Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Meille ei tule toista lasta, lapsettomuushoidot päättyivät juuri.
17.09.2020 |
Kokemuksia, kuinka päästä yli siitä, ettei lapsemme saa koskaan sisarusta emmekä me kokea toista vauva-aikaa? Olemme säästäneet kaikki lapsemme pieneksi jääneet vaatteet ja tarvikkeet, niitä pitäisi nyt alkaa käydä läpi ja myydä / antaa pois. Suurimpana ongelmana tällä hetkellä kuitenkin ehkä se, etten oikein "jaksaisi" nähdä raskaana olevia ystäviäni. Vaikka juuri nyt kannattaisi tarjota vaikka heille noita vauvatavaroita. Kauanko teillä muilla on mennyt, että olette hyväksyneet lapsilukunne, jos se ei ole se jota olitte toivoneet?
Kommentit (105)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lopetitte hoidot? Tuliko ikä vastaan?
Kävimme läpi julkisen tarjoamat hoidot. Meillä on niin huonot lähtökohdat raskauden alkamiselle, että jos menisimme vielä yksityiselle hoitoihin, meille pitäisi tehdä kalleimpia tarjolla olevia hoitoja, jolloin yksi yrityskerta maksaisi 5000 €, eikä senkään ennuste hyvä ole.
Ehkä kannattaa kokeilla terapiaa, pääsisit purkamaan vähän ajatuksia. Parikin kertaa voi jo riittää. Useilla auttaa yllättävän paljon hankalissa elämäntilanteissa että pääsee puhumaan asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ehkä miettiä että on ihmisiä joilla tilanne on vielä huonompi. Itse en saanut sitä ainuttakaan lasta ja olisin ikionnellinen jos minulla olisi edes yksi lapsi.
Olen pahoillani puolestasi. Ymmärrän, että tilanteesi on vielä surullisempi, enkä todellakaan vertaa meidän tilannetta kokonaan lapsettomiin. Ei tuon ajatteleminen silti auta minua pääsemään siihen tilanteeseen, ettei asia surettaisi. Haluaisin todellakin olla tyytyväinen elämääni ja pystyä iloitsemaan raskaana olevien ystävieni puolesta, enkä märehtiä tätä asiaa!
ap
Monet eivät saa sitä ainoatakaan lasta tai menettävät lapsensa. Jotain suhteellisuudentajua nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se tarve saada toinenkin lapsi on niin voimakas? Miksi useamman lapsen saaminen olisi jotenkin oleellista onnellisuutesi kannalta? Anteeksi, mutta en todella ymmärrä enkä osaa tuntea hirveästi sympatiaa.
Vauva aika kestää vuoden ja siinä se sit taas oli. En ole koskaan tajunnut että ihmisillä on vauvakuume ja vauva sitä se on se pienin osuus koko lapsessa ja loppuelämä ihan muuta. Jos raskaana olevat ystäväsi ovat tosiystäviä he kyllä ymmärtävät jos haluat omaa aikaa josseivät et menettänyt mitään. Ihminen pääsee kaikesta yli ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensäkin elämässä voimia antaa kun keskittyy siihen mitä on ja mikä on hyvin, eikä jumitu suremaan asioita mitä haluaisi mutta ei ole saanut. Aivothan kirjaimellisesti vahvistavat niitä hermoratoja mitä eniten käytetään ja katkovat ne mitä ei käytetä, joten jumimalla ahdistaviin ajatuksiin syvennät ahdistustasi. Terapia voisi auttaa. "Kotihoitona" meditointi ja mindfullness-hommelit ovat varmasti myös hyödyksi. Kiitollisuuteen keskittyminen. Se on tietoinen valinta että mihin ajatuksiin tarttuu tiukasti eikä päästä niistä irti. Ajatuksia ja tunteita tulee ja menee, mutta ne ovat ohimeneviä kun niihin ei tarraudu kiinni. Eli muista että aika tekee tehtävänsä myös, kun annat sen tehdä niin. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saitteko hoitoja ensimmäisen lapsen alullesaamiseksi vai saiko alkunsa ihan luonnollisin konstein?
Meillä on 3 rakasta poikaa. En saanut tyttöä.. tämäkin on suuri tabu mutta suren silti.
Sekundaarinen lapsettomuuskin on tabu. Inhoan tabuja yli kaiken! Asioista pitäisi saada puhua avoimesti ilman kivittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vauva aika kestää vuoden ja siinä se sit taas oli. En ole koskaan tajunnut että ihmisillä on vauvakuume ja vauva sitä se on se pienin osuus koko lapsessa ja loppuelämä ihan muuta. Jos raskaana olevat ystäväsi ovat tosiystäviä he kyllä ymmärtävät jos haluat omaa aikaa josseivät et menettänyt mitään. Ihminen pääsee kaikesta yli ajan kanssa.
No tuo viimeinen lause ei kyllä pidä kaikkien kohdalla paikkaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ehkä miettiä että on ihmisiä joilla tilanne on vielä huonompi. Itse en saanut sitä ainuttakaan lasta ja olisin ikionnellinen jos minulla olisi edes yksi lapsi.
Olen pahoillani puolestasi. Ymmärrän, että tilanteesi on vielä surullisempi, enkä todellakaan vertaa meidän tilannetta kokonaan lapsettomiin. Ei tuon ajatteleminen silti auta minua pääsemään siihen tilanteeseen, ettei asia surettaisi. Haluaisin todellakin olla tyytyväinen elämääni ja pystyä iloitsemaan raskaana olevien ystävieni puolesta, enkä märehtiä tätä asiaa!
ap
Aivan, kyllä se suru on ihan oikea, eikä se lähde vertailemalla huonompaan tilanteeseen. Aina voi mennä huonommin ja myös paremmin, se ei ole oleellista, vaan se, että pääsisi sinuiksi juuri tämän surun kanssa, niin ettei se ole pistävänä tikarina sydämessä koko ajan.
Itse ehdottaisin myös terapiaa, ihan vaikka muutaman kerran. Ajan kanssa tuo helpottaa myös varmasti itsestään. Koita löytää jotain muuta ajateltavaa, olisiko mitään uutta harrastusta mihin voisit suunnata ajatuksiasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensäkin elämässä voimia antaa kun keskittyy siihen mitä on ja mikä on hyvin, eikä jumitu suremaan asioita mitä haluaisi mutta ei ole saanut. Aivothan kirjaimellisesti vahvistavat niitä hermoratoja mitä eniten käytetään ja katkovat ne mitä ei käytetä, joten jumimalla ahdistaviin ajatuksiin syvennät ahdistustasi. Terapia voisi auttaa. "Kotihoitona" meditointi ja mindfullness-hommelit ovat varmasti myös hyödyksi. Kiitollisuuteen keskittyminen. Se on tietoinen valinta että mihin ajatuksiin tarttuu tiukasti eikä päästä niistä irti. Ajatuksia ja tunteita tulee ja menee, mutta ne ovat ohimeneviä kun niihin ei tarraudu kiinni. Eli muista että aika tekee tehtävänsä myös, kun annat sen tehdä niin. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ap.
Ihanan lempeä viesti. Olen kaikessa samaa mieltä.
Ymmärrän, että jokainen kokee aina omat surunsa ja murheensa suuriksi. Mutta silti vähän harmittaa tällaiset, jotka eivät osaa olla kiitollisia. Itse en koskaan löytänyt miestä, jotta olisin voinut edes lasten hankkimista yrittää. Ja nyt on iän puolesta liian myöhäistä. Että todellakin vähän suhteellisuuden tajua nyt. Mietipä, että voisit olla kuten minä, yli 40v. yksinäinen sinkku, joka ei mitään muuta niin paljon toivonut kuin omaa perhettä. Siihen nähden sulla on aika hyvin asiat.
Maailmassa on lapsia liikaakin, eivätkä kaikki saa ihmisarvoista lapsuutta ollenkaan.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa ehkä miettiä että on ihmisiä joilla tilanne on vielä huonompi. Itse en saanut sitä ainuttakaan lasta ja olisin ikionnellinen jos minulla olisi edes yksi lapsi.