Kuuluuko lapsesi siihen 12,5% jotka käyttävät mielenterveyspalveluita?
Mitä mieltä asiasta?
Kommentit (12)
Mitä perkelettä, joka kuudes?! Jotain on pielessä nyt. Ei neljäkymmentä vuotta sitten mitään helvetin terapioita ollut. Ilmankos julkiseen terveydenhuoltoon rahaa palaa, kun kaikkien Penttihillevien pitää käydä päälääkärillä mielensäpahoittamisesta tai siitä, että pelkästään tyhmä.
Nykyään on kyllä kynnys ehkä turhankin matalalla kaiken puuttumisen suhteen. Itse kadun suoraan sanoen, että suostuin lähettämään lapseni toimintaterapiaan motoristen asioiden takia "kun ei siitä haittaakaan ole", kun neuvolassa ei suoriutunut kaikista testeistä ikätasoisesti / suostunut tekemään kaikkea. Koko ajan kaivamalla kaivettiin uusia ongelmia ja ajauduin itse pahaan kriisiin ja itse jouduin käyttämään psykologin palveluita. Nyt 1,5 vuotta myöhemmin kaikki "epäilyt" on kumottu ja diagnooseja ei ole tullut ja lapsi kehittyy ja oppii omaan tahtiinsa ja on kirinyt ikätoverinsa motorisissa taidoissa ja nuo lukemattomat muutkin ongelmat on nyt sitten lakaistu maton alle. Paljon melua tyhjästä, todella paljon pahaa mieltä ja valvottuja öitä, mahdollisesti myös lapselle kokemus siitä että hän on erilainen tai huonompi kuin muut, ja aivan helkkarinmoinen lasku kunnalle. Neuvolakäyriin tuijotetaan todella tiukasti monin paikoin eikä mitään variaatiota hyväksytä. Ennen todettiin, että jokainen kehittyy omaan tahtiinsa eikä siinä sen kummempaa. Nyt jos olet hitaammin kehittyvän lapsen vanhempi, niin suuret pahoittelut - tilastoihin kaiken maailman varhaisen puuttumisen tahoista tulette päätymään tekin.
Kyllä. 6-vuotiaana käyty perheneuvolassa, neurologisella, muutaman kerran psykologilla ennen koulua ja nyt koulussa jaksottain. Varhainen puuttuminen kannatti, hankaluudet ovat vähenneet huomattavasti.
Todella mielenkiintoista, että lapsen jolla on oppimishäiriöitä, katsotaan olevan mielenterveysongelmainen!
Hoitamattomat oppimisvaikeudet voivat aiheuttaa mielenterveysongelmia.
[quote author="Vierailija" time="19.12.2013 klo 20:55"]
Hoitamattomat oppimisvaikeudet voivat aiheuttaa mielenterveysongelmia.
[/quote]
Toki näin. Mutta jos oppimisvaikeuksista kärsivä lapsi saa esim. neuropsykologista kuntoutusta niin kyse ei ole mieleterveyspalveluista.
Molemmat lapsemme kuuluvat tähän joukkoon. Hoitojonot ovat monessa paikassa harmillisen pitkät. Olen myös kuullut, että joskus lääkärit eivät lähetä lasta tarkempiin tutkimuksiin vanhempien pyynnöistä huolimatta. Jotkut lapset eivät saa apua sen takia, koska vanhemmat kieltävät kaikki ongelmat.
Mitä mieltä mistä asiasta? Siitäkö, että lapsemme tarvitsevat ko. palveluita? No en minä siitä tietenkään iloinen ole. Mutta olen iloinen siitä, että olemme hakeneet ja saaneet apua.
Ei kuulu kukaan kolmesta lapsestani. Näin tietämättömänä tuo osuus kuullostaa aika isolta ja ihmtetyttää kuinka mielenterveysongelmat ja oppimisvaikeudet ovat samassa "kategoriassa," vaikka varmasti oppimisvaikeudet voivat aiheuttaa myös mielenterveysongelmia. Tuskin kuitenkaan kaikissa tapauksissa.
Toinen lapsistani kävi koulupsykologilla kolmannella luokalla, koska oli osoittanut opettajaa sormella ja sanonut bang. Juu, pahasti viirasi. Tai sitten ei.
Kuului, hän kävi vuoden verran terapiassa 4-vuotiaana. Hän jonotteli arvioon ja hoidon alkamiseen yli puoli vuotta, mikä tuntui hänen ikäiselleen ja siihen hyvin hankalaan tilanteeseen ikävän pitkältä ajalta. Perhe olisi varmaan ajautunut vähemmän kriisiin, jos hoitoon olisi päässyt aikaisemmin.
Minusta on aika huolestuttavaa tuollainen prosenttiosuus...