Tyttöystäväni ei halua lapsia ja minä haluan

Rakastatko tätä tyttöystävääsi? Onko sinulle lasten saaminen tärkeämpää kuin rakkautesi häntä kohtaan?

Kannattaa etsiä kumppani, joka myös haluaa lapsia. Jos sanoo ettei tiedä haluaako, niin todennäköisesti ei halua. Älä jää odotteleen.

Oman kokemukseni mukaan naiset jotka todella eivät halua lapsia tietävät sen jo hyvin varhain, eikä heillä ole tuollaista 'ehkä mieleni muuttuu myöhemmin' tunnetta. On toki mahdollista että tyttöystäväsi mieli tosiaankin vielä muuttuu, mutta noin isossa asiassa en varmaankaan itse ottaisi riskiä ja etsisin pikimmiten kumppanin joka todella haluaa lapsia. Tässä asiassa kun ei voi tehdä kompromissia ja olla vain 'vähän' raskaana.

56v. vela

Selvästikin kannattaa jättää kun lapset ovat sinulle tärkeämpiä kuin tuo nimenomainen parisuhde. Suotta otat riskin jos olet yhtä onnellinen jonkun muun kanssa plus saat lapsia (jos niitä tulee).

Vierailija kirjoitti:

Rakastatko tätä tyttöystävääsi? Onko sinulle lasten saaminen tärkeämpää kuin rakkautesi häntä kohtaan?

Tottakai kannattaa jättää nainen joka ei näin isossa asiassa tee aloittajaa "kokonaiseksi".

Jos nainen sanooo ettei tiedä haluaako lapsia, niin yleensä ei halua.

Jos sanoo, että haluaa ehkä tulevaisuudessa, sanoo niin vain sinun mieliksesi.

Meillä oli toisin päin. Lapsista ei oikein voi tehdä kompromissia ja naisena minulla on vielä lyhyempi lisääntymisikkuna kuin miehellä on. Annoin siis miehelleni vuoden aikaa pohtia asiaa, jonka jälkeen hänen pitäisi päättää. Jos hän ei halua lapsia, eroamme. Emme kuitenkaan varsinaisesti halunneet erota, mutta ei siinä oikein olisi muukaan auttanut. Hän sitten lopuksi päätti haluavansa lapsia. Toivon, että hän todella tarkoitti sitä, koska nyt olen raskaana.

Toi on aika killeri. EN suosittele suhteen jatkamista. Sinä et voi vaatia tyttöystävääsi tekemään lapsia jos hän ei sitä halua ja toisaalta tyttöystäväsi ei voi vaatia sinulta lapsettomutta. Aika kuluu koko ajan eikä niitä lapsia välttämättä saa vaikka yrittäisi. Jatkakaa siis molemmat omilla tahoillanne sellaisissa parisuhteissa, joissa nämä perusasiat ovat yhteisiä.

Jos tyttöystäväsi olisi ehdottoman varma että ei koskaan halua lapsia, niin silloinhan valinta olisi sinulle helppo tehdä, eli ero ja uuden etsintä.

Mutta tuollainen "ehkä" on paljon vaikeampi tilanne. Ei kai tuossa voi tehdä muuta kuin miettiä elämää vaikkapa 10 vuoden kuluttua, ja mikä voisi olla tilanne silloin. Vaihtoehdot (oletetaan nyt että yleensä voitte saada lapsia):

- pysyitte yhdessä. Tyttöystävä ei muuttanut mieltään. Elätte kahdestaan lapsettomina.

- pysyitte yhdessä. Tyttöystävä muutti mieltään. Elätte lapsiperheenä.

- erositte. Tyttöystävä ei muuttanut mieltään. Sinä elät lapsiperheessä uuden naisen kanssa.

- erositte. Tyttöystävä muutti mielensä. Elätte molemmat lapsiperheissä uusien kumppaneiden kanssa.

Sitten mietit mitkä noista vaihtoehdoista olisivat sellaisia että voit niiden kanssa elää. Ja siitä sitten eteenpäin.

Ja tietysti voi käydä niinkin, että eroatte, tyttöystävä muuttaa mielensä ja saa lapsen uuden kumppanin kanssa, ja sinä et löydäkään uutta kumppania.

Jaa-ääni myös täältä uuden kumppanin etsimiselle. Voihan se olla, että tyttöystäväsi mieli muuttuu, mutta noin ison asian suhteen ei kannata ottaa riskejä. Et sinäkään tuosta enää nuorru.

Kaverini käytti pitkään tuota fraasia "en todennäköisesti halua lapsia, mutta eihän sitä koskaan tiedä kuinka mieli muuttuu". Jälkeen päin hän on kertonut, että se oli diplomaattinen vastaus, koska aihe tuntui liian isolta ja vaikealta käsitellä vielä silloin. Hän ei huijannut, hän ei vaan uskaltanut tehdä lopullista päätöstä ja tulla lähipiirilleen ulos vela-kaapista kuin vasta nelikymppisenä. Hänellä tosin ei ollut lapsia tahtovaa kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Jos tyttöystäväsi olisi ehdottoman varma että ei koskaan halua lapsia, niin silloinhan valinta olisi sinulle helppo tehdä, eli ero ja uuden etsintä.

Mutta tuollainen "ehkä" on paljon vaikeampi tilanne. Ei kai tuossa voi tehdä muuta kuin miettiä elämää vaikkapa 10 vuoden kuluttua, ja mikä voisi olla tilanne silloin. Vaihtoehdot (oletetaan nyt että yleensä voitte saada lapsia):

- pysyitte yhdessä. Tyttöystävä ei muuttanut mieltään. Elätte kahdestaan lapsettomina.

- pysyitte yhdessä. Tyttöystävä muutti mieltään. Elätte lapsiperheenä.

- erositte. Tyttöystävä ei muuttanut mieltään. Sinä elät lapsiperheessä uuden naisen kanssa.

- erositte. Tyttöystävä muutti mielensä. Elätte molemmat lapsiperheissä uusien kumppaneiden kanssa.

Sitten mietit mitkä noista vaihtoehdoista olisivat sellaisia että voit niiden kanssa elää. Ja siitä sitten eteenpäin.

Ja tietysti voi käydä niinkin, että eroatte, tyttöystävä muuttaa mielensä ja saa lapsen uuden kumppanin kanssa, ja sinä et löydäkään uutta kumppania.

Ei tuossa mitään vaikeaa ole, varsinkaan 30 vuotiaana. Nainen kiertoon vaan. Kylmää, mutta fakta on, että naisia aina löytyy mutta omia lapsia ei jos ei ole naista niitä synnyttämässä.

T. Jake

Panet jonkun muun paksuksi ja kun homma valkenee naiselle niin katsot mihin suhteenne etenee.

Meillä oli samanlainen tilanne. Mies halusi lapsia, minä en. Sanoin, että en tule lapsia tekemään ja voi etsiä kumppanin, jolla yhteneväiset toiveet tulevaisuudelle.

Mies selitti miten mieleni tulee muuttumaan. Olen nyt 50v, ei ole muuttunut. Ei saanut mies lapsiaan. Sanoin, että olemalla minun kanssani hän valitsee lapsettomuuden. Ei mennyt perille.

Jos niitä haluat, etsi sellainen, joka niitä myös haluaa. Naisystäväsi todennäköisesti ei halua, mutta ei halua katkaista suhdetta. Sullakin alkaa ikää tulla: on varmaan mukavampi olla nuorempi isä.

Tyttöystävä ei todennäköisesti halua lapsia ainakaan sinun kanssasi. Mene eteenpäin.

Jos et rakasta tyttöystävääsi, ajattelet tietenkin omaa etuasi ja sitä, mitä itse haluat.

Jos taas oikeasti rakastat, haluat tätä nykyistä olotilaa myös jatkossa. Et voi tietää, millainen suhde sinua mahdollisesti odottaa ja pidätkö oikeasti lapsiperhe-elämästä. Jos siis nyt et ole tyytyväinen, lähdet. Tyttöystäväsi on ilmeisesti nykytilanteeseen tyytyväinen.

Sitä ehkäilyä voi yrittää kääntää kyllä-puolelle omalla toiminnalla. Itse olen ehkäilijänainen joka olisi hyvinkin voinut kallistua jo vuosia sitten kyllään, mikäli olisin saanut ottaa sen perinteisen isän roolin (pakollisen raskauden ja synnytyksen jälkeen tietty).

Eli jos haluat enemmän lapsia kuin hän, sano että voit olla ns ykkösvanhempi, hoitaa jo pienestä asti enemmän ja olla kotona että tyttöystävä pääsee töihin. Jos nämä on niitä asioita mitä hän voisi haluta. Ja pidä lupauksista kiinni.

Nuppineulatemppu auttaa ja loput hoitaa raskaushormonit.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli toisin päin. Lapsista ei oikein voi tehdä kompromissia ja naisena minulla on vielä lyhyempi lisääntymisikkuna kuin miehellä on. Annoin siis miehelleni vuoden aikaa pohtia asiaa, jonka jälkeen hänen pitäisi päättää. Jos hän ei halua lapsia, eroamme. Emme kuitenkaan varsinaisesti halunneet erota, mutta ei siinä oikein olisi muukaan auttanut. Hän sitten lopuksi päätti haluavansa lapsia. Toivon, että hän todella tarkoitti sitä, koska nyt olen raskaana.

Tämä on varmaan se kaikista huonoin vaihtoehto. Melkoisella todennäköisyydellä miehesi suostui lasten hankintaan vain siksi, koska on muuten tyytyväinen suhteeseen eikä halua erota. Lasten kanssa tulee olemaan vaikeaa, kun toinen ei niitä oikeasti halunnut.

Mutta onhan siitä pitkä perinne, että monet varsinkin miehet ovat hankkineet lapsia vain velvollisuudesta tai vaimon mieliksi, ja ihan kelvollisia lapsia niistäkin liitoista on yleensä tullut. Vaatii vaan siltä lapsia halunneelta osapuolelta sitten enemmän panostusta lapsiin, kun toista ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Nuppineulatemppu auttaa ja loput hoitaa raskaushormonit.

Abortti on keksitty