Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyajan lapsiperheet tarvitsevat jotain erityistä tukea?
11.11.2013 |
Siis en mitenkään väheksy lapsiperheitä, uskoakseni olen itsekin joskus lapsiperheellinen, mutta ihmettelen tätä nykymenoa. Joka paikassa toitotetaan perheiden tukemisesta, oliko ennen näin?
Näin lapsettoman, työssä käyvän näkökulmasta yhteiskunta on rakennettu lapsiperheiden ympärille. On terveydenhuoltoa, neuvolaa, päivähoitoa, koulua, kouluruokailua jne. jotka verovaroin kustannetaan. Kaupungeissa on leikkipuistoja joka nurkalla, vanhemmat voivat olla hoitovapaalla. Toki muitakin ihmisiä varten on palveluita, mutta niinhän sen kuuluu ollakin. Lapsiperhevaihe on kuitenkin varsin normaali ihmisen elämän kulussa, miksi nykyajan vanhemmat tekevät siitä jotenkin niin erikoista?
Vai, johtuuko tämä näkökulmani muutamasta poliitikkoystävästäni, jotka FB:ssä kampanjoivat jatkuvalla syötöllä olevansa perheiden asialla?
Kommentit (106)
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:03"]
80-luvulla olikin kodinhoitajia, joita kävi meilläkin kun äitini oli loukannut itsensä. Siivosi ja laittoi ruokaa. Eli olet väärässä. Nykyään ei kodinhoitoapua kunnalta tule, vaikka mikä olisi. Ne palvelut loppuivat laman tultua ainakin meidän kunnassa. Äitiryhmistä en tiedä, mutta erilaisia kaupallisia viihdepalveluja nykyään on kaikille ryhmille enemmän kuin ennen, eikä veronmaksajat kustanna vauvakinoja.
[/quote]
Joo, kodinhoitajan sai sossutapaukset tai perheet, jotka oli siitä valmiita maksamaan, ei se mikään keskiluokan perusapu ollut. Nykyisin sellainen tavallinen 80-lukuinen kodinhoitopalveluja saanut 5-lapsinen perhe saisi perhetyöntekijän ilmaiseksi. Ihan lakisääteinen oikeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei 30 pidä paikkaansa, perheemme ei ollut sossutapaus eikä maksanut kunnallisesta palvelusta. Siihen aikaan noita palveluita sai helposti, nykyään sosiaalitapaukset saattavat hyvällä onnella saada jonkun kuuntelemaan murheitaan tai ehkä viemään lapset kerran viikossa puistoon, mutta ei perusteellista siivousta ja ruuanlaittoa kuten me saimme 80-luvulla.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 17:40"]
Se apu, mitä aikaisemmin saattoi odottaa isovanhemmilta ja muulta suvulta, tai vaikkapa naapureilta, on siirtynyt suuressa osin yhteiskunnan tehtäväksi. Kun kaikkeen pitää olla asiantuntija, täsmäkoulutus ja virkamies.
[/quote]
Ja vielä 1980-luvulla oli ihan tavallista, että se vanha äiti muutti lapsensa perheeseen asumaan siinä vaiheessa, kun ei enää kotona pärjännyt eli lapsiperheessä saattoi varsin hyvin asua myös esidementoitunut mummo tai sokeritaudin ja sydämen vajaatoiminnan heikentämä 55v isoisä, josta oli enemmän huolta ja vaivaa kuin lapsista yhteensä. Silti ei itketty, että pitää saada kotiapu pesemään tiskipöytä, jotta äiti saa omaa aikaa.
Nykyään kun kaikenmaailman uusperheviritykset senkun lisääntyvät tulee näiden erilaisten tukien tarve lisääntymään. Tarkoitan mielentervys-, kotiapu-, tukiperhe yms. vastaavia palveluja. Nykyajan aikuiset (70-80-luvulla syntyneet) ovat niin itsekkäitä hetkessä eläjiä että ei siinä paljon ehditä lapsia ajatella. Tuttava- ja ystäväpiirissäni alkaa olla vähemmistönä ydinperheessä elävät. Pahaa tekee lasten puolesta mutta minkä sille voi kun on pakko "elää hetkessä". Äiti lähtee risteilylle uuden miehen kanssa eikä vielä työelämässä olevat isovanhemmat voi/jaksa hoitaa. Lapset oireilevat ja samaan aikaan vähennetään koulukuraattoreja ja psykologeja. Kotiapuja ei saa vaan vaihtoehto on sijaisperhe tai huostaanotto. Itsekkyyden lisääntyminen -> tuen tarve senkun kasvaa.
Rovaniemen kaupunginvaltuustossa eräs valtuutettu esitti tänään, että lasten kotihoidontuki on tärkeämpää kuin erikoissairaanhoito... Perheiden puolesta siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa pysyttäisiin aiheessa. Ap ei puhunut mistään mielenterveyspalveluista (joiden käyttäjät muuten taitavat olla suurimmaksi osaksi muita kuin lapsiperheitä, esim. yksinelävät) vaan ihan sellaisista perusjutuista kuin päivähoito ja koulu, joita taatusti on ollut olemassa hänen lapsuudessaankin, ellei ap ole vanhus.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:14"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:03"]
80-luvulla olikin kodinhoitajia, joita kävi meilläkin kun äitini oli loukannut itsensä. Siivosi ja laittoi ruokaa. Eli olet väärässä. Nykyään ei kodinhoitoapua kunnalta tule, vaikka mikä olisi. Ne palvelut loppuivat laman tultua ainakin meidän kunnassa. Äitiryhmistä en tiedä, mutta erilaisia kaupallisia viihdepalveluja nykyään on kaikille ryhmille enemmän kuin ennen, eikä veronmaksajat kustanna vauvakinoja.
[/quote]
Joo, kodinhoitajan sai sossutapaukset tai perheet, jotka oli siitä valmiita maksamaan, ei se mikään keskiluokan perusapu ollut. Nykyisin sellainen tavallinen 80-lukuinen kodinhoitopalveluja saanut 5-lapsinen perhe saisi perhetyöntekijän ilmaiseksi. Ihan lakisääteinen oikeus.
[/quote]
Siis missä näin on? Ystäväni sai tosi pahat vammat 3. lapsen synnytyksessä ja oli ihan henkihieverissä. Isyysloman jälkeen perhe sai tällaisen "perhetyöntekijän" auttelemaan 1-2 kertaa viikossa, mutta hän oli oman linjauksensa mukaan asiantuntija antamassa apua keskustelun muodossa ja auttavamssa vauvan hoidossa. Kotitöitä ja ruoanlaittoa, ei edes ruoan lämmittämistä esikoiselle, ei kuulunut työtehtäviin. MItä ihmettä tuollaisella apulaisella tekee äiti, joka kyllä pystyy sängyssä imettämään ja hoivaamaan sitä vauvaa, mutta ei pysty kunnolla kävelemään eikä olemaan esikoisen kanssa?
No, onneksi tässä tapauksessa oli se juuri eläkkeelle jäänyt mummi, joka pystyi matkustamaan 300 km päästä auttamaan.
Enkä nyt tarkoita, että yhteiskunnan pitäisi kaikkien pahasti revenneiden ja litratolkulla verta menettäneiden vauva-aika hoitaa, mutta mitä hemmetin järkeä on palkata jotain ammattijuttelijoita muka avuksi tilanteeseen, jossa tarvittaisiin ihan oikeaa kodinhoitajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitukseni on käsitetty aivan väärin. Siis tottakai omassa lapsuudessani olivat nuo verovaroin kustannetut palvelut ja niinkuin mielestäni jo totesin, ne ovat tottakai itsestään selviä palveluita. Se, mitä ihmettelen on, että kun yhteiskunta jo niin monella tavalla tukee lapsiperheitä, miksi koko ajan rummutetaan lapsiperheiden erikoistarpeita? Mitä ne ovat ne erikoistarpeet? Omassa lapsuudessani 80-luvulla oli ihan normaalia, että ihmisillä oli lapsia eivätkä omat vanhempani ajatelleet olevansa jotenkin erityisryhmä, koska heillä oli lapsia.
Lisään vielä, että oma äitini oli "pankkineiti" 60-70-80-90-luvulla, ja verrattuna nykyaikaan, työtahti on todellakin tiukentunut! Ennen oli mm. työnantajan tarjoama aamupala, oli aamuhetki, konttorit avattiin myöhään ja suljettiin aikaisin. Ei tehty ylitöitä, ei ollut kiirettä, koska konttoreita oli joka niemen mutkassa ja kadun kulmassa... Oli työntekijäitä puolet siitä, mitä tänäpäivänä, vaikka asiakasmäärät ovat kasvaneet... Työt monimutkaistuneet, mukaan tullut myynnillisyys, erilaiset tuotepaketit, tulostavoitteet... Tämä näin esimerkkinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksen pointti on se, miten nykyajan lapsiperheet kokevat itse olevansa jotenkin erikoistapauksia, joiden etua pitää koko ajan ajaa. Lapsiperheet nauttivat kuitenkin monista palveluista, ja ennen (vaikkapa 80-luvulla) lapsiperhearki oli normaalia elämää, ei mitään spesiaalia.
En tiedä mitä 80-luvulla ajateltiin lapsista, mutta faktaa on, että lapsiperheiden tuet olivat silloin korkeammalla tasolla, rummutettiin niistä tai ei. Eiköhän joku siis silloinkin lobannut lapsiperheiden asiaa, ei kai se tukitaso itsestään syntynyt, ap hyvä. Et taida vain itse muistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja otetaan vielä nämä "erityislapset". Joka toinen kuriton, huonosti käyttäytyvä ja vanhempiensa kasvattamattaa jäänyt pikku riiviö on "erityislapsi" joka tarvitsee terapiaa ja avustaja ja ties mitä erikoista. Ennen oli tarkkikset ja apukoulut näille "erityislapsille".
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:28"]
Aloitukseni on käsitetty aivan väärin. Siis tottakai omassa lapsuudessani olivat nuo verovaroin kustannetut palvelut ja niinkuin mielestäni jo totesin, ne ovat tottakai itsestään selviä palveluita. Se, mitä ihmettelen on, että kun yhteiskunta jo niin monella tavalla tukee lapsiperheitä, miksi koko ajan rummutetaan lapsiperheiden erikoistarpeita? Mitä ne ovat ne erikoistarpeet? Omassa lapsuudessani 80-luvulla oli ihan normaalia, että ihmisillä oli lapsia eivätkä omat vanhempani ajatelleet olevansa jotenkin erityisryhmä, koska heillä oli lapsia.
[/quote]
Olen itsekin lapseton, mutta ei minulle ole tulut sellaista kuvaa että lapsiperheillä olisi jotenkin kamalasti erityistarpeita johonkin muuhun ryhmään nähden. Noin yleisesti ottaen näen lapsiperheiden tukemisen hyvänä asiana silloin kuin perhe tukea tavitsee, sillä on koko yhteiskunnan etu, että niistä lapsista kasvaa kelvollisisa veroja maksavia aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ennen oli kaikki paremmin, huoh. No, silloin ennen 80-luvulla, kun itse olin lapsi, oli lapset aika oman onnensa nojassa. Pienet lapset leikkivät omia leikkejään metsissä ja leikkipuistoissa kaukana kotipihasta ilman vanhempiensa valvontaa. 4-vuotiaana kävin jo lähikaupassa hakemassa maitoa. Naapurin lapset olivat 6-ja 8-vuotiaina kesälomalla päivisin ilman valvontaa, kun vanhemmat kävivät töissä. Vanhempani jättivät minut 8-vuotiaana baari-vierailujen ajaksi vahtimaan nuorempia sisaruksiani. Perheeni oli täysin normaali akateeminen perhe hyvällä asuinalueella. Nykypäivänä tällaisesta vanhemmuudesta tulisi lastensuojeluilmoitus ja sossun asiakkuus. 80-luvulla tämä oli täysin hyväksyttävää lastenhoitoa.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:35"]
Ja otetaan vielä nämä "erityislapset". Joka toinen kuriton, huonosti käyttäytyvä ja vanhempiensa kasvattamattaa jäänyt pikku riiviö on "erityislapsi" joka tarvitsee terapiaa ja avustaja ja ties mitä erikoista. Ennen oli tarkkikset ja apukoulut näille "erityislapsille".
[/quote]
Voi jösses millä tasolla taas "tietämys" liikkuu. Moni erityislapsi on neurologisesti sairas, pitäisikö tällaisia sulloa tarkkikselle "säilöön"? Nykyään ymmärretään mm. mitä esim. keskittymisvaikeuksista kärsivä lapsi tarvitsee tukitoimikseen, samoin myös ylivilkkaat, tai sosiaalisesti estoiset. Oma lapseni on erityislapsi (keskittymisvaikeutta) mutta EI ole huonosti käyttäytyvä, tai vilkas. Samalla luokalla hänen kanssaan on myös mm. lapsi, joka ei suostu puhumaan sekä ylivilkkaita lapsia, tai a-sosiaalisia. Tämä asosiaalinen lapsi on mm. hyväksikäytetty, joten ehkä kannattaisi sinunkin miettiä kahteen kertaan ennenkuin tulet tänne ajatuksiasi kertomaan. Missään nimessä se vanhanaikainen "tarkkis"luokka ei palvele ketään, siellä lapset olivat vain säilössä.
Itse asiassa 80-luvulla ei ollut subjektiivista päivähoito-oikeutta, mutta sen puolesta lobattiin ankarasti ja niin se lopulta tuli :) Vain pienituloisilla oli oikeus kunnalliseen päivähoitoon, ja paikoista oli suuri pula. Mutta tosiaan se koettiin epäkohtana.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:37"]
Kyllä ennen oli kaikki paremmin, huoh. No, silloin ennen 80-luvulla, kun itse olin lapsi, oli lapset aika oman onnensa nojassa. Pienet lapset leikkivät omia leikkejään metsissä ja leikkipuistoissa kaukana kotipihasta ilman vanhempiensa valvontaa. 4-vuotiaana kävin jo lähikaupassa hakemassa maitoa. Naapurin lapset olivat 6-ja 8-vuotiaina kesälomalla päivisin ilman valvontaa, kun vanhemmat kävivät töissä. Vanhempani jättivät minut 8-vuotiaana baari-vierailujen ajaksi vahtimaan nuorempia sisaruksiani. Perheeni oli täysin normaali akateeminen perhe hyvällä asuinalueella. Nykypäivänä tällaisesta vanhemmuudesta tulisi lastensuojeluilmoitus ja sossun asiakkuus. 80-luvulla tämä oli täysin hyväksyttävää lastenhoitoa.
[/quote]
Niin ja ihan hyviä ihmisiä teistäkin varmasti tuli?
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:28"]
Aloitukseni on käsitetty aivan väärin. Siis tottakai omassa lapsuudessani olivat nuo verovaroin kustannetut palvelut ja niinkuin mielestäni jo totesin, ne ovat tottakai itsestään selviä palveluita. Se, mitä ihmettelen on, että kun yhteiskunta jo niin monella tavalla tukee lapsiperheitä, miksi koko ajan rummutetaan lapsiperheiden erikoistarpeita? Mitä ne ovat ne erikoistarpeet? Omassa lapsuudessani 80-luvulla oli ihan normaalia, että ihmisillä oli lapsia eivätkä omat vanhempani ajatelleet olevansa jotenkin erityisryhmä, koska heillä oli lapsia.
[/quote]
Mitä erityistarpeita lapsiperheille sitten on? Sano jokin konkreettinen esimerkki.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:28"]
Aloitukseni on käsitetty aivan väärin. Siis tottakai omassa lapsuudessani olivat nuo verovaroin kustannetut palvelut ja niinkuin mielestäni jo totesin, ne ovat tottakai itsestään selviä palveluita. Se, mitä ihmettelen on, että kun yhteiskunta jo niin monella tavalla tukee lapsiperheitä, miksi koko ajan rummutetaan lapsiperheiden erikoistarpeita? Mitä ne ovat ne erikoistarpeet? Omassa lapsuudessani 80-luvulla oli ihan normaalia, että ihmisillä oli lapsia eivätkä omat vanhempani ajatelleet olevansa jotenkin erityisryhmä, koska heillä oli lapsia.
[/quote]
Mitä erityistarpeita lapsiperheille sitten on? Sano jokin konkreettinen esimerkki.
[/quote]
Niinkuin aloituksessa mainittiin, käsitykseni voi tulla näistä FB:ssä riehuvista poliitikkoystävistäni, jotka julistavat olevansa "perheiden asialla" ja ajavansa "perheiden kaupunkia".
Anteeksi, pahoittelen, en enää koskaan tee avausta av:lle kun selkeästikään tällaisista asioista ei saa keskustella.
Ap ei ole vieläkään vastannut kysymykseen, mikä hänen luettelemistaan palveluista on sellainen, jota ei hänen lapsuudessaan ollut. Niin ap, palaisitko vastaamaan?