Puhutko koirillesi itsestäsi ÄITINÄ?
Tai mamina tai mammana jne. Miksi? Pidätkö koiria lapsinasi?
Kommentit (35)
En todellakaan. Koirat ei myöskään ole "hän"-muodossa kun puhun niistä.
puhun :)
ja meillä ei vielä ole lapsia perheessä mutta en tiedä että josko nimitys muuttu jos meille suodaan ihmislapsia joku kaunis päivä ja he kutsuvat minua äidiksi :)
Valitettavasti. Aloitin sen jo 18 vuotiaana, kun sain oman koiran ja vielä melkein 40 vuotiaanakin saatan lipsauttaa koiralle, että tule äidin luo. Typerää, mutta tulee niin luonteenomaisesti etten ole päässyt siitä eroon.
Se on vähän sama, kun on iso porukka kasassa ja joku lapsista huutaa äitiä, niin helposti tulee vastattua, että mitä, vaikka ei olekaan huutajan äiti. Mä olen nolojen tilanteiden-kuningatar ja aina saa hävetä itseään. ;-)
Puhun että olen mamma ja hän tuntee sanan, tietää sen tarkoittavan minua. Ei se ole lapsi, vaan lemmikki, tosin lasta viisaampi. Kyllä koirallekin voi jutella.
Tietty. En ala itsestäni mitään mamia vääntämään kun muillekin lapsille olen äiti :D. Eikä sillä niin merkitystä koiralle ole, millä nimellä minä itseäni kutsun, mutta sillä on, että koiralle puhuu. Koira oppii ymmärtämään puhetta erittäin hyvin kun sille paljon puhuu. Vaikka tätä ei kysyttykään.
Joo, ihan järkkyä. En pidä koiraa lapsenani (yksi lapsi mulla siis on), koira elää ihan koiran elämää, syö koiranruokaa, on koulutettu kunnolla, en pue sitä tai muuta semmosta, mutta huomaan jatkuvasti puhuttelevampi sitä tyyliin "tule, mamma leikkaa kynnet." Luulin olevani ihan täyspäinen ihminen, mutta ei... ;)
[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 16:54"]
En todellakaan. Koirat ei myöskään ole "hän"-muodossa kun puhun niistä.
[/quote]
Jos puhun suomea, koira on "se". Jos puhun ruotsia, koira on "han/hon", ruotsiksi niistä siis puhutaan hänenä. Koirasta puhuminen "se"-muodossa ruotsiksi kuulostaa ihan yhtä omituiselta kuin koirasta "hän"-muodossa puhuminen suomeksi.
No minä olen lasten takia niin tottunut olemaan äiti että olen sitä hamsterillekin.
Äidin kulta rakas ;) hamsteri ihan villiintyy onnesta kun lässytän sille: hyvä poika, hieno poika, kyllä äidin kulta juoksee lujaa :) Ha haaa koiralle tai kissalle varmaan puhuisin kuin toiselle ihmiselle.
Niin ja puhun myös itsekseni jos olen yksin.
Tottakai olen äiskä tai mamma ja koira on mamman poika, kun ollaan kotosalla.
Juu, olen mamma ja se on mun karvalapsi, samoin kissa. So?
Juuh, puhun. Mun päässä lapset ja lemmikit on tavallaan samassa kansiossa, eli äitin kultia kaikki. ;)
En, enkä lapsillenikaan! Olen minä.
Kyllä teen niin. Mies on isi. Koiralle se ei merkitse mitään, mutta mulle se on hauskaa. Sama sitten, jos se jotain harmittaa : )
Lapsilleni olen äiti, mutta koirille puhuttaessa olen mamma. Ketäs se nyt voi haitata?
En todellakaan! Kuulostaa mielestäni oudolta. Alkoi jo tarpeeksi ärsyttää, kun nimeni muuttui yhdessä vaiheessa kokonaan kullaksi mieheni takia.
Kyllä olen mami meidän koiralle (lapsia ei ole) :) En siltikään pidä sitä lapsenani. Tää taisi alkaa siitä kun eläinlääkäri sanoi koiralle jotain tyyliin "mene mamin syliin" tms. Useat ihmiset ovat myös viitanneet minuun äitinä tai äiskänä puhuessaan koirallemme, ("äiti tuli kotiin") mutta se tuntuu vähän hassulta minusta kun en ole oikeasti kenenkään äiti.
Joo, mä olen mamma ja mies on iskä :) kissalle ja koiralle siis. Ja lapsia meillä ei ole.
Mistä lie saanut alkunsa...
En todellakaan.