Meille ei tule toista lasta, lapsettomuushoidot päättyivät juuri.

En minäkään saanut toista lasta, se on pitkä juttu enkä nyt kerro syitä.

Todennäköisesti olisin saanut jos asiat olisivat olleet paremmin ja se mies!

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että jokainen kokee aina omat surunsa ja murheensa suuriksi. Mutta silti vähän harmittaa tällaiset, jotka eivät osaa olla kiitollisia. Itse en koskaan löytänyt miestä, jotta olisin voinut edes lasten hankkimista yrittää. Ja nyt on iän puolesta liian myöhäistä. Että todellakin vähän suhteellisuuden tajua nyt. Mietipä, että voisit olla kuten minä, yli 40v. yksinäinen sinkku, joka ei mitään muuta niin paljon toivonut kuin omaa perhettä. Siihen nähden sulla on aika hyvin asiat. 

Ystäväni sai 42 vuotiaana iltatähden :) älä vielä menetä toivoa!

Sekundaarinen lapsettomuus on suuri suru, eikä sitä pidä vähätellä sillä että ”no sulla sentään on perhe!” Ihan sama mikä tilanne on, aina löytyy joku jolla on asiat huonommin, ei se ole peruste miksi muut eivät saisi surra oman elämänsä kipupisteitä.

Meillä on yksi hoidoilla alkunsa saanut lapsi, ja toista yritetään saada, mutta vaikeaa on. Kysymys ei ole ainoastaan siitä että ”haluan saada vauvan!”, vaan paljon laajemmasta asiasta. Meillä on pieni lähisuku, perheenjäseniä on kuollut yms. Jo siitäkin syystä haluaisin, että lapsellani olisi edes yksi sisarus. Tiedän, ettei sisarukset ole automaattinen onnen tae, mutta heillä potentiaalisesti olisi elämänmittainen läheinen ihmissuhde, joka jatkuu senkin jälkeen kun me olemme kuolleet.

Haluaisin itsekin isomman perheen, se on sisäinen tunne joka vain on, sille ei voi mitään. Vauva-aikaa en sinänsä haikaile, haluaisin perheeseen uuden jäsenen ja elämä alkaa vauvana.

Olen äärettömän onnellinen tuosta olemassaolevasta lapsesta, mutta surettaa kyllä jos jää ainoaksi. Suru on myös lapsen puolesta, ei ainoastaan omastani.

Ärsyttäviä nuo jotka jankuttaa siitä jo olemassa olevasta lapsesta. Tottakai hän on yhdestäkin kiitollinen! Ja aina on joku jolla on asiat huonommin oli sitte kyse mistä vain.

Sehän käytännössä tarkoittaa sitä että MITÄÄN asiaa ei saa surra koska jollakin menee vielä huonommin.. hohhoijaa taas. Tämä on tätä ihanaa empatiakyvyn puutetta.

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttäviä nuo jotka jankuttaa siitä jo olemassa olevasta lapsesta. Tottakai hän on yhdestäkin kiitollinen! Ja aina on joku jolla on asiat huonommin oli sitte kyse mistä vain.

Sehän käytännössä tarkoittaa sitä että MITÄÄN asiaa ei saa surra koska jollakin menee vielä huonommin.. hohhoijaa taas. Tämä on tätä ihanaa empatiakyvyn puutetta.

Empatiaa itsekeskeisille ihmisille jotka eivät onnistu toteuttamaan kaikkia mielihalujaan. 

Eli minä jolla on jo 2 lasta en saisi tämän palstan mukaan edes kaivata kolmatta saati herranen aika neljättä?

Olisin halunnut suuren perheen (~4 lasta) koska olen itsekin sellaisen keskellä varttunut ja rakastin sitä. Suren mutta kiitän elämää samalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttäviä nuo jotka jankuttaa siitä jo olemassa olevasta lapsesta. Tottakai hän on yhdestäkin kiitollinen! Ja aina on joku jolla on asiat huonommin oli sitte kyse mistä vain.

Sehän käytännössä tarkoittaa sitä että MITÄÄN asiaa ei saa surra koska jollakin menee vielä huonommin.. hohhoijaa taas. Tämä on tätä ihanaa empatiakyvyn puutetta.

Empatiaa itsekeskeisille ihmisille jotka eivät onnistu toteuttamaan kaikkia mielihalujaan. 

Miksi se tekee ihmisestä itsekeskeisen? En ymmärrä. Kyse on isommista asioista kuin pelkät mielihalut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lopetitte hoidot? Tuliko ikä vastaan?

Kävimme läpi julkisen tarjoamat hoidot. Meillä on niin huonot lähtökohdat raskauden alkamiselle, että jos menisimme vielä yksityiselle hoitoihin, meille pitäisi tehdä kalleimpia tarjolla olevia hoitoja, jolloin yksi yrityskerta maksaisi 5000 €, eikä senkään ennuste hyvä ole.

Hoidot lahjamunasoluilla onnistuvat yleensä hyvin, että siinä mielessä taloudellinen panostus sellaiseen kannattaa.

No itse tuossa tilanteessa jatkaisin vaan hoitoja ja tekisin ihan kaiken mahdollisen, että saisin sen vauvan. 5000€ laaki vauvasta ei mielestäni ole paljon, mutta toki tämä on jokaisen henkilökohtainen asia. Ja tosiaan hoitojen loputtua moni on saanut lapsen luomuna. Tsemppiä!

Voimia ap.

Itse olen jo 40. Vasta hoidot aloittanut yksityisellä. Mies ei osallistu maksuihin, vaikka lasta kanssani haluaa. Maksukykyni on 15 000€ ja mitä olen palstoja lukenut, sillä ei pitkälle pötkitä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se tarve saada toinenkin lapsi on niin voimakas? Miksi useamman lapsen saaminen olisi jotenkin oleellista onnellisuutesi kannalta? Anteeksi, mutta en todella ymmärrä enkä osaa tuntea hirveästi sympatiaa.

Tuskin se pitkällä tähtäimellä onkaan, ja uskon, että tulen vielä olemaan onnellinen. Nyt vaan tuo asia on kuin "avoin haava", koska juuri realisoitui se, ettei meille tule enempää lapsia. Suren toisaalta lapsemme puolesta, koska sisarus olisi voinut olla hänelle yksi tärkeimmistä ihmissuhteista, toisaalta itseni ja mieheni puolesta, koska olisimme halunneet vielä toisen lapsen, jota rakastaa, persoonan, johon tutustua. Vaikea tätä on tietysti selittää ihmiselle, joka ei tunne näin. Eikä tämä poista onnellisuutta, jota koen ainoasta lapsestamme, vaan se saa minut tuntemaan oloni entistäkin onnekkaammaksi siitä, että olemme hänet saaneet.

ap

Vierailija kirjoitti:

Yleensäkin elämässä voimia antaa kun keskittyy siihen mitä on ja mikä on hyvin, eikä jumitu suremaan asioita mitä haluaisi mutta ei ole saanut. Aivothan kirjaimellisesti vahvistavat niitä hermoratoja mitä eniten käytetään ja katkovat ne mitä ei käytetä, joten jumimalla ahdistaviin ajatuksiin syvennät ahdistustasi. Terapia voisi auttaa. "Kotihoitona" meditointi ja mindfullness-hommelit ovat varmasti myös hyödyksi. Kiitollisuuteen keskittyminen. Se on tietoinen valinta että mihin ajatuksiin tarttuu tiukasti eikä päästä niistä irti. Ajatuksia ja tunteita tulee ja menee, mutta ne ovat ohimeneviä kun niihin ei tarraudu kiinni. Eli muista että aika tekee tehtävänsä myös, kun annat sen tehdä niin. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi ap.

Kiitos tästä. <3 Ja kyllä pyrin ihan tietoisesti keskittymään kiitollisuuteen kaikkea sitä kohtaan, jota minulla on.

ap

Meillä oli sama tilanne, ensimmäinenkin lapsi saatiin "kevyillä" hoidoilla koska mun sairaus. Mentiin yksityiselle ja juuri tuolla 5000 euron ivf-hoidolla saatiin toinen lapsi. Olin jo yli 40v. 

Tilanteessasi katsoisin ehkä vielä tuon kortin. Koska elämän mitassa sen lainatun kymppitonnin tms tienaa vielä takaisin, lapsi on isompi juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Saitteko hoitoja ensimmäisen lapsen alullesaamiseksi vai saiko alkunsa ihan luonnollisin konstein?

Eka tuli luonnollisesti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ärsyttäviä nuo jotka jankuttaa siitä jo olemassa olevasta lapsesta. Tottakai hän on yhdestäkin kiitollinen! Ja aina on joku jolla on asiat huonommin oli sitte kyse mistä vain.

Sehän käytännössä tarkoittaa sitä että MITÄÄN asiaa ei saa surra koska jollakin menee vielä huonommin.. hohhoijaa taas. Tämä on tätä ihanaa empatiakyvyn puutetta.

Empatiaa itsekeskeisille ihmisille jotka eivät onnistu toteuttamaan kaikkia mielihalujaan. 

Ahaa. Sinäkään et saa toivoa työtä mikä on mieleesi, asuntoa mistä pidät tai kumppania jota rakastat. Itsekeskeistä mielihalujen toteuttamista.

Vierailija kirjoitti:

No itse tuossa tilanteessa jatkaisin vaan hoitoja ja tekisin ihan kaiken mahdollisen, että saisin sen vauvan. 5000€ laaki vauvasta ei mielestäni ole paljon, mutta toki tämä on jokaisen henkilökohtainen asia. Ja tosiaan hoitojen loputtua moni on saanut lapsen luomuna. Tsemppiä!

Yhdellä 5000 € yrityskerralla onnistumismahdollisuutemme ovat 10 % luokkaa. Ehkä 10 yrityskertaa voisi tuoda tulosta, ja se olisikin jo sitten 50 000 €. Ei meillä ole tuohon mitenkään varaa, kun on jo tämä nykyinen perhe elätettävänä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse tuossa tilanteessa jatkaisin vaan hoitoja ja tekisin ihan kaiken mahdollisen, että saisin sen vauvan. 5000€ laaki vauvasta ei mielestäni ole paljon, mutta toki tämä on jokaisen henkilökohtainen asia. Ja tosiaan hoitojen loputtua moni on saanut lapsen luomuna. Tsemppiä!

Yhdellä 5000 € yrityskerralla onnistumismahdollisuutemme ovat 10 % luokkaa. Ehkä 10 yrityskertaa voisi tuoda tulosta, ja se olisikin jo sitten 50 000 €. Ei meillä ole tuohon mitenkään varaa, kun on jo tämä nykyinen perhe elätettävänä.

ap

Jatkan vielä, siis se jolle toi hoito tehtiin tuolta aiempaa. Varmasti 43-vuotiaana mulla ollut sama tai huonompi mahdollisuus, mutta sehän on jo aika hyvä prosentti. Ja onnistui. IVF-hoidossa saa yhdellä munasolujen kasvatuksella parhaassa tapauksessa useita soluja, joten niistä hedelmöitettyjä alkioita voi siirtää useammassa kierrossa eikä maksa aina uutta viisitonnista. Eli en usko että 50k on lähelläkään totuutta useimmilla jotka lapsen tätä kautta saavat, paitsi ehkä Amerikassa. Sinuna tapaisin hyvän lapsettomuuslääkärin tai kaksi, se ei maksa muutamaa satasta enempää. 

Olen pahoillani puolestasi! Ehdottaisin, kuten pari muutakin, että kävisit terapiassa juttelemassa asiasta. Anna surulle tilaa ja aikaa. Anna tunteiden tulla ja mennä. Sulla on lupa surra asiaa, vaikka sulla on yksi elossa oleva lapsi.

En ymmärrä noita tuomitsevia kommentteja. Meidän ainoa lapsi kuoli ja koska sairausvuodet, saattohoito ym. ja kuoleman jälkeiset vuodet olivat niin rankkoja, niin menkkoja ei tullut pariin vuoteen. Kun lopulta tuli, niin toista lasta ei vaan kuulunut vuosiin, vaikka meissä kummassakaan ei ole mitään vikaa. Suru menetetystä lapsesta on kova kuten myös lapsettomuudesta ja ettei vauvaa tule. Ap suru sekundaarisesta lapsettomuudesta ei ole multa tai joltain lapsettomalta pois. Kaikilla on omat murheet. Ja toisen suruja ei pidä lytistää sillä, että jollakulla voi olla vielä rankempaa. Sillä perusteella mäkään en voisi surra, koska joltakin on kuollut monta lasta tai Afrikassa kuollaan nälkään tms.

Antaisin ap aikaa ja rauhaa surra. Puhu niiden ystävien kanssa, jotka ymmärtävät. Mua on myös auttanut, et oon muistuttanut välillä itseäni hyvistä asioista, mitä on. Mutta ei pidä hampaat irvessä pakottaa positiivisuutta!

Voimia!

Vierailija kirjoitti:

Voimia ap.

Itse olen jo 40. Vasta hoidot aloittanut yksityisellä. Mies ei osallistu maksuihin, vaikka lasta kanssani haluaa. Maksukykyni on 15 000€ ja mitä olen palstoja lukenut, sillä ei pitkälle pötkitä.

Mitä ihmettä?? Miksi ei osallistu kustannuksiin? Aikooko osallistua mihinkään sen jälkeen jos lapsen saatte? Itse en tuollaisen tyypin kanssa edes harkitsisi lapsen hankkimista, se on sen tason yhteinen projekti että siinä pitää olla kaverina tyyppi joka haluaa sitoutua lapsen hankkimiseen joka tasolla.

Lapsettomuushoidot on itsekkyyttä.