Oletko koskaan jälkeenpäin kaivannut ihmistä, johon
katkaisit välit vain sen vuoksi, että tämä tunnusti ihastuneensa sinuun?
Kommentit (55)
Minun tarinani: Mies ja nainen tutustuvat toisiinsa. Kumpikin ujoja, joten ystävyys etenee hitaasti läheisyyden, pitkien katseiden, hymyjen ja välillä kosketustenkin tasolle (molemmin puolin!)..Kumpikin vapaita ja pitävät yhteyttä päivittäin. Vihdoin nainen uskaltautuu myöntämään tunteensa miehelle varovasti. Mies järkyttyy ja haluaa lopettaa kaiken yhteydenpidon. Nainen olisi valmis unohtamaan tunteet ja jatkamaan kaveripohjalta, mutta mies ei.
Miksi? Kiinnostaa aivan kauheasti...
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:25"]
Olen.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:26"]
Minun tarinani: Mies ja nainen tutustuvat toisiinsa. Kumpikin ujoja, joten ystävyys etenee hitaasti läheisyyden, pitkien katseiden, hymyjen ja välillä kosketustenkin tasolle (molemmin puolin!)..Kumpikin vapaita ja pitävät yhteyttä päivittäin. Vihdoin nainen uskaltautuu myöntämään tunteensa miehelle varovasti. Mies järkyttyy ja haluaa lopettaa kaiken yhteydenpidon. Nainen olisi valmis unohtamaan tunteet ja jatkamaan kaveripohjalta, mutta mies ei.
[/quote]
Oletko tässä kumpi? Ja siis mieskö ei ole valmis jatkamaan edes kaveripohjalta, ymmärsinkö oikein... Kiinnostaa, miksi ei
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:26"]
Minun tarinani: Mies ja nainen tutustuvat toisiinsa. Kumpikin ujoja, joten ystävyys etenee hitaasti läheisyyden, pitkien katseiden, hymyjen ja välillä kosketustenkin tasolle (molemmin puolin!)..Kumpikin vapaita ja pitävät yhteyttä päivittäin. Vihdoin nainen uskaltautuu myöntämään tunteensa miehelle varovasti. Mies järkyttyy ja haluaa lopettaa kaiken yhteydenpidon. Nainen olisi valmis unohtamaan tunteet ja jatkamaan kaveripohjalta, mutta mies ei.
[/quote]
Minkälaista oli yhteydenpitonne? Molemmat ottivat yhteyttä? Minkätyyppisissä jutuissa piditte yhteyttä?
En ole katunut. Mutta kyseessä ei ole ollut mikään ystävyys, vaan yksipuolinen ihastuminen.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:34"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:26"]
Minun tarinani: Mies ja nainen tutustuvat toisiinsa. Kumpikin ujoja, joten ystävyys etenee hitaasti läheisyyden, pitkien katseiden, hymyjen ja välillä kosketustenkin tasolle (molemmin puolin!)..Kumpikin vapaita ja pitävät yhteyttä päivittäin. Vihdoin nainen uskaltautuu myöntämään tunteensa miehelle varovasti. Mies järkyttyy ja haluaa lopettaa kaiken yhteydenpidon. Nainen olisi valmis unohtamaan tunteet ja jatkamaan kaveripohjalta, mutta mies ei.
[/quote]
Minkälaista oli yhteydenpitonne? Molemmat ottivat yhteyttä? Minkätyyppisissä jutuissa piditte yhteyttä?
[/quote]Sukupuoliyhteyttä??
Joo, panikointia ei vaan voinut estää. Enkä oikeastaan "katkaissut välejä", välttelin vain. Toinen osapuoli oli vain aivan liian hyvä minulle.
Tunsimme etäisesti työn kautta, mutta olimme silti sähköpostilla yhteydessä lähes päivittäin, eivätkä aiheet liittyneet millään tavalla työkuvioihin. Itse en olisi uskaltanut soittaa miehelle työajan ulkopuolella, mutta mies soitti minulle jopa kerran pari viikossa ihan mitättömän pikkuasian vuoksi. Saatoimme kuitenkin jutella yli tunninkin kerrallaan ja puhua hyvinkin henk. koht. aiheista. Joskus viestittelimme tapaamisen jälkeen tekstareilla niin pitkään, kunnes toivotimme toisillemme hyvät yöt. Kaipaan miestä aivan älyttömästi.
[/quote]
Minkälaista oli yhteydenpitonne? Molemmat ottivat yhteyttä? Minkätyyppisissä jutuissa piditte yhteyttä?
[/quote]
Ap, kauanko tästä on? Voisiko asian vielä korjata?
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:48"]
Joo, panikointia ei vaan voinut estää. Enkä oikeastaan "katkaissut välejä", välttelin vain. Toinen osapuoli oli vain aivan liian hyvä minulle.
[/quote]
Tämmöinen on kyllä typerintä ikinä. Ihan sama vaikka kuinka panikoisi. Jos se toinen on ihastunut sinuun, niin ei varmasti ole "liian hyvä". Bullshit sanon minä.
Olisin itse valmis korjaamaan tilanteen vaikka tältä istumalta, mutta jos mies ei ota enää yhteyttä, niin eikö tilanne ole silloin aika selvä..? Tällä hetkellä tuntuu erityisen pahalta, koska olimme sopineet seuraavan tapaamisen huomiseksi, jonka siis kuitenkin peruimme.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:56"]
Ap, kauanko tästä on? Voisiko asian vielä korjata?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:48"]
Joo, panikointia ei vaan voinut estää. Enkä oikeastaan "katkaissut välejä", välttelin vain. Toinen osapuoli oli vain aivan liian hyvä minulle.
[/quote]
Voi vitsit. Oletko nainen? Vai mies? Voisitko vielä vähän avata, millälailla liian hyvä...? Myönnätkö, että sulla mahdollisesti on itsetunto-ongelmia vai oliko nyt ihan oikeasti kymysys kahden esim. aivan eri maailmoista tulevan henkilön jutusta? Ja olitteko ensin ystäviä vai oliko kyse yksipuolisesta jutusta? Ja jos olitte eri maailmoista, niin minkäslaiset maailmat ne olivat? :)
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 22:05"]
Olisin itse valmis korjaamaan tilanteen vaikka tältä istumalta, mutta jos mies ei ota enää yhteyttä, niin eikö tilanne ole silloin aika selvä..? Tällä hetkellä tuntuu erityisen pahalta, koska olimme sopineet seuraavan tapaamisen huomiseksi, jonka siis kuitenkin peruimme.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:56"]
Ap, kauanko tästä on? Voisiko asian vielä korjata?
[/quote]
[/quote]Ota sinä yhteyttä?
Ehkä voit antaa ajan kulua. Jos mies saa miettiä asiaa rauhassa, hän saattaa sitten suhtautua eri tavalla. Mutta siinä voi kulua tosiaan jonkin aikaa.
Mun tekee mieli kysyä tässä ketjussa niiltä, jotka vastasivat myönteisesti alun kysymykseen, että miksi alunperin annoit pakit Kuultuasi toisen tunteista?
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 22:28"]
Mun tekee mieli kysyä tässä ketjussa niiltä, jotka vastasivat myönteisesti alun kysymykseen, että miksi alunperin annoit pakit Kuultuasi toisen tunteista?
[/quote]No siis ainako pitäisi suostua jollei tunne samoin?
Mielestäni myös toisen ystävänä roikottaminen on väärin jollet voi hänen tunteisiinsa vastata. Etkä itsekään saa aitoa ystävyyttä vaikka kuinka voisitte sopia jatkavanne ystävänä, eiväthän ne toisen tunteet noin vain kuole.
Tietysti se egoa hivelee vaikkei sitä itselle edes kehtaa tunnustaa, olla ystävä ja peilata toisen silmissä omaa ihanuuttaan.
Minä en kylläkään itse ole katkaissut välejä siksi että joku olisi välittänyt minusta liikaa, koska minua ei ole kukaan rakastanut tai ollut varsinaisesti ihastunut, minä olen vain kelvannut.
Mutta minä olen katkaissut mm. välit hyvään vastakkaista sukupuolta olevaan ystävään koska minä välitin hänestä liikaa, olin liian mustasukkainen hänestä (tosin ihan ystävänäkin), ja myös siksi että seurustelin tahollani ja tunsin tekeväni väärin poikaystävääni kohtaan.
Elämä on, joskus on tehtävä kipeitä ratkaisuja.
Mitä hätävarjelun liioittelua se välien katkominen tuosta syystä oikein on? Kai se nyt puhetta ymmärsi, eikä tullut iholle, jos et kerran vastannut tunteisiin?