Mistä aiheutuu pienen lapsen masennus?

Voisin kuvitella että lapsi tuntee myös koulussa yksinäisyyttä, ei hän ainakaan ole koskasn minulle maininnut kavereita. Hyvää kuulla että, vierailija 20.59 voit hyvin.

Mietin että lapsi on sanonut että ruokailun jälkeen ei olo huonone, eikö närästyksessä olo pahene ruokailusta?

Itse ihmettelen sellaista että jos lapsi haluaa tulla nähdyksi, voiko noin voimakkaita oksetusoloja, laihtumista ja kipuja tulla vain toiveesta tulla huomatuksi?

Noo tiedän kyllä senkin ettei lapsi ollut suunniteltu mutta äiti halusi pitää lapsen.

Ota lapsi vaikka viikonlopuksi itsellesi yökylään. Tehkää jotain kivaa, älä painosta häntä puhumaan, menkää leffaan, leipokaa, käykää uimassa tms. Ja ota hänet vaikka kerran kuussa. Osoita että välität hänestä. Ajan kuluessa hän toivon mukaan tekee sinusta luottoaikuisen, jolle voi kertoa mitä vaan. Muista, että yksikin luotettava aikuinen tekee paljon lapsen elämässä. 

Oksettava olo ja oksennuksen pelko on yksi ahdistusoire, ja muitakin on mm tunne että vaikea hengittää ja kurkun tai vatsan tuntemukset. Tuttua omalla lapsellani jolla sitten hoidettiin murrosiässä nuoruusiän ahdistuksena. Nyt onneksi (ainakin toistaiseksi) ohi. Oli kovin raskasta aikaa. Ja nyt olisi hyvä aika "hoitaa" kun murrosikä ei vielä päällä.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 02:12"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 01:54"]

Minä tunnen lapsen, vuotta vanhemman, jolla samanlaista oireilua. Kaikki tutkimukset tehty, eikä mitään syytä säryille ja pahoinvoinnille ole löytynyt. Lapsella myös raivokohtauksia. Nyt psykiatrin hoidossa. 

[/quote]

Mistä syystä?

[/quote]

Siis, kun kaikki muut keinot on käytetty. Mitään fyysistä vikaa ei ole. 

Fyysistä varmaan, joson laihtunutkin. Onko kaikki mahdollisuudet varmasti tutkittu?

[/quote]

Itse ihmettelen sellaista että jos lapsi haluaa tulla nähdyksi, voiko noin voimakkaita oksetusoloja, laihtumista ja kipuja tulla vain toiveesta tulla huomatuksi?

[/quote]

Kyllä lapsi voi oireilla psyykisesti eri tavalla kuin aikuinen, joten lapsen masennus voi ilmetä fyysisinä kipuina tai niiden valituksina. Ei ole ollenkaan harvinaista, että masentunut lapsi käy usein esim. kouluterveydenhoitajalla valittamassa erilaisia fyysisiä vaivoja, joille ei löydy syytä. Mielestäni tämän kyseisen lapsen kohdalla olisi tärkeää ensin tehdä perusteellinen fyysisen terveyden tutkimus sen selvittämiseksi, onko kyse jostain sairaudesta, ja sitten vasta alkaa pohtia noita muita syitä hänen  voinnilleen. Laihtuminen kasvuikäisellä on aina hälyttävä oire. Tulee mieleen, voiko olla kyse syömishäiriöstä muiden oireiden lisäksi, jollei laihtumiselle löydy fyysistä syytä. Pienilläkin lapsilla on syömishäiriöitä. Tiedän 9-vuotiaan pojan, jolla on. Ihmettelen kyllä vanhempia, jotka vievät lapsen lääkäriin vasta vuoden kuluttua noilla oireilla.

Ole lapselle kaveri. Eli älä puutu vanhempien kasvatukseen

 ja yritä olla kasvattaja, vaan ystävä.

Joku toinen kirjotti että koulu ahdisti, sitä se minullakin enimmäkseen oli

vaikka vanhemmat tosiaan riitelikin ja oli vähän hukassa ja pihalla

sen suhteen mitä koulussa oli. 

Luulen että sekavan elämäntilanteen lisäksi tuo on luonne piirre.

Olen aina ollut herkkä ja pohdiskeleva. Vanhempia kohtaan olen

ymmärtäväinen, jos lasta ahdistaa kaikki pienetkin asiat niin miten osaa

lohduttaa kuin sanomalla että kyllä se siitä. Esim. parasta kaveria minulla

ei koskaan ollut ja kaveritytöt oli todella epäluotettavia.

Minäkin ajattelin etten jotenkin ole tarpeeksi hyvä tai samanlainen kuin muut

koska en ollut suosittu tyttöjen keskuudessa. Tällaisia mietin jo tokalla luokalla.

Stressi näkyi sitten niinä vatsakipuina. Luulen että samanlaista voisi olla

kummitytölläsi. Ohi se tosiaan menee ajan kanssa varmaan useimmilla. Itsekin

laihduin tuona aikana paljon. Ei pelottavat tv ohjelmat sitä aiheuta :) Vaikka niitäkin taisin vähän murehtia joskus.. Ei pumpulissa silti voi kasvaa.

Olen ajatellut että toisten perhe-elämään ei saa puuttua. Mutta lapsen kanssa voisin kyllä viettää aikaa, kiva lapsi onkin. Sellainen keijukainen. Ehkä omalla tavallani osaisin auttaa, olemalla vain lapsen kanssa, jos taustalla on jotain mikä lasta vaivaa. Tuli hyvä mieli tuosta ajatuksesta. Kun tapaamme, halaan lasta aina, vaikka hän hieman yrittää vastustella, kodissaan eivät halaa, joten kummi tekee sitä sitten senkin edestä :)

sekin voi olla lapsen pelastus, että elämässä on ihminen, joka todella kuuntelee ja välittää.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 21:14"]

Oksettava olo ja oksennuksen pelko on yksi ahdistusoire, ja muitakin on mm tunne että vaikea hengittää ja kurkun tai vatsan tuntemukset. Tuttua omalla lapsellani jolla sitten hoidettiin murrosiässä nuoruusiän ahdistuksena. Nyt onneksi (ainakin toistaiseksi) ohi. Oli kovin raskasta aikaa. Ja nyt olisi hyvä aika "hoitaa" kun murrosikä ei vielä päällä.

[/quote]

Mistä hän oli ahdistunut, oliko siihen jokin syy vai tuliko oireet spontaanisti? 

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 21:03"]

Lapsen vanhemmat kuulostavat ihan karmeilta minun korvaani. Onko niillä mitään syitä välinpitämättömyydelleen, muuta stressiä tai sairauksia?

Surullista mutta totta: joillakin ihmisillä on surullinen ja ikävä lapsuus, ja sinun kummilapsesi saattaa olla heistä yksi. Tätä on jo aiemmin toisteltu, mutta merkitsee varmasti paljon jos yksikin aikuinen ottaa tosissaan ja suhtautuu myönteisesti lapseen.

Ja ymmärrät kai että jos sinulla on syytä epäillä suoranaista laiminlyöntiä, niin silloin voit tehdä myös lastensuojeluilmoituksen. En nyt tiedä onko sellaisista tuollaisessa lievän karmeassa tilanteessa mitään apua, mutta toisaalta: eipä lasta oikein voi kaapata poiskaan tilanteesta.

[/quote]

Tähän vielä ajateltuani asiaa kerron että vanhemmilla ei ole sairauksia ja he eivät tappele eli sillä tavalla asiat on hyvin. Kuitenkin isä on todella väsynyt ja kiukkuinen ja stressaantunut. Äiti häärää muualla, keittiössä ja siivoamassa. Lapsi jää jotenkin siihen väliin hiljaa olemaan! Voiko SE ahdistaa huonovointisen lapsen!

Kyllä sekin voi ahdistaa. Eihän lapsi välttämättä tajua olevansa ahdistunut, 

alkaa sitten vaan oireilemaan fyysisesti.

Tulehtunut ilmapiiri tuon isän äksyilyn takia kotona varmaan on.

Mutta koska et ole vanhempi voit vain puhua äidille ja olla lapsen tukena.

Olen myös varma että lapsen kanssa hengailu auttaa :) Pikkuhiljaa hän voi alkaa juttelemaan sinulle henkilökohtaisia ajatuksiaan.

Sitten saat paremman kuvan tilanteesta.

Varo kuitenkin ettet ala kuulostamaan sosiaalityöntekijältä..

Jos vihjailet kovasti perheoloista ja utelet hän voi huolestua että hajotat perheen?

Vampyyriohjelmat eivät tosiaankaan sovi 9-vuotiaille. Ei ihme, jos lasta ahdistaa. Tuntuu, että vanhemmilla ei ole käsitystä mitä tuon ikäinen tarvitsee - huomiota ja läsnäoloa - ja heillä ei ole realistista käsitystä mikä tuonikäiselle on vahingollista (liian jännittävät, pelottavat ohjelmat ja yksinolo). 

Masennus ilmenee usein lapsillakin kipuina, joille ei löydy syytä - ihan kuten aikuisillakin. Ahdistus tulee siitä kun omia pelkoja ja huolia ja muita hankalia tunteita ei voi jakaa aikuisen kanssa - kuulostaa siltä, että kummityttösi vanhemmat eivät ole kovin sensitiivisiä lapsen tunnetarpeille.

Ahdistuneisuus saattaa ilmetä syömishäiriöinä, esim. anoreksiana, jo pienilläkin lapsilla. Syominen ja nukkuminen ovat ne kaksi elämän osa-aluetta (ulostaminen myöskin - tuhriminen pienemmillä lapsilla) joita lapsi voi hallita ja jotka eivät ole vanhemmista riippuvaisia, vanhempien tahdon alaisia. 

Stressaantuneet, omiin touhuisinsa katoavat vanhemmat jättävät lapsen pärjäämään yksin tunteiden ja asioiden kanssa hän ei yksin selviä. Ei ihme, jos lapsi on ahdistunut ja on kaikenlaisia hankalia oireita. 

Minun mieheni lapsella on tällaista äidillään. Ei meillä ollessaan. Lapsi asuu 50/50 ja ero ei ole ollut sopuisa. Lapsi voi meillä hyvin ja on iloinen, reipas ja rauhallinen- eli toisin sanoen seesteinen. Ei ole nukahtamis-eikä pahoinvointiongelmia. 

Olemme puhuneet asiasta lapsen kanssa ja on selvinnyt, että se liittyy tilanteisiin, joissa hän kokee ristiriitaa omien tunteiden ja sen mitä hänelle "syötetään"/ halutaan että hän tuntisi. Tilanteet, joissa häntä tentataan, häneltä udellaan ja häntä yritetään saada vakuuttuneeksi jostain, mikä ei ole totta. Ja tämä kaikki siis tullut esille keskusteluissa, joissa lasta johdatella vastaamaan sellaista, mitä kuulija haluisi kuulla (lojaaliusasia), vaan kysymykset ja keskustelu rakennettu siten, että ei ole oikeaa eikä väärää vastausta, on vain lapsen kokema ja miltä hänestä tuntuu.

Eli psykosomaattista on. Tällaisessa tilanteessa on aika voimaton. Miten todistat lapsen manipuloinnin? Miten todistat tällaista? Lapsi on lojaali vanhemmilleen, eikä halua tietenkään pahaa kummallekkaan vanhemmistaan, ei kenellekään. Ja tietenkään manipuloija, ei tule tällaista taktiikkaansa myöntämään.

Minun mieheni lapsella on tällaista äidillään. Ei meillä ollessaan. Lapsi asuu 50/50 ja ero ei ole ollut sopuisa. Lapsi voi meillä hyvin ja on iloinen, reipas ja rauhallinen- eli toisin sanoen seesteinen. Ei ole nukahtamis-eikä pahoinvointiongelmia. 

Olemme puhuneet asiasta lapsen kanssa ja on selvinnyt, että se liittyy tilanteisiin, joissa hän kokee ristiriitaa omien tunteiden ja sen mitä hänelle "syötetään"/ halutaan että hän tuntisi. Tilanteet, joissa häntä tentataan, häneltä udellaan ja häntä yritetään saada vakuuttuneeksi jostain, mikä ei ole totta. Ja tämä kaikki siis tullut esille keskusteluissa, joissa lasta johdatella vastaamaan sellaista, mitä kuulija haluisi kuulla (lojaaliusasia), vaan kysymykset ja keskustelu rakennettu siten, että ei ole oikeaa eikä väärää vastausta, on vain lapsen kokema ja miltä hänestä tuntuu.

Eli psykosomaattista on. Tällaisessa tilanteessa on aika voimaton. Miten todistat lapsen manipuloinnin? Miten todistat tällaista? Lapsi on lojaali vanhemmilleen, eikä halua tietenkään pahaa kummallekkaan vanhemmistaan, ei kenellekään. Ja tietenkään manipuloija, ei tule tällaista taktiikkaansa myöntämään.

Kiinnostavaa tekstiä. Itse en niin paljoa ole joutunut miettimään lapsenkasvatusta koska en pystynyt saamaan omia lapsia joten lastenkasvatus on jäänyt etäiseksi asiaksi. Kummilapsi on itsekseen leikkinyt usein ulkosalla, siitäkin äidille mainitsin että lapsihan voi juosta auton alle, kun aika pieni oli vielä kun rivitalon pihalla itsekseen leikki, neljä-viisi-vuotiaasta pitkiä aikoja ilman äitiä. Paikka oli hyvin harvoin liikennöity mutta silti voihan lapsi vaikka lyödä päänsä jos kaatuu ja ketään ei ole vahtimassa. Äiti kertoi että katselee silloin tällöin ulos ikkunasta että lapsi on pihalla. Tuossakin jokin minusta tuntui hankalalta, lapsi on tainnut olla aika usein yksin. Siinä varmaan on se asia joka mieltäni on mietityttänyt. Ja onko sillä yhteys lapsen huonovointisuuteen. En tiedä, mutta se voi olla mahdollista.

No kyllähän tuollainen viestittää lapselle, että hän ei ole sen arvoinen ja tärkeä että hänen kanssaan aikuinen haluaa viettää aikaa. Lapsi ajattelee hyvin egosentrisesti ja kokee sen että hänen kanssaan ei olla omaksi viakseen, että hän on huono ja paha. Lapsen on erittäin tärkeää kokea että hän tuottaa vanhemmilleen iloa - vanhempi on lapselle peili siitä millainen lapsi on, vanhempien reaktiot kertovat lapselle millainen hän on. Jos aikuinen väistää ja vetäytyy aina omiin puuhiinsa -olkoot ne aikuisen mielestä kuinka tärkeitä tahansa - lapsi kokee sen torjuntana ja se on lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle huono asia. Yksinoleminen lisää tutkimusten mukaan lapsen riskiä masentua. Kyllähän toi tilanne kuulostaa siltä, että oksetus ja laihtuminen voi hyvinkin liittyä vuorovaikutussuhteeseen omien vanhempien kanssa, että lapsella ei ole turvallinen ja hyvä olla.  

Minä olin masentunut ala-asteella koska kiusattiin koulussa. Joka aamu itkin, etten halua lähteä kouluun ja joka ilta itkin, etten halua aamulla kouluun. Ja viikonloput itkin, etten halua maanantaina kouluun. Olin väsynyt ja haluton. Varmasti lapsi voi oireilla psyykkistä pahaa oloa tuolla tavalla fyysisesti, esim. minulla itku, jollain toisella vaikkapa sen sijaan oksentelu tai esim. jatkuva kuumeilu jne.

Mutta syitähän on monia, eipä tuo varmaan selviä kuin lapsen kanssa puhumalla eikä lapsi sitä vältämättä osaa kertoa...