislöytöä. Ap

Mun anopilla vähän sama ajattelutapa, vaikkakaan hän ei tuo meille mitään kirppisroinaa eikä muutakaan tavaraa. Mutta hän paheksuu suoraan ja epäsuorasti sitä, että ollaan ostettu niin paljon uutena eikä kirppikseltä tai sukulaisten vanhoja joita oltaisiin saatu ilmaiseksi. Toisaalta ymmärrän anoppia, hän oli 8 lapsen kouluttamaton kotiäiti ja miehensä pienipalkkainen duunari, josta lopulta otti avioeron perheväkivallan vuoksi ja jäi yksin lasten kanssa. Hän ei ymmärrä, että keskituloisella, lapsettomalla, keski-ikäisellä pariskunnalla on ihan erilainen ostovoima mitä hänellä aikanaan, köyhällä ja työttömällä suurperheen (yh)-äidillä. 

Etkä ymmärrä. Ei kyse ole ostovoimasta, vaan siitä periaatteesta, ettei haluta haaskata ja heittää pois.

Miksi heillä sitten on noin paljon ylimääräistä?

Niinpä. Ja tämä ihmistyyppi on sitä, joka ostaa jostain Halpahallin alelaarista krääsää, jota ei edes tarvitse, mutta kun "halvalla saa". Kaikki köyhän taustan ihmiset eivät kuitenkaan ole tätä ihmistyyppiä. Esim. oma 20-luvulla syntynyt, edesmennyt isoäitini tuli todella köyhistä olosuhteista. Hänen ostofilosofiansa oli, että pitää ostaa vain uutta ja laadukasta. "Halpa tulee köyhälle kalliiksi", oli hänellä tapana sanoa. Hänen huushollistaan ei löytynyt mitään krääsää tai rihkamaa, pelkkää hyvällä maulla ja harkinnalla ostettua laadukasta tavaraa. Ostoksia tehtiin harvoin mutta silloin kun niitä tehtiin, niitä harkittiin huolella ja säästettiin etukäteen, jotta voitiin ostaa mieluinen ja ennen kaikkea laadukas ja kestävä tuote. 

Minun anoppini on eläkkeellä ja päiviensä kuluksi kiertelee H&M:n ja vastaavien alelaareja. Ja ostaa aina kun jokin vaate tai vaikka pipo on siellä hyvässä alessa. Ikävä kyllä ne sattuu olemaan aina liian pientä kokoa meidän lapselle. Hän ei suostu hyväksymään, että emme esim. keskellä talvea tee yhtään mitään -70% hintaan myydyllä liian pienellä kesätakilla. Pitää kuulemma ostaa kun löytää niin ihanan niin halvalla. No aha. Hänen vähät rahat menee ihan hukkaan. 

Meillä on samaa ongelmaa. Oman äitini olen saanut jollain tavalla kuriin sillä, että olen huutanut asiasta. Viime joulun alla toi rompetta, ja vein ne romppeet ulko-ovelle ja sanoin, että voi viedä ne takaisin lähtiessään. Suuttui tietenkin. Mutta jos olin jo kuusi vuotta nätisti sanonut, että ei toisi roinaa, niin kyllä siinä jossain vaiheessa lopulta palaa pinna. Mutta tosiaan tämän hirveän jouluepisodin jälkeen ei ole tullut enää ainakaan niin paljoa sitä p*skaa. Anopin kohdalla tilanne on pahempi. Taas tuli 5 min sitten kassillinen roinaa. Mieheni tulisi hoitaa asia kuntoon.

Kaiken huippu näissä roinanroudaajamummoissa ainakin omalla kohdalla on se, että he kokevat olevansa hyviäkin mummoja, koska Tuovat Tavaraa! - jota kukaan ei tarvitse. Ei puhettakaan, että olisivat tukena missään asiassa tai ottaisivat koskaan lapsia hoitoon. Hirveä vaiva vaan, kun pitää miettiä, että mihin sen kaiken p*skan taas kippaa - ilman autoa.

Suoraan sanoen aivan kammottavia neuvoja. Pitäisi jotenkin kostaa tai näpäyttää?

Odota rauhallista hetkeä, ei silloin juuri kun omaa tavaraa tuotu ja pinna kireällä.

Istuta äiti alas ja sano, että haluat puhua tärkeästä asiasta. Kerro että haluat puhua tavaran tuomisesta teille.

Kerro muutama esimerkki kun hän on tuonut tavaraa. Kerro mitä tämä on aiheuttanut, ja miltä tämä sinusta tuntuu. Pysy rauhallisena ja neutraalina, mieti etukäteen tunteet joita kuvailet, että ne eivät nouse pintaan. Älä anna toisen keskeyttää, vaan sano että haluat puhua loppuun ja hän saa sitten puheenvuoron.

Sano, että olet mielestäsi sanonut asiasta jo aikaisemmin. Kysy nyt miksi hän on jatkanut toimintaa huolimatta siitä että aiheesta on puhuttu. Vahvista, että sinä haluat pysyä hyvissä väleissä ja tämä on aiheuttanut sinulle harmia ja et odota äidin vierailua ilolla enää tästä johtuen. Painota että haluat että tämä keskustelu johtaa siihen että tilanne korjautuu. Kertaa vielä mitä haluat tapahtuvan nyt ja tulevaisuudessa. Varmista että hän on ymmärtänyt ja suostuu muuttamaan toimintaansa.

Kiitä keskustelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot että te ette ole köyhiä ja tänne ei tuoda mitään. Saman sanoin äidilleni joka toi kippis kamaa ja sanoin että se lähtee heti kaatopaikalle. Minulla mies tienaa sen verran hyvin ettemme tarvitse mitään kirppu tori kamaa vaan voimme ostaa kaikki uusina ja alennuksesta saan halvemmalla uutta kuin kirpputoreilta vanhaa paskaa. 

Ei me olla köyhiä vaan ihan keskituloisia ja rahaa riittää ostaa asiat uutena. Anoppi on aika köyhä, oma äitini varakas. Anoppia tuntuu jotenkin ärsyttävän, että haluan kaiken uutena ja meidän oman maun mukaisena että en kelpuuta jonkun muun ostamaa kirppiskamaa. Hänen mielestään olen nirppanokka, vaikka oikeasti kyse on siitä, että miehenikään ei halua meille yhtään anopin kirppislöytöä. Ap

Mun anopilla vähän sama ajattelutapa, vaikkakaan hän ei tuo meille mitään kirppisroinaa eikä muutakaan tavaraa. Mutta hän paheksuu suoraan ja epäsuorasti sitä, että ollaan ostettu niin paljon uutena eikä kirppikseltä tai sukulaisten vanhoja joita oltaisiin saatu ilmaiseksi. Toisaalta ymmärrän anoppia, hän oli 8 lapsen kouluttamaton kotiäiti ja miehensä pienipalkkainen duunari, josta lopulta otti avioeron perheväkivallan vuoksi ja jäi yksin lasten kanssa. Hän ei ymmärrä, että keskituloisella, lapsettomalla, keski-ikäisellä pariskunnalla on ihan erilainen ostovoima mitä hänellä aikanaan, köyhällä ja työttömällä suurperheen (yh)-äidillä. 

Etkä ymmärrä. Ei kyse ole ostovoimasta, vaan siitä periaatteesta, ettei haluta haaskata ja heittää pois.

Miksi heillä sitten on noin paljon ylimääräistä?

Niinpä. Ja tämä ihmistyyppi on sitä, joka ostaa jostain Halpahallin alelaarista krääsää, jota ei edes tarvitse, mutta kun "halvalla saa". Kaikki köyhän taustan ihmiset eivät kuitenkaan ole tätä ihmistyyppiä. Esim. oma 20-luvulla syntynyt, edesmennyt isoäitini tuli todella köyhistä olosuhteista. Hänen ostofilosofiansa oli, että pitää ostaa vain uutta ja laadukasta. "Halpa tulee köyhälle kalliiksi", oli hänellä tapana sanoa. Hänen huushollistaan ei löytynyt mitään krääsää tai rihkamaa, pelkkää hyvällä maulla ja harkinnalla ostettua laadukasta tavaraa. Ostoksia tehtiin harvoin mutta silloin kun niitä tehtiin, niitä harkittiin huolella ja säästettiin etukäteen, jotta voitiin ostaa mieluinen ja ennen kaikkea laadukas ja kestävä tuote. 

Minun anoppini on eläkkeellä ja päiviensä kuluksi kiertelee H&M:n ja vastaavien alelaareja. Ja ostaa aina kun jokin vaate tai vaikka pipo on siellä hyvässä alessa. Ikävä kyllä ne sattuu olemaan aina liian pientä kokoa meidän lapselle. Hän ei suostu hyväksymään, että emme esim. keskellä talvea tee yhtään mitään -70% hintaan myydyllä liian pienellä kesätakilla. Pitää kuulemma ostaa kun löytää niin ihanan niin halvalla. No aha. Hänen vähät rahat menee ihan hukkaan. 

Kun muutettiin miehen kanssa yhteen, anoppi alkoi raahata meille tiimarikrääsää. Joulukoristeita, pääsiäiskoristeita, halloweenkoristeita jne. Muovista ja kiiltävää, mitä itse olen aina inhonnut ja mieskin sanoi, että sai niistä tarpeekseen kotona asuessa. Anoppi on muuten kiltti ja ihana ihminen, mutta aika tylysti oli pakko pahoittaa hänen mielensä, että se hänen mielestään hyvää tarkoittava ostelu loppui. Oma kotinsa on aina koristeltu runsaasti juuri sellaisella mauttomalla sesonkimuovikrääsällä, joten uskon että hän vilpittömästi ajatteli meidän ja varsinkin poikansa ilahtuvan, mutta pinna meinasi silti palaa kun aina tuli kassillinen uutta "ihanaa" tavaraa ja se piti sitten antaa takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanoen aivan kammottavia neuvoja. Pitäisi jotenkin kostaa tai näpäyttää?

Odota rauhallista hetkeä, ei silloin juuri kun omaa tavaraa tuotu ja pinna kireällä.

Istuta äiti alas ja sano, että haluat puhua tärkeästä asiasta. Kerro että haluat puhua tavaran tuomisesta teille.

Kerro muutama esimerkki kun hän on tuonut tavaraa. Kerro mitä tämä on aiheuttanut, ja miltä tämä sinusta tuntuu. Pysy rauhallisena ja neutraalina, mieti etukäteen tunteet joita kuvailet, että ne eivät nouse pintaan. Älä anna toisen keskeyttää, vaan sano että haluat puhua loppuun ja hän saa sitten puheenvuoron.

Sano, että olet mielestäsi sanonut asiasta jo aikaisemmin. Kysy nyt miksi hän on jatkanut toimintaa huolimatta siitä että aiheesta on puhuttu. Vahvista, että sinä haluat pysyä hyvissä väleissä ja tämä on aiheuttanut sinulle harmia ja et odota äidin vierailua ilolla enää tästä johtuen. Painota että haluat että tämä keskustelu johtaa siihen että tilanne korjautuu. Kertaa vielä mitä haluat tapahtuvan nyt ja tulevaisuudessa. Varmista että hän on ymmärtänyt ja suostuu muuttamaan toimintaansa.

Kiitä keskustelusta.

Ei onnistu. Yritin tätä kuusi vuotta. Sitten aloin huutaa.

Mulla on yksi työkaveri, kohta eläkkeelle jäävä naisihminen, joka on selvästi tätä samaa ihmistyyppiä! Hänellä ei ole omia lapsia, mutta sisarustensa kanssa on läheinen ja sisaruksillaan on lapsia. Nyt hiljattain moni näistä sisarustensa lapsista on muuttanut omilleen ja tämä työkaveri kertoo pettyneenä ja paheksuen, miten häntä on kielletty ostamasta yhtään mitään sukulaislasten opiskelija-asuntoihin. Hän harmittelee, miten oli käynyt ihanissa pop-up myymälöissä, joissa olisi vaikka mitä outlet-löytöjä, mutta kun "ei saa ostaa kun lapsilla on niin tarkka maku". Pitää näitä sukulaislapsia siis jollain tavalla nirppanokkina ja kiittämättöminä, kun ei hänen ostamansa heille ilmainen tavara kelpaa. Olen yrittänyt selittää hänelle, että en mäkään tykkäisi, jos saisin vaikka lahjaksi kysymättä jotain eri sarjan pussilakanoita tai vaikka teekuppeja, jotka eivät ole minun tyyliä. Mutta hän ei vaikuta ymmärtävän. Jotenkin tulee tunne, että ostamisella hän haluaisi osoittaa välittämistä ja kokee tulevansa torjutuksi sukulaislasten taholta. Voin taas kuvitella, miten nuo sukulaiset kokevat hänen rasittavana päällepäsmäri-tätinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ihan samanlaista. Eikä niitä saa edes laitta eteenpäin.

Kuka valvoi, ettei saa laittaa eteenpäin? Meidän paikkakunnalla on muutama kirppis, jotka käyvät hakemassa kotoa isoja eriä erilaista tavaraa.

Tekisin niin, että kerron että laitetaan eteenpäin kaikki, niin eiköhän älytä lopettaa rahtaamista teille.

Voi ja pitää sanoa suoraan, että viekää suoraan johonkin keräyspisteeseen missä ottavat vastaan. SPR, lähetystori, pelastusarmeija ym ottavat mm.

Se koetaan äärimmäisenä loukkauksena.

Esimerkiksi lapsille tehdyt vaatteet pitää pakata talteen aarteina. Mitään leluja ei saa laittaa pois, vaikka ne olisi ihan liian pienille jo.

Ihan hirveä mököttys, huuto, raivo, passiivis-aggressiiviinen kampanjointi ja solvaus.

Vuositolkulla jauhetaan sopan lopusta, joka oli jäänyt jääkaapissa syömättä. 

JA NIIN EDELLEEN.

No onpas se nyt vaikeaa. Ensinnäkin mummot mielisairaalaan, koska noin vahvat näytöt hulluudesta ja toiseksi poliisi paikalle jos ilmaantuvat teille. Eihän tuommoisessa auta muu kuin rajut keinot.

Hohhoijakkaa taas tätä paskaa.

näin kommentoi tasan sellainen ihminen, jolla ei ole kokemusta tuollaisesta käytöksestä. Tai rajattomasta ihmisestä lähipiirissä, pahimmillaan useammasta rajattomasta ihmisestä.

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanoen aivan kammottavia neuvoja. Pitäisi jotenkin kostaa tai näpäyttää?

Odota rauhallista hetkeä, ei silloin juuri kun omaa tavaraa tuotu ja pinna kireällä.

Istuta äiti alas ja sano, että haluat puhua tärkeästä asiasta. Kerro että haluat puhua tavaran tuomisesta teille.

Kerro muutama esimerkki kun hän on tuonut tavaraa. Kerro mitä tämä on aiheuttanut, ja miltä tämä sinusta tuntuu. Pysy rauhallisena ja neutraalina, mieti etukäteen tunteet joita kuvailet, että ne eivät nouse pintaan. Älä anna toisen keskeyttää, vaan sano että haluat puhua loppuun ja hän saa sitten puheenvuoron.

Sano, että olet mielestäsi sanonut asiasta jo aikaisemmin. Kysy nyt miksi hän on jatkanut toimintaa huolimatta siitä että aiheesta on puhuttu. Vahvista, että sinä haluat pysyä hyvissä väleissä ja tämä on aiheuttanut sinulle harmia ja et odota äidin vierailua ilolla enää tästä johtuen. Painota että haluat että tämä keskustelu johtaa siihen että tilanne korjautuu. Kertaa vielä mitä haluat tapahtuvan nyt ja tulevaisuudessa. Varmista että hän on ymmärtänyt ja suostuu muuttamaan toimintaansa.

Kiitä keskustelusta.

Tällainen toimii normaalien ihmisten kanssa, jotka käyttäytyvät normaalisti ja ovat tunne-elämältään normaaleja.

Oma ryönänroudaaja äitini ei ole. Hän ei ole mitenkään pahimmasta päästä narsisti, mutta hänellä on niin voimakkaasti vain oman itsensä ympärille kietoutunut tapa olla ja elää, että hän ei kerta kaikkiaan pysty ajattelemaan ketään muuta. Hän ei pysty ajattelemaan, että ai niin, se pirjo on sanonut, että se ei halua näitä tavaroita, vaan ainoastaan, että MINÄ haluan nyt nämä ostaa ja antaa.

Mäkin sanoin äidilleni monta kertaa, ettei tuo MITÄÄN, eikä varsinkaan kysymättä. Pari kertaa kysyi, ja kun kieltäydyin, lakkasi taas kysymästä, ja toi luvatta. Sittemmin olen pakottanut viemään saman tien takaisin autoonsa ne roinat.

Hänellä on tapana ostella just kaikkea paritonta pa*kaa kirppareilta, kaiken maailman kaitaliinoja sun muita lärpäkkeitä, jotka maksaa just sen 20snt-2euroa.

Olen monta kertaa sanonut, että jos haluat jotain ostaa, niin jätä noi romut ostamatta sen 10 kertaa, ja osta sitten vaikka 2o eurolla jotain oikeasti tarpeellista. Hitto, toisi ennemmin vaikka vessapaperia kuin niitä romuja.

Mutta joo, keskustelu EI auta tietyntyyppisillä ihmisillä. 

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanoen aivan kammottavia neuvoja. Pitäisi jotenkin kostaa tai näpäyttää?

Odota rauhallista hetkeä, ei silloin juuri kun omaa tavaraa tuotu ja pinna kireällä.

Istuta äiti alas ja sano, että haluat puhua tärkeästä asiasta. Kerro että haluat puhua tavaran tuomisesta teille.

Kerro muutama esimerkki kun hän on tuonut tavaraa. Kerro mitä tämä on aiheuttanut, ja miltä tämä sinusta tuntuu. Pysy rauhallisena ja neutraalina, mieti etukäteen tunteet joita kuvailet, että ne eivät nouse pintaan. Älä anna toisen keskeyttää, vaan sano että haluat puhua loppuun ja hän saa sitten puheenvuoron.

Sano, että olet mielestäsi sanonut asiasta jo aikaisemmin. Kysy nyt miksi hän on jatkanut toimintaa huolimatta siitä että aiheesta on puhuttu. Vahvista, että sinä haluat pysyä hyvissä väleissä ja tämä on aiheuttanut sinulle harmia ja et odota äidin vierailua ilolla enää tästä johtuen. Painota että haluat että tämä keskustelu johtaa siihen että tilanne korjautuu. Kertaa vielä mitä haluat tapahtuvan nyt ja tulevaisuudessa. Varmista että hän on ymmärtänyt ja suostuu muuttamaan toimintaansa.

Kiitä keskustelusta.

Kun tuota on tehty jo 14 vuotta joka joulu, syntymäpäivä, alennusmyynti- ym. päivä eli noin 140 kertaa, niin on aika vaihtaa taktiikkaa. Jos tilanne ei ole korjaantunut aiemmin, kuvitteletko viimein 141. keskustelukerran tuottavan tulosta?

Mun siskoni sanoi ihan iloisesti miten kantaa meille sitä ryönää siksi kun hänen arkkitehtimiehensä ei anna kantaa sitä kotiin.

Miehellä on niin valikoitunut hyvä maku. Minä ilmeisesti en saa sellaista itse omata tai lapsilleni opettaa?

Meillä on myös sukulainen, joka aina on antamassa tavaraa eteenpäin. Milloin mattoja, kuppeja, seinäkelloja tai vaatteita. Haluaa selkeästi jotenkin tehdä itsensä tarpeelliseksi antamalla tätä tavaraa, joka kuitenkin on meille turhaa, koska meillä on jo kaikkea.

Kaverin anoppi ja miehen sukulaiset kantavat myös heidän lapselleen säkkikaupalla turhaa vaatetta ja rihkamaa, kun halvalla löytävät. Vaatteet vain tuppaavat olemaan pääsääntöisesti vuorokauden aikaan nähden epäkäytännöllisiä ja koska lapsi kasvaa koko ajan, niin esim. talvitakki on auttamattomasti talvella jo pieni kun se on keväällä tuotu.

sano että olette niin köyhiä että tuo tavaran poisvienti tulee teille rahallisesti kalliiksi, että eikö he voi muuta kautta viedä omat tavarat pois? Jätä jätesäkki rappukäytävään. Kun he tulevat seuraavan kerran kyläään niin pakkaa heille tavarat mukaan autoonsa. Aina ennen kuin he tulevat niin pakkaatte tavarat autoon ja vasta sitten saa tulla kylään. Sano että te olette saaneet varoituksen kun he jättävät jätesäkit rappukäytävään että teille tulee ihan kohta häätö ja joudutte taivasalle.

Tällaisille ihmisille ei normaali järkipuhe tehoa. Mun äiti ei ole tavaranraijaaja, mutta samanlaista ymmärtämättömyyttä on hänelläkin, ollut jo vuosikausia joten ei mene minkään dementian piikkiin. Soittelen hänelle melkein joka päivä ja joka ikisen puhelun alussa hän sanoo "no onpa kiva kun kerrankin soitit" ja joka puhelun loppuun tulee "no, voisit joskus toisekin soittaa". Ei auta, vaikka olen vuosien mittaan muistuttanut, että eilenhän me vasta puhuttiin. Lisäksi käyn hänellä kylässä 1-2, joskus jopa 3 kertaa viikossa mikä on mielestäni aika paljon kun julkisilla matkoihin menee aika paljon aikaa. Jokainen kerta samat rutiinit "kun et koskaan käy", "kävisit edes joskus", jne. Ei auta, vaikka muistutan että vastahan mä kävin alkuviikosta ja nyt on lauantai. 

Joskus olen miettinyt, että joku lomaviikko voisin kokeilla paradoksaalista tekniikkaa. Soittaa aamun ensimmäisen puhelun klo 8 ja kertoa seikkaperäisesti tekemisistäni ja samalla selostaa, mitä aamu tv:ssä juuri kerrotaan. Puhuisin ainakin tunnin, josta suurin osa olisi sitä aamu tv:n referointia. Sitten lopettaisin ja kävisin pesemässä hampaat. Sitten soittaisin uudelleen ja kertoisin oikein seikkaperäisesti hampaanpesustani ja mielipiteitäni aamu tv:stä. Puhuisin melkein tunnin ja sitten kävisin pienellä lenkillä. Kesken lenkin soittaisin uudelleen ja kertoisin olevani lenkillä. Ja niin edelleen. En tiedä, saisiko äitini tuolla menolla seurastani jo tarpeeksi.