Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Meille ei tule toista lasta, lapsettomuushoidot päättyivät juuri.
17.09.2020 |
Kokemuksia, kuinka päästä yli siitä, ettei lapsemme saa koskaan sisarusta emmekä me kokea toista vauva-aikaa? Olemme säästäneet kaikki lapsemme pieneksi jääneet vaatteet ja tarvikkeet, niitä pitäisi nyt alkaa käydä läpi ja myydä / antaa pois. Suurimpana ongelmana tällä hetkellä kuitenkin ehkä se, etten oikein "jaksaisi" nähdä raskaana olevia ystäviäni. Vaikka juuri nyt kannattaisi tarjota vaikka heille noita vauvatavaroita. Kauanko teillä muilla on mennyt, että olette hyväksyneet lapsilukunne, jos se ei ole se jota olitte toivoneet?
Kommentit (105)
Ää... nauttikaa vaan nyt elämästä ja seksistä ilman lapsipaineita. Upeaa että voi rauhassa painaa paljaalla ja ilman ylimääräisiä hormojeita. Sit kun ei stressaa, voi tapahtua ihmekin, ja lapsi syntyy. Tai sit adoptoitte toisen, jos sisarus on niin tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse tuossa tilanteessa jatkaisin vaan hoitoja ja tekisin ihan kaiken mahdollisen, että saisin sen vauvan. 5000€ laaki vauvasta ei mielestäni ole paljon, mutta toki tämä on jokaisen henkilökohtainen asia. Ja tosiaan hoitojen loputtua moni on saanut lapsen luomuna. Tsemppiä!
Yhdellä 5000 € yrityskerralla onnistumismahdollisuutemme ovat 10 % luokkaa. Ehkä 10 yrityskertaa voisi tuoda tulosta, ja se olisikin jo sitten 50 000 €. Ei meillä ole tuohon mitenkään varaa, kun on jo tämä nykyinen perhe elätettävänä.
ap
Niin ymmärrän hyvin ettei kaikilla ole tuohon varaa. Yrittäisin pari kierrosta silti. Ja sen jälkeen tosiaan luomuna on vielä mahdollista raskautua. Ei kannata luopua toivosta.
Vierailija kirjoitti:
Ää... nauttikaa vaan nyt elämästä ja seksistä ilman lapsipaineita. Upeaa että voi rauhassa painaa paljaalla ja ilman ylimääräisiä hormojeita. Sit kun ei stressaa, voi tapahtua ihmekin, ja lapsi syntyy. Tai sit adoptoitte toisen, jos sisarus on niin tärkeä.
Tässä taas yksi törppö joka ei tajua asiasta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse tuossa tilanteessa jatkaisin vaan hoitoja ja tekisin ihan kaiken mahdollisen, että saisin sen vauvan. 5000€ laaki vauvasta ei mielestäni ole paljon, mutta toki tämä on jokaisen henkilökohtainen asia. Ja tosiaan hoitojen loputtua moni on saanut lapsen luomuna. Tsemppiä!
Yhdellä 5000 € yrityskerralla onnistumismahdollisuutemme ovat 10 % luokkaa. Ehkä 10 yrityskertaa voisi tuoda tulosta, ja se olisikin jo sitten 50 000 €. Ei meillä ole tuohon mitenkään varaa, kun on jo tämä nykyinen perhe elätettävänä.
ap
Jatkan vielä, siis se jolle toi hoito tehtiin tuolta aiempaa. Varmasti 43-vuotiaana mulla ollut sama tai huonompi mahdollisuus, mutta sehän on jo aika hyvä prosentti. Ja onnistui. IVF-hoidossa saa yhdellä munasolujen kasvatuksella parhaassa tapauksessa useita soluja, joten niistä hedelmöitettyjä alkioita voi siirtää useammassa kierrossa eikä maksa aina uutta viisitonnista. Eli en usko että 50k on lähelläkään totuutta useimmilla jotka lapsen tätä kautta saavat, paitsi ehkä Amerikassa. Sinuna tapaisin hyvän lapsettomuuslääkärin tai kaksi, se ei maksa muutamaa satasta enempää.
Hienoa, että onnistuit, mutta me tosiaan kävimme nuo hoidot läpi jo julkisella puolella, joten meillä on aika hyvä käsitys siitä, kuinka hyvin/huonosti hoidot voivat kohdallamme onnistua. Meillä on terveydellisiä tekijöitä, jotka heikentävät hoitojen onnistumismahdollisuutta, joten tilannettamme ei voi verrata esim. sinuun. On myös henkisesti todella rankkaa käydä tuloksettomia hoitoja läpi kerta toisensa jälkeen.
ap
ymmärrän, anteeksi neuvojen "tuputus". Koin vaan niin vahvasti samastumisen kun olin itsekin tuossa, katselin kaapissa vauvanvaatteita ja itkeskelin. Minullakin terveysongelma, jonka takia jo esikoisen tulo oli pitkään kysymysmerkki, onneksi hoidot toimivat. Sitten toisen lapsen haaveen kohdalla olin jo liian vanha julkiselle. Ja toki myös munasolujen laatu heikompi.
Mä oon aina ottanut asiat niin, että kaikella on syynsä. Siksi en sure asioita. Ymmärrän, että sama asenne on monelle vaikea. Lisäksi pessimisti ei pety.
Kun meidän lapsi syntyi, olin jo asennoitunut, ettei tule yhtään lasta, koska useampi keskenmeno taustalla. Kun lapsen jälkeen sain kuulla, että toisen lapsen saanti olisi tosi vaikeaa, pistin kaikki vauvajutut myyntiin ja huokaisin jopa helpotuksesta, eipä tarvitse tällä asialla enää ikinä stressata, luonto päätti puolestamme. Tälle on varmasti hyvä syy. Samoin kuin niille keskenmenoille. Yksi terve lapsi on jo lottovoitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon aina ottanut asiat niin, että kaikella on syynsä. Siksi en sure asioita. Ymmärrän, että sama asenne on monelle vaikea. Lisäksi pessimisti ei pety.
Kun meidän lapsi syntyi, olin jo asennoitunut, ettei tule yhtään lasta, koska useampi keskenmeno taustalla. Kun lapsen jälkeen sain kuulla, että toisen lapsen saanti olisi tosi vaikeaa, pistin kaikki vauvajutut myyntiin ja huokaisin jopa helpotuksesta, eipä tarvitse tällä asialla enää ikinä stressata, luonto päätti puolestamme. Tälle on varmasti hyvä syy. Samoin kuin niille keskenmenoille. Yksi terve lapsi on jo lottovoitto.
Sä teit fiksusti, meidänkin olisi pitänyt laittaa tavarat kiertoon heti! Nyt kirpaisee edes nähdä niitä. Ja olen kyllä periaatteessa samaa mieltä kanssasi. Kyllä tässä on hyviäkin puolia, ettei tule enää vauvoja. Saa nukkua yöt ja enemmän omaa aikaa. Ja isomman lapsen kanssa voi jo tehdä asioita ihan eri tavalla, kun jos olisi vauva tai taapero mukana. Täytyy nyt vain jotenkin hankkiutua eroon niistä vauvatavaroista (se on joka tapauksessa tehtävä, koska tarvitsemme sen varastotilan muuhun käyttöön) ja sitten voimme kääntää uuden sivun elämässämme.
ap
Suosittelen varovasti myös, että käytte vielä keskustelemassa hoidosta ja hoitovaihtoehdoista yksityisellä puolella. Meillä ensimmäinen lapsi saatiin IVF -hoidolla. Sen jälkeen toista yrittäessä käytiin sekä yksityisellä, että julkisella yhteensä 4 IVF hoitoa, jotka olivat tuloksettomia, yksi elämäni rankimmista vuosista. Viimeinen neljästä hoidosta julkisella, jonka jälkeen todettiin, että hoitoja ei kannata jatkaa missään, ei yksityisellä eikä julkisella, enää omilla soluilla. Onnistumismahdollisuudet olivat lääkärin arvion mukaan mitättömät lähes nolla. Ainoa vaihtoehto olisi lahjamunasolut. Otin kuitenkin yhteyttä yksityiselle, eri yritykseen ja eri lääkärille, joka näki vielä mahdollisuuksia olevan. Hän kävi tarkkaan läpi kaikki meille tehdyt hoidot ja ehdotti täysin eri kaavaa kuin aiemmin. Onneksi niin, koska vaikka toivoa ei tuntunut olevan, tästä hoidosta syntyivät terveet kaksoset omista soluista. Yhtäkkiä löytyikin kaksi hyvälaatuista solua ja yksi vielä jäi pakkaseenkin, kun aiemmin ei mitään. Velkaa ei jouduttu ottamaan, en tiedä mitä olisin tehnyt, jos sitä olisi pitänyt miettiä.
Tällä hetkellä en enempää kiitollinen voisi olla, silti edelleen välillä surullisena mietin mitä olemme joutuneet käymään läpi. Lapsettomuuden suru on kuitenkin valtava suru, vaikka lapsi olisikin tullut, niin monia menetettyjä mahdollisuuksia. Sitä ei pitäisi väheksyä.
Myöhemmin ajattelin, että varmasti yhden kanssa olisi elämä myös ollut kiitollista ja olisimme voineet panostaa eri asioihin pelkästään hänen kanssa. Erittäin ymmärrettävää kyllä, jos haluatte laittaa pisteen raskaalle vaiheelle elämässä ja alkaa työstää surusta toipumista ja elämästä nauttimista sellaisena kuin se nyt on. Uskon, että onnistutte siinä. Kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse tuossa tilanteessa jatkaisin vaan hoitoja ja tekisin ihan kaiken mahdollisen, että saisin sen vauvan. 5000€ laaki vauvasta ei mielestäni ole paljon, mutta toki tämä on jokaisen henkilökohtainen asia. Ja tosiaan hoitojen loputtua moni on saanut lapsen luomuna. Tsemppiä!
Yhdellä 5000 € yrityskerralla onnistumismahdollisuutemme ovat 10 % luokkaa. Ehkä 10 yrityskertaa voisi tuoda tulosta, ja se olisikin jo sitten 50 000 €. Ei meillä ole tuohon mitenkään varaa, kun on jo tämä nykyinen perhe elätettävänä.
ap
Niin ymmärrän hyvin ettei kaikilla ole tuohon varaa. Yrittäisin pari kierrosta silti. Ja sen jälkeen tosiaan luomuna on vielä mahdollista raskautua. Ei kannata luopua toivosta.
Mutta kun mä nimenomaan haluaisin eroon siitä toivo-epätoivo-toivo-epätoivo-kierteestä, jossa olen ollut viimeiset 4 vuotta. Olen enemmän kuin valmis jättämään hoidot taakseni ja kääntämään uuden sivun elämässäni. Tekemään suunnitelmia miettimättä, että "jos olenkin sillon raskaana" tai "jos meille tulee vauva".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse tuossa tilanteessa jatkaisin vaan hoitoja ja tekisin ihan kaiken mahdollisen, että saisin sen vauvan. 5000€ laaki vauvasta ei mielestäni ole paljon, mutta toki tämä on jokaisen henkilökohtainen asia. Ja tosiaan hoitojen loputtua moni on saanut lapsen luomuna. Tsemppiä!
Yhdellä 5000 € yrityskerralla onnistumismahdollisuutemme ovat 10 % luokkaa. Ehkä 10 yrityskertaa voisi tuoda tulosta, ja se olisikin jo sitten 50 000 €. Ei meillä ole tuohon mitenkään varaa, kun on jo tämä nykyinen perhe elätettävänä.
ap
Niin ymmärrän hyvin ettei kaikilla ole tuohon varaa. Yrittäisin pari kierrosta silti. Ja sen jälkeen tosiaan luomuna on vielä mahdollista raskautua. Ei kannata luopua toivosta.
Mutta kun mä nimenomaan haluaisin eroon siitä toivo-epätoivo-toivo-epätoivo-kierteestä, jossa olen ollut viimeiset 4 vuotta. Olen enemmän kuin valmis jättämään hoidot taakseni ja kääntämään uuden sivun elämässäni. Tekemään suunnitelmia miettimättä, että "jos olenkin sillon raskaana" tai "jos meille tulee vauva".
Tämä oli siis ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen varovasti myös, että käytte vielä keskustelemassa hoidosta ja hoitovaihtoehdoista yksityisellä puolella. Meillä ensimmäinen lapsi saatiin IVF -hoidolla. Sen jälkeen toista yrittäessä käytiin sekä yksityisellä, että julkisella yhteensä 4 IVF hoitoa, jotka olivat tuloksettomia, yksi elämäni rankimmista vuosista. Viimeinen neljästä hoidosta julkisella, jonka jälkeen todettiin, että hoitoja ei kannata jatkaa missään, ei yksityisellä eikä julkisella, enää omilla soluilla. Onnistumismahdollisuudet olivat lääkärin arvion mukaan mitättömät lähes nolla. Ainoa vaihtoehto olisi lahjamunasolut. Otin kuitenkin yhteyttä yksityiselle, eri yritykseen ja eri lääkärille, joka näki vielä mahdollisuuksia olevan. Hän kävi tarkkaan läpi kaikki meille tehdyt hoidot ja ehdotti täysin eri kaavaa kuin aiemmin. Onneksi niin, koska vaikka toivoa ei tuntunut olevan, tästä hoidosta syntyivät terveet kaksoset omista soluista. Yhtäkkiä löytyikin kaksi hyvälaatuista solua ja yksi vielä jäi pakkaseenkin, kun aiemmin ei mitään. Velkaa ei jouduttu ottamaan, en tiedä mitä olisin tehnyt, jos sitä olisi pitänyt miettiä.
Tällä hetkellä en enempää kiitollinen voisi olla, silti edelleen välillä surullisena mietin mitä olemme joutuneet käymään läpi. Lapsettomuuden suru on kuitenkin valtava suru, vaikka lapsi olisikin tullut, niin monia menetettyjä mahdollisuuksia. Sitä ei pitäisi väheksyä.
Myöhemmin ajattelin, että varmasti yhden kanssa olisi elämä myös ollut kiitollista ja olisimme voineet panostaa eri asioihin pelkästään hänen kanssa. Erittäin ymmärrettävää kyllä, jos haluatte laittaa pisteen raskaalle vaiheelle elämässä ja alkaa työstää surusta toipumista ja elämästä nauttimista sellaisena kuin se nyt on. Uskon, että onnistutte siinä. Kaikkea hyvää.
Haluaisitko kertoa minkälainen kaava tuotti tuloksen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ää... nauttikaa vaan nyt elämästä ja seksistä ilman lapsipaineita. Upeaa että voi rauhassa painaa paljaalla ja ilman ylimääräisiä hormojeita. Sit kun ei stressaa, voi tapahtua ihmekin, ja lapsi syntyy. Tai sit adoptoitte toisen, jos sisarus on niin tärkeä.
Tässä taas yksi törppö joka ei tajua asiasta yhtään mitään.
Tajuaa paremminkin, mutta silti ei tarvitsisi olla ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ehkä miettiä että on ihmisiä joilla tilanne on vielä huonompi. Itse en saanut sitä ainuttakaan lasta ja olisin ikionnellinen jos minulla olisi edes yksi lapsi.
Olen pahoillani puolestasi. Ymmärrän, että tilanteesi on vielä surullisempi, enkä todellakaan vertaa meidän tilannetta kokonaan lapsettomiin. Ei tuon ajatteleminen silti auta minua pääsemään siihen tilanteeseen, ettei asia surettaisi. Haluaisin todellakin olla tyytyväinen elämääni ja pystyä iloitsemaan raskaana olevien ystävieni puolesta, enkä märehtiä tätä asiaa!
ap
Silti vertaat itseäsi niihin, joilla menee mielestäsi paremmin kuin sinulla??
Olkaa onnellisia siitä yhdestä lapsesta, jonka saitte. Kaikki eivät saa sitäkään, vaikka miten haluaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa hommata muuta sisältöä elämään, kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttäviä nuo jotka jankuttaa siitä jo olemassa olevasta lapsesta. Tottakai hän on yhdestäkin kiitollinen! Ja aina on joku jolla on asiat huonommin oli sitte kyse mistä vain.
Sehän käytännössä tarkoittaa sitä että MITÄÄN asiaa ei saa surra koska jollakin menee vielä huonommin.. hohhoijaa taas. Tämä on tätä ihanaa empatiakyvyn puutetta.
Empatiakyvyttömyyttä on tunkee se päänä peräaukkoonsa ja olla niin itsekeskeinen, että koko maailman tulee pyöriä vain oman navan ympärillä. Joo, ei kannata vertailla, ei. Mutta mitä helkkaria se sitten on, että ollaan kuitenkin katkeria siitä, että jollain menee paremmin? Älkää vertailko niihin, joilla on asiat vielä huonommin, mutta älkää sitten itkekö niitäkään, joilla asiat on paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Yli 40- vuotias voi saada vielä lapsen,nyt miehen etsintään! ^
Mutta kun ne hyvät on jo varattu, saanko yrittää sellaista?
T. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttäviä nuo jotka jankuttaa siitä jo olemassa olevasta lapsesta. Tottakai hän on yhdestäkin kiitollinen! Ja aina on joku jolla on asiat huonommin oli sitte kyse mistä vain.
Sehän käytännössä tarkoittaa sitä että MITÄÄN asiaa ei saa surra koska jollakin menee vielä huonommin.. hohhoijaa taas. Tämä on tätä ihanaa empatiakyvyn puutetta.
Empatiakyvyttömyyttä on tunkee se päänä peräaukkoonsa ja olla niin itsekeskeinen, että koko maailman tulee pyöriä vain oman navan ympärillä. Joo, ei kannata vertailla, ei. Mutta mitä helkkaria se sitten on, että ollaan kuitenkin katkeria siitä, että jollain menee paremmin? Älkää vertailko niihin, joilla on asiat vielä huonommin, mutta älkää sitten itkekö niitäkään, joilla asiat on paremmin.
Noilla raskaana olevilla ystävilläkin voi olla vaikka mitä huolia ja murheita, joihin kaipaisivat tukea, mutta sitä heidän on turha odottaa, koska ap suree nyt itseään. Eikä.kestä edes nähdä näitä. Saati kuunnella heidän kuulumisia tai huoliaan. Ja ajattelee et "hyvähän heidän on, heidän pitäisi olla kiitollisia, että edes ovat tuossa tilassa."
Huomaattekos miten tämä kuvio menee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia ap.
Itse olen jo 40. Vasta hoidot aloittanut yksityisellä. Mies ei osallistu maksuihin, vaikka lasta kanssani haluaa. Maksukykyni on 15 000€ ja mitä olen palstoja lukenut, sillä ei pitkälle pötkitä.
Mitä ihmettä?? Miksi ei osallistu kustannuksiin? Aikooko osallistua mihinkään sen jälkeen jos lapsen saatte? Itse en tuollaisen tyypin kanssa edes harkitsisi lapsen hankkimista, se on sen tason yhteinen projekti että siinä pitää olla kaverina tyyppi joka haluaa sitoutua lapsen hankkimiseen joka tasolla.
En ole se jota lainasit, mutta ihmisillä on elämässä erilaisia tilanteita. Ulkopuolelta on hirveän helppo tuomita. Meillä molemmat halusi lapsia mutta minä enemmän, ja miehen asenne hedelmöityshoitoihin oli hyvin ristiriitainen. Lisäksi tienaan paremmin. Mikäli ei olisi luomuna tärpännyt, niin on täysin mahdollista että olisi päädytty hoitoihin pelkästään minun kustannuksellani. Nyt meillä on kolme luomutärppiä ja mies on loistava ja osallistuva isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yli 40- vuotias voi saada vielä lapsen,nyt miehen etsintään! ^
Mutta kun ne hyvät on jo varattu, saanko yrittää sellaista?
T. Eri
Sen kun, luovun omastani mieluusti.
Alue: Aihe vapaa
Hienoa, että onnistuit, mutta me tosiaan kävimme nuo hoidot läpi jo julkisella puolella, joten meillä on aika hyvä käsitys siitä, kuinka hyvin/huonosti hoidot voivat kohdallamme onnistua. Meillä on terveydellisiä tekijöitä, jotka heikentävät hoitojen onnistumismahdollisuutta, joten tilannettamme ei voi verrata esim. sinuun. On myös henkisesti todella rankkaa käydä tuloksettomia hoitoja läpi kerta toisensa jälkeen.
ap