Miesystävä toivoo, että luopuisin koirastani

Toivottavasti et nyt yhden äijän takia koirastasi luovu?

Mulla on koira enkä tuollaista edes miettisi saatikka kirjoittaisi av-palstalle asiasta. 

Tuo on aikamoinen red flag. Mies on joko äärimmäisen epäkypsä emotionaalisesti tai sitten sairas kontrollifriikki.

Olisi sekä sinua, että koiraa kohtaa äärimmäistä julmuutta erottaa teidät. Mieti siis itse: onko mies niin epäempaattinen, ettei tätä ymmärrä? Vai ymmärtää hyvinkin, ja haluaa nimenomaan sinut uuteen kämppään ilman rakasta ystävääsi?

Olisit muuten äärettömän moraaliton ihminen, jos luopuisit olennosta, jonka olet ottanut vastuullesi, jonkun miehen ällitysten takia. Kun ottaa koiran, on siitä vastuussa sen elämän loppuun asti, ellei tule joku force majeure. Kuten allergia.

Se, että mies edes ajattelee rahaa tässä yhteydessä, kertoo aika huonoa sekin.

Heivaa se mies ennen kuin on liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti et nyt yhden äijän takia koirastasi luovu?

Mulla on koira enkä tuollaista edes miettisi saatikka kirjoittaisi av-palstalle asiasta. 

Kun tuollainen tilanne tulee vastaan sitä on niin puulla päähän lyöty, että on helppo sanoa, ettei koskaan hyväksy tuollaista, mutta sitten tulee joku ristiriita oloon, kun yhtäkkiä tulee salamana kirkkaalta taivaalta tuollainen juttu, jonka takia pitää laittaa koko suhde ja yhteinen tulevaisuus roskiin. Ja niinhän se toki pitäisi tehdä, mutta harva pystyy siihen heti ja kertalaakista. Monen pitää antaa pahojen asioiden tapahtua lisää ja tajuta, ettei se ensimmäinenkään ollut joku tahaton aivopieru tai vahinko. 

Kyllä minuakin hiukan kirpaisi, kun hankittiin minun toiveesta kaksi kissaa, ja ne molemmat tykkäsikin miehestäni :D Mutta ei tosiaankaan tullut pieneen mieleen myydä niitä, aivan sairas ajatus olisi. Ja onhan ne joskus minunkin sylissä.

Luovu miehestä. Jos luovut nyt koirasta, luuletko että tämä on ainoa "asia" (tai elävä olento) josta mies sinua vaatii luopumaan? Seuraavaksi joudut luopumaan ystävistä, joista mies ei pidä.

Itse omistin koiran 16, 5 vuotta ja tiedän kuinka hän vaatii kaikkea tai koiraa pitääkin hoitaa hyvin, antaa kunnollista ruokaa, olla aina raikas vesi, imuroida jos lähtee karvaa paljon, käydä eläinlekurilla joskus kun tulee oireita joista ei itse tiedä, jos kyy puree niin sitten taas oma rumbansa kuten meillä oli, mieti mikä on sinulle tärkeintä. En enää alkaisi koiran omistajaksi koska en siihen enää halua, paljon työtä, kokoajan lenkillä vaikka mikä ilma ja meillä oli maailman suloisin, sekarotuinen niin silti en enää. Sitten kun rakas koira oli vanhuuden sairas, niin se suru oli valtava monta viikkoa vaikka eläinlääkäri sanoi, että armeliainta on nukuttaa, silti tytär sanoi, että hän maksaa kohtuleikkauksen mutta eläinlääkäri oli oikeassa, surtiin kunnolla ja nyt hän on aina meidän lähellä eli suuri valokuva aulu seinällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoidatko aloittaja koirasi itse, edes suurimmaksi osaksi?

Vuosia sitten kun aloin seurustella miehen kanssa jolla oli koira. Jonkin ajan kuluessa tuli selväksi että mies ei sitä jaksa lenkittää tarpeeksi usein ja tarpeeksi pitkästi, mikä näkyi myös koiran käytöksessä. Mies ei myöskään viitsinyt imuroida edes kerran viikossa vaan mä jouduin siivoamaan karvat joita oli varsinkin karvanlähtöaikaan joka paikassa koska koiraa ei oltu opetettu pysymään poissa sängystä ja sohvalta, ja mun koulutustaidoilla se pysyi poissa niiltä vain kun mä olin näkemässä. Mies kakatti koiraa rivitalon takapihalle ja mä jouduin ne sieltä siivomaan. Mä ruokin koiran ja ulkoilutin sitä. 

En ole koiraihminen joten en halunnut koiranomistajaksi ja muutaman kuukauden päästä miehen sukulainen otti koiran, kun sanoin että se oon minä tai koira. 

Olisi kyllä ihan äärimmäisen vaikea, ettei ap hoitaisi koiraansa, kun kerran on kouluttautunutkin koira-alalle. Ja miksi mies olisi puhunut yhteisestä koirasta, jos nyt jo yhden kanssa on ongelmia? 

Niin on vaikea uskoa, mutta toisaalta miehenkin puheista sai ihan eri käsityksen aikoinaan (oli hirveän pätevä koirankouluttaja ja vetivät hurjia lenkkejä koiran kanssa, mukamas) mutta totuus oli että se innostus oli hyvin satunnaista. Mä tosin sanoin suoraan että mikä mättää, ja luulisi aloittajan miehenkin niin tekevän jos tälläisestä kyse. Mutta tulipa vaan mieleen tämäkin vaihtoehto koska olen muutenkin nähnyt elämäni aikana useita ihmisiä esim. hevospiireissä jotka puheidensa perusteella ovat lähes hevosalan ammattilaisia joille hevoset on kaikki kaikessa, mut sit oikeesti ne hevoset hoidetaan sinne päin ja jopa suorastaan huonosti...

Vierailija kirjoitti:

Minulle ex pimahti, kun otin ensin yhden, sitten kaksi kissaa lisää. Kaksi jälkimäistä tulivat minulle oloista, minne en jättäisi mitään eläimiä ja toin ne luokseni turvaan isoon kaksioon. Emme asuneet yhdessä, mutta ex koki velvollisuudekseen haukkua minut pystyyn ja otti oikeudekseen kommentoida tilannetta ja tehdä siitä maailmanlopun draaman. Hän mm. suuttui, että nyt kissat eivät tule toimeen keskenään (aivan pentuja kaikki kolme), mutta laitoin felifelin seinään ja alle vuorokaudessa mulla oli kolme märkää rättiä vierekkäin. Vein tyypit eläinlääkäriin rokotuksiin, sirutuksiin ja madotin koko jengin. Jossain vaiheessa kun piukurat olivat isompia, niin kummatkin tulokkaista pääsivät uusiin koteihin, ja pidin oikein pääsykokeet ennen kissojen eteenpäin luovutusta. Olin saanut vuosia aiemmin lapsettomuusdiagnoosin, joten päätin sitten purkaa energiaani eläimiin. Olisin pitänyt koko poppoon edelleen itselläni, mutten toisaalta nähnyt estettä luovuttaa eläimiä eteenpäin ihmisille, jotka tosissaan kissaa halusivat ja olivat sen tyyppisiä että pystyivät sitoutumaan niiden hoitoon. 

Eksäni mielestä olin maailman huonoin ihminen ja tämä toiminta muuttui muotoon "ensin niitä kissoja otetaan ja sitten laitetaan kiertoon", mikä ei vastannut tilannetta mitenkään päin. 

Emme ole enää yhdessä, mutta kissoista olen kuullut säännöllisesti. Heillä menee nykyisin, eksällä ei niinkään. 

Mutta toivottavasti et kissoja pelastaessasi maksanut pentutehtailijalle, se nimittäin on paha juttu.

Tämä narsistimies ei näköjään ole ihan fiksuimmasta päästä, kun alkoi näyttää todellista karvaansa jo ennen yhteenmuuttoa. Yleensähän tuollainen kyykytys alkaa vasta sen jälkeen.

Äijä pellolle vaan. Myisi varmaan äitinsäkin jos siitä saisi tarpeeksi rahaa.

Ensin lähtee koira, sitten kaverit ja sukulaiset ,viimeiseksi työt,,,nosta kytkintä jos mies ei muuta mieltä koirastasi.Ei toi normaalia käyttäytymistä ole .

Toivottavasti ap on jo heivannut hullun narskumiehen mäelle. Tuo on ihan puhdasta kontrollointia ja jos tuollaiseen suhteeseen jää, löytää itsensä pian häkitettynä niiksi ajoiksi, kun mies ei ole paikalla.

Meillä on miehen kanssa kaksi koiraa, yhdessä hankittuja molemmat, mutta kumpikin on enemmän minun koiria. Ja ihan siksi, että mä touhuan niiden kanssa enemmän, olen enemmän kotona jne. Pitäisikö minunkin miehen ehdottaa, että myydään nuo pois ja ostetaan uusi, jos se vaikka kiintyisikin enemmän häneen?

Siis tuo apn miehen ehdotus on niin absurdi, että itse olisin samantien ottanut koirani ja juossut -tulematta enää takaisin.

Suosittelen lämpimästi AP:ta lukemaan sellaisen kirjan kuin Why does he do that, löytyy täältä: https://www.docdroid.net/py03/why-does-he-do-that-pdf#page=2

Tuossa on ihan tyypillisiä manipulointikeinoja ja henkistä väkivaltaa nähtävissä, ja tulet todennäköisesti huomaamaan muitakin, kun perehdyt aiheeseen. Älä hyvä ihminen muuta yhteen tuon miehen kanssa, siitä ei seuraa mitään hyvää, vaikka hänen kanssaan olisi nyt miten ihanaa.

t. nimim. helveti läpikäynyt

Älä herranjestas muuta miehen kanssa yhteen! Tuo pahenee tuosta.

Äläkä missään nimessä luovu koirasta. Ero teillä tulee jossain vaiheessa, kun mies näytti jo nyt todellisen luonteensa. Ja sitten sua harmittaa kun luovuit ystävästä äijän takia.

Miten tuollaiseen mieheen voi enää luottaa? Hän on myymässä koiraa Torissa, tonnin pieti ja on varmasti tietoinen kuinka kiintynyt ap on koiraan. Valitettavasti on erehdyksiä, aivopieruja ja sitten näitä tekoja, jotka paljastavat huonon luonteen, huonon arvostelukyvyn.

Mun ex oli myös mustasukkanen koirista. Suhteen loppuvaiheessa näin kerran, kun mies löi koiranpentua tämän nuuhkittua lattialla ollutta teekuppia. Järkytyin ja kysyin oletko tehnyt näin ennenkin?? Sanoi että välillä.

Et siis voi oikeasti luottaa mieheen mitä koiraan tulee, jos on jo esittänyt muuta kuin mitä oikeasti ajattelee.

Kahsi vuotta kestänyt suhde on vielä tosi tuore, eikä todellakaan siinä vielä tunne toista. Ja yleensä kontrollointi yms pahenee tosiaan sen mukaan mitä enemmän on nalkissa esim yhteisen asunnon takia.

Ei välitä susta jo edes pyytää tuollaista. Et missään tapauksessa luovu. Ei tuollaisen tyypin kanssa voi kuvitella perustavansa esim. perhettä.

AP, jos kertomuksesi on tosi, kerro meille, miten sait asian ratkaistuksi! <3

Kehotan myös aloittajaa harkitsemaan sitä yhteenmuuttoa tarkasti, ja tosiaankin tutkimaan, minkälainen on narsisti ja täsmääkö tähän mieheen muitakin piirteitä. Se, miten ihminen suhtautuu eläimeen, kertoo hyvin paljon ihmisestä, ja tuollainen mainittu käytös ei kerro mitään hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi vuotta on juuri se aika jonka jälkeen huonot luonteenpiirteet alkavat paljastua. Nyt muuttosuunnitelmat jäihin! Ei tuossa ole kyse siitä koirasta, vaan kontroilloinnista, joka alkaa pikkuhiljaa noin.

Juuri näin. Me muutimme yhteen vuoden seurustelun jälkeen, ja vasta muuton jälkeen selvisi ettei kumppani pidä kissastani(tai ylipäätään eläimistä). Nykyään valittaa koko ajan kissan huomionhakemisesta, karvastamisesta yms. ja puhuu että kissasta pitäisi luopua. Minä ja kissa harkitsemme miehestä luopumista.

Ap:lla kävi tuuri, kun miehen asenneingelma selvisi ajoissa, helpompi erota. Tai jatkas suhdetta, mutta hylätä suunnitelma yhdessä asumisesta.

Olisin onnellinen että näytti oikean karvansa ennen yhteenmuuttoa, komeat potkut perseelle idiootille.