Onko olemassa ihmisiä, joilla ei ole mitään vastoinkäymisiä?

Varmasti elämä ei ole kaikilla sama, mutta yhtä varmasti samat vastoinkäymiset koetaan täysin erilailla, henkilöstä riippuen.

Osa mennä porkuttaa vaikka elämä heittelisi tasaisin välein konkursseja ja avioeroja ja työttömyyttä ja sairauksia ja puuetta on välillä ollut ihan siis kaikeasta, leivästä alkaen.

Sitten osalta maa katoaa alta jo siitä jos tarjoilija tuo väärän annoksen pöytään

Oma asenne vaikuttaa myös... eli onko lasi puoliksi täynnä vai tyhjä.

Vaikka aina sanotaan, että suruja ja vastoinkäymisiä ei voi laittaa järjestykseen, niin silti väitän, että kyllä voi. 

Itsellä esim. on vastoinkäymisinä se, että omaan aikuisiällä hankittuun perheeseen on jo sattunut kuolema ja parantumaton sairaus. Minusta ihan riittävästi yhdelle ihmiselle. Ja tästä on seurannut koko loppuelämän mittainen köyhyys. Toki tähän lisäksi läheisten ihmisten ja lapsuudenperheen masennukset, sairaudet, kuolemat jne. Tällä hetkellä yksi ystäväni kokee, että hänen elämänsä on täynnä vastoinkäymisiä, ja on jo katkeroitunut siihen, että miksi ne juuri hänelle ne sattuvat. Hän iäkäs vanhempansa on sairastunut. Minä en pidä tätä elämän vastoinkäymisenä, vaan ihan elämään kuuluvana surullisena asiana. Emme ollenkaan ymmärrä toisiamme. Minulle vastoinkäyminen ei ole asia, joka tulee väistämättä jokaiselle eteen, vaan vastoinkäyminen on odottamaton juttu, joka ei elämään oikeastaan kuuluisi ja mikä ei suinkaan kohtaa kaikkia. 

On, mieheni sisko. Hänen ainoa vastoinkäymisensä on ollut yksi ero parisuhteesta. Hän on 35-vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti elämä ei ole kaikilla sama, mutta yhtä varmasti samat vastoinkäymiset koetaan täysin erilailla, henkilöstä riippuen.

Osa mennä porkuttaa vaikka elämä heittelisi tasaisin välein konkursseja ja avioeroja ja työttömyyttä ja sairauksia ja puuetta on välillä ollut ihan siis kaikeasta, leivästä alkaen.

Sitten osalta maa katoaa alta jo siitä jos tarjoilija tuo väärän annoksen pöytään

Oma asenne vaikuttaa myös... eli onko lasi puoliksi täynnä vai tyhjä.

Paitsi jos se sairaus katkoo työmahdollisuudet ja pakottaa köyhyyteen.

On olemassa sairauksia ja sairauksia näes.

Vierailija kirjoitti:

Olet saanut lapsen, löytänyt jonkun, josta olet pitänyt niin paljon ja hän sinusta, että halusitte mennä naimisiin, olet päässyt yliopistoon ja et ainakaan maininnut, että olisit menettänyt terveytesi. En tiedä onko tuo niin kovin huonosti. On paljon ihmisiä, jotka ei noitakaan saa eikä noihin asioihin pysty.

Just näin, jokaisen elämässä on vastoinkäymisiä. Ihmiset erottaa vain siitä miten kukakin suhtautuu niihin, mihin takertuu, mitä muistelee: hyviä vai huonoja asioita. Ihan sama kuin nykyään somettaessa saa seuraajilta kommentteja, kehuvia ja haukkuvia. Muistaako sen yhden negatiivisen vai 100 000 positiivista? Ihan jokaisen oma päätös. Suurin osa näyttää takertuvan jostain syystä siihen yhteen negaan, josta vedetään herneet nenään ja tehdään uusi päivitys.

Up

On olemassa kahdenlaisia ihmisiä

Zinc

Tuntuu vähättelyltä sanoa, että kaikillahan on vastoinkäymisiä on vaan asenteesta kiinni. Esim ero voi olla sellainen, että sovitaan rauhassa, että erotaan vaan ja pysytään tuttavina, jopa ystävinä loppuelämä. Tai sitten se voi olla vuosien riitelyn ja pahoinpitelyn loppupäätelmä. Jossa toinen osapuoli käy vielä vuosia myöhemmin puhkomassa toisen autosta renkaat ja uhkailemassa uutta puolisoa.

Samoin on vähän eri asia kuoleeko vanhempi 97-vuotiaana rakkaiden ympäröimänä nukahtamalla vuoteeseen vai 41-vuotiaana ryöstömurhan uhrina.

Minulla ei ollut mitään vastoinkäymisiä ennen kuin täytin 42 v.

Oli hyvä lapsuus, hyvä pitkä avioliitto, lapset saatu silloin kun halusin, oli ulkomaan komennuksia, oli yliopistotutkinto.

Elämäni suurin trauma siihen mennessä oli se, kun tutun tutun tutun vauva kuoli. Ihmettelin itsekin silloin, että mikä on viellä, kun tuntemattomien vauva saa minussa aikaan tällaisen reaktion.

42 v tuli avioero puun takaa. Senkin jälkeen oli hyvää aikaa, kun siitä tokenin. Mutta kun täytin 50 v, niin alkoi rytisemään: vuoden sisällä omat vanhemmat kuolivat, veljen tyttö kuoli, oma lapsi vammautui ja sen jälkeen masentui vakavasti, serkun lapsi teki itsemurhan.... sanon siis, että kyllä meistä jokainen oman osansa saa...

Totta on se, että kaikilla on vastoinkäymisiä.

Ajattelen, että luonne vaikuttaa siihen miten niitä käsittelee ja miten ne hyväksyy.

Joku voi kokea olevansa tyytyväisempi voitettuaan kärsimykset.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ollut mitään vastoinkäymisiä ennen kuin täytin 42 v.

Oli hyvä lapsuus, hyvä pitkä avioliitto, lapset saatu silloin kun halusin, oli ulkomaan komennuksia, oli yliopistotutkinto.

Elämäni suurin trauma siihen mennessä oli se, kun tutun tutun tutun vauva kuoli. Ihmettelin itsekin silloin, että mikä on viellä, kun tuntemattomien vauva saa minussa aikaan tällaisen reaktion.

42 v tuli avioero puun takaa. Senkin jälkeen oli hyvää aikaa, kun siitä tokenin. Mutta kun täytin 50 v, niin alkoi rytisemään: vuoden sisällä omat vanhemmat kuolivat, veljen tyttö kuoli, oma lapsi vammautui ja sen jälkeen masentui vakavasti, serkun lapsi teki itsemurhan.... sanon siis, että kyllä meistä jokainen oman osansa saa...

Pahoillani. Mutta et voi oman kokemuksesi perusteella tehdä sellaista johtopäätöstä, että kaikki muutkin tulevat kärsimään. Sinun omat kokemuksesi ovat vain henkilökohtaisia, eivätkä kerro muiden elämästä mitään.

Up

On ihmisiä joilla on aina kaikki mennyt hyvin: lapsuus ok, terveys ok, ei ole koulukiusattu, koulumenestys ok, parisuhde, perhe.

Raha-asioita ei tarvitse suomalaisten kesken mainita, koska täällä toimeentulotuki jos ei muuta.

Työttömäksi jäämistä en pidä vastoinkäymisenä, en varsinaisesti avioeroakaan, koska se niin yleistä. Joku lapsen adhd on ihan normaalia myös.

Minulla on ollut helppo elämä. En pysty sanomaan, mikä on elämäni suurin vastoinkäyminen, koska mikään ei oikeasti ole ollut NIIN rankkaa. On minullakin ollut huono parisuhde, pitkä kuukausien sairausloma/työkyvyttömyys ja pitkäaikaistyötönkin olen ollut. Lapsellani on myös hieman vaikuksia koulunkäynnissä. En kuitenkaan koe, että minkään noiden perusteella minulla olisi joskus ollut vaikeaa.

Mulle on annettu vastuksia , vanhemman itsemurha, pettävä mies, työpaikkakiusaaminen, terveysongelmat, lapsen ongelmat ja vielähän noita varmaan tulee lisää ajan myötä. Joo ja on ihmisiä joilla enemmänkin vastuksia. Mutta joskus tuntuu että ei jaksa enempi. En ole jäänyt tuleen makaamaan mutta välillä ollut melko lamaantunut olo.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut helppo elämä. En pysty sanomaan, mikä on elämäni suurin vastoinkäyminen, koska mikään ei oikeasti ole ollut NIIN rankkaa. On minullakin ollut huono parisuhde, pitkä kuukausien sairausloma/työkyvyttömyys ja pitkäaikaistyötönkin olen ollut. Lapsellani on myös hieman vaikuksia koulunkäynnissä. En kuitenkaan koe, että minkään noiden perusteella minulla olisi joskus ollut vaikeaa.

Hyvä että elämässäsi on kaikki mennyt suht koht hyvin ja että myönnät sen.

Monelle on vasta vastoinkäymisiä tulossa. Kaupan alalta loppuu 25000 työpaikkaa 10 vuoden sisällä.

Samoin loppuu paljon palvelualan työpaikkoja. Eläkeläisiä on miljoona kuusisataa tuhatta, he ovat iso asiakaskunta, mutta heillä on jo ikää. Työikäisiä on vähemmän ja ovat pienempituloisia.

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä joilla on aina kaikki mennyt hyvin: lapsuus ok, terveys ok, ei ole koulukiusattu, koulumenestys ok, parisuhde, perhe.

Raha-asioita ei tarvitse suomalaisten kesken mainita, koska täällä toimeentulotuki jos ei muuta.

Työttömäksi jäämistä en pidä vastoinkäymisenä, en varsinaisesti avioeroakaan, koska se niin yleistä. Joku lapsen adhd on ihan normaalia myös.

Toimeentulotukea ei saa, jos on mökki. Toimeentulotuessa asuntolaina ja yhtiölaina eivät ole laskuja eli lapsiperhe ei välttämättä saa toimeentulotukea.

Kiltteys ja mukavuus olisi liian epäkohteliasta aikuiselle. Voi olla sekä tuhma, ovela ja viekas, mutta kohteliaampi. Kaikki hyvä on tekopyhää.

Homomiehet pääosin. Ovat hyvin vähän tekemisissä naisten kanssa.