Lue keskustelun säännöt.
Miksi nykyajan lapsiperheet tarvitsevat jotain erityistä tukea?
11.11.2013 |
Siis en mitenkään väheksy lapsiperheitä, uskoakseni olen itsekin joskus lapsiperheellinen, mutta ihmettelen tätä nykymenoa. Joka paikassa toitotetaan perheiden tukemisesta, oliko ennen näin?
Näin lapsettoman, työssä käyvän näkökulmasta yhteiskunta on rakennettu lapsiperheiden ympärille. On terveydenhuoltoa, neuvolaa, päivähoitoa, koulua, kouluruokailua jne. jotka verovaroin kustannetaan. Kaupungeissa on leikkipuistoja joka nurkalla, vanhemmat voivat olla hoitovapaalla. Toki muitakin ihmisiä varten on palveluita, mutta niinhän sen kuuluu ollakin. Lapsiperhevaihe on kuitenkin varsin normaali ihmisen elämän kulussa, miksi nykyajan vanhemmat tekevät siitä jotenkin niin erikoista?
Vai, johtuuko tämä näkökulmani muutamasta poliitikkoystävästäni, jotka FB:ssä kampanjoivat jatkuvalla syötöllä olevansa perheiden asialla?
Kommentit (106)
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 17:43"]
En tiedä miksi näin on. Ei niitä kuuluisia "turvaverkkoja" ole ennenkään niin ollut, jokainen on huolehtinut perheestään itse. Nykyään ollaan vain paljon itsekkäämpiä, vanhemmilla pitää olla omaa aikaa ja parisuhdeaikaa ja vapaa-aikaa. Mun vanhemmat ois lynkattu jos olisivat alkaneet itkeä jotain parisuhdeviikonloppuja ja lapsivapaita. Eikä meitä kukaan muu hoitanut kuin omat vanhemmat ja joku satunnainen lapsenlikka kerran vuodessa.
[/quote]
Tästä rohkenen kyllä oman ja suhtkohta laajan kaveriporukan kokemusten perusteella olla hieman erimieltä, noin 70-luvulla eletyn lapsuuden perusteella. Meitä ja kaikkia kavereitani ovat isovanhemmat hoitaneet todella paljon. Kesälomilla oli tavallista että lapset olivat isovanhempien kanssa mökillä suurinpiirtein koko kesän ja esim. oma äitini ei varmaan joutunut ikinä olemaan töistä pois lapsen sairauden takia, koska mummit hoitivat. Meitä kaikkia on isovanhemmat hoitaneet todella paljon. Mutta yritäpä sopia näiden nykyisten isovanhempien kanssa vaikka ihan vaan perus kylässäkäyntiä tai jotain viikon hoitoaupa pikkukoululaisten kesäloman kanssa, niin ei pysty eikä ehdi, koska on ensinnäkin golf, on Tallinan reissut, on Savonlinnan Oopperajuhlat ja Porin Jazzit. Eläkeläisten reissu Prahaan vie aikaa jne. jne. Mutta sitten kyllä niille kavereille kehutaan ja vähän valitetaankin että en nyt tänä torstaina ehdi pelaamaan kun meillä on noi pikkuiset hoidossa (=2 h käymässä kylässä kun reffikalenterista löytyi rako ja samalla kun niiden vanhemmat asentaa mummin koneeseen skypen ja laittelee ukin kanavat telkkarissa kohdilleen jne. )
Mutta joo, nämä ovat ilman muuta perhekohtaisia. En yleistäisi näin vain oman perheeni osalta, on syntynyt tällainen sukupolvimielikuva laajemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei puhunut psykologeista vaan leikkipuistoista, kouluista sun muista, jotka hänestä ilmeisesti ovat sitä erityistä tukea. Enkä ole kuullut kenenkään vaatineen yhteiskunnalta parisuhdeviikonloppuja, kyllähän tällä palstallakin saa heti tuomion, jos uskaltaa kaivata omaa aikaa.
5: Ei ole sellaista kaikille yhdenmukaista aikaa kuin "ennen". Lastenhoitoon ja kasvatukseen on ollut ja on parhaillaan lukuisia erilaisia vaihtoehtoja. On ollut tapana pistää lapset töihin pienestä pitäen. On ollut tapana jättää lapset kotiin keskenään, kun vanhemmat ovat töissä. On ollut tapana viedä isovanhemmille koko kesäksi. On ollut maksuttomia tai hyvin edullisia kesäleirejä. On ollut erittäin edullisia kotiapulaisia (maalaisserkut). On ollut tapana antaa lapsi imettäjälle vuosikausiksi. On ollut tapana lähettää lapset sisäoppilaitokseen. On ollut tapana jättää lastenkasvatus siihen palkatun henkilöstön harteille (nannyt ja kotiopettajat).
Missä tämä sinun "ennen" on tapahtunut?
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 17:40"]
Se apu, mitä aikaisemmin saattoi odottaa isovanhemmilta ja muulta suvulta, tai vaikkapa naapureilta, on siirtynyt suuressa osin yhteiskunnan tehtäväksi. Kun kaikkeen pitää olla asiantuntija, täsmäkoulutus ja virkamies.
[/quote]Kun minä olin ala-asteella 70-luvulla niin koulupäivän jälkeen menin mummolaan syömään ja tekemään läksyt ja odottelin että vanhemmat pääsee töistä. Kuinka monella on nykypäivänä tällaisia tukiverkkoja? Ei meidän mummola ainakaan ole auttanut arjessa lainkaan.
Nykyään molemmat vanhemmat käyvät töissä ja on totuttu muutenkin siihen, että on olemassa selkeä ero työn ja vapaa-ajan välillä. Lasten tullessa se vapaa-ajan käsite muuttuu, eikä enää olekaan sellasta vain itselle-latautumismahdollisuutta. Se voi olla monelle vaikea tilanne, kunnes arjen pyörittämiseen sopeutuu.
Ja toisaalta nykyään ajatellaan, että lapset ansaitsevat suhteellisen samanlaiset lähtökohdat elämälleen, vaikka vanhemmat olisivat millaisia. Sen takia julkisinkin varoin tuotetaan varhaiskasvatusta, lastensuojelua, ilmaista kouluruokaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 17:52"]
Kirjoitit, mutta yrität väittää, että kyse on jostain nykyajan ilmiöstä. Ei ole. Vai millainen oli oma lapsuutesi, etkö saanut koulussa ruokaa tai eikö sinulla ollut päivähoitopaikkaa? Miksi väität, että kyse olisi nykyajan ilmiöstä, kun olet itse nauttinut nuo kaikki samat edut?
[/quote]
Ei esimerkiksi 20 vuotta sitten ollut neuvolassa mitään ekan lapsen saaneiden äitiryhmää, ei ollut perhetyöntekijöitä siivoamaan lapsiperheen kotia (joka kunnassa siis, muutamassa projektikokeilussa oli), ei mammakahviloita, ei vauvakinoja jne. joita nyt on siksi, että äideillä olisi jotain tekemistä ja joku, joka olisi äitinä kotona eli hoitaisi huushollin.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 17:43"]
Olet ap varmaan itsekin syönyt kouluruokaa, käynyt neuvolassa, koulussa, päivähoidossa, olet ollut äitisi tai isäsi kanssa kotona vauvaiässä, leikkipuistossa jne. Eivät lapsiperheet ole mikään erillinen saareke, lapsuus on osa ihmisen elämää ja ihminen taidat olla itsekin. Vai unohtuuko se kun kasvaa aikuiseksi? Millä tavalla nykyään nuo asiat ovat mielestäsi erilaisia kuin silloin kun olit itse lapsi?
[/quote]Näin minäkin ajattelen. En maksa veroilla lasteni palveluita, vaan omia lapsuuden aikaisia palveluita. Kohta on oma lapsuus maksettu jälkikäteen ja sitten alan maksamaan veroissa vanhuuttani etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse ei ole siitä, että ennenkään ihmisillä olisi ollut nykyistä parempia turvaverkkoja sukulaisia tai ystäviä. Se vaihteli yksilölllisesti, porvarisperheillä oli, suurella enemmistöllä köyhää työväkeä ja maatalousväestöä ei ollut. Kyš ei ole siitäkään, että ihmiset ottivat ennen enemmänvastuuta tai olivat vähemmän itsekkäitä kuin nykyään. Toiset olivat, toiset eivät.
Kyse on siitä, että ennen ne, jotka olisivat tarvinneet enemmän tukea, jätettiin kylmästi sitä ilman. Lapset huutolaisiksi, kadulle leikkimään, kansakoulu sai jäädä kesken ja lapset pantiin ojankaivuuseen kunnes fysiikka petti, jos koulu ei sujunut. Nykyään taas ollaan sitä mieltä, että kaikkien tarvitsevien pitäisi saada tarvitsemansa tuki sekä yksilöiden oikeuksien ja lasten tulevaisuuden että yhteiskunnan edun vuoksi, koska niitä ojankaivajia ja huutolaisia ei tarvita enää mihinkään, vaan nykyään tarvitaan henkisessti tasapainoišmia ja koulutetumpia ja terveempiä kansalaisia.
80-luvulla olikin kodinhoitajia, joita kävi meilläkin kun äitini oli loukannut itsensä. Siivosi ja laittoi ruokaa. Eli olet väärässä. Nykyään ei kodinhoitoapua kunnalta tule, vaikka mikä olisi. Ne palvelut loppuivat laman tultua ainakin meidän kunnassa. Äitiryhmistä en tiedä, mutta erilaisia kaupallisia viihdepalveluja nykyään on kaikille ryhmille enemmän kuin ennen, eikä veronmaksajat kustanna vauvakinoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoh. Lasten asiallahan tässä ollaan, eikä vanhempien. Ihan samalla tavalla vanhemmat ja lapsiperheet olisivat tarvinneet tukea ennenkin, silloin asia vain hoidettiin pakosta eri tavalla; lapset muun muassa leikkivät keskenään tai omissa oloissaan. Esimerkiksi äitini leikki rannalla uimataidottoman siskonsa kanssa kolmevuotiaana (siskonsa oli 1,5v) ilman vanhempia kaikki kesäpäivät äitinsä ollessa töissä... Ei vanhemmat ole yhtäkkiä muuttuneet mitenkään enemmän tarvitseviksi tai uusavuttomammiksi, lasten tapaturmainen kuolleisuus on sen sijaan laskenut Lasten palveluiden (huom ei lasten vanhempien tai lapsiperheiden!) myötä merkittävästi... Mutta niinhän jo antiikin kreikassa oltiin sitä mieltä, että nykynuoriso on hemmoteltu ja pilaa kaiken ;)
On hienoa että tuetaan. Lapset ovat tulevaisuutemme ja pitävät maan pystyssä työt täytettyinä ja ilmaston toivottavasti hyvänä miksi emme siis panostaisi lapsiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole tukiverkkoja, sukulaiset viihtyvät omissa oloissaan ja tulotkin ovat todella pienet.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 17:57"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 17:43"]
En tiedä miksi näin on. Ei niitä kuuluisia "turvaverkkoja" ole ennenkään niin ollut, jokainen on huolehtinut perheestään itse. Nykyään ollaan vain paljon itsekkäämpiä, vanhemmilla pitää olla omaa aikaa ja parisuhdeaikaa ja vapaa-aikaa. Mun vanhemmat ois lynkattu jos olisivat alkaneet itkeä jotain parisuhdeviikonloppuja ja lapsivapaita. Eikä meitä kukaan muu hoitanut kuin omat vanhemmat ja joku satunnainen lapsenlikka kerran vuodessa.
[/quote]
Tästä rohkenen kyllä oman ja suhtkohta laajan kaveriporukan kokemusten perusteella olla hieman erimieltä, noin 70-luvulla eletyn lapsuuden perusteella. Meitä ja kaikkia kavereitani ovat isovanhemmat hoitaneet todella paljon. Kesälomilla oli tavallista että lapset olivat isovanhempien kanssa mökillä suurinpiirtein koko kesän ja esim. oma äitini ei varmaan joutunut ikinä olemaan töistä pois lapsen sairauden takia, koska mummit hoitivat. Meitä kaikkia on isovanhemmat hoitaneet todella paljon. Mutta yritäpä sopia näiden nykyisten isovanhempien kanssa vaikka ihan vaan perus kylässäkäyntiä tai jotain viikon hoitoaupa pikkukoululaisten kesäloman kanssa, niin ei pysty eikä ehdi, koska on ensinnäkin golf, on Tallinan reissut, on Savonlinnan Oopperajuhlat ja Porin Jazzit. Eläkeläisten reissu Prahaan vie aikaa jne. jne. Mutta sitten kyllä niille kavereille kehutaan ja vähän valitetaankin että en nyt tänä torstaina ehdi pelaamaan kun meillä on noi pikkuiset hoidossa (=2 h käymässä kylässä kun reffikalenterista löytyi rako ja samalla kun niiden vanhemmat asentaa mummin koneeseen skypen ja laittelee ukin kanavat telkkarissa kohdilleen jne. )
Mutta joo, nämä ovat ilman muuta perhekohtaisia. En yleistäisi näin vain oman perheeni osalta, on syntynyt tällainen sukupolvimielikuva laajemminkin.
[/quote]
Tuo on totta. Nykyään isovanhemmat golffaa, pelaa tennista ja käy kaikissa kissanristiäisissä, ja jos tarvitsee lastenhoitajaa, niin sellainen on palkattava. Nyt kun 60-v on entinen 40-v, niin lastenhoitoapua on turha odottaa. Samoin äidin rooli on suurentunut, pitää olla ura-äiti, koti-äiti, edustus-äiti. Pitää olla hoikka ja ylläpidetty, pitää ylläpitää suhteita kavereihin, käydä töissä, viihdyttää miestä, päivittää some-suhteita ja kehittää omia lapsiaan ja kustata heitä harrastuksiin. Ja sitten ihmetellään kun on enemmän masentuneita naisia kuin ikinä.. uusi kansantauti. Ja kesät (joka meidän sukupolvi vietti mummolassa), pitää myös jäsentää. Ellei voi pitää lomaa tai ole opettaja, niin pitää vuorotella lomia miehen kanssa tai järkätä hoitajia tai kuskata lapsia leireille. Koska isovanhemmillakin on lomaa ja on päässyt unohtumaan, kuinka he sysäsivät omat lapsensa mummolaan parhaimmillaan kolmeksi kuukaudeksi.
Tottakai tämä on yleistystä, mutta ei niin kaukana monenkaan totuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 18:00"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 17:40"]
Se apu, mitä aikaisemmin saattoi odottaa isovanhemmilta ja muulta suvulta, tai vaikkapa naapureilta, on siirtynyt suuressa osin yhteiskunnan tehtäväksi. Kun kaikkeen pitää olla asiantuntija, täsmäkoulutus ja virkamies.
[/quote]Kun minä olin ala-asteella 70-luvulla niin koulupäivän jälkeen menin mummolaan syömään ja tekemään läksyt ja odottelin että vanhemmat pääsee töistä. Kuinka monella on nykypäivänä tällaisia tukiverkkoja? Ei meidän mummola ainakaan ole auttanut arjessa lainkaan.
[/quote]
Niin ja kun ne nykyajan isovanhemmatkin ovat töissä. Minun mummoni ja vaarini jäivät aikanaan eläkkeelle 50-55 vuotiaiana, kun omat vanhemman n. 10 vuotta vanhempina. Monilla isovanhemmat siis porskuttaa vielä täysillä työelämässä kun lasten lapset on pieniä ja saattaisiavt sitä apua tarvita.
Monet lapsiperheet ovat yksin, ilman yhteisöä siis sukulaisia. Isovanhemmat joko asuvat kaukana tai eivät ehdi olemaan lastenlastensa kanssa, ainakan auttamaan näitten hoidossa. Eroamisia lienee enemmän kuin omassa lapsuudessani 70-80-luvuilla eli yksinhuoltajia on enemmän. Ennen kaikkea vanhemmilta vaaditaan enemmän, kärjistetysti sanoen lapset pitäisi pystyä kasvattamaan lähes täydellisiksi ilman perinteisiä ankaria kurimetelmiä ja kaikesta syyllistetään vanhempia. Tiedä sitten mitä tehdä
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 17:57"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 17:43"]
En tiedä miksi näin on. Ei niitä kuuluisia "turvaverkkoja" ole ennenkään niin ollut, jokainen on huolehtinut perheestään itse. Nykyään ollaan vain paljon itsekkäämpiä, vanhemmilla pitää olla omaa aikaa ja parisuhdeaikaa ja vapaa-aikaa. Mun vanhemmat ois lynkattu jos olisivat alkaneet itkeä jotain parisuhdeviikonloppuja ja lapsivapaita. Eikä meitä kukaan muu hoitanut kuin omat vanhemmat ja joku satunnainen lapsenlikka kerran vuodessa.
[/quote]
Tästä rohkenen kyllä oman ja suhtkohta laajan kaveriporukan kokemusten perusteella olla hieman erimieltä, noin 70-luvulla eletyn lapsuuden perusteella. Meitä ja kaikkia kavereitani ovat isovanhemmat hoitaneet todella paljon. Kesälomilla oli tavallista että lapset olivat isovanhempien kanssa mökillä suurinpiirtein koko kesän ja esim. oma äitini ei varmaan joutunut ikinä olemaan töistä pois lapsen sairauden takia, koska mummit hoitivat. Meitä kaikkia on isovanhemmat hoitaneet todella paljon. Mutta yritäpä sopia näiden nykyisten isovanhempien kanssa vaikka ihan vaan perus kylässäkäyntiä tai jotain viikon hoitoaupa pikkukoululaisten kesäloman kanssa, niin ei pysty eikä ehdi, koska on ensinnäkin golf, on Tallinan reissut, on Savonlinnan Oopperajuhlat ja Porin Jazzit. Eläkeläisten reissu Prahaan vie aikaa jne. jne. Mutta sitten kyllä niille kavereille kehutaan ja vähän valitetaankin että en nyt tänä torstaina ehdi pelaamaan kun meillä on noi pikkuiset hoidossa (=2 h käymässä kylässä kun reffikalenterista löytyi rako ja samalla kun niiden vanhemmat asentaa mummin koneeseen skypen ja laittelee ukin kanavat telkkarissa kohdilleen jne. )
Mutta joo, nämä ovat ilman muuta perhekohtaisia. En yleistäisi näin vain oman perheeni osalta, on syntynyt tällainen sukupolvimielikuva laajemminkin.
[/quote]
no minä taas 60-luvulla syntyneenä voin kertoa,että ei todellakaan ollut isovanhempia hoitamassa ja parisuhdeviikonloppuja. Vanhemmat oli vastuussa lapsistaan.
Ei ollut virikehoitoja, eikä päiväkotiakaan paikkakunnallamme. Kyllä vanhemmat ihan itse joutuivat omat lapsensa hoitamaan.
Hah, tää on tämälleen kuin meillä:
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 17:57"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 17:43"]
En tiedä miksi näin on. Ei niitä kuuluisia "turvaverkkoja" ole ennenkään niin ollut, jokainen on huolehtinut perheestään itse. Nykyään ollaan vain paljon itsekkäämpiä, vanhemmilla pitää olla omaa aikaa ja parisuhdeaikaa ja vapaa-aikaa. Mun vanhemmat ois lynkattu jos olisivat alkaneet itkeä jotain parisuhdeviikonloppuja ja lapsivapaita. Eikä meitä kukaan muu hoitanut kuin omat vanhemmat ja joku satunnainen lapsenlikka kerran vuodessa.
[/quote]
Tästä rohkenen kyllä oman ja suhtkohta laajan kaveriporukan kokemusten perusteella olla hieman erimieltä, noin 70-luvulla eletyn lapsuuden perusteella. Meitä ja kaikkia kavereitani ovat isovanhemmat hoitaneet todella paljon. Kesälomilla oli tavallista että lapset olivat isovanhempien kanssa mökillä suurinpiirtein koko kesän ja esim. oma äitini ei varmaan joutunut ikinä olemaan töistä pois lapsen sairauden takia, koska mummit hoitivat. Meitä kaikkia on isovanhemmat hoitaneet todella paljon. Mutta yritäpä sopia näiden nykyisten isovanhempien kanssa vaikka ihan vaan perus kylässäkäyntiä tai jotain viikon hoitoaupa pikkukoululaisten kesäloman kanssa, niin ei pysty eikä ehdi, koska on ensinnäkin golf, on Tallinan reissut, on Savonlinnan Oopperajuhlat ja Porin Jazzit. Eläkeläisten reissu Prahaan vie aikaa jne. jne. Mutta sitten kyllä niille kavereille kehutaan ja vähän valitetaankin että en nyt tänä torstaina ehdi pelaamaan kun meillä on noi pikkuiset hoidossa (=2 h käymässä kylässä kun reffikalenterista löytyi rako ja samalla kun niiden vanhemmat asentaa mummin koneeseen skypen ja laittelee ukin kanavat telkkarissa kohdilleen jne. )
Mutta joo, nämä ovat ilman muuta perhekohtaisia. En yleistäisi näin vain oman perheeni osalta, on syntynyt tällainen sukupolvimielikuva laajemminkin.
[/quote]
Oletko AP huomioinut, että nykyajan vanhemmilla on vähemmän aikaa kuin 70-luvun tai 80-luvun tai jopa 90-luvun vanhemmilla? Ihmiset joutuvat ostamaan esim. kauempaa perhe-asuntonsa jos työpaikka on pk-seudulla, esim .Helsingissä, niin hyvin monet lapsiperheet asuvat "kaukana" kehyskunnissa: Kirkkonummella, Hyvinkäällä, Veikkolassa, Nurmijärvellä jne. Sitten on pitkät työmatkat joihin menee joka päivä parista tunnista kolmeen tuntiin aikaa.
Lisäksi työtahti työpaikoilla on tiukempi ja vaativampi. Työtehtävät ovat aiempaa haastavampia, monimutkaisempia, vaaditaan tehokkuutta, nopeutta, tuloksellisuutta. Työpäivän jälkeen, monet vanhemmat ovat aivan POIKKI. Eivät jaksa tehdä kuin pakollisen. Työelämä imee kaikki mehut, sitten siihen vielä päälle lasten yövalvomiset, sairastamiset, YT-uhka, joka vuosi kasvavat tulostavoitteet...
Vanhemmuus on haasteellista, kun työelämä vie mehut, aikaa on vähemmän. Ei ole aikaa rentoutua samalla tavalla kuin ennen.
Minun äitini mm. myöntää avoimesti, että ei enää jaksaisi omaa työtänsä niillä ehdoilla kuin tänäpäivänä, ja sitten kasvattaa samaan aikaan neljä lasta...
Minkä ikäinen sinä ap oikein olet? Pystytkö noista luettelemistasi sanomaan yhdenkin asian jota ei ollut sinun lapsuudessasi? No, ehkä hoitovapaa nykyisessä laajuudessaan, mutta oletan että kun kerran harkinnassasi on perheen perustaminen vielä joskus, et varmaan ole 50-kymppinen?
Massana lapsiperheet saavat ehkä just nuo kuvailemasi. Sitten on erilaisia palveluja niille vähän kauemmas pudonneille, mutta niinhän se on kaikilla elämän alueilla.
En minä koe lapsiperheenä olevamme mikään yhteiskunnan syömähammas joka kuppaisi lapsettomia veronmaksajia. Kulutamme paljon palveluihin (eli vaikutamme positiivisesti työllisyyteen) sekä myös päivittäistavaroihin, käymme töissä ihan hyvin palkatuissa hommissa ja maksamme veroa. Nautimme joo päivähoidosta ainoastaan pienellä maksulla sen kokonaiskustannuksesta, vaikka siitä korkeimmillaan maksoimmekin n. 600 €/kk. Päivähoito toisaalta mahdollistaa meidän molempien työssäkäynnin, joka lisää tuottavuutta ja työllistää puolestaan sitä päiväkodin henkilökuntaa. Kuormitamme julkista terveydenhuoltoa vähän, koska meillä on lapsilla vakuutukset, koska sellaiset huolissamme jo odotusaikana otimme. Neuvolan palveluita olemme käyttäneet ja se on ollut erinomainen palvelu. Ilman ongelmia sekin on jäänyt näihin peruskäynteihin, mutta uskon sen noin yhteiskunnan tasolla maksavan itseään takaisin jos edes muutama lapsi saadaan seulottua tiiviimmän tuen piiriin jo varhaislapsuudessa. Pyrimme kasvattamaan ja hoitamaan lapsemme niin, että tämä yhteiskunta saa heistä 3 täysipäistä ja vastuuntuntoista veronmaksajaa lisää, sitä en tietenkään voi luvata kun en ole ennustaja.
Näinä aikoina Suomessa on vaikea ajatella positiivisesti. Päivä ilman potkuja on jo erikoinen uutispäivä. Jos ei yhteiskunta huolehdi hädässä olevista pienimmistä niin mikä yhteiskunta se sitten on?
Itse näkisin, että vaikka lapsiperheille on jo olemassa neuvolat ja muut terveydenhuoltopalvelut, koulut ja kouluruokailut niin siltikin ollaan koko ajan vaatimassa lisää yhteiskunnalta. Ja yleensä nämä vaatijat ovat niitä, joilla vanhemmuus on muutenkin hukassa. Juuri näitä samoja, jotka tarvitsevat sitä parisuhdeaikaa, omaa aikaa, parisuhdeviikonloppuja yms. Jos omat rahkeet ja rahat ovat heikonlaset tai jos turvaverkko ei pidä, pitää lapsia tehdä sen mukaan. On oikein, että yhteiskunta tukee lapsia ja lapsiperheitä. Mutta jos itse ei jakseta kasvattaa ja ottaa vastuuta, on mielestäni väärin vaatia heti yhteiskunnaltatukea tukiperheiden, psykologien tai rahallisessa muodossa.