Lapsiperheiden pyhäpäiväpaniikki alkoi taas

Ole hyvä.

Mies soitti. Häntäkin jo kahdelta taholta pommitettu näillä lapsiperhekutsuilla. Molemmille sanoi kuulemma, että mitäs, jos tulisitte vaihteeksi meille kahville huomenna. Tai jos mentäisiin lauantaina vaikka porukalla syömään johonkin ravintolaan.

Sama tuttu virsi: näiden lasten kanssa on niin hankala lähteä. Ei ne viihdy ravintolassa. Tulkaa te tänne!

Miksei lapsiperheet voi koskaan lähteä sieltä neljän seinän sisältä jonnekin? Kai nyt lapsillekin pitää opettaa esim. ravintolassa käyttäytymistä.

Sitten, jos ne olisi valmiita lähtemään jonnekin, niin tyyliin Ikeaan lihapullille. Joo, ei kiitos.

On kyllä outoa jos aikuinen ei osaa kieltäytyä tuollaisesta. Luulisi että kaltaisesi narisijalla olisi sananvarastossaan  sana ei.

Ei me vaan olla soiteltu kenelläkkään, kolme päivää perheen parissa, ihanaa <3 Vaikka kotiäiti olenkin niin ihanaa olla niin että isikin saa lasten kanssa puuuhata mitä haluaa , ei tänne tarvitse tulla muita häiriimään, ei lapset ole edes pyytäneet.

No näillä meidän tutuilla lapsiperheillä on niin, että parhaimmat nimenomaan laittaa lapsensa soittamaan. Täti hei, tulisitteko nyt meille. Ja soittoja ei tule vaan yksi. Jos sanomme ei, niin pari perhettä aloittaa väsytystaistelun, voivat soittaa kolmekin kertaa ja kinua.

Edelleen ihmettelen, mikä siinä on, ettei itse voi nostaa sitä ahteria sohvalta ja lähteä liikenteeseen? Paitsi sinne iänikuiseen Ikeaan. Sinne ne on kyllä aina valmiita lähtemään.

Tyypillinen juttu, kun juttelee perheellisen ihmisen kanssa. Mitäs olette touhunneet? Joo, me käytiin Ikeassa... Aina Ikeassa! MIKSI?

Joo, nyt muistan viime viikonlopun. Olimme Helsingissä viettämässä teatteriviikonloppua tuttavien kanssa. Yksi lapsiperhe soitti jo keskiviikkona, tulkaa meille la tai su. Sanoin, ei tulla, ollaan Helsingissä.

Sitten ne soitti to miehelle, tulkaa meille la tai su. Ei voida, ollaan Helsingissä.

Vielä la aamuna ne soitti, että tehän tulette tänään meille, jooko. No EI kun ollaan nyt todellakin menossa sinne Helsinkiin ja ollaan siellä koko viikonloppu!

Mikä niitä vaivaa? Miksei ne usko, jos sanotaan, että meillä on jo ohjelmaa.

[quote author="Vierailija" time="05.12.2013 klo 11:45"]

Joo, nyt muistan viime viikonlopun. Olimme Helsingissä viettämässä teatteriviikonloppua tuttavien kanssa. Yksi lapsiperhe soitti jo keskiviikkona, tulkaa meille la tai su. Sanoin, ei tulla, ollaan Helsingissä.

Sitten ne soitti to miehelle, tulkaa meille la tai su. Ei voida, ollaan Helsingissä.

Vielä la aamuna ne soitti, että tehän tulette tänään meille, jooko. No EI kun ollaan nyt todellakin menossa sinne Helsinkiin ja ollaan siellä koko viikonloppu!

Mikä niitä vaivaa? Miksei ne usko, jos sanotaan, että meillä on jo ohjelmaa.

[/quote]

Mikä sua vaivaa, kun et voi suoraan kysyä mikä niitä vaivaa kun jankkaavat, vaan valitat täällä. Ja ihme yleistämistä "lapsiperheiden pyhäpäiväpaniikki alkoi", ikäänkuin kun teillä on jankkaajaystäväperhe, niin juu, ihan varmasti kaikilla muillakin on. Get a life.

Susta ja miehestäsi tulee varmaan samanlaiset, jos lapsia teette :)

No enpä ole koskaan moiseen törmännyt vaikka kolmen lapsen äiti olen. Joskus ollaan pyhät omissa oloissa, joskus joku kutsuu jonnekin, joskus matkustetaan jne. Mitä milloinkin.

Aijaa, meillä on kyllä tapana kaveriperheiden kesken kylästellä ihan tavallisinakin viionloppuina mutta toki pidempinä vapaina se on vielä mukavampaa. Meille tulee huomenna kylään syömään kaveriperhe joka menetti isän kesällä, mä en tiennyt että tässä on jotain hankalaa. Viikot ehtii möllöttää perheen kesken ja viikolla ei jaksa tavata ystäviä, joten viikonloppuina ja juhlapyhinä sitten jaksaa paremmin.

Ei me ainakaan soitella kellekään tulemaan meille. Jos tylsistyttää lähdemme perheen kesken ulos yhdessä tekemään jotain tai jos kutsu tulee niin me menemme tuttavalapsiperheen luokse vierailulle joskus pyhinä. Itseasiassa lapsettomia pareja ei edes kuulu lähipiiriimme.

Olen huomannut samaa. Mekin olemme lapsiperhe, mutta arki on niin kiireistä, että vkl ja pyhät haluamme olla vain oman perheen kesken, ksoka arkena ei ehdi. Tapaammekin tuttuja aika vähän, koska oma perhe on ykkönen! Mutta joo tiedän perheitä, jotak eivät KOSKAAN voi olla vain keskenään. Mitään lomareissujakaan ei koskaan tehdä yksin, aina pitää olla mukana sukulaisia tai kavereita. Nää tulee niin satavarmana olemaan avioeroperheitä joskus.

Provohan tämä. Ei tuollaisia lapsiperheitä olekaan. Ja jos kutsutaan, niin vähintään pari viikkoa etukäteen. Me liikutaan ainakin yhtä mieluusti kylässä kuin kutsutaan meille, mutta meillä onkin vain kolme alle kouluikäistä. Käydään ravintoloissa ja eletään tätä elämää. Jos joskus sattuu vapaa viikonloppu (n. 1 kpl / 2 kk), niin ei todellakaan aleta kyselemään ketään vaan yritetään olla hiljaa, että saadaan nauttia se keskenämme. Vaikka siis tykkäämme olla ihmisten seurassa, mutta ison suvun kanssa, laajan kaveripiirin osasena ja aktiivisena harrastajana menee joskus se kivan määräkin överiksi.

Ap, ne ihmiset varmaan luulee teitä ystäviksensä ja pyytävät siksi kylään. Kannattaa korjata tuo ilmeisesti väärä käsitys niin eiköhän ne kutsutkin lopu siihen.

Emme käy Ikeassa emmekä kinua ketään meille silloin kun saa rauhassa vaan olla. Jos vapaita on enemmän, reissaamme jonnekin. Ei ole yhtään hankalaa. Kolme lasta. Et taida lukeutua ainakaan meidän tuttaviimme, ap. 

Pyhäpäivinä on aikaa nähdä ystäviä, arkipäivinä siihen ei monella lapsiperheellä ole lainkaan aikaa. Ap vaan ei oikein taida tuntea ystävyyttä näihin lapsiperheellisiin, kun kutsuminen on kinuamista.

Luulin, että täällä puhutaan siitä, miten lapsiperheet vyöryvät ruokakaupoissa valmistautumassa maailmanlo... anteeksi, tulevaan pyhäviikonloppuun.