Lue keskustelun säännöt.
Tyttöystäväni ei halua lapsia ja minä haluan
17.09.2020 |
Hei, olen 30v mies ja olen seurustellut tyttöystäväni kanssa hieman yli 2 vuotta. Olemme noin saman ikäisiä. Ongelmana on se että minä haluan lapsia tulevaisuudessa ja tyttöystäväni ei vielä tiedä haluaako hän. Tällä hetkellä hän ei usko että haluaa mutta hänen sanojensa mukaan ehkä hänen mielensä voi muuttua tulevaisuudessa.
Eli kannattaako minun pysyä tässä parisuhteessa ja odottaa ja toivoa että hänen mielensä ehkä joku päivä muuttuisi? Vai pitäisikö minun jättää tämä suhde ja etsiä uusi kumppani joka on enemmän samalla viivalla kanssani tämän lapsi asian kanssa?
Kommentit (44)
Painiskelen itse tällä hetkellä samantyyppisten asioiden kanssa.
Minä haluaisin haluta lapsia. Mieleni ei kuitenkaan ole koskaan muuttunut miksikään, ei vaikka aikaa kuluu ja kuinka asiaa olen pähkäillyt ja työstänyt. Olen miettinyt, että onko esim. perimässäni jotain vialla (esim. kannan jonkin vaikean perinnöllisen sairauden geenejä piilevästi) ja tämä on luonnon keino varmistaa, etten siirrä niitä eteenpäin jälkeläisilleni. Olen myös miettinyt onko kasvatuksessani ja/tai kokemuksissani jotain sellaista, mikä on saanut tämän aikaan. Mutta en vain pysty muuttamaan mieltäni ja näkemään itseäni äitinä, vaikka kuinka yritän.
Mieheni, joka haluaa lapsia, puhuu asiasta usein siten, kuin minulla olisi jokin puute tai vamma. En itse näe asiaa siten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Operaatio Oolanni kirjoitti:
Minulla auttoi se että kapitalismin hengessä säästin summan naiselle maksuksi synnytyksestä ja sitten 80 000e lapsen kasvatusta varten ensimmäiselle kymmenelle ikävuodelle.
Tyttöystävä mietti hetken (neljä päivää asiaa), kyseli että mistä olin saanut rahat. En kertonut hänelle. Kerroin että eivät ole lainaa vaan ihan hankittu liiketoimilla.
Hän suostui, mutta ihmetteli että en halunut naimisiin. Lapset saavat siis äitinsä sukunimen.
Totesin että minulle ei nimet merkitse mitään. Haluan vain lapsia koska muuten masennun ja elämältä menee suunta. Olin sen ikäinen mies että luonnollinen ihmisen elämänkaari vaati asiaa hyvinvointinikin mukaisesti.
Olin lihaksikas nuorekas ja alfa. Pelkäsin että jos jään lapsettomaksi, niin hormonitoimintanikin luonnollisesti näivettyy. Ihmisenä tarvitsen vauvojen tuottamaa hormonia ja yhteneväisyyden tunnetta. Muuten on vain minä ja minuus syö itsensä sisältä.
Olemme vieläkin yhdessä ja voimme loistavasti. Vauvani oli supernero jo syntyessään.
Nyt hän on luokkansa priimus ja isäänsäkin etevämpi ihmenero.
Elämä jatkuu etätöiden ihmemaailmassa. Nyt melkein kaksitoista vuotta syntymästä totean että kyllä kannatti kova työ.
Hanki ap pääomaa ja osta vauva itsellesi. Tarjoa naaralle maksu synnytyksestä vaikka käteisellä.
Todista konkreettisesti että kykenet ostamaan vauvalle palvelut ja kodinhoidon.
https://www.vauva.fi/keskustelu/1044425/ketju/onko_vauvani_supernero?ch…
Onko tämä legendaarinen ketju sinun aloittamasi?
Siskoni meni naimisiin ehkä-miehen kanssa. Ero tuli pari vuotta myöhemmin, kun systerin vauvakuume paheni samaa tahtia kuin ehkä- miehen vauva-ahdistus.
Pari vuotta eron jälkeen sisko tutustui mieheen, jolla oli sama haave, tulla vanhemmaksi,ja perustaa perhe. Nyt heillä on kaksi poikaa ja se perhe-elämä. Välillä on haastavaa, mutta sisko sanoo, että ero ehkä-miehestä oli oikea ratkaisu.
Tämä asia on oman ja kumppanin arvomaailman, haaveiden ja yleensä tulevaisuuden ja oman elämän mielekkäältä tuntemisen kannalta erittäin olennainen. mielestäni ei kannata jäädä kovin kauaksi aikaa miettimään, vaan tehdä ratkaisu, vaikka se kipeältä tuntuisikin.
Ei oo totta, meilläkin sunnuntain on suihinottopäivä :-D