Lue keskustelun säännöt.
Miten saan äitini ja anoppini lopettamaan rojun raijaamisen meille?
18.09.2020 |
Tai mies hoitakoon oman äitinsä, mutta minun pitää saada oma äitini ymmärtämään, että meille ei saa tuoda enää ikinä mitään rojua ja rompetta. Molemmat tuo meille pyytämättä vanhoja mattoja, verhoja, jopa huonekaluja. Jostain haalimiaan rikkinäisiä leluja säkkikaupalla. Ihan väärän kokoisia (liian pieniä lapsille) ja kummallisen värisiä vaatteita (eivät suostu kysymään lasten kokoa ja kun sen heille ilmoittaa niin eivät kuulemma koskaan muista sitä).
Ollaan sanottu, että ei saa tuoda. Palautettu rojuja heille monta kertaa. Mutta tämä jatkuu vain. Välillä tuovat meidän ovelle kun tietävät että emme ole kotona ja rappukäytävässä on sitten säkillinen rompetta meidän ovella odottamassa kun tulemme kotiin.
Ja ei, eivät ole mitään dementtejä mummoja vaan molemmat 65 ja töissä vielä.
Kommentit (95)
Kyllähän noita romun ja jätteentuojia on ollut ja on.
Omalla kohdallani se loppui kun sanoin: En Ota. Enkä ottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko, jos jättäisitte avaamattomat säkit kodin paraatipaikoille rumasti lojumaan?Tai raahaisitte ne siihen aina äidin/anopin vierailun ajaksi. Sitten valittaisitte, että kun ei nuo turhat tavarat mahdu minnekään, olette ihan ongelmissa kun on niin vähän tilaa kaapeissa. Vaikka en kyllä tiedä auttaisiko tämä noin jääräpäisiin ihmisiin.
Hm, pelkäänpä että äiti/anoppi alkaisi mielellään auttaa ja ideoida, mihin mikäkin tavara kannattaa laittaa... Alkaa tutkia säkkiä ja ”no mutta eikös tämä peili menisi hyvin tuohon käytävään, ja eikös tämä kristallikruunu sovi ihanasti Jennan huoneeseen, ja laittakaa nyt ihmeessä nämä verhot ikkunaan, ja katsotaanpas, kyllä nämä pöytäliinapakkaukset menevät liinavaatekaappiin kun vähän järjestellään!”
Mikä ihmeen tarve iäkkäillä naisilla on sisustaa muiden asuntoja? Meille roinaa ovat kipanneet minun äitini, anoppi ja miehen täti. Pahimmillaan äitini kävi meidän poissa ollessamme viemässä asuntoon maton lattialle tai astioita kaappiin. Tämä loppui ihan vaan keskustelemalla, mutta aikamoinen vääntö piti käydä.
Anoppi konmarittaa isossa omakotitalossaan ja miehen täti on kirpputorilöytöjen tekijä. Jos minulle tarjotaan jotain, kieltäydyn kaikesta, mutta mies ei osaa näille sanoa ei. En itse ala riidellä miehen suvun kanssa, ja kun mies itse ei saa äitiään ja tätiään kuriin, tilanne jatkuu.
Me ollaan työssäkäyviä, ihan ok -palkkaisia, ei lainaa eikä lapsia, pystytään kyllä itse ostamaan mieleiset taulut ja matot ja astiat. Varsinkin anopille tämä on jotenkin todella ärsyttävää, hän hokee aina tavaraa tuputtaessaan että meidän ikäisten ihmisten kuuluu elää kierrätysroinalla, niin hänkin nuorena teki.
Edelliseen vastaavaan ketjuun jo tämän laitoinkin, mutta kerrataan:
Oma äitini kanssa pakkotoi meille vaikka mitä rojua, eikä välittänyt vastustuksestani mitään. Lopulta sanoin, että jos enää ikinä tuo mitään, niin kaikki poltetaan.
No äitihän toi vielä seuraavallakin kerralla rojua. Sitten toteutin uhkaukseni. Tontin laidalle olin kerännyt kaikki aiemmat rojut, ja sitten sytytin tavaroista kertyneen kokon palamaan syysiltaan. Äitini katsoi roihua naama valkoisena ja kiukusta puhisten.
Tämän jälkeen äitini on tuonut tullessaan vain itsensä. Se on ihan parasta.
Meillä sisustaa äitini, kaksi siskoani ja veljeni.
Veljeni tuo mökille terassille ilmoittamatta, äitini ja siskoni kaupunkiin.
Veljeni myös pyysi että saisi asuntonäytön ajaksi tuoda tavaroitaan autotalliin. Siitä on nyt viisi vuotta ja hän asuu uudessa asunnossa... Mutta kamat on meidän ristinä.
Ja törkeintä on se, että sama porukka jaksaa päivitellä, miten paljon meillä on tavaraa!
Nyt olen viimeisen kuukauden myynyt täältä ylimääräisiä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina kun tuovat tavaraa silloin kun olette kotona, lähtiessä annatte ne takaisin. Tarvittaessa vaikka kannatte autoon jos muu ei auta. Oven taakse ilmestyneet romut säästätte, kunnes antaja tulee seuraavan kerran ja annatte nekin mukaan. Ja jos huutamalla saa muutaman kuukauden tauon, niin ehkä siitä hyvästä kannattaa välillä huutaakin.
Vierailija kirjoitti:
Edelliseen vastaavaan ketjuun jo tämän laitoinkin, mutta kerrataan:
Oma äitini kanssa pakkotoi meille vaikka mitä rojua, eikä välittänyt vastustuksestani mitään. Lopulta sanoin, että jos enää ikinä tuo mitään, niin kaikki poltetaan.
No äitihän toi vielä seuraavallakin kerralla rojua. Sitten toteutin uhkaukseni. Tontin laidalle olin kerännyt kaikki aiemmat rojut, ja sitten sytytin tavaroista kertyneen kokon palamaan syysiltaan. Äitini katsoi roihua naama valkoisena ja kiukusta puhisten.Tämän jälkeen äitini on tuonut tullessaan vain itsensä. Se on ihan parasta.
Muuten hyvä, mutta usein niillä joille romumäärä on kaikkein isoin ongelma, ei ole myöskään mitään tontin laitaa jossa polttaa kokkoa. Siis esim. kerrostaloasukkaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapset alkavat olla kolmenkympin tienoilla ja ovat asuneet vuosia omillaan. Minä en hanki heille yhtään mitään ilman heidän lupaansa. Jos näen kaupassa jotain kivaa, laitan viestin ja kysyn, tykkääkö vai ei. Jos ei tykkää, tavara jää kauppaan. Joskus eli lähinnä jouluna, synttäreinä ja alennusmyyntien aikaan kysyn, onko heillä jotain hankittavaa. Mikäli on, laitan tilille rahat ja lapset saavat itse ostaa mieleisensä tavarat. Sen verran tiedän, että miniät ja vävyt (tai siis tulevat, eivät ole vielä naimisissa) ovat myös mukana valitsemassa, tuleehan kodin tarvikkeet molempien käyttöön.
Myisin.
Kiittäisin seuraavallakin kerralla. Ja kertoisin paljonko olen netonnut tähänastisilla lahjoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myisin.
Kiittäisin seuraavallakin kerralla. Ja kertoisin paljonko olen netonnut tähänastisilla lahjoilla.
Myymisessä on niin hirveä säätäminen, että jos ei ole niiden pikkurahojen tarpeessa, mieluummin heittää vaikka suoraan roskikseen.
Ihmettelen noita, jotka suosittelevat, että pitäisi laittaa lahjaksi saadut arvottomat krääsät kirpparille myyntiin. Ihan hirveä homma. Olen myynyt tori.fi:ssä aikanaan hyväkuntoisen vuodesohvan ja uudehkot parvekekalusteet muuton vuoksi, täysin käyttämättömän treenikassin jonka olin unohtanut palauttaa xxl:n nettikauppaan, sekä muutamia pieneksi jääneitä, kerran käytettyjä suht arvokkaita juhlamekkoja. Noiden takia viitsin nähdä vaivaa, sillä tiesin tavaroiden rahallisen arvon. Mutta vaikka noiden myynnissä oli hyvä motivoiva tekijä eli raha, oli se nettimyynti siltikin vähän ärsyttävää ja vei oman vaivansa. Ihan jonkun 10 euron tavaran takia en olisi edes vaivautunut vaan olisin vienyt Uff:ille tai Fidaan. Arvostan myös vapaa-aikaanikin aika paljon, enkä todellakaan lähtisi jotain minulle pakolla annettua krääsää myymään netissä kuin kirpputorillakaan. Myös Facen Roskalava-ryhmiin voi ilmaisen tavaran antamiseenkin liittyä kaikenlaista turhaa säätöä ja vaivaa.
On ihan älyttömän törkeää, että monesti etenkin vanhemmat ikäluokat tuppaavat pitämään nuorempia polvia jotain ilmaisena kierrätyskeskuksena tai kaatopaikkana. Itsellenikin kävi näin kun muutin lukion jälkeen opiskelemaan Helsinkiin vuonna 2000. Olin saanut ihanan pienen vuokrayksiön, jonka sisustamista haaveilin innolla. Minulla oli jonkin verran kesätyösäästöjä ja ajattelin maksaa myös luotolla pikku hiljaa. Tarkoitus oli siis ostaa uutta, mm. hiljattain Suomeen tulleesta Ikeasta ja osin Kodin ykkösestä, hobby hallista tms. koska niissä oli tarjolla osamaksusysteemi. Halusin siis uutta ja juuri omaan makuuni sopivaa, olin jo pitkin lukioaikaa haaveillut siitä, millaiseksi sisustan ensimmäisen oman asuntoni. Mutta kuinka kävikään: vanhemmat, isovanhemat ja muutkin sukulaiset "hyvää hyvyyttään" halusivat lahjoittaa minulle kaiken valmiina, sellaista vanhaa roinaa mikä vain heillä pyörii nurkassa. Nuorena ja epävarmana en osannut sanoa riittävän napakasti vastaan ja niinpä minulla oli tyyliin jokainen kuppi ja kippo eri sarjaa, vaikka olin haaveillut ostavani tiettyä sarjaa. Olin haaveillut skandinaavisen modernista ja yksivärisestä sohvasta mutta setäni toi pojaltaan tarpeettomaksi jääneen oksennuksen eri sävyissä riemunkirjavan Sotkan Rocky-vuodesohvan, joka oli paitsi tajuttoman ruma, myös hirveän huono istua. Sitten tuli kaiken maailman männyn värisiä lipastoja ja vitriinejä, valkoista halpaa lastulevyä kirjahyllyjä joilla en edes tehnyt mitään ja pahimpana kaikesta, mäntypuinen pirtinpöytä ja penkit ruokaryhmän sijaan! Sukulaiset ja vanhemmat myhäilivät tyytyväisenä, että miten hyvä tuuri mulla olikaan kun sain kaiken ilmaiseksi, vaikka mua vain itketti miten rumaa ja tyylitöntä kotona olikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että te ette ole köyhiä ja tänne ei tuoda mitään. Saman sanoin äidilleni joka toi kippis kamaa ja sanoin että se lähtee heti kaatopaikalle. Minulla mies tienaa sen verran hyvin ettemme tarvitse mitään kirppu tori kamaa vaan voimme ostaa kaikki uusina ja alennuksesta saan halvemmalla uutta kuin kirpputoreilta vanhaa paskaa.
Ei me olla köyhiä vaan ihan keskituloisia ja rahaa riittää ostaa asiat uutena. Anoppi on aika köyhä, oma äitini varakas. Anoppia tuntuu jotenkin ärsyttävän, että haluan kaiken uutena ja meidän oman maun mukaisena että en kelpuuta jonkun muun ostamaa kirppiskamaa. Hänen mielestään olen nirppanokka, vaikka oikeasti kyse on siitä, että miehenikään ei halua meille yhtään anopin kirppislöytöä. Ap
Mun anopilla vähän sama ajattelutapa, vaikkakaan hän ei tuo meille mitään kirppisroinaa eikä muutakaan tavaraa. Mutta hän paheksuu suoraan ja epäsuorasti sitä, että ollaan ostettu niin paljon uutena eikä kirppikseltä tai sukulaisten vanhoja joita oltaisiin saatu ilmaiseksi. Toisaalta ymmärrän anoppia, hän oli 8 lapsen kouluttamaton kotiäiti ja miehensä pienipalkkainen duunari, josta lopulta otti avioeron perheväkivallan vuoksi ja jäi yksin lasten kanssa. Hän ei ymmärrä, että keskituloisella, lapsettomalla, keski-ikäisellä pariskunnalla on ihan erilainen ostovoima mitä hänellä aikanaan, köyhällä ja työttömällä suurperheen (yh)-äidillä.
Etkä ymmärrä. Ei kyse ole ostovoimasta, vaan siitä periaatteesta, ettei haluta haaskata ja heittää pois.
Nyt kun tehdään muutenkin etätöitä kotona, olen myynyt turhat pois. Helppo sopia haku ja helppo saada maksu mobilepayllä.
Normiarkena ei tulis mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että te ette ole köyhiä ja tänne ei tuoda mitään. Saman sanoin äidilleni joka toi kippis kamaa ja sanoin että se lähtee heti kaatopaikalle. Minulla mies tienaa sen verran hyvin ettemme tarvitse mitään kirppu tori kamaa vaan voimme ostaa kaikki uusina ja alennuksesta saan halvemmalla uutta kuin kirpputoreilta vanhaa paskaa.
Ei me olla köyhiä vaan ihan keskituloisia ja rahaa riittää ostaa asiat uutena. Anoppi on aika köyhä, oma äitini varakas. Anoppia tuntuu jotenkin ärsyttävän, että haluan kaiken uutena ja meidän oman maun mukaisena että en kelpuuta jonkun muun ostamaa kirppiskamaa. Hänen mielestään olen nirppanokka, vaikka oikeasti kyse on siitä, että miehenikään ei halua meille yhtään anopin kirppislöytöä. Ap
Mun anopilla vähän sama ajattelutapa, vaikkakaan hän ei tuo meille mitään kirppisroinaa eikä muutakaan tavaraa. Mutta hän paheksuu suoraan ja epäsuorasti sitä, että ollaan ostettu niin paljon uutena eikä kirppikseltä tai sukulaisten vanhoja joita oltaisiin saatu ilmaiseksi. Toisaalta ymmärrän anoppia, hän oli 8 lapsen kouluttamaton kotiäiti ja miehensä pienipalkkainen duunari, josta lopulta otti avioeron perheväkivallan vuoksi ja jäi yksin lasten kanssa. Hän ei ymmärrä, että keskituloisella, lapsettomalla, keski-ikäisellä pariskunnalla on ihan erilainen ostovoima mitä hänellä aikanaan, köyhällä ja työttömällä suurperheen (yh)-äidillä.
Etkä ymmärrä. Ei kyse ole ostovoimasta, vaan siitä periaatteesta, ettei haluta haaskata ja heittää pois.
Miksi heillä sitten on noin paljon ylimääräistä?
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tehdään muutenkin etätöitä kotona, olen myynyt turhat pois. Helppo sopia haku ja helppo saada maksu mobilepayllä.
Normiarkena ei tulis mitään.
HELPPO sopia haku? Missä myyt, minäkin kokeilen. Aina kun yrittää myydä jotain, tulee niitä av ja sitten täysi hiljaisuus, joku tekee oharit tai jotain muuta todella turhauttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun tehdään muutenkin etätöitä kotona, olen myynyt turhat pois. Helppo sopia haku ja helppo saada maksu mobilepayllä.
Normiarkena ei tulis mitään.
HELPPO sopia haku? Missä myyt, minäkin kokeilen. Aina kun yrittää myydä jotain, tulee niitä av ja sitten täysi hiljaisuus, joku tekee oharit tai jotain muuta todella turhauttavaa.
Torissa ja kaupunginosaryhmissä ja harrastustyhmissä. Hyvin on sujunut.
Ratkaisu on yksinkertainen: aikuistu. Useimmat nuoret saavat sanotuksi vanhemmilleen vastaan jo murrosiässä. JOs sinulla ja miehelläsi on jäänyt tämä vaihe väliin, on nyt sen aika.
Kylmästi vaan kannatte avaamattomana lähetykset takaisin sinne mistä on tuotu. Ei siis roskiin, ei kirppareille, ei varastoon eikä muualle kuin takaisin saatesanoilla "tämä loppuu nyt":
Uskon, että ei tarvitse tehdä tätä kovin monta kertaa. Voi olla, että "huolenpito" muuttaa muotoa, mutta ehkä romunkantaminen edestakaisin vähenee.
SInulla on täysi oikeus olla nirppanokka, jos se jollakin tavalla tilannetta pelastaisi. Älä edes yritä olla niin kovasti mieliksi äidille ja anopille.
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu on yksinkertainen: aikuistu. Useimmat nuoret saavat sanotuksi vanhemmilleen vastaan jo murrosiässä. JOs sinulla ja miehelläsi on jäänyt tämä vaihe väliin, on nyt sen aika.
Kylmästi vaan kannatte avaamattomana lähetykset takaisin sinne mistä on tuotu. Ei siis roskiin, ei kirppareille, ei varastoon eikä muualle kuin takaisin saatesanoilla "tämä loppuu nyt":
Uskon, että ei tarvitse tehdä tätä kovin monta kertaa. Voi olla, että "huolenpito" muuttaa muotoa, mutta ehkä romunkantaminen edestakaisin vähenee.
SInulla on täysi oikeus olla nirppanokka, jos se jollakin tavalla tilannetta pelastaisi. Älä edes yritä olla niin kovasti mieliksi äidille ja anopille.
Ei se ole tuollaisten kanssa noin simppeliä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että te ette ole köyhiä ja tänne ei tuoda mitään. Saman sanoin äidilleni joka toi kippis kamaa ja sanoin että se lähtee heti kaatopaikalle. Minulla mies tienaa sen verran hyvin ettemme tarvitse mitään kirppu tori kamaa vaan voimme ostaa kaikki uusina ja alennuksesta saan halvemmalla uutta kuin kirpputoreilta vanhaa paskaa.
Ei me olla köyhiä vaan ihan keskituloisia ja rahaa riittää ostaa asiat uutena. Anoppi on aika köyhä, oma äitini varakas. Anoppia tuntuu jotenkin ärsyttävän, että haluan kaiken uutena ja meidän oman maun mukaisena että en kelpuuta jonkun muun ostamaa kirppiskamaa. Hänen mielestään olen nirppanokka, vaikka oikeasti kyse on siitä, että miehenikään ei halua meille yhtään anopin kirppislöytöä. Ap
Mun anopilla vähän sama ajattelutapa, vaikkakaan hän ei tuo meille mitään kirppisroinaa eikä muutakaan tavaraa. Mutta hän paheksuu suoraan ja epäsuorasti sitä, että ollaan ostettu niin paljon uutena eikä kirppikseltä tai sukulaisten vanhoja joita oltaisiin saatu ilmaiseksi. Toisaalta ymmärrän anoppia, hän oli 8 lapsen kouluttamaton kotiäiti ja miehensä pienipalkkainen duunari, josta lopulta otti avioeron perheväkivallan vuoksi ja jäi yksin lasten kanssa. Hän ei ymmärrä, että keskituloisella, lapsettomalla, keski-ikäisellä pariskunnalla on ihan erilainen ostovoima mitä hänellä aikanaan, köyhällä ja työttömällä suurperheen (yh)-äidillä.
Etkä ymmärrä. Ei kyse ole ostovoimasta, vaan siitä periaatteesta, ettei haluta haaskata ja heittää pois.
Miksi heillä sitten on noin paljon ylimääräistä?
Niinpä. Ja tämä ihmistyyppi on sitä, joka ostaa jostain Halpahallin alelaarista krääsää, jota ei edes tarvitse, mutta kun "halvalla saa". Kaikki köyhän taustan ihmiset eivät kuitenkaan ole tätä ihmistyyppiä. Esim. oma 20-luvulla syntynyt, edesmennyt isoäitini tuli todella köyhistä olosuhteista. Hänen ostofilosofiansa oli, että pitää ostaa vain uutta ja laadukasta. "Halpa tulee köyhälle kalliiksi", oli hänellä tapana sanoa. Hänen huushollistaan ei löytynyt mitään krääsää tai rihkamaa, pelkkää hyvällä maulla ja harkinnalla ostettua laadukasta tavaraa. Ostoksia tehtiin harvoin mutta silloin kun niitä tehtiin, niitä harkittiin huolella ja säästettiin etukäteen, jotta voitiin ostaa mieluinen ja ennen kaikkea laadukas ja kestävä tuote.
Tuohon ei taida auttaa muu, kun muutatte jonnekin muualle ettekä kerro mummuille uutta osoitettanne.