Oletko koskaan jälkeenpäin kaivannut ihmistä, johon

Up

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 22:07"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:48"]

Joo, panikointia ei vaan voinut estää. Enkä oikeastaan "katkaissut välejä", välttelin vain. Toinen osapuoli oli vain aivan liian hyvä minulle.

[/quote]

Voi vitsit. Oletko nainen? Vai mies? Voisitko vielä vähän avata, millälailla liian hyvä...? Myönnätkö, että sulla mahdollisesti on itsetunto-ongelmia vai oliko nyt ihan oikeasti kymysys kahden esim. aivan eri maailmoista tulevan henkilön jutusta? Ja olitteko ensin ystäviä vai oliko kyse yksipuolisesta jutusta? Ja jos olitte eri maailmoista, niin minkäslaiset maailmat ne olivat? :) 

[/quote]

Nainen. Liian hyvä kaikin mahdollisin tavoin. Fiksu,komea ja mukava. Lisäksi vielä tietyllä tavalla eri "yhteiskuntaluokkaa".  Siis parempaa. Ja lisäksi eräs ystäväni oli yhtäaikaa ihastunut tähän tyyppiin,joten sekin jarrutti minua. Kavereiden ihastuksiin kun ei sekaannuta. (tai siis sekaannuttu..)   .:) voi herttinen mitä teinidraamaa :D Ja kyllä minulla oli itsetunto-ongelmia, nyt tuntuu niin hölmöltä miten sitä on voinut nuorena olla niin epävarma itsestään... :9

Muakin kiinnostaa! Etenkin, jos vastaajina miehiä!

Up!

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 19:59"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 23:16"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 22:28"]

Mun tekee mieli kysyä tässä ketjussa niiltä, jotka vastasivat myönteisesti alun kysymykseen, että miksi alunperin annoit pakit Kuultuasi toisen tunteista?

 [/quote]No siis ainako pitäisi suostua jollei tunne samoin?

Mielestäni myös toisen ystävänä roikottaminen on väärin jollet voi hänen tunteisiinsa vastata. Etkä itsekään saa aitoa ystävyyttä vaikka kuinka voisitte sopia jatkavanne ystävänä, eiväthän ne toisen tunteet noin vain kuole.

Tietysti se egoa hivelee vaikkei sitä itselle edes kehtaa tunnustaa, olla ystävä ja peilata toisen silmissä omaa ihanuuttaan.

Minä en kylläkään itse ole katkaissut välejä siksi että joku olisi välittänyt minusta liikaa, koska minua ei ole kukaan rakastanut tai ollut varsinaisesti ihastunut, minä olen vain kelvannut.

Mutta minä olen katkaissut mm. välit hyvään vastakkaista sukupuolta olevaan ystävään koska minä välitin hänestä liikaa, olin liian mustasukkainen hänestä (tosin ihan ystävänäkin), ja myös siksi että seurustelin tahollani ja tunsin tekeväni väärin poikaystävääni kohtaan. 

Elämä on, joskus on tehtävä kipeitä ratkaisuja.

[/quote]

Mä kysyinkin heiltä, jotka ovat jälkeenpäin katuneet. (Huom. kysymyksen asettelu)

[/quote]Ai, eikö muut saa kommentoida ja ihmetellä a) Mitä vikaa on välien katkaisussa, joissain tapauksissa se on vain järkevää

b) mitä järkeä on katua oikeaa ratkaisua

Kyllä vain! Tuntui ahdistavalta kun huomasikin että toinen kiinnostui. Ei minua nyt ahdistaisi, mutta kun teini vielä oli niin ei tiennyt mitä haluta. :D nyt kyllä kaduttaa ja moni komistus mennyt vain siksi ohite kun olen sanonut ettei kiinnosta tai torjunut tavalla toisella... Voiii ei... Pitäisi alkaa vaan nauttia elämästä ja antaa mennä suhteissa! Pelkäsin aina että jos se ei oo hyvä, tai entä jos se ei tykkääkkää musta...

PItääkö välit katkaista jos joku tunnustaa ihastuneensa?

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:26"]

Minun tarinani: Mies ja nainen tutustuvat toisiinsa. Kumpikin ujoja, joten ystävyys etenee hitaasti läheisyyden, pitkien katseiden, hymyjen ja välillä kosketustenkin tasolle (molemmin puolin!)..Kumpikin vapaita ja pitävät yhteyttä päivittäin. Vihdoin nainen uskaltautuu myöntämään tunteensa miehelle varovasti. Mies järkyttyy ja haluaa lopettaa kaiken yhteydenpidon. Nainen olisi valmis unohtamaan tunteet ja jatkamaan kaveripohjalta, mutta mies ei.

[/quote]

Vähän sama kuin mulla, mutta minä naisena laitoin välit poikki, koska vaikka mies halusi jatkaa kaveripohjalta, niin hän ei kuitenkaan lopettanut noita pitkiä katseita ja muita merkkejä. Ikävä silti on ja hän näyttäisi edelleen olevan valmis johonkin kaveruuteen, vaikka aikaa on mennyt jo vuosia, emmekä ole olleet yhteydessä. (Törmäämme siis joskus)

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 01:10"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 21:26"]

Minun tarinani: Mies ja nainen tutustuvat toisiinsa. Kumpikin ujoja, joten ystävyys etenee hitaasti läheisyyden, pitkien katseiden, hymyjen ja välillä kosketustenkin tasolle (molemmin puolin!)..Kumpikin vapaita ja pitävät yhteyttä päivittäin. Vihdoin nainen uskaltautuu myöntämään tunteensa miehelle varovasti. Mies järkyttyy ja haluaa lopettaa kaiken yhteydenpidon. Nainen olisi valmis unohtamaan tunteet ja jatkamaan kaveripohjalta, mutta mies ei.

[/quote]

Vähän sama kuin mulla, mutta minä naisena laitoin välit poikki, koska vaikka mies halusi jatkaa kaveripohjalta, niin hän ei kuitenkaan lopettanut noita pitkiä katseita ja muita merkkejä. Ikävä silti on ja hän näyttäisi edelleen olevan valmis johonkin kaveruuteen, vaikka aikaa on mennyt jo vuosia, emmekä ole olleet yhteydessä. (Törmäämme siis joskus)

[/quote]

Kirjoitit, että sulla on edelleen ikävä häntä (jos ymmärsin oikein?) Miten se on mahdollista, jos suhde ei ollut mahdollinen..?

Mietin vain siksi, että olen nainen, ja kun kerroin ihastuneeni, niin eräs mies ei halunnut olla mun kaa, mutta kun pitkän (9 vuoden) tauon jälkeen näimme, hän halasi mua silleen, niinkuin juuri sellaista halataan, jota on ollut tosi ikävä. (Mä en olis halannut häntä niin, mutta toki halasin sitten, kun hän halasi minua.) 

Noh, mun tunteet ryöpsähtivät taas valloilleen ja ajattelin, että se halaus kenties tarkoitti jotain... jopa sitä, että tunteet ois muuttuneet..? Mutta ehkä ei? No mitä sitten?

Sori kun olen väärä osapuoli vastaamaan, mutta minulle kävi juuri noin, että olin ihastunut mieheen ihan tulenpalavasti. Hän torjui minut, koska oli naimisissa ja vaimo raskaana. Noh, kävipä sitten niin, että ero tuli vuoden päästä ja arvata saattaa, mitä sitten tapahtui. Äijä tietysti soitti heti minulle ja kautta rantain rupesi kartoittamaan mahdollista kiinnostustani ja omia mahkujaan minun suhteeni. Kostoksi torjuin tylysti ja toivotin parempaa onnea seuraavan nimen kohdalla. KJÄHKJÄH. Tuntui todella hyvältä, anteeksi alhaisuuteni.

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 22:48"]

[quote author="Vierailija" time="08.11.2013 klo 19:59"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 23:16"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 22:28"]

Mun tekee mieli kysyä tässä ketjussa niiltä, jotka vastasivat myönteisesti alun kysymykseen, että miksi alunperin annoit pakit Kuultuasi toisen tunteista?

 [/quote]No siis ainako pitäisi suostua jollei tunne samoin?

Mielestäni myös toisen ystävänä roikottaminen on väärin jollet voi hänen tunteisiinsa vastata. Etkä itsekään saa aitoa ystävyyttä vaikka kuinka voisitte sopia jatkavanne ystävänä, eiväthän ne toisen tunteet noin vain kuole.

Tietysti se egoa hivelee vaikkei sitä itselle edes kehtaa tunnustaa, olla ystävä ja peilata toisen silmissä omaa ihanuuttaan.

Minä en kylläkään itse ole katkaissut välejä siksi että joku olisi välittänyt minusta liikaa, koska minua ei ole kukaan rakastanut tai ollut varsinaisesti ihastunut, minä olen vain kelvannut.

Mutta minä olen katkaissut mm. välit hyvään vastakkaista sukupuolta olevaan ystävään koska minä välitin hänestä liikaa, olin liian mustasukkainen hänestä (tosin ihan ystävänäkin), ja myös siksi että seurustelin tahollani ja tunsin tekeväni väärin poikaystävääni kohtaan. 

Elämä on, joskus on tehtävä kipeitä ratkaisuja.

[/quote]

Mä kysyinkin heiltä, jotka ovat jälkeenpäin katuneet. (Huom. kysymyksen asettelu)

[/quote]Ai, eikö muut saa kommentoida ja ihmetellä a) Mitä vikaa on välien katkaisussa, joissain tapauksissa se on vain järkevää

b) mitä järkeä on katua oikeaa ratkaisua

[/quote]

No kun kysyt, että ainako pitää suostua jos ei tunne samoin. En sanonut mitään sellaista.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 17:58"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2013 klo 01:10"]

Vähän sama kuin mulla, mutta minä naisena laitoin välit poikki, koska vaikka mies halusi jatkaa kaveripohjalta, niin hän ei kuitenkaan lopettanut noita pitkiä katseita ja muita merkkejä. Ikävä silti on ja hän näyttäisi edelleen olevan valmis johonkin kaveruuteen, vaikka aikaa on mennyt jo vuosia, emmekä ole olleet yhteydessä. (Törmäämme siis joskus)

[/quote]

Kirjoitit, että sulla on edelleen ikävä häntä (jos ymmärsin oikein?) Miten se on mahdollista, jos suhde ei ollut mahdollinen..?

Mietin vain siksi, että olen nainen, ja kun kerroin ihastuneeni, niin eräs mies ei halunnut olla mun kaa, mutta kun pitkän (9 vuoden) tauon jälkeen näimme, hän halasi mua silleen, niinkuin juuri sellaista halataan, jota on ollut tosi ikävä. (Mä en olis halannut häntä niin, mutta toki halasin sitten, kun hän halasi minua.) 

Noh, mun tunteet ryöpsähtivät taas valloilleen ja ajattelin, että se halaus kenties tarkoitti jotain... jopa sitä, että tunteet ois muuttuneet..? Mutta ehkä ei? No mitä sitten?

[/quote]

Minulla on ikävä, koska juttelimme aikaisemmin ties mistä ja yleensä useita tunteja viikossa. Hän jopa sanoi meitä samanlaisiksi sieluiksi. Ja tietysti sänkyynkin päädyttiin, koska ainakin minun puolelta oli oikeita tunteitakin mukana. Minun mielestäni suhde olisi ollut mahdollinen ja molemmat sinkkuja siinä vaiheessa, oltiin aikuisia, mutta vielä opiskelijoita, joten hyvin olisi voinut kokeilla. Hän ei vain halunnut.

Hänkin halasi minua kerran niin, kuin halataan naista, jota todella halutaan (eli tiukasti vyötärön kohdalta), mutta kuukausi sen jälkeen hän seurusteli naisen kanssa, jonka halaamista hän välttelee. (Oli tehnyt vastaavaa aikaisemminkin.) Pistin välit poikki, kun hän silti otti vapauksia, jotka kuuluvat vain poikaystävälle tai sellaiselle, joka oikeasti haluaisi seurustella, ja vielä senkin jälkeen, kun olin pyytänyt häntä tekemästä sellaista.

Voi kun olisi kiinnostava tosiaan kuulla tällaisestakin tilanteesta MIEHEN näkökulma! Tuntevatko miehetkin samanlaisia kipinöintiä ja sähköä, vai kuvitellaanko me naiset vain..?

[quote author="Vierailija" time="11.11.2013 klo 21:36"]

Asiaa auttaa se, että hänellä on nyt avovaimo (alkoi seurustelemaan melkein heti yhden tiukan halauksen jälkeen), joka samassa seurassa ollessamme on enimmäkseen vain mököttänyt hiljaa, eikä mieskään ole yhtä sosiaalinen kuin ennen. Ei edes reagoi oikeastaan mihinkään, mitä nainen tekee, mutta minuun kyllä kiinnittää huomiota kuten ennenkin, mikä tuntuu erittäin häiritsevältä. Voisin olla hänen kaverinsa, mutta sitten hänen pitäisi lopettaa sellainen käytös minua kohtaan, jota voisi pitää vapaan ja kiinnostuneen flirttailuna. En siis huomioi häntä ollenkaan nähdessämme ja se näyttää vaivaavan häntä todella.

Meillä tosiaan kipunoi jo heti halusta lähtien, kaveritkin kiinnittivät siihen huomiota. Ja varmaan edelleenkin, mutta hän on loukanut minua tarpeeksi.

#42

[/quote]

Niin ja nimenomaan näiden miesten näkökulma :) Kyllähän miehilläkin varmaan kipinöi yleisestiottaen.

Mä veikkaa, että mies johon mä oon ihastunut koki jotain muuta siinä, mutta hel***ti, kun itse niin kipinöin :) Sitä en tiedä, miltä se muiden silmiin näytti. Eräs henkilö kyllä koitti toimia amorina, kun tiesi mun ihastumisesta. Ehkä se jotain veikin eteenpäin.

#44

No siis kerran tämä mies tuli eteeni ja *otti* minut tanssimaan viimeistä hidasta sivummalle, kun oltiin muiden hänen hyvien tyttökavereittensa kanssa ringissä tanssimassa sitä edellistä nopeaa. Ei siis kysynyt lupaa eikä mitään ja mullakin oli silmät kiinni, niin se oli täysi yllätys. Hieroi hitaasti selkää jne, ei mitään lääppimistä, mutta sen jälkeen otti vielä kädestä kiinni katsoen tiiviisti silmiin. Kertaakaan en ole nähnyt hänen tekevän moista, vaikka monet illat oltiin yhdessä ja joidenkin kavereiden kanssa hän tanssikin.

Ei muuten selittänyt asiaa mitenkään, kun joskus kysyin. Toisesta pitkästä silmiintuijottamisesta sanoi vain, että leveällä hymylläni oli rauhoittava vaikutus. Sängyssäkin hänelle näytti riittävän se, että oltiin lähekkäin ja jotenkin toisiimme kietoutuneina. En tiedä, mitä kertoo se, että seksiä piti minun ehdottaa, vaikka kyllä hän vaikutti siihenkin ihan valmiilta. Niin ja sinnekin oli päädytty hänen "ehdotuksestaan".

#42

Kuulostaa niin tyypilliseltä kaappihomolta...

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 15:57"]

No siis kerran tämä mies tuli eteeni ja *otti* minut tanssimaan viimeistä hidasta sivummalle, kun oltiin muiden hänen hyvien tyttökavereittensa kanssa ringissä tanssimassa sitä edellistä nopeaa. Ei siis kysynyt lupaa eikä mitään ja mullakin oli silmät kiinni, niin se oli täysi yllätys. Hieroi hitaasti selkää jne, ei mitään lääppimistä, mutta sen jälkeen otti vielä kädestä kiinni katsoen tiiviisti silmiin. Kertaakaan en ole nähnyt hänen tekevän moista, vaikka monet illat oltiin yhdessä ja joidenkin kavereiden kanssa hän tanssikin.

Ei muuten selittänyt asiaa mitenkään, kun joskus kysyin. Toisesta pitkästä silmiintuijottamisesta sanoi vain, että leveällä hymylläni oli rauhoittava vaikutus. Sängyssäkin hänelle näytti riittävän se, että oltiin lähekkäin ja jotenkin toisiimme kietoutuneina. En tiedä, mitä kertoo se, että seksiä piti minun ehdottaa, vaikka kyllä hän vaikutti siihenkin ihan valmiilta. Niin ja sinnekin oli päädytty hänen "ehdotuksestaan".

#42

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 17:40"]

Kuulostaa niin tyypilliseltä kaappihomolta...

[/quote]

Heh, tätä en kyllä usko. Olen kaikkea muuta kuin miehekäs nainen, ja niin monta kertaa olen yllättänyt hänet katsomasta minua niin vaatteet päällä, alusvaatteisillani kuin saunassa ilmankin (ja myös rintoja tai takapuolta), että kyllähän hän naisista ainakin tykkää. Samoin eräs osa hänestä oli aina kovin virkeä, kun nukuimme yhdessä.

Kaikki muu käytös; katseet, jopa suutelu, rintojen hyväily ym. sopii kaappihomojenkin käytökseen (kokemusta on...), paitsi tuo erään osan virkeystila...Ehkä mies odotti siinä vaiheessa sinultakin aloitteellisuutta?

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 18:45"]

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 17:40"]

Kuulostaa niin tyypilliseltä kaappihomolta...

[/quote]

Heh, tätä en kyllä usko. Olen kaikkea muuta kuin miehekäs nainen, ja niin monta kertaa olen yllättänyt hänet katsomasta minua niin vaatteet päällä, alusvaatteisillani kuin saunassa ilmankin (ja myös rintoja tai takapuolta), että kyllähän hän naisista ainakin tykkää. Samoin eräs osa hänestä oli aina kovin virkeä, kun nukuimme yhdessä.

[/quote]

Niin, no olin minäkin ollut jo siinä vaiheessa aloitteellinen, että oltiin päästy siihen pisteeseen. Aika tasatahtia mentiin vuoron perään. Ja minähän sitä loppujen lopuksi ääneen ehdotin, mutta unissaan hän oli kyllä huomattavasti aktiivisempi jo ennen sitä. Eli en nyt edelleenkään häntä täysin homoksi uskoisi. Jotain muuta minä luulisin olevan takana pikemminkin.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2013 klo 19:40"]

Kaikki muu käytös; katseet, jopa suutelu, rintojen hyväily ym. sopii kaappihomojenkin käytökseen (kokemusta on...), paitsi tuo erään osan virkeystila...Ehkä mies odotti siinä vaiheessa sinultakin aloitteellisuutta?

[/quote]

Up!