Ystäväni 19-vuotias tytär lähtee ulkomaille opiskelemaan.

Kateuden katkera kalkki. Se tästä avauksesta tuli mieleen.

Ihmiset ovat erilaisia. Itse muutin 16-v pois kotoa, ja asuin koulun asuntolassa viikot. Olisin ihan hyvän pärjännyt ulkomailla 19-v, itse asiassa varmaan jo aiemminkin.

Mutta kaikki eivät pärjää, riippuu ihmisestä. Ja toisaalta, se mikä ei tapa vahvistaa, joten maailmalle lähtenyt keskenkasvuinen kyllä yleensä palaa sieltä ns. aikuiseksi kasvaneena takaisin.

Lisäksi nykyään on hyvin helppoa lähteä ulkomailla ja pitää yhteyttä esim. sukulaisiin, kun on skypet sun muut. Toista oli ennen kun "sulkakynä" oli ainoa yhteydenpito väline ;)

Tietenkin pärjää, hyvä vaan että nuorena lähtee, silloinhan sitä oppii :) Ei 19-vuotias ole enää mikään pikkuteini. Näen paljon negatiivisempana sen, että 19-vuotiaana jäisi Peräkylälle äidin hoiviin. Näinkin valitettavan usein käy, ja sitten huomataan kolmekymppisenä kuinka olisi PITÄNYT lähteä, edes hiukan joskus johonkin. 

Minä lähdin vuotta vanhempana ja pärjäsin. Ei tullut ikävä. Jos en olisi ehtinyt tavata elämäni miestä ennen kuin lähdin, olisin saman tien jäänyt ulkomaille.

Minä lähdin 16-vuotiaana Keski-Eurooppaan ja pärjäsin erinomaisesti. Älä ap. mittaa muiden ohraa omalla kapallasi.

Minä lähdin vuotta vanhempana vuodeksi vaihto-opiskelijaksi ulkomaille. Pärjäsin oikein hyvin.

Minä lähdin 19-vuotiaana Helsinkiin opiskelemaan, ihan sama olisi ollut, vaikka olisin lähtenyt ulkomaille. No, ulkomaille lähdin sitten kolmikymppisenä ja nyt jo 15. vuosi menossa ulkosuomalaisena. Nimenomaan nuorena kannattaa lähteä! Ettei sitten tarvitse katua, kun on jo perhe.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 19:30"]

Minä lähdin vuotta vanhempana ja pärjäsin. Ei tullut ikävä. Jos en olisi ehtinyt tavata elämäni miestä ennen kuin lähdin, olisin saman tien jäänyt ulkomaille.

[/quote]

Kuinka vanha olet nyt? Oletteko edelleen yhdessä?

Miksi äitiä ei saisi tulla ikävä ja välillä itkeä tirauttaa kyneltäkin koti-ikävän tähden? Eihän koti-ikävä estä omien asioiden hoitamisen osaamista?

Mikä sitten on kauas muuttamista? Esim. Tukholma tai Uppsala ovat Turusta paljon lähempänä kuin esim. Rovaniemi.

Mä lähdin 17-vuotiaana au pairiks ja sille tielle jäin. Tapasin miehen, saatiin lapsia, mentiin naimisiin, opiskelin ja nyt lapset on jo irtautumassa, mulla kiva työ, miehellä myös. Asutaan kivassa talossa mukavalla alueella. Eli ilmeisen hyvin pärjäsin :)

Itse muutin ulkomaille 17-vuotiaana. Hyvin on pärjätty vaikka välillä vähän äitiä ikävä. Älä pura sitä muille ettet itse toteuttanut unelmiasi. 

LS-ilmo?

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 19:40"]

Miksi äitiä ei saisi tulla ikävä ja välillä itkeä tirauttaa kyneltäkin koti-ikävän tähden? Eihän koti-ikävä estä omien asioiden hoitamisen osaamista?

[/quote]

No siksi, että nykyään ei lapsi/nuori saisi muka joutua kokemaan mitään "negatiivisia" tunteita :)

19-vuotias liian nuori muuttamaan ulkomaille? No ei. 19-vuotiashan on aikuinen. Olisin hyvinkin voinut aikoinaan muuttaa tuon ikäisenä ulkomaille opiskelemaan ja se olikin vaihtoehtonani. Tyttäreni lähti 17-vuotiaana vuodeksi vaihto-oppilaaksi ja pärjäsi hyvin.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 19:16"]

Mielestäni aivan liian nuorena. Ensin on kova hinku leikkiä "aikuista" ja sitten itketään, kun on äitiä ikävä. Olisitko itse ollut 19-vuotiaana kypsä muuttamaan noin kauas vanhemmistasi?

[/quote]

Olisin ollut. Muutin 18-vuotiaana 600km päähän etelään opiskelemaan. Kävin lapsuudenkodissani jouluna, pääsiäislomalla ja kesällä, joten kovin paljon ei tainnut tilanteeni erota esim. jossain sivistyneessä naapurimaassa asumisesta. Pärjäsin ihan hyvin. Tietysti oli vanhempia ja pikkusisaruksia sekä kavereita ikävä, mutta sain uuden kaveripiirin opiskelukavereista jo muutamassa kuukaudessa ja joulun jälkeen tapasin tulevan mieheni.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 19:16"]

Mielestäni aivan liian nuorena. Ensin on kova hinku leikkiä "aikuista" ja sitten itketään, kun on äitiä ikävä. Olisitko itse ollut 19-vuotiaana kypsä muuttamaan noin kauas vanhemmistasi?

[/quote]

Minäkin lähdin 19-vuotiaana ulkomaille asumaan ja opiskelemaan ja vieläpä maahan, jonka kieltä en osannut, eikä siellä ollut edes minulle tuttuja ihmisiä. Olihan se alku aika hankalaa, mutta opetti ja kasvatti paljon. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin (ja edelleen samassa maassa asuvana) ajattelen, että kyllä kannatti lähteä. En olisi ikinä kokenut näin upeita asioita Suomessa ja päässyt valmistumaan unelma-ammattiini. Suomeen voi aina palata, hankalampaa on varmasti lähteä, jos ei heti nuorena uskaltaudu.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 19:16"]

Mielestäni aivan liian nuorena. Ensin on kova hinku leikkiä "aikuista" ja sitten itketään, kun on äitiä ikävä. Olisitko itse ollut 19-vuotiaana kypsä muuttamaan noin kauas vanhemmistasi?

[/quote]

Olin16 v. kun lähdin vaihto-opilaaksi Tasmaniaan.

Oli upea vuosi. Saman halusin ja haluan tarjota kaikille lapsillenikin.

Eri puolilla maailmaa ovat kaikki 11 sen viettäneet - kukin kiinnosuksenaiheidensa mukaan.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 19:40"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 19:30"]

Minä lähdin vuotta vanhempana ja pärjäsin. Ei tullut ikävä. Jos en olisi ehtinyt tavata elämäni miestä ennen kuin lähdin, olisin saman tien jäänyt ulkomaille.

[/quote]

Kuinka vanha olet nyt? Oletteko edelleen yhdessä?

[/quote]

Olen 30 ja olemme edelleen yhdessä.

19-vuotiaana muutin omilleni, 20-vuotiaana menin inttiin ja 22-vuotiaana minusta tuli lähi-äitipuoli. Vuosina 21-22v asuin ulkomailla. Kotoa on aina saanut tukea kun on tarvinnut ja hyvin on pärjätty.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 19:16"]

Mielestäni aivan liian nuorena. Ensin on kova hinku leikkiä "aikuista" ja sitten itketään, kun on äitiä ikävä. Olisitko itse ollut 19-vuotiaana kypsä muuttamaan noin kauas vanhemmistasi?

[/quote]

Muutin ulkomaille 19-vuotiaana opiskelemaan yliopistoon enkä ole katunut. Samoin yksi kaverini lähti sen ikäisenä ulkomaille lapsenlikaksi eikä palannut sen jälkeen Suomeen. Opiskelee nykyään ulkomailla myös yliopistossa vaikka teki monta vuotta sitä ennen ihan muita töitä. Minulle ulkomailla asuminen ja opiskelu oli ainakin hyvä kokemus. Kerkesin oleskelemaan muutamassa eri maassa.