Niin se minäkin luisuin salasuhteeseen 10 vuotta nuoremman miehen kanssa.
En olisi uskonut, että näin käy. Minä, kohta 40-vuotias, perheellinen, naimisissa oleva äiti, olen nyt tapaillut jonkin aikaa 10 vuotta nuorempaa miestä. Mies on sinkku. Olemme tutustuneet yhteisessä harrastusporukassa. Kotona en saa läheisyyttä enkä rakkautta, ja tämä mies tarjoaa sitä minulle yllin kyllin.
mikä minussa on vikana, kun minulla ei ole asiasta edes huono omatunto?
Kommentit (15)
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 10:07"]
Olet lumppu. Naiset ovat sikoja.
[/quote]
Joo, sikoja ollaan ja me porsitaan pikku-possuja. Poika-possuista kasvaa karjuja ja tyttö-possuista emakoita.
Huh, voisin kuvitella, että itseäni kyllä ahdistaisi tilanteessasi. Voisin sikälikin, että olen ollut lähes ajautumassa tuollaiseen tilanteeseen, joten olen kyllä makustellut millaista olisi, jos asiat olisi koskaan edenneet pidemmälle. Lähtökohdat aika samat, ja sattuman kautta tutustuin itseäni 9 vuotta nuorempaan mieheen. Kiinnostus oli molemminpuolista ja intensiivistä; hänen puoleltaan tuo kiinnostus tuli hyvin vahvasti ilmi, itse yritin parhaani mukaan muistaa siviilisäätyni ja olla rohkaisematta enempää...
Kieltämättä mies jäi kuitenkin ajatuksiini, en nyt ihastuksesta puhuisi (en todellakaan tunne häntä jutustelutasoa enempää), ennemmin jotain fyysistä kaipuuta. Tuon jälkeen ollaan tavattu vielä pari kertaa, siis sattumalta, emme pidä mitään yhteyttä. Ja aina tuo palo on ollut yhtä vahvaa, ja aina hän on tuonut kiinnostuksensa yhtä voimakkaasti ilmi, ja viimeisellä kerralla tilanne eteni jo siihen, että myönsin tuntevani jotain samaa, vaikka eiköhän se ole ollut päivänselvää ääneen sanomattakin. Olkoon vaikka mikä pelimies, haluaisin niin olla hänen käsissään pelattavana... Tuo hillitön polte jää sisuksiin aina muutamaksi päiväksi tapaamisten jälkeen (tosin edellisestä on jo kuukausi, ja edelleen vahvasti mielessä...), mutta tiedän jo, että aina ajan myötä se taittuu korkeintaan lempeäksi kaihoksi jostain, joka olisi voinut tapahtua...
Mitään ei ole siis tapahtunut, mutta voinet uskoa, että kaikki skenaariot olen tässä ehtinyt läpi käydä. Yrittänyt oikeuttaa mielessäni asioiden etenemisen, mitä jos alkaisin salasuhteeseen, tai edes kerran kokeilisin... Miten se olisi keneltäkään pois, kotona olisi pitkästä aikaa tyydytetty vaimo...
Mutta en vaan pysty, ajatus sen jälkeen "normaalista elämästä" tuntuu sietämättömältä. Minulla on kuitenkin hyvä ja rakas aviomies, nämä mun tuntemukset nuoresta, seksikkäästä, viriilistä, hyvännäköisestä, innokkaasta miehestä ovat vain tuntemuksia, ne hellittävät kyllä. Siihen asti nautin ajatuksistani, mitä kaikkea hänen kanssaan tekisin - mutta niiden hellittäessä, voin edelleen olla ylpeä siitä, että olen ollut tässäkin kuumottavassa kiusauksessa uskollinen.
Minä en usko luisumisiin, ajautumisiin yms. Kyllä sinä olet tehnyt ihan tietoisen päätöksen asiasta, sinä olet ryhtynyt suhteeseen nuoren miehen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 10:13"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 10:07"]
Olet lumppu. Naiset ovat sikoja.
[/quote]
Joo, sikoja ollaan ja me porsitaan pikku-possuja. Poika-possuista kasvaa karjuja ja tyttö-possuista emakoita.
[/quote]
Heh heh heh, jos joku tämän tänään alittaa hän on kyllä päivän onnistuja
Ap, ei sussa ole mitään vikaa, olet elossa! Nauti. Niin monet kuivettuvat ja tukehtuvat ahtaisiin käsityksiinsä ja sitten vanhempana katkerasti katsovat taaksepäin kun ei mitään tullut tehtyä. Ainoa ongelma tuossa on se, että miehesi elämä menee hukkaan kun ei tiedä totuutta. Se että rakastelee jonkun toisen kanssa ja nauttii siitä ei todellakaan ole ongelma. Suurempi ongelma on näivettyä sen ainoan elämänsä aikansa. Mutta ongelma on valhe; miehesi kuuluisi saada tietää, jos tuo jatkuu pidemmän aikaa. Muuten ikäänkuin varastat hänen elämäänsä etykä anna hänelle mahdollisuutta toimia tosiasoiden mukaan. Ja se on se mikä on todella väärin. Eli jos tuo jatkuu pitkään, niin kerro miehellesi rakkauden puutteestasi ja siitä miten sitä hoidat sitä. Niin mies saa myös mahdollisuuden- suuntaan tai toiseen.
Lapset tarvitsevat turvallisen perheen ja aikuiset sinne, mutta muuten väkisin näivettyminen huonossa parisuhteessa ei ole perusteltu mitenkään. Moni jää siihen kun ei muuta uskalla ja sitten lievittää ahdistustaan moralisoimalla muita.
...jotkut nyt vaan tarvii toista pönkittäämään omaa itsetuntoaan...
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 10:06"]
No se nyt vaan tuntuu niin hyvältä. Kun toinen ihailee ja huokailee ja on koko ajan kyhnyämässä. Mutta ei se tunnu kun hetken hyvältä.
[/quote]
Ilmeisesti... Olen aviomies, joka halailee, pussailee, hivelee, koskettelee ja kyhnää kyljessä kiinni, mutta vaimo ei juuri koskaan reagoi tähän mitenkään, ei osoita että se tuntuisi kivalta tai että ei pitäisi siitä, on täysin välinpitämätön ja minä tulkitsen sen tietysti toiveeksi siitä että että sitä ei tapahtuisi.
Olisi kyllä kiva saada nainen joka pitäisi siitä ja osottaisi sen.
t. mies
jos se on oikeasti hyvä sängyssä, niin sitten. Jotkut aika puheliaat nuoret miehet ei ole niin kyvykkäitä sängyssä kuin puheiden perusteella voisi olettaa.Niin yksilö juttu etten sano oikeastaan mitään.Ei liian nuorta eikä liian vanhaa, jotain siltä väliltä.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 10:40"]
Ap, ei sussa ole mitään vikaa, olet elossa! Nauti. Niin monet kuivettuvat ja tukehtuvat ahtaisiin käsityksiinsä ja sitten vanhempana katkerasti katsovat taaksepäin kun ei mitään tullut tehtyä. Ainoa ongelma tuossa on se, että miehesi elämä menee hukkaan kun ei tiedä totuutta. Se että rakastelee jonkun toisen kanssa ja nauttii siitä ei todellakaan ole ongelma. Suurempi ongelma on näivettyä sen ainoan elämänsä aikansa. Mutta ongelma on valhe; miehesi kuuluisi saada tietää, jos tuo jatkuu pidemmän aikaa. Muuten ikäänkuin varastat hänen elämäänsä etykä anna hänelle mahdollisuutta toimia tosiasoiden mukaan. Ja se on se mikä on todella väärin. Eli jos tuo jatkuu pitkään, niin kerro miehellesi rakkauden puutteestasi ja siitä miten sitä hoidat sitä. Niin mies saa myös mahdollisuuden- suuntaan tai toiseen.
Lapset tarvitsevat turvallisen perheen ja aikuiset sinne, mutta muuten väkisin näivettyminen huonossa parisuhteessa ei ole perusteltu mitenkään. Moni jää siihen kun ei muuta uskalla ja sitten lievittää ahdistustaan moralisoimalla muita.
[/quote]
Annatko saman neuvon miehellesi, jos hän on pettänyt sinua?
[quote author="Vierailija" time="07.11.2013 klo 10:40"]
Ap, ei sussa ole mitään vikaa, olet elossa! Nauti. Niin monet kuivettuvat ja tukehtuvat ahtaisiin käsityksiinsä ja sitten vanhempana katkerasti katsovat taaksepäin kun ei mitään tullut tehtyä. Ainoa ongelma tuossa on se, että miehesi elämä menee hukkaan kun ei tiedä totuutta. Se että rakastelee jonkun toisen kanssa ja nauttii siitä ei todellakaan ole ongelma. Suurempi ongelma on näivettyä sen ainoan elämänsä aikansa. Mutta ongelma on valhe; miehesi kuuluisi saada tietää, jos tuo jatkuu pidemmän aikaa. Muuten ikäänkuin varastat hänen elämäänsä etykä anna hänelle mahdollisuutta toimia tosiasoiden mukaan. Ja se on se mikä on todella väärin. Eli jos tuo jatkuu pitkään, niin kerro miehellesi rakkauden puutteestasi ja siitä miten sitä hoidat sitä. Niin mies saa myös mahdollisuuden- suuntaan tai toiseen.
Lapset tarvitsevat turvallisen perheen ja aikuiset sinne, mutta muuten väkisin näivettyminen huonossa parisuhteessa ei ole perusteltu mitenkään. Moni jää siihen kun ei muuta uskalla ja sitten lievittää ahdistustaan moralisoimalla muita.
[/quote]Jumalauta minkälaisia sikoja naiset ovat!
Itse en hyväksy pettämistä missään tilanteessa. Jos suhde ei toimi, niin sitten erotaan.
t. mies
Onneksi olkoon! Mitä muuta teette yhdessä kuin seksiä?
Ole huoleti. Ei yksikään toinenkaan 40-vuotias saa suhteessaan läheisyyttä, puhumattakaan rakkaudesta suhteessaan, edellyttäen että se on kestänyt pari vuotta pitempään. Kaikki, jotka muuta täällä väittävät tai sinua moralisoivat, valehtelevat.
Huomio ja hyväksyntä ja parit iltapäiväorkut auttavat hyvin kestämään typerän, mutta tylsän aviomiehen ja hermosaha-lapset. Katso suhdettasi kun keidasta erämaassa. Jatka samaan mallin.
No se nyt vaan tuntuu niin hyvältä. Kun toinen ihailee ja huokailee ja on koko ajan kyhnyämässä. Mutta ei se tunnu kun hetken hyvältä. Tiedän kun olen kokenut saman. Ja tiedät itsekin, että kyse on vain hormoneista ja siitä, että kaipaat ihailua. Mitäs, jos vaikka alat ihan oikeasti miettimään, mikä sinulta puuttuu elämässäsi ja alat tse antamaan itsellesi sitä? Nimittäin voi ollakin, että et ole itse koskaan vaivautunut ajattelemaan, että ei kukaan muu, kukaan toinen ole vastuussa siitä, että olet ja tulet onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Kun sen oivaltaa, voi jo alkaa tekee jotain asian eteen ja sitten ei olekaan pitkä matka siihen, että "ihan tavallinen" perhe-elämäsi alkaa tuntumaan sinusta ihan kelvolliselta ja tuo nuori rakastaja kivalta muistolta. Kokeillaankos?