Lue keskustelun säännöt.
Onko joku oikeasti revennyt synnytyksessä?
07.11.2013 |
Niin, tuossahan tuo kysymys tulikin. Olen raskaana ja lukenut, että noin voi käydä. Kuitenkaan kukaan ystävistäni/tutuistani ei ainakaan myönnä revenneensä. Minua koko ajatus kauhistuttaa aivan hirveästi. Eivätkö kaverit vain uskalla siksi kertoa, että se on mahdollista? Vai onko se kovin harvinaista, eli saattaisin välttyä siltä? Olen harrastanut kilpaurheilua ja lihakset ovat ainakin hyvässä kunnossa. Jos kaikesta huolimatta niin käy, voiko vaatia nukutuksen ompelun ajaksi? Käääk, en halua edes ajatella.
Ja olen ihan aikuinen 31-vuotias koulutettu nainen, en mikään teini. Ehkä kipukynnykseni vaan on liian alhainen johtuen useista urheiluvammoista.
Kommentit (63)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen, ensi viikolla tulee kuluneeksi 7v ja vieläkin pierut karkaa ja samoin jos vähänkin löysempi vatsa voi ulostetta valua alkkareihin. Mä sain neljännen asteen repeämät, molemmat sulkijalihakset katkesivat. Lapsi oli 3,5kg el normi kokoinen, eli ei johtunut lapsen liian isosta koosta. Sain liikaa oksitosiinia ja kohdunsuu aukesi lopussa 5minuutissa 5sentistä 10 senttiin ja poika suunnilleen syöksyi ulos. Eli tais olla kätilön moka.
Monet synnyttäjät ovat revenneet. Jos kipukynnys on alhainen, saat varmaan synnytyksessä epiduraalin tms. jota sitten lisäillään ompelun ajaksi.
Kakka- ja pidätysongelmista??!?
Voi ei, miksi edes kysyin! :(
Mutta tuo pelkkä prosentti sentään lohduttaa...
Ap
Perse repesi -keskustelu on vielä varsin tuore. Joten on mahdollista revetä. Ihan hirveän yleistä se ei kuitenkaan ole. Itselläni tikattiin eppari, muuten pysyin kuosissa, vaikka vauva oli isopäinen ja syntyi vauhdilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 15:06"]
Mä olen, ensi viikolla tulee kuluneeksi 7v ja vieläkin pierut karkaa ja samoin jos vähänkin löysempi vatsa voi ulostetta valua alkkareihin. Mä sain neljännen asteen repeämät, molemmat sulkijalihakset katkesivat. Lapsi oli 3,5kg el normi kokoinen, eli ei johtunut lapsen liian isosta koosta. Sain liikaa oksitosiinia ja kohdunsuu aukesi lopussa 5minuutissa 5sentistä 10 senttiin ja poika suunnilleen syöksyi ulos. Eli tais olla kätilön moka.
[/quote]
Älä usko tätä, ap, ainakin tuo on TODELLA harvinaista, että sulkijalihakset repeävät.
Tiukat lihakset lisäävät repeämisvaara, valitettavasti. Enkä minäkään halua pelotella, vaan kertoa realiteetit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on harvinaista, että molemmat sulkijalihakset menevät poikki, mutta tässäkin keskustelussa on jo kaksi tapausta... Omassa laajassa ystäväpiirissä olenkin ainoa, jolle on käynyt niin.
T. 4
Muista ap, että kunnon av-mamma ei tietenkään korjauta revennyttä persettään vaan pieree, paskoo ja kusee housuihinsa vaikka loppuikänsä. Ja äitiyden kruunu kiiltää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis KAKKONEN kirjoitti tuon kympin...
Minä ainakin repesin vaikka vauva oli alle 3kg ja synnytys oli "hidas".
Kai minulla ei kudokset kovin hyvin jousta eli iho ja limakalvot ovat muutenkin herkät ja ohuet.
Mutta onneksi en revennyt peräsuoleen asti mutta 13 tikkiä tuli kuitenkin ja toki minut puudutettiin hyvin ennen tikkejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on siis raskaana eikä tuon vertaa tiedä? Ei ole kuule ollenkaan harvinaista, eli onnea matkaan vaan. Itse synnytin molemmat sektiolla niin eipä tarvitse kulkea vaipat housuissa kolmikymppisenä :)
Nuo korjausleikkaukset on vähän semmoisia, että niitä ei kovin monta kertaa voi tehdä. Ja kun vanhemmiten värkki muutenkin muuttuu, niin sitä leikkausta ei aivan heti tehdä synnytyksen jälkeisen kursimisen jälkeen.
Eipä sitä kenenkään otsassa lue, että mulla on 4. asteen repeämät. Moni asian kanssa pärjää, kunhan pitää ruokavaliossaan tarpeeksi kuituja, ei pidä valkoisia housuja ja tsekkaa vieraissa paikoissa ekaksi vessan paikan.
Ei nää oo mitään uskon asioita, vaan paskamaista säkää, joka nyt vaan joillekin tulee elämänmittaiseksi ristiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähes kaikki synnyttäjät repeävät vähän. Vain posentti repeää pahasti. Yleensä ompeluun ei tarvita mitään nukutusta, ihan paikallispuudutus riittää. Silloinkin kun epiduraalia ei ole ollut.
Repeämisellä ei ole mitään tekemistä lihasten hyväkuntoisuuden kanssa, koska yleensä repeävät osat ovat ihan pintaa. Synnytyksen esitymiselle lihaskunnolla voi olla merkittävä merkitys siten, että jos osaat rentouttaa vahvat lihakset handonalaisesti, se edistää synnytystä ja jos sulla on vahvat lihakset mutta ei kykyä rentouttaa niitä, synnytys voi pitkittyä ja vaikeutua.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 15:16"]
Itse synnytin molemmat sektiolla niin eipä tarvitse kulkea vaipat housuissa kolmikymppisenä :)
[/quote]
No mutta, eihän tuollaista saa sanoa. Sektioäiti on huono äiti, vai liekö äiti ollenkaan? Kyllähän täällä on opittu että mitä enemmän repee, ja mitä kovemmin mollaa sektiolla synnyttäneitä, sen parempi äiti.
Suurin osa saa repeämiä tai välilihaa leikataan.
Mä en itse asiassa tiedä ketään, joka ei olisi revennyt. Itselläni kahdesta synnytyksestä (vauvat 3 kg ja 4 kg) vain pienet repeämät. Ekassa 7 tikkiä ja toisessa 11. Eli näin vähälläkin voi päästä! Korjausleikkauksia tehdään vasta sitten, kun lapsiluku on täynnä. Minulla on vieläkin virtsankarkailua, eli myös jonkinasteinen kohdun/emättimen laskeuma. Lihakset on kunnossa, fyssarilla ja lääkärillä tarkistettu, mutta repeämää ei voi treenata kuntoon.
Suurimmalla osalla synnyttäineistä naisista on vaipat vanhoina. Kuuluu asiaan.
Kakkonen repesi ekassa synnytyksessa, mutta sai määräyksen sektioihin jatkossa. Ja 4 sektiota on seurannutkin tuota ekaa epäonnista synnytystä. Kyllä mä mieluusti olisin alateitse lapseni maailmaan puskenut, mutta lääkärit eivät enää antaneet. Ja kyllä mä ihan hyvällä omallatunnolla äitienpäiväni vietän toukokuisin. :)
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 15:16"]
Ap on siis raskaana eikä tuon vertaa tiedä? Ei ole kuule ollenkaan harvinaista, eli onnea matkaan vaan.
[/quote]
AP tässä. Kyllä, olen raskaana. Olen samalla myös opiskellut, käynyt töissä ja urheillut. Jossain välissä on pitänyt hoitaa ihan käytännön asioitakin. Ja koska olen vähän yliherkkä kaikelle sairaalaan liittyvään, en ole ihan hirveästi ottanut selvää synnytyksen komplikaatioista. Olen ajatellut, että luonnollinen asia menee omalla painollaan.
Eikä olisi kannattanut kirjoittaa tätäkään aloitusta, mutta sairauslomalaisena eksyin tänne vauva-asioita lueskelemaan. :) Tosin täällä taidetaan keskittyä enemmän muuhun kuin raskauksiin ja synnytyksiin. :)
Omasta lähipiiristä suurin osa on saanut vain pieniä repeämiä, itsekin kuulun tähän. Ekassa synnytyksessä taidettiin laittaa vain kaksi tikkiä laittaa pieneen nirhaumaan vaikka lapsi oli iso. Toisessa ei ollenkaan ja kolmannessa taas pari tikkiä vaikka olivat reilusti yli 4kg kummatkin myös. On hyvin mahdollista välttyä repeämiltä kokonaan tai selvitä vähäisillä nirhaumilla. Ei ne pienet repeämät ainakaan elämää haittaa millään tavalla, ei ole edes erityisen kipeitä. Tietenkin on mahdollisuus kuulua siihen vähemmän onnekkaaseen prosenttiin joka repeää, mutta ei se stressaamalla ainakaan muutu.
Prosentti kaikista synnyttäjistä saa pahoja repeämiä, eli todennäköisyys osua sun kohdalle on melkoisen pieni. Itse tosin kuuluin siihen epäonnisten sakkiin. Ei se repeäminen epiduraalin takia tuntunut miltään. Leikkurissa laittoivat vielä spinaaliin, eli ei siinä tuskaa tunne. Ennen kuin vasta paaaljon myöhemmin...
Ei se lihasten kunnosta ole kiinni, kuka repee ja kuka ei. Lähinnä kait kudosten joustavuudesta ja millaisella vauhdilla ja missä asennossa muksu päättää maailmaan putkahtaa. Paljon siis sellaista, mihin ei itse pysty vaikuttamaan.
Aika harva sitä oikeasti alkaa puolituntemattomassa seurassa avautumaan kakka- ja pidätysongelmistaan. Sen verran noloista vaivoista kuitenkin on kyse.