Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ei tän pitänyt mennä näin..
05.11.2013 |
Olen ollut miehen kanssa yhdessä muutamia vuosia. Kun tulin raskaaksi melkein kolme vuotta sitten, muutin miehen kotikaupunkiin omasta kotipaikastani.
Raskauden alussa minua kiusattiin pahasti ja menetin kaikki kaverini. Ajattelin silloin, että saan uusia ystäviä uudessa kaupungissa. En ole vieläkään saanut.
Omat vanhemmat eronneet, kumpikaan ei edes soittele minulle. Isä onkin sanonut minulle pari kertaa, ettei rakasta minua.
Eli minulla ei ole muita, kuin mies ja poikani. Ei paikkaa minne mennä, jos vaikka erottais, tai tulis jotain muuta. Olen "vangittu" kotiini, minulla ei ole ajokorttia (miehellä on). Mies siis voi käydä missä huvittaa. Mä en voi mennä minnekkään, en edes tunne kaupunkia kunnolla vieläkään, koska olen aina kotona lapsen kanssa.
Miehellä on paljon kavereita ja perhe täällä. Mä olen ihan yksin.
Nyt opiskelen alalla, jossa en viihdy ollenkaan. Siellä on vain miehiä (nuorempia kuin mä), ei siis kavereita sielläkään.
Anteeksi pitkä teksti, en edes kirjoittanut koko tarinaa. :D kiva, jos joku luki.
Kommentit (26)
ystävysty netissä. Esim käy eri blogeilla ja viestittele sinne.
En oikein ymmärrä jos sulla on huono todistus ja olet päässyt vain yhdelle linjalle joka ei kiinnosta, onko sillä alalla töitä ? Mitä jos kävisit uudessa paikkakunnassa vaikka iltalinjalla uudestaan 9-luokan ja korottaisit arvosanoja ?
Harrastuksissa ihmisiä on, käy katsomassa paikkakuntasi työväenopistot. Joku linja on voinut alkaa jo, paljon linjoja alkaa vuoden vaihteen jälkeen. Jos otat 2 harrastusta per viikko, varmasti tapaat uusia ihmisiä ja voit tutustuakin jonkun kanssa.
alaikäisenä sitä piti raskautta aika huonona asiana, siksi sinua kiusattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen vakavampi poikaystävä. Hän on kyllä paljon fiksumpi kuin kaverinsa ja hyvä isä. Muutenkin piyää perhettä tärkeämpänä, kuin monet muut miehet. Mutta ei vaan ymmärrä miksi ihmeessä olisin onneton.
Voi ap! Ollaan samassa tilanteessa :( Ainoa että mun vanhemmat on vielä yhdessä, mutta asuu 250 km päässä.. Asutaan miehen kans pienessä ''kaupungissa'' (täysi maatilakylä kyllä minun silmääni). Mies ei suostu muuttamaan pois, mulla ei ole täällä kavereita ja miehen kavereihin tutustuminen on ollu tosi ongelmallista.. Ei olla kyllä mitään sydänystäviä. Omia kavereita on muutama, mutta hekin asuu 30-100 km päässä :D On niiiiiiin yksinäistä.. On tullut jopa uhattua että jätän miehen ja muutan isompaan kaupunkiin, mutta tänne olen kuitenkin jäänyt koska rakastan miestäni. Oma aika vaan tosi vähäistä ja kaverit.. mitä ne on?
Mulla ei myöskään ajokorttia, muuten olis helppoa kulkea vaikka toiseen kaupunkiin tekemään jotaki mieluista.. Tällä hetkellä suunnitellaan muuttoa isompaan asuntoon (samalla paikkakunnalla), ehkä sen jälkeen alan tosissani keräämään roposia kasaan että saan autokortin hommattua ja kaahata karkuun kun alkaa ahdistaa :)
Saako udella mistä päin olette? Me pohjois-pohjanmaalta, ikää mulla 20, mies 23 :)
Entäs miehen perhe saako sieltä mitään tukea? Entäs muut sukulaiset serkut vaikka? Vai ovatko kovin nuoria vielä hekin? Kovasti haluaisin sinua jotenkin auttaa:) missäpäin asut?
Aijaa täällä on muitakin samassa veneessä. Asun aika kaukana, Kanta-Hämeessä. :(
Ja miehen perhe ei ole kovin läheinen, paitsi miehen ja lapsen kanssa..
Onneksi mulla on mun poika. Se on suurin valopilkku mun elämässä. Rakastan häntä niiin paljon ja se rakkaus auttaa jaksamaan. <3
Onhan tämäkin aika terapeuttista kirjoittaa tänne. Täällä on ihan fiksuja ja ymmärtäväisiä ihmisiä. Kiitos kaikille, kun nostitte mielialaani huomattavasti. :)
Alue: Aihe vapaa
Ei kaikki miehet. Ikä tuo ymmärrystä. Onko hän ensimmäinen poikaystäväsi?
3