Oletko koskaan jälkeenpäin kaivannut ihmistä, johon

up

Joo, mutta en sen takia että hän mulle oikeastaan mitään merkkaisi vaan siksi, että kauttaan sain tiettyjä etuja ja tutustua ihmisiin, joista olisi ollut hyötyä ja iloa myöhemminkin.

Aika karun rehellinen vastaus...tai sitten provo.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 00:25"]

Joo, mutta en sen takia että hän mulle oikeastaan mitään merkkaisi vaan siksi, että kauttaan sain tiettyjä etuja ja tutustua ihmisiin, joista olisi ollut hyötyä ja iloa myöhemminkin.

[/quote]

Mut aikoinaan taakseen jättämä mies soitti minulle eilen... Saapa nyt nähdä, seuraako tästä pelkkiä sydänsuruja vai...

Nähdään vasta 2,5 viikon päästä (välimatkaa) ja tiedossa on ainakin taatusti hidasta etenemistä, ellei suorastaan takapakkia. Mutta you live, you learn. Tämä kortti on vielä pakko katsoa :P Wish me luck :)

t. 44

Up

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 10:01"]

Aika karun rehellinen vastaus...tai sitten provo.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 00:25"]

Joo, mutta en sen takia että hän mulle oikeastaan mitään merkkaisi vaan siksi, että kauttaan sain tiettyjä etuja ja tutustua ihmisiin, joista olisi ollut hyötyä ja iloa myöhemminkin.

[/quote]

[/quote]

provo mi provo

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 23:16"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 22:28"]

Mun tekee mieli kysyä tässä ketjussa niiltä, jotka vastasivat myönteisesti alun kysymykseen, että miksi alunperin annoit pakit Kuultuasi toisen tunteista?

 [/quote]No siis ainako pitäisi suostua jollei tunne samoin?

Mielestäni myös toisen ystävänä roikottaminen on väärin jollet voi hänen tunteisiinsa vastata. Etkä itsekään saa aitoa ystävyyttä vaikka kuinka voisitte sopia jatkavanne ystävänä, eiväthän ne toisen tunteet noin vain kuole.

Tietysti se egoa hivelee vaikkei sitä itselle edes kehtaa tunnustaa, olla ystävä ja peilata toisen silmissä omaa ihanuuttaan.

Minä en kylläkään itse ole katkaissut välejä siksi että joku olisi välittänyt minusta liikaa, koska minua ei ole kukaan rakastanut tai ollut varsinaisesti ihastunut, minä olen vain kelvannut.

Mutta minä olen katkaissut mm. välit hyvään vastakkaista sukupuolta olevaan ystävään koska minä välitin hänestä liikaa, olin liian mustasukkainen hänestä (tosin ihan ystävänäkin), ja myös siksi että seurustelin tahollani ja tunsin tekeväni väärin poikaystävääni kohtaan. 

Elämä on, joskus on tehtävä kipeitä ratkaisuja.

[/quote]

Mä kysyinkin heiltä, jotka ovat jälkeenpäin katuneet. (Huom. kysymyksen asettelu)

up

Jopas tänne on tullut paljon vastauksia...

Tämä kirjoitus voisi olla minun näppiksestäni...niin samanlainen tilanne, paitsi ettemme ole enää niin nuoria.

ap

[/quote]

Minulla on ikävä, koska juttelimme aikaisemmin ties mistä ja yleensä useita tunteja viikossa. Hän jopa sanoi meitä samanlaisiksi sieluiksi. Ja tietysti sänkyynkin päädyttiin, koska ainakin minun puolelta oli oikeita tunteitakin mukana. Minun mielestäni suhde olisi ollut mahdollinen ja molemmat sinkkuja siinä vaiheessa, oltiin aikuisia, mutta vielä opiskelijoita, joten hyvin olisi voinut kokeilla. Hän ei vain halunnut.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 18:18"]

Sori kun olen väärä osapuoli vastaamaan, mutta minulle kävi juuri noin, että olin ihastunut mieheen ihan tulenpalavasti. Hän torjui minut, koska oli naimisissa ja vaimo raskaana. Noh, kävipä sitten niin, että ero tuli vuoden päästä ja arvata saattaa, mitä sitten tapahtui. Äijä tietysti soitti heti minulle ja kautta rantain rupesi kartoittamaan mahdollista kiinnostustani ja omia mahkujaan minun suhteeni. Kostoksi torjuin tylysti ja toivotin parempaa onnea seuraavan nimen kohdalla. KJÄHKJÄH. Tuntui todella hyvältä, anteeksi alhaisuuteni.

[/quote]

Onko tämä provo?

Jos mies olisi alkanut suhteeseen kanssasi kun nainen raskaana niin hän oli alhainen. Ei tuo nyt hyvältä kuullostanut, että suhde päättyi kun oli vauva, mutta reilummalta päättää kunnolla suhde ja sitten alkaa vasta haikailla toisia.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 19:56"]

Jopas tänne on tullut paljon vastauksia...

Tämä kirjoitus voisi olla minun näppiksestäni...niin samanlainen tilanne, paitsi ettemme ole enää niin nuoria.

ap

[quote author="Vierailija"]

Minulla on ikävä, koska juttelimme aikaisemmin ties mistä ja yleensä useita tunteja viikossa. Hän jopa sanoi meitä samanlaisiksi sieluiksi. Ja tietysti sänkyynkin päädyttiin, koska ainakin minun puolelta oli oikeita tunteitakin mukana. Minun mielestäni suhde olisi ollut mahdollinen ja molemmat sinkkuja siinä vaiheessa, oltiin aikuisia, mutta vielä opiskelijoita, joten hyvin olisi voinut kokeilla. Hän ei vain halunnut.

[/quote]

[/quote]

Mutta jos sä olet AP niin eihän tilanne ole sitten sama. Minä olin nimittäin se, joka tunnusti tunteensa, mutta laittoi myös välit poikki. (Tosin jos mitään ymmärrän miehistä, niin tunteita hänellä oli paljonkin, mutta ei voinut niitä myöntää. Sen verran tiukasti hän minusta piti kiinni.)

Totta, kun nyt tarkemmin luen. Tuo tekstisi ensimmäinen kappale vain kuulosti niin samalta kuin meillä...

Jos sinulla oli/on tunteita ja pistit poikki, niin kuinka ihmeessä pystyt pysymään lujana, etkä anna teille vielä uutta tilaisuutta?! Nostan sinulle hattua...

[/quote]

[/quote]

Mutta jos sä olet AP niin eihän tilanne ole sitten sama. Minä olin nimittäin se, joka tunnusti tunteensa, mutta laittoi myös välit poikki. (Tosin jos mitään ymmärrän miehistä, niin tunteita hänellä oli paljonkin, mutta ei voinut niitä myöntää. Sen verran tiukasti hän minusta piti kiinni.)

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 21:22"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 17:58"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 01:10"]

Vähän sama kuin mulla, mutta minä naisena laitoin välit poikki, koska vaikka mies halusi jatkaa kaveripohjalta, niin hän ei kuitenkaan lopettanut noita pitkiä katseita ja muita merkkejä. Ikävä silti on ja hän näyttäisi edelleen olevan valmis johonkin kaveruuteen, vaikka aikaa on mennyt jo vuosia, emmekä ole olleet yhteydessä. (Törmäämme siis joskus)

[/quote]

Kirjoitit, että sulla on edelleen ikävä häntä (jos ymmärsin oikein?) Miten se on mahdollista, jos suhde ei ollut mahdollinen..?

Mietin vain siksi, että olen nainen, ja kun kerroin ihastuneeni, niin eräs mies ei halunnut olla mun kaa, mutta kun pitkän (9 vuoden) tauon jälkeen näimme, hän halasi mua silleen, niinkuin juuri sellaista halataan, jota on ollut tosi ikävä. (Mä en olis halannut häntä niin, mutta toki halasin sitten, kun hän halasi minua.) 

Noh, mun tunteet ryöpsähtivät taas valloilleen ja ajattelin, että se halaus kenties tarkoitti jotain... jopa sitä, että tunteet ois muuttuneet..? Mutta ehkä ei? No mitä sitten?

[/quote]

Minulla on ikävä, koska juttelimme aikaisemmin ties mistä ja yleensä useita tunteja viikossa. Hän jopa sanoi meitä samanlaisiksi sieluiksi. Ja tietysti sänkyynkin päädyttiin, koska ainakin minun puolelta oli oikeita tunteitakin mukana. Minun mielestäni suhde olisi ollut mahdollinen ja molemmat sinkkuja siinä vaiheessa, oltiin aikuisia, mutta vielä opiskelijoita, joten hyvin olisi voinut kokeilla. Hän ei vain halunnut.

Hänkin halasi minua kerran niin, kuin halataan naista, jota todella halutaan (eli tiukasti vyötärön kohdalta), mutta kuukausi sen jälkeen hän seurusteli naisen kanssa, jonka halaamista hän välttelee. (Oli tehnyt vastaavaa aikaisemminkin.) Pistin välit poikki, kun hän silti otti vapauksia, jotka kuuluvat vain poikaystävälle tai sellaiselle, joka oikeasti haluaisi seurustella, ja vielä senkin jälkeen, kun olin pyytänyt häntä tekemästä sellaista.

[/quote]

Eli sä olisit halunnut häneltä enemmänkin (kunnon suhteen), mutta koska hän ei pystynyt siihen (vaikka jonkunlaista halusikin) niin sinä laitoit poikki? 

t. Se, jota jälleennäkemisen yhteydessä halattiin kuin kauan ikävöityä, mutta mies ei ota yhteyttä. 

Mä kans uskon, että hänellä on tunteita minun suhteen olemassa, mutta ei ota yhteyttä, koska jokin estää. En ehkä olisi hänelle se oikea, eikä hänkään ehkä minulle, mutta silti jokin välissämme kipinöi kuin ei minulle mikään tätä aiemmin. Vielä tiedän, ettei hänellä ketään ole, niin vaikea, vaikea käsittää, että halaisi tuolla lailla ilman tunteita. 

Nosto

Asiaa auttaa se, että hänellä on nyt avovaimo (alkoi seurustelemaan melkein heti yhden tiukan halauksen jälkeen), joka samassa seurassa ollessamme on enimmäkseen vain mököttänyt hiljaa, eikä mieskään ole yhtä sosiaalinen kuin ennen. Ei edes reagoi oikeastaan mihinkään, mitä nainen tekee, mutta minuun kyllä kiinnittää huomiota kuten ennenkin, mikä tuntuu erittäin häiritsevältä. Voisin olla hänen kaverinsa, mutta sitten hänen pitäisi lopettaa sellainen käytös minua kohtaan, jota voisi pitää vapaan ja kiinnostuneen flirttailuna. En siis huomioi häntä ollenkaan nähdessämme ja se näyttää vaivaavan häntä todella.

Meillä tosiaan kipunoi jo heti halusta lähtien, kaveritkin kiinnittivät siihen huomiota. Ja varmaan edelleenkin, mutta hän on loukanut minua tarpeeksi.

#42