Lapsen raivokohtaukset hajottaa perheen
Kohta 3v lapsi saa päivässä monta pahimmillaan melkein tunnin pituista järjetöntä raivaria. Aamu alkaa valituksella ja yltyy huutoon ja lapsen saa väkisin raahata autoon ja päiväkotiin. Sinne menee kyllä mielellään ja pk:sta tulee hyvää palautetta lapsen käytöksestä. Iltapäivällä raivarit jatkuu kotona, huutaa eteisen lattialla ylensä 30 - 60 min putkeen. Sitten vähän rauhoittuu kunnes viimeistään nukkumaan mennessä taas räjähtää.
Olemme molemmat vanhemmat ihan poikki tähän tilanteeseen. Meillä on kotona aivan hirveä meteli koko ajan, joku huutaa jatkuvasti. Haaveissa on ollut toinen lapsi, mutta ei tähän kaaokseen voi mitään vauvaa enää ottaa. Ollaan ns hyvä perhe, molemmat vanhemmat hyvissä töissä, ei päihdeongelmaa, talous kunnossa. Neuvolassa vähätellään, kuuluu kuulemma ikään. En ikinä tiennyt, että arki tulee olemaan pelkkää huutoa ja silmitöntä raivoa..
Mitä tässä voi tehdä. Ollaan niin lopussa tähän ja kotona olo ahdistaa kaikkia nykyään. Lapsi on lyhyitä päiviä hoidossa, tuskin johtuu ylikuormittumisesta.
Kommentit (208)
Lapset on niiiiiin ihanii!!!! <3 <3 <3
Ota yhteys asiantuntijaan heti. Jotenkin asiaa pitää lähteä purkamaan.
Kuuluu ikään. Meillä oli 3-v kanssa just tuollaista. Se oli ihan käsittämätöntä, miten lapsi sai itsensä aikuisen silmin olemattomista asioista raivon partaalle. Ihana, aurinkoinen lapsi muuttui kotona raivopääksi. Vieraiden seurassa oli hymytyttö.
Luulen, että päiväkodissa käymiselle tuohon oma vaikutuksensa.
Nyt alkaa lähes 6-vuotiaana olla samaa ilmassa.
Kuulostaa tosi raskaalta tilanteelta.
Onko lapsella mitään fyysistä oiretta, joka voisi aiheuttaa kurjaa oloa ja selittää raivarit, ihottumaa tai vatsaoireita esim? Meillä oli aikoinaan järkkyjä itkukohtauksia öisin, mutta ne loppuivat kun saatiin allergiat paremmin tietoon ja hoitoon.
Kuulostaa kyllä rankalta. Millainen pikkuvauvana oli? Ns helppo, vai vaatiko syliä jatkuvasti ja/tai huusiko kolmekuiseksi mahavaivoja? Oppiko nukkumaan hyvin jo varhain?
Voin kuvitella miten kamalaa.
Kerran päivässä romahduskin on.
Yritä ajatella, että lapsella se vasta vaikeaa onkin kun ei osaa käsitellä tunteitaan. Anna huutaa ja kun rauhoittuu vähän niin tarjoa aivoille jotain muuta virikettä. Keksi tai porkkana tai lelu tai ihan mitä vaan mistä lapsi kiinnostuu.
Luultavasti lapsi on vaan väsynyt. Päiväkoti on raskas pienelle. Pinnistelee päiväkodissa ja kotona antaa kaikkien tunteiden tulla.
Vierailija kirjoitti:
Lapset on niiiiiin ihanii!!!! <3 <3 <3
Ota yhteys asiantuntijaan heti. Jotenkin asiaa pitää lähteä purkamaan.
Mitä jos et tulisi ketjuun keskustelemaan, jos sulla ei oo oikeasti mitään tarjottavaa? Ihmiset ovat joskus ihania, joskus eivät. Tämä pätee ihan kaikkiin ihmisiin ikään katsomatta. Ei kenellekään voi tarjota sellaista roolia, että aina olisi ihana.
Todellakin kuuluu ikään, rutiinit ovat tärkeitä, herätään ja nukkumaan aina samaan aikaan, säännöllinen ruoka rytmi, päiväkodin jälkeen pitää vielä ulkoilla lapsen kanssa.
Älä anna huomiota huudosta, kanna autoon, laita istuimeen ja vie vaikka rattaissa päiväkotiin, riittää että lapselle ilmoittaa nyt mennään hoitoon, älä yritä lepyytellä tai räjähdä lapselle, juuri huomiota hän yrittää tempuillaan saada. Väsymys ja ikävä saa aikaan iltaraivarit päiväkodin jälkeen, hyvin yleistä lapsille, laita omaan huoneeseen huutamaan tai ota syliin ja anna itkeä, katso kumpi toimii paremmin, kun rauhoittuu leikitte yhdessä.
Taitaa olla erityislapsi. Kuulostaa nimittäin tutulta. Meillä auttoi vasta lääkitys ja lapsen kasvaminen. Hirveää huutoa ja raivareita 7v asti. Edelleen 10v hermostuu helposti jne mutta ei enää tuntikausia kestävää huutoa. Perhe meinasi hajota tähän, vanhempina olimme aivan loppu. Hae apua nyt!
Vaikkakin tilanne voi vaikuttaa sietämättömältä kannustaisin optimismiin. Tutuilla oli sama tilanne. Heillä tuollaisesta tuli kaikkien perheenjäsenten hermostumiskierre joka päättyi noin 3,5 vuoden kohdalla. Ilman mitään järkevää yksittäistä selitystä. Jotain ruokavaliomuutoksia, vuorottelua hoitotilanteissa ja keskinäisen riitelyn lopettaminen lapsen kuullen.
Optimismi voi kuulostaa k sipäisyydeltä kun tuo tilanne on päällä mutta tilanne muuttuu kyllä parempaan suuntaan.
Millä valituksella huudot aamuisin alkaa? Miten reagoitte niihin? Kuunteletteko lasta? Saako lapsi muutenkin huomiota kuin vain raivoamalla? Puhutteko lasten kanssa hänen raivoamisestaan ja onko se hänestä mukavaa vain tuleeko paha olo?
Mitä tuo joku huutaa jatkuvasti tarkoittaa? Kireä tunnelma tarttuu myös lapseen, joka on jo valmiiksi uhmaiässä.
Nukuuko riittävät päiväunet? Säännöllinen ruokailurytmi?
Meidän lapset ei olleet aivan noin pahoja, mutta naapurin tyttö on aivan omaa luokkaansa. Nyt etätöissä ”pääsee” kuulemaan naapureiden elämää vähän läheisemmin, ja voi herranjestas mitä huutoa aamusta iltaan. On niin älytöntä että jo naurattaa ja säälittää vanhemmat.
Eli on sitä muillakin, enkä pidä mitenkään erikoisena tuossa iässä. Tuokin tyttö on ihan herttainen kun ei huuda.
Tavalliset kasvatuskeinot eivät päde erityisen itsepäisiin lapsiin. Oletteko muuttaneet toimintaanne mahdollisimman sallivaksi ja lempeäksi?
Oscar Wild: "Johdonmukaisuus on mielikuvituksettoman viimeinen pakopaikka."
Miten kauan tuo on kestänyt? Kyseessä voi olla vain vaihe, joka menee parissa kuukaudessa ohi, tai sitten jotain muuta. Se, että lapsi on päiväkodissa iloinen, viittaa vaan vaiheeseen ja siihen, että lapsella on päiväkodissa rankkaa eikä uskalla olla ihan oma itsensä ja se purkautuu kotona. Ennakointi, tunteiden sanoittaminen, positiivinen huomiointi voi auttaa, mutta jos tuntuu, että ette pärjää niin se perheneuvola voi olla ihan hyvä vaihtoehto.
Meillä kolmevuotias saa lähes joka aamu raivokohtauksen (15-40 min). Yleensä syyksi riittää..no, mikä tahansa. Tarjotaan väärää vaatetta. Joskus saa myös iltapäivisin, mutta ei kovin usein.
Esikoinen sai tunnin kestäviä raivokohtauksia tuossa iässä. Muistan että ne tuntuivat raskaammilta, mutta en tiedä olivatko ne oikeasti. Nykyään lasten tunteet eivät mene niin voimakkaasti ihon alle kuten ne esikoisen ollessa pieni menivät. Muistan miten järkyttynyt olin kun esikoinen sai ensimmäisen pitkän raivarinsa.
Tuskin näihin ei on mitään yhtä oikeaa vastausta. Herkkyyttä ja kärsivällisyyttä ap:lle!
Nyt on korkea aika tulla lapsen haluja vastaan, ilman ylimielisyyttä ja sättimistä: on hyväksyttävä itse yksilöllisen haluamisen olemassaolo. Nyt on korkea aika estää tulevat mielenterveysongelmat. Olette kohdelleet lasta liian kovaotteisesti. Lopputulos sen kertoo, sillä se on subjektiivinen lapsen näkökulmasta.
Jos lapsi haluaa jotain, minkä salliminen ei maailmaanne kaada, älkää olko tyranneja vain tyrannian itsensä vuoksi!
Toisen tunteita ei voi aina päättää. Onneksi.
Ota yhteys suoraan perheneuvolaan.