Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyajan lapsiperheet tarvitsevat jotain erityistä tukea?
11.11.2013 |
Siis en mitenkään väheksy lapsiperheitä, uskoakseni olen itsekin joskus lapsiperheellinen, mutta ihmettelen tätä nykymenoa. Joka paikassa toitotetaan perheiden tukemisesta, oliko ennen näin?
Näin lapsettoman, työssä käyvän näkökulmasta yhteiskunta on rakennettu lapsiperheiden ympärille. On terveydenhuoltoa, neuvolaa, päivähoitoa, koulua, kouluruokailua jne. jotka verovaroin kustannetaan. Kaupungeissa on leikkipuistoja joka nurkalla, vanhemmat voivat olla hoitovapaalla. Toki muitakin ihmisiä varten on palveluita, mutta niinhän sen kuuluu ollakin. Lapsiperhevaihe on kuitenkin varsin normaali ihmisen elämän kulussa, miksi nykyajan vanhemmat tekevät siitä jotenkin niin erikoista?
Vai, johtuuko tämä näkökulmani muutamasta poliitikkoystävästäni, jotka FB:ssä kampanjoivat jatkuvalla syötöllä olevansa perheiden asialla?
Kommentit (106)
"Mutta 70-luvulla oli vielä paljon talouksia maaseudulla, joihin ei tullut esim. juoksevaa vettä. "
Oli niitä Helsingissäkin mm. Vallilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä lapsiperheitä ei erityisesti tarvitsisi tukea muuta kuin verovähennyksin. Jokainen suurentaisi perhettään sen verran kuin oikeasti talous antaa myöten eiká sen mukaan kuinka paljon saa lapsilisää, kodinhoitotukea ja muuta soopaa. Mulla on muutama lapsi ja muutin jo ennen ekan syntymää ulkomaille joten tiedän että ilman tukia tulee oikein hyvin toimeen, täytyy vaan itse osata hoitaa omat asiansa.
Jos vertaan viime vuosisataa tähän, niin arvioisin että kokonaisuuden kannalta lapset voivat nyt paremmin. Terveydenhoito on parantunut, köyhyyden tai sairauden takia ei enää tarvitse antaa lapsia kasvatiksi, tapaturmia ja vammautumiseen tai kuolemaan johtavia sairauksia on vähemmän ja vakava ruumiillinen kuritus tai heitteillejättö on harvinaista. Viime vuosisata ja ajat sitä ennen ovat olleet vanhempikeskeisiä, isä (elättäjä) on ollut perheen ykkönen, sitten äiti ja viimeisenä lapset.
Nykyään valitettavasti ollaan menossa liikaa lasten palvontaa, medikalisointia ja perfektionismia kohti. Lapset eivät ole jumalia, eivätkä kaikkein tärkeimpiä. Me jokainen, perheen isä, äiti ja lapset olemme yhtä tärkeitä perheessä. Yhteiskunnallisesti on mahdotonta taata jokaiselle lapselle täsmälleen samanlaisia mahdollisuuksia.
Uskon, että lapset voivat parhaiten silloin kun vanhemmilla on riittävästi monipuolista elämää (työ, koti, oma aika) eikä niin kuin nyt. Osa työssäkäyvistä nääntyy, eikä heillä ole aikaa jälkikasvulle, toiset eivät käy lainkaan töissä ja menettävät itsetuntonsa eikä heillä ole varaa nauttia elämästä.
Ei mulla oo mitään sitä vastaan jos tulisi aikuisillekin leikkipuistoja:)
[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 00:10"]
Ei mulla oo mitään sitä vastaan jos tulisi aikuisillekin leikkipuistoja:)
[/quote]
Mä haluan pallomeren aikuisille!
Olen monesti muistellut lapsuuttani ja ihmetellyt ettei kukaan lähipiiristä kuollu. Vanhemmat olivat nykymittapuun mukaan täysin holtittomia ja lapset tuuliajolla. Yksi mieleen tuleva esimerkki on se että meillä oli sukulaislaseten kanssa tapana saunoa ja uida päivät pitkät keskenään ja mukulat oli sellaisia 4-7 vuotiaita. Saunassa oli pata jossa kiehui kuuma vesi ja itse tehtiin tulet ja käytiin järvessä uimassa ilman vanhempien valvontaa. Kunka moni nykyvanhempi pistäisi 4 vuotiaan 7 vuotiaan kanssa uimaan ja saunomaan keskenään?