Onko olemassa ihmisiä, joilla ei ole mitään vastoinkäymisiä?

Mielenterveysongelmaisille naisille se että juusto putoaa aamiaisella kahvikuppiin ol trauma. Kuten olemme saaneet palstalla lukea. 

Ai nyt, luultavasti viisikymppisenä ap opiskelee ylipistossa 😆. 

 

Ja kun viiden vuoden päästä valmistut, meinaatko ihan töitä saada kun samaa paikkaa hakee parikymppiset joilla on ihana iho ja kiva hymy!!!

Joillakin koko elämä on aika smooth sailing. Tasan ei mene nallekarkit. 

Opiskeletko tarhatädiksi?

14-17 vuotiailla ei ole vielä vastoinkäymisiä. 14-17 vuotiaita kohdellaan vain hyvin ja kiltisti. Ne inhoavat kiusaamista ja kaikkea pahantekoa.

Vastoinkäymiset on aina subjektiivisia. Sen vuoksi niitä on hyvin vaikeaa vertailla. On myös hyvin yksilöllistä, miten ne vaikuttaa elämään.

Koen selvinneeni elämässäni suht vähillä vastoinkäymisillä, vaikka elämässä on tapahtunutkin kaikenlaista. Minulla on kuitenkin aina ollut hyvä ja turvallinen olo, sekä rakastavia ja välittäviä ihmisiä ympärilläni. Olen ollut hyvin terve, en ole joutunut kärsimään esimerkiksi kohtuuttomista taloudellisista vaikeuksista ja olen saanut elämässä mitä olen halunnut tai onnistunut niissä asioissa mitä olen tavoitellut.

Ei. Kaikilla on jotain vastoinkäymisiä, ja ihmisluonto tuppaa olemaan kyltymätön, joten kyllä ihminen jonkinlaisen ongelman jostain aina löytää.

Mikään ei opeta elämästä paremmin kuin vastoinkäymiset. Niihin pitää vaan suhtautua oikein ja ottaa niistä opiksi. En usko, että elämän hyvistä asioista osaa nauttia samalla tavalla jos ei ole koskaan kokenut mitään vastoinkäymisiä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli hirveä lapsuus ja nuoruus (alkoholismia perheessä, väkivaltaa, jatkuvia pahoja rahahuolia, koulukiusaamista). 15 ikäisenä kuljin lähes koko vuoden laukussani purkki vahvoja unilääkkeitä, jotka olin varastanut tädiltäni. Se oli ainoa tapa jolla jaksoin elämää; tietämällä että täällä ei ole pakko olla.

Lähdin kotoa 18-vuotiaana ja sen jälkeen alkoikin sitten luistaa erinomaisesti. Joskus katselen elämää taaksepäin ja mietin että se on ollut täynnä hyviä sattumuksia, joista sitten on taas seurannut hyviä asioita. Pääsin opiskelemaan yliopistoon, sitten löysin aivan älyttömän hyvän työpaikan, 32-vuotiaana löysin elämäni miehen jonka kanssa nyt viisikymppisinä olemme edelleen onnellisessa ja toimivassa liitossa. Kiitos hyvän työpaikkani, ja mieheni hyvän työpaikan, meillä ei ikinä ole ollut mitään rahahuolia. Lapsia meillä ei ole, mutta se on oma valinta, joten siitäkään ei ole huolta. Terveys on pysynyt hyvänä

Mitkä on niitä vahvoja unilääkkeitä, jotka saa reseptillä eivätkä ole sairaalakäytössä? Voitko kertoa, alkoi kiinnostaa.Tarkoitatko nukahtamislääkkeitä, ne ovat kaikki samanlaisia, vai kauppanimi on eri. Ei ole toinen toistaan vahvempaa. Taitaa olla legendaa. Särkylääkkeissä on sen sijaan vahvoja.

Eniten näissä onnekkaissa ärsyttää se että he kuvittelevat sen johtuvan omista teoista ja asenteesta. Ja paskat.

Vaikka tekisit mitä aivopestynä pakkopositiivisuuteen niin alkoholistiperheen hyväksikäytettynä kroonisesti sairaana köyhänä rumalla ulkonäöllä(geenit) ei niin vain sitä onnea kohtaa.

Sekin on ihan sattumaa millaisiin ihmisiin törmää, sattuuko lapsena luokkaan jossa on koulukiusaaja, törmäätkö opiskeluaikoina siihen oikeaan, onko töissä kollega narsisti, tuletko hakatuksi juoksulenkillä jne.